Yykaakoo4 ja numero neljäkymmentä.
Rautasormus on sormus, jonka suomalainen sai vastineeksi lahjoittaessaan kultasormuksensa talvisotaa käyvän maan sotavarusteiden hankkimista varten ja Moskovan rauhan jälkeen erityisesti ilmapuolustuksen tarpeita varten. Yli 300 000 suomalaista vaihtoi kultaiset sormuksensa "rautasormuksiksi". Rautasormus on valmistettu - toisin kuin sen nimi antaa ymmärtää - uushopeasta. (Wikipedia)
Kun hän on kulkenut lottamuseossa monenlaisia muistoja herättävän kierroksen läpi, hän suunnistaa kahvilaan, missä vallitsee elämäniloinen, lämmin tunnelma munkkirinkelin ja tuoreen kahvin tuoksuineen. Kahvin jäähtyminen kestää kotvan. Jottei hän polttaisi suutaan, hän joutessaan laskee seinätaulun merkit ja saa 39 kirjainta ja 1 pilkun = 40 merkkiä.
Kuvat on otettu Lotta Svärd -museossa.
22 kommenttia:
Olipas oikein kunnon vanhan ajan kaunokirjoitusta tuossa kahvimainoksessa. Noita koukeroita sitä piti vääntää 60-luvulla kieli keskellä suuta.
Tosi hienoja nostalgisia kuvia haasteeseen!
Pekka,
kaunokirjoitusta ja kaunokirjallisuutta :)
Villikissa,
kiitos, museot ovat kiehtovia; emme pääse hukkaan, kun muistamme historiamme.
Tuota kirjoitusta oli ihan hauska katsoa ja muistella kouluaikaa.
Nyt on jo historian havinaa mukana kisassa. Oikein hyvä ja varmasti harvinainen kuva-aihe.
Ennen oli ajat ankeat,kahvikin taisi olla tiukassa.
Koulun käsityötunnit tuli mieleen tuosta alimmasta!
Historiaa täälläkin. Minulla on ollut yksi noista sormuksista, tai no ei ehkä ihan juuri tuo, mutta samanlainen. Kaunkirjoitusta yritin minäkin joskus kirjoittaa mutta se muuttui pysty- ja katkokirjoitukseksi aika pian, olin siis aikaani edellä.
Merkittävä ja herkkä aihe! Moni oli valmis uhraamaan isänmaan selviämisen puolesta.
Hieno vastaus haasteeseen.
Ruusupioni,
koulussa opittiin kauneutta ;)
Inkataika,
kiitos!
Historia olemme me ja esi-isämme ja -äitimme.
flora,
korviketta sai juodakseen. Ja jonotus tuli vanhemmille ja esivanhemmille tutuksi, samoin kuponkien leikkely (vaikka sitä taidetaan tehdä yhä... mutta useimmiten yltäkylläisyydessä).
vapulis,
huoneentaulut ovat mahtavia. Iskulauseet ja elämänviisaus jäävät lähtemättömästi mieleen.
savisuti,
sinulla on rautasormus, sillä on mahtava muistoarvo!
Mitähän grafologit sanoisivat nykyihmisten käsialoista, kun enimmäkseen näppäilemme näppäimistöä? Sinulla käsiala on noussut pystyyn, minulla se kaartuu oikealle, hyvä ettei maata syleile;)
Uuna Leijonainen,
viime vuosisadan neljäkymmentäluku oli Suomelle ja monelle maalle yhtä kiirastulta. Se oli pitkään niin jäsentymätön (syyt, seuraukset ja vaikutukset), että omassa koulussa historianopetus (siihen aikaan) loppui aikaan ennen toista maailmansotaa. Osaakohan olla kyllin kiitollinen siitä, että Suomi on saanut osakseen jo yli kuusikymmentä rauhan vuotta. Se jatkukoon.
Se oli sitä aikaa!
Tärkeä asia.
eem,
"ei koskaan enää sotaa", on monen sodan käyneen perimmäinen toivomus – niin myös rauhan ajan lasten ja aikuisten. Nyt meillä alkaa saavuttaa vanhuusiän kokonainen rauhan ajan sukupolvi, mutta paljon olisi vielä petrattavaa, että rauha olisi sanan kaikessa merkityksessä todellisuutta. Mutta jos ei koskaan saavutetakaan täydellisyyttä, niin jo pyrkimys kohti rauhanomaista rinnakkaiseloa on tärkeää.
Hellevi,
kaikki voimat yhteiseksi hyväksi...
Ups, sotaisaa historiaamme, toivottavasti ei toistu, mutta mutta...
Kyllvanhat esineet sykähdyttää kovasti, varsinkin just sota-ajan...
selma,
koulussa sanottiin, että kertaus on opintojen äiti, mutta sotaa ei kukaan halua konkreettisesti kerrata...
Tappari,
totta, vanhoissa on sitä jotakin ;)
Omistajalleen historiallisesti arvokkaita koruja, ja hieno mainos.
Zilga,
totta, rautasormukset ovat myös arvokkaita talkoohengen "muistomerkkejä".
Huoneentauluissa kiteytyy usein viisaus ja nautinto. Elämänilo voi olla pienestä kiinni.
Hyvä kuva haasteeseen ja kiitos historiallisesta katsauksesta:)
Inkivääri,
kiitos kiittämästä. Rautasormuksella on kerrottavana monta järkyttävääkin tarinaa. Kunpa muistaisi olla kyllin kiitollinen siitä, että meillä on sentään rauha :)
Meillä äidillä oli rautasormus. Harmittaa, kun se heitettiin pois, kun vihdoin ostettiin uudet sormukset.
mm,
onneksi voit sanoilla kuvata äitisi rautasormuksen. Muistaa.
Meillä on tallella anopin rautasormus. Hän toimi Lotta Svärdissä aikoinaan.
Lähetä kommentti