Lykkäänpä, kun lääkärit ja lääketiede, terveys ja sairaus niin kiehtovat, esille kaksi lääkärivalaa. Toinen on vanha, toinen tämänpäiväinen. > Lääkärin etiikka > Lääkärinvala
LÄÄKÄRINVALA Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat. Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua. Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä. Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti. Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen, Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalien ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi, että tulen kykyni ja harkintani mukaan täyttämään tämän valan ja kirjallisen sitoumuksen. Tulen pitämään vanhempieni arvoisena sitä, joka on opettanut minulle tämän taidon, ja jakamaan hänen kanssaan elatukseni, ja hänen tarvitessaan apua tulen sitä antamaan. Hänen poikiaan olen pitävä veljinäni ja opettava heille, mikäli he niin haluavat, tämän taidon ilman palkkaa ja sopimusta. Opastusta ja luentoja sekä kaikkea muuta opetusta olen antava pojilleni ja opettajani pojille sekä niille oppilaille, jotka ovat sitoutuneet kirjallisesti ja valallisesti lääkärilakiin, mutta en kenellekään muulle. Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita. Puhtaasti ja hurskaasti olen viettävä elämääni ja harjoittava tointani. Niihin taloihin, joissa käyn, menen auttaakseni sairaita tekemättä tahallisesti mitään vääryyttä ja vahinkoa sekä pidättyen rakkaudesta naisten ja miesten, vapaiden ja orjien kanssa. Mikäli parannustyössäni tai sen ulkopuolella ihmisten parissa näen tai kuulen sellaista, mitä ei pidä levitettämän, vaikenen ja pidän sen salaisuutena. Jos täytän tämän valan enkä riko sitä, sallittakoon minun nauttia sekä elämästä että taidostani kaikkien ihmisten ikuisesti arvostamana. Mutta jollen sitä pidä, vaan teen väärän valan, tapahtukoon päinvastoin.
4 kommenttia:
Lääkärin etiikka, onko se erilainen kuin isän etiikka? Olen vannonut sotilaan valan varusmiespalveluksen aikaan. Sotilaan etiikka on erilainen kuin lääkärin. Sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Onkohan lääkärin lapsilla parempi terveys kuin muiden lapsilla?
Joskus käy niin, että lääkäri saattaa olla sokea lähiomaisiaan hoitaessaan: rakkaus panee joko ylihuolehtimaan, jolloin liioittelee oireita tai toisinpäin, aliarvioimaan: eihän oire voi merkitä mitään vakavaa...
Eräässä lääkäriperheessä on vitsinä käytännön sopimus: lapset ja puoliso menevät "oikealle lääkärille" eivätkä käänny lääkäri-isänsä / -äitinsä puoleen (jos kyse on vakavammasta oireesta).
Moni lääkärin lapsi oppii arvostamaan lääkäri-isän tai -äidin luotettavuutta. Salassapito säilyy eivätkä potilaiden luottamukselliset asiat leviä. Se kasvattaa luottamusta myös elämää ja muita ihmisiä kohtaan.
'..nauttia elämästä kaikkien ihmisten ikuisesti arvostamana tai..' Minunkin lapsuuteni arvomaailmassa lääkäri oli vielä melkein epäjumala, jota piti kumarrella.
Uudemmasta valasta on uhkailut jätetty pois, ymmärretään kai valan rikkominen jo muutenkin rangaistavaksi. Minusta se alkuperäisen uhkaus on kyllä mainio '..tai päinvastoin'.
Lääkäreitä on edelleenkin vaikea saada vastuuseen virheistään, enkä nyt tarkoita inhimillisiä erehdyksiä vaan suoranaisia laiminlyöntejä milloin mistäkin ajanpuutteellisista tai ekonomisista tekosyistä. Mitä enemmän näitä katsotaan läpi sormien sitä huolimattomammaksi homma menee. Ehkä se netissä arviointi osuu tähän saumaan.
Totta, lääkärit olivat ennen jumalasta seuraavia, ja ammattien arvostusluettelossa kirurgit ovat pitäneet vuodesta toiseen (myös uusimmissa tilastoissa) ykkössijaa.
Lääkäreiden tiedollista ylivaltaa murentaa tänään se, että potilailla on netin kautta kautta mahdollisuus saada tietoa sairaudestaan ja hoidosta. Toivoa sopii, että siitä on lääkäreille pikemminkin hyötyä kuin haittaa: kyseenalaistaminen on sallittua ja potilas voi vaikuttaa itse päätöksiin ja kasvattaa hoitomyönteisyyttään.
Kustannustehokkuus (raha) ei mielestäni sovi potilastyöhön, ei ainakaan niin, että se näkyisi sairaalle tai pamautetaan päin. Mutta lienee idealismia ajatella näin, sillä tuntuu, että "markkinatalous" ja rahan mahti vallitsevat sairaaloissakin eikä arkkiatrin eettiset lausunnot paljon paina. Paljon on - ei vain toivomisen vaan kehittämisen varaa.
Valituskanavia onneksi potilailla hoitovirheistä on, ja kuten sanot, jos syynä eivät ole inhimilliset tekijät vaan silkka laiminlyönti tai piittaamattomuus, on aihetta nostaa kissa pöydälle. Rankkaa sanoa: virheistä oppii, mutta usein se näin menee.
Lähetä kommentti