Kaarina Helakisa:
On pienellä vauvalla pienet kädet,
mutta minulla hyvin suuret,
niillä minä hoidan retiisit
ja ruusut ja punajuuret.
Lempeät kädet hyväilee lasta
ja ompelee paitaan raitaa.
Kädet tekee leipiä taikinasta
ja taloa rakentaa taitaa.
Pellolla, tehtaassa, kamarissa
kädet voi ahkeroida.
Kun on työtä, on ihan kuin ihmisen käsissä
tiukuset alkaisi soida.
Ja näinkin olen ajatellut:
teen työtäni uutterasti,
sormenpäistäni tähtiä lentää
maailman ääriin asti.
Kuvassa vasemmalla äitini 1920-luvulla. Hän on sisarensa kanssa kyläilemässä maalla.
19 kommenttia:
Ahkeria käsiä.
Ennen osattiin karstata ja kehrätä, kutoa ja ommella.
Nyt kädet ahertavat aivan toisenlaisilla välineillä.
Joutilaat kädet taisivat ennen olla paheksuttuja. Onneksi ajat muuttuvat, eikä ihan koko aikaa tarvitse tehdä jotain.
Ahkeraa keskittymistä kuvassa.
Näppäräsormiset kädet, ennen osattiin kenties tehdä enemmän käsillä.
Ihana valokuva, luulin ensin että se on maalaus. Voisi hyvin olla jokin kultakauden töistä. Tyttösset työssä.
Hienoa kun sinulla on näitä vanhoja kuvia. Teillä on ollut joku, joka on omistanut kameran. Ei kaikilla siihen aikaan ollut, oli vain ahkerat kädet.
Runokin pyörii ja rullaa kuin rukki.
Kaunis kuva. Ahkeria olivat aikoinaan. Muistan oman isoäitini, häntä hävetti istua jouten, mitä ihmisetkin ajattelisivat laiskottelusta.
Tahtoisin toivontähtiä lennättävät sormet.
Todella kaunis ja tunnelmarikas kuva.
runosi on kerrassaan ihana. luin sen moneen moneen kertaan ja yritin tallentaa muistiini. rytmittää ja riimittää kuvan seurana. tämä on hieno.
ahkerat kädet työssä ja toimessa - niin kuin piti ollakin, ei vapaana voinut olla, aina jotain hommaa käsillä
Aivan ihana runo ahkerista käsistä!
Ja sulla on kyllä aarteita nää sun kuvasi, miten ne ovatkin saaneet säilyä..?
Ne on aarteita!
⋱ ⋮ ⋰ ⋱ ⋮ ⋰
.-“*”-.,.-“*”-. .-“*”-.,.-“*”-.
(“) =l ◕ , ◕ ◕ , ◕ l=(“)
”. `-` .””. `-` .”
(“”).(“”) (“”).(“”)
Nyt sanon, että oi, miten turvallisen tuntuinen kuva. Muut askareet muistankin, vaan tuo pärevalo on tuntematon.
Löytyisi vielä villaa, löytyisi karstat, löytyisi rukki, vaan ei löydy enää taitavia käsiä...
Sinulla on lempeät kädet, joiden sormenpäistä näppäimistön kautta lentää tähtiä tännekin maailman ääriin.
Kiitos kuvasta ja tekstistä Lastu!
Ennen muinoin puhdetta riitti käsille. Ei toimetonna oltu.
Kiitos kauniista runoilustasi, mukana mukava kuva entisvanhan elosta.
on hieno vanha kuva. Hyvä tunnelma!
Kiitän kauniisti kommenteistanne; uskon että he, poisnukkuneet kiittäisivät myös. -Kaarina Helakisan runot ovat kulkeneet mukanani aina, niissä on nostetta ja lempeää ymmärrystä. Tähtiä sormenpäissä, kauniisti hän sanoo. Tähtien välkkeessä bloggaajien tarinat saapuvat. Ja kuvat syttyvät ja sytyttävät.
***
Mitä itse kuvaan tulee, niin en tiedä, kuka on ollut kuvaaja ja kenen pirtistä kuva on otettu. Äidinäiti jäi leskeksi varhain ja äiti kasvoi ilman isää.
Äidinäidin naimaton sisar otti suuren maatilan isännyyden ja emännyyden haltuunsa. Hän oli kuulema erittäin vaativa ja tarmokas nainen. Matot ojennuksessa, pihakäytävät haravoitu, nurmet leikattu kuin viivottimella. Hänen sisarensa, mummini, oli sen sijaan boheemi ja huoleton. -Kylän perukoilla olevasta maalaistalosta tuli koko suvun kokoontumispaikka. Liekö kuva kyseisen maatilan naapuritaloista, pitänee tutkia ja kysellä.
Vanhempani eivät omistaneet kameraa, mutta äidin sisaren mies oli maata monta nähnyt (purjehti Suomen Joutsenellakin) ja oli innokas kuvaaja. Häntä on kiittäminen monista vanhoista kuvista.
Vanhat kuvat kertoo niin paljon, ne ovat suorastaan arvokkaita aarteita.
Ennen osaavat, tekevät ja taitavat kädet oli kunnia-asia, ja miksei myös nyt. Kyllä käsillä tehtyä arvostetaan. Sukuusi olet tullut, olen samaa mieltä, kui kommenteissa on jo kirjoitettu - sormistasi lähtee upeita ajatustyön tuloksia näppäimistön kautta.
Muuten - minä olen nuorena kokeillut karstaamista ja kehruutakin!
aimarii,
kiitos! Ja kiitos samoin!!
Oipa, sinä "kädellinen" monitaituri, olet myös karstannut ja kehrännyt. Miten arvokkaalta kaikki ennenvanhanen tänäpäivänä tuntuu! Itse haaveilen, että saaressani huojuisi jonakin päivänä viljapelto, ruista sen olla pitäisi tai sitten ikiaikaista spelttiä, alkuvehnää. Ihmeet eivät tipahda taivaasta valmiina, ihmeitä tehdään.
Lähetä kommentti