Kun sinä tulet elämääni, räjähdän sirpaleiksi
sinä kokoat minut uudeksi luomukseksi
muovailussa kuluu mutaa ja kakkuja
ja kun aika kiitää, sulan:
en tiedä missä minä lopun ja sinä alat
Olemmeko kadottaneet – vai löytäneet – itsemme lopullisesti
kysymme totisesti, totisesti, vakavina peilin edessä kunnes
käännymme toinen toisiimme päin
ja räjähdämme nauruun
mars ja venus
runotorstain 116. haaste on planeetta
22 kommenttia:
Vau! Huomattavasti parempi kuin Raamatun versio. Siis täydellinen. Koska julkaiset kokoelmat?
Hyvä runo! Kaikki palaset kohdallaan. Loppu aivan loistava.
Ei voisi paremmin sanoa!
Harvinaista rakkautta!
Aivan ihana runo rakastumisesta ja pitkistä yhteisistä vuosista. Ensin joutuu palasia sovittamaan yhteen monta kertaa ja hiekkaa ja mutaa lentää. Kokonaisuus syntyy kokonaisuuksista ja uusi on ehyempi ja kestävämpi.
Joskus palaset lentävät niin kauas, ettei uutta kokonaisuutta synny, mutta tässä runossa on onnellinen hieno loppu.
Hieno runo, kiitos!
Kaunis rakkausruno. Mars ja Venus.
Ja lopussa saa räjähtää - nauruun.
Hieno, ihastuttava runo rakkaudesta. Minullakin on se aiheena, mutta ihan toisenlainen.
Hieno! Rakkaus on parhaimmillaan yhdessä lempeästi nauramista. Joskus se sitoo enemmän yhteen kuin itku. Sinäpä sen runossasi sanoit. Minulla on vastauksessani erilainen näkökulma;)
Kaunista!
Ihana. Hienoa kun planeetat noin kohtaavat. Ihan aina sitä ei tapahdu vaikka kuinka yrittäisi muovata itseään sekä toista.
miina,
juu, huumorirunokokoelman voisi "julkaista", semmoisen missä ei ole päätä, ei häntää. Tai kehittelenkin naivistisen runon kokoelman. Kun saa olla lapsellinen, saa olla oma itsensä. Muuksi ei runo käänny. :)
Mutta siihen 'julkaisuun' ei kaadu ikihonka, ei ryskä painokone, kunhan ääneen hupatan. Tai kopiokonetta laulatan ja tarjoan lapsenlapsenlapsenlapsenlapsille. Näin se esiäiti huvitteli, kauan sitten.
Kiitos kehusta. Lämmitti lumisessa maisemassa.
Ilona,
loppu hyvin, kaikki hyvin. Huumori pelastaa paljon, myös parisuhteessa.
Crane,
rakkaus yllättää. Kuinkahan usein rakkaus leikkii kuurupiiloa? Ei tahdo tulla näkösälle, vaikka on ihan lähellä.
Uuna,
mitä vanhemmaksi tulee, sitä hauskempaa on. Näin käy monilla pariskunnilla. Ei aina, vaikka sen tien aukeamista toivoo kaikille.
arleena,
nauru on aviosuhteen taivaan tähdenlento: saa toivoa ;)
Ritviecav,
mukavaa, sinullakin rakkaus aiheena; tulen lukusille...
Obeesia,
rakkaus kiittää.
savisuti,
niinpä; joskus "parisuhdepeli" ei onnistu millään, joskus palaset osuvat yksiin. Mystinen on rakkaus. Liputetaan rakkauden toivon puolesta!
Sanankehrääjä,
toivotaan lempeitä nauruja tällekin päivälle. Hyvä kun otit esille lempeyden. Nauru voi olla myös kovaa ja julmaa. Sitä ei kenellekään suo. Mutta lempeä nauru, voi miten kaunis ajatus - ja toteutus, kuin lahja vieraiden ja tuttujen kesken. Ja rakastavaisten.
sanankehrääjä -> po.
sanakehrääjä :)
Sitä on tosiaan rakkaus! Kaunis runo.
Rakkausruno parhaimmillaan. Eikä rakastamisessa tarvitse tietääkään, mihin minä lopun ja sinä alat
"muovailussa kuluu mutaa ja kakkuja"
Kiitos alkuräjähdyksestä! Hieno on valokuva(kin)!
Ihanan raikas! Oliko lopussa muuten kyse alkuräjähdyksestä? :oD
Ei ole muutakuin rakkaus, ja sen me annamme toisillemme!
Ihana runo!
Onpa hyvin toisiinsa sopiva kuva ja runo! Kuva on vangitseva: siinä on jotain hyvin määrätietoista, eroottistakin. Mies pitää omastaan kiinni lujasti, kaksin käsin. Ilme on itsevarma, uhittelevakin? Mie vien, sie vikiset.
Sattumoisin minulle tuli mieleen vain lapsen luominen -- kun mies ja nainen sukusoluineen eräässä alkurähjähdyksessä yhtyvät, lapsesta tulee heidän geeniensä iloinen sekoitus.
Oi että oli kauniisti ja taitavasti runoiltu!
Voi minua, kun en tarkemmin osaa katsoa! Johan tuo on otsikkona suurilla kirjaimilla, alkuräjähdys! :oD
Allyalias,
niinpä, ilman naurua mars-venus -rakkaus olisi aika tylsä ja vakava juttu ;)
aimarii,
niinpä, parhaimmillaan parisuhde on sulautumista iloisella, erityisellä tavalla. Vapauttavasti, jolloin kumpikaan ei vähene, vaan enenee...
vapulis,
ihmejuttu, muovaillessa mudasta ja kakusta voi syntyä mutakakkuja tai sitten vallan muuta, elämäniloa ja herkkua ;) Minnekäs se muta kaikkoontui?
Mimosa,
jestas, olet näkijä: loit alkuräjähdys-otsikon katsomatta sitä. Ympäri käydään ja yhteen tullaan :D. Ihmisen tajunta on ihanasti yhteinen.
Harakka,
niin, ajatella mikä mahdollisuus ihmiselle on annettu. Rakkaus. Ottaa vastaan ja antaa.
Ina,
kuvahan oikein tulvii latautunutta erotiikkaa! Sinä sen näet. Itse olen katsonut isää ja äitiä isänä ja äitinä, mutta kommenttisi luettuani muistan heidän elämänsä tarinaa ja elän uudelleen. Ja ”näen” .
Kutuharju,
kuva kulkee kohti alkuräjähdystä... ja mitä siitä seuraa, on tarinan seuraava jakso ;)
Oh-show-tah hoi-ne-ne,
kukkuu, kukkuu, mukava kuulla ääntäsi :) Tervetulloo suareen!
Lähetä kommentti