turha englantiprotestiSydän-Savossa alkoivat näkyä televisiolähetykset (ja kodeissa kuulua ruudun kautta outoja kieliä) kun olin lukenut lukiossa vuoden lyhyttä englantia. Hm, lukenut ja lukenut. Olin seitsemäntoistavuotias.
Eräs elämäni harmin paikka on surkea englannin kielen taitoni. Luin koulussa pitkän saksan; siihen aikaan Deutsche Sprache (Deutschland, Deutschland über alles) oli koulumme ainoa ’pitkä kieli’.
Motivaatio on kummallinen asia. Se on ihmismielen bensa. Jos motivaatio on hukassa, katse sammuu ja kiinnostus etsiytyy toiseen suuntaan. Olen valikoiva. Luen aineita, joista olen kiinnostunut. Toisaalta vasta nyt on paljastunut, että kärsin perinnöllisestä kuulosairaudesta, joka on todennäköisesti vaivannut tietämättäni läpi elämäni. Siinäkö eräs syy, että juutun tuttuun savon murteeseen ja kartan vieraita kieliä. Kun ei oikein kuule uutta kieltä, putoaa ymmärrys ja into.
Kun englannin opiskelu lukiossa alkoi, en ryhtynyt pelleilemään ääntämyksen kanssa. Siihen aikaan en ollut moista kielenvääntöä edes kuullut (jo siksi, että koko kaupungissa ei ollut yhtäkään televisiovastaanotinta lukion aloittaessani – enkä kuunnellut levyiltä Paul Ankan englanninkielistä rakkauden kutsua). Tyrmistyin ensimmäisellä englannin tunnilla. Mitä järkeä on kirjoittaa sanat niin eri tavalla kuin mitä ne lausutaan (kysyin paksua savoa vääntävänä: itsekritiikki taisi nukkua metsässä). Kuin uhmalla lausuin englannin sanat niin kuin ne kirjoitetaan – alusta alkaen ja koko kolmivuotisen kielikylvyn ajan. You: "juu", käski opettaja, "yyyoouuuu", vastasin minä.
Ei tästä uppiniskaisuudesta hyvä seurannut. Itsekritiikkini, jälkijättöisesti, ymmärtää, kuinka englannin osaamattomuuteni rajoittaa tiedonhakua ja kaventaa maisemia. Se että suosin yhä kotimaan matkailua, on oma vikani, samoin kuin tiukkoihin raameihin asettunut nettisurffailu: suomenkieliset sivut istuttavat minut tukevasti kotoiseen mielenmaisemaan. Tai tiedä sitten, miten "globaalia" suomalainen ajattelu nykyisin on. Voi olla, että elävän elämän nurkkapatriootit ja kylähullut ovat katoavaa kansallista perinnettä, koska ihminen on sama asuupa Puskaperällä tai New Yorkissa (lausutaan tässä blogissa nev york). Sentään kuvia ja eksotiikkaa ympäri maapallon osaan katsella netistä niin kuin lapsena aikoinaan kuvakirjoja. Ja huikaistua.
Mutta rehellisesti kysyn nyt itseltäni, kannattiko sittenkään - olkoonpa kuulo vajaa tai terävä - ummistaa englannilta korvat ja keskittyä yhteen ainoaan rakkaaseen kieleen, ommaan savvoon. No ei. Monipuolisuus on hyväksi, sekä että –linja laajentaa tajuntaa. Nurkkapatriootti lukee ulkopuolella leirin:
"Yli 400 miljoonaa ihmistä puhuu englantia ensimmäisenä kielenään. Arviot englantia toisena kielenään puhuvien ihmisten määrästä vaihtelevat noin 150 miljoonaan ja 1,5 miljardin välillä riippuen siitä, miten sen osaaminen määritellään. Englanti viestinnän, tieteen, kaupankäynnin, ilmailun, viihteen, diplomatian ja internetin tärkein yksittäinen kieli. Se on ollut yksi Yhdistyneiden kansakuntien virallisista kielistä sen perustamisesta (1945) lähtien ja monet pitävät sitä yleismaailmallisena kielenä." (Wikipedia)
PS...
CP-liikuntavammaisen poikani opintiestä tekee mieleni postata jossakin vaiheessa. Hän on antanut siihen luvan. Näkökulma on äidin, mutta ilot ja surut ovat yhteisesti jaettavissa.
kuva
12 kommenttia:
Very unique blog.
Great pictures. Cool...
Please visit:
http://bali-digitalworld.blogspot.com
Keep blogging.
Good day.
Kiinnostava ja erittäin hyvä pohdinta.
En minäkään kouluajalla tarpeeksi ajatellut kielivalintaa ja saksa tuli valittua pitkäksi kieleksi. Enlantia olen koulun lyhyen oppimäärän jälkeen itsekseni opiskellut. Osaan sitä kohtalaisesti kirjoittaa ja lukeakin, mutta puhua en yhtään! Ja olen hidas hämäläinen pohjimmiltani, eihän siitä mitäänvalmista koskaan tule.
Kyllä me pärjätään!
Hyvin tuo John on ymmärtänyt savoa, kun ensimmäiseksi on englanninkielinen vastaus. Alkoi kyllä naurattaa. Kehuu blogiasi ja kuviasi ja kutsuu vierailullekin. Mutta lukeahan osaat vaikka ääntäminen SILLOIN oli vaikeaa.
Englanti on tosiaan täällä netissä aika tarpeellinen. Aika jänkkä olit, jos kolme vuotta äänsit omalla tavallasi :-D
Minullakin on yksi jänkkä temppu, mutta kerron siitä blogissani joku päivä.
Kun opiskelin yliopistossa tässä muutama vuosi sitten, niin piti ottaa vielä yksi vieras kieli, siis aloittaa. Kauhistutti tosiaan, sitten hoksasin viron ja selvitin kunnialla senkin vaatimuksen. Kuten sanot, niin kaikkeen tarvitaan se oma halu, muuten ei tule mitään.
Hauska oli lukea bloggauksesi.
Osut naulan kantaan. Motivaatio on kaiken oppimisen a ja o.
Minä "luin" lyhyen saksan, siis en lukenut koska motivaatio oli nolla. Vasta nyt, vuosikymmenien jälkeen motivaatio on löytynyt, kiitos ensin saksankielisten satelliittikanavien ja sen jälkeen saksankielisten romaanien innoittamana. Alku aina hankalaa, ensin saa tavata sanakirjaa alvariinsa, mutta sadannen katsomiskerran jälkeen sanat ihme ja kumma jäävät mieleen.
Päämäärä ei ole tärkein, vaan matkanteko - tässäkin.
KIITOS hienosta kommentistasi blogissani. Käy vielä lukemassa vastaukseni :-)
Ei sitä niin mukulana ymmärtänyt mitä isona tarvitsisi. Englanti on tosiaan melkoisen vahva maailmankieli eikä kai siinä mitään - hyvä että olisi joku kieli jolla kaikki voisivat ymmärtää toisiaan. Esperantohan kehitettiin sellaiseksi, mutta se on jo tainnut unohtua kokonaan?
Me, siis meidän perhe, osataan kaikki jonkin verran englantia, mutta tuo nuorisohan alkaa olla suvereenia siinä hommassa - yläkouluikäisiltä kyselen sanoja tässä koneella ettei tarvitse sanakirjoista katsoa... Pojilla on kaikilla kympit englannista vaikka muuten koulu menee ihan keskinkertaisesti.
Jussihan on oikeessa, tämä blogi on ihan uniikki. Ja taasen niin ajatuksia herättävää tarinointia.
Pahuksen sinnikäs likka!
Aber, aber...Wer sagt, dass man in Internet nur auf English surfen kann? Saksa on ihan yhtä hyvä kieli. On se muutenkin, onhan niitä jokunen miljoona sitäkin puhuvia. Kaikissa kielissä on omat hienot juttunsa, vaikka savo ja muut kotimaiset murteet ovatkin ehd. parhaita!
Nappiin sanoit motivaatiosta. Itse nukuin sekä ranskan, että saksan tunneilla koulussa. Kylläpä myöh. kadutti, kun muutin Sveitsiin...
Pitkä saksa oli minullakin lukiossa ja kuuntelutunnit lyhyessä englannissa. Armeija-aikaan päätin etten ikinä puhu tai lue muita kieliä kuin suomea. Sittemmin olen joutunut/saanut opiskella ja tenttiä kirjoja saksaksi, englanniksi, hepreaksi, kreikaksi, ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi ja suomeksi. Kielikoulussa Lontoossa vitsailin, että minun puhekieleni on 'finnglish'. Minulta on jo lapsena puusepän verstassa työkoneiden äärellä heikentynyt kuulo enkä ole juuri koskaan pystynyt toistamaan kuulemaani oikein. Omassa kuulomaailmassani olen silti hyvin olemassa ja vieruskaverit kärsivät puolestani.
Aika itsepäinen englannin opiskelija olet ollut! Nykyään on kai jo pakko osata ainakin muutama sana englantia kun sitä joka paikkaan tungetaan.
Kieliä on tietty hyvä osata muitakin, mutta itse jos ei ole käyttöä niin en jaksa. Inkivääri tuolla mainitsi esperannon, olen sitäkin lukenut lapsuudessani, mutta eläissäni en ole törmännyt yhteenkään esperantistiin opettajani lisäksi. Unhottui sitten sekin 'maailmankieli'.
John,
tämäpä hauska sattuma, juuri kun inisen englannin osaamattomuuttani, ensimmäinen kommentti on englanninkielinen. Uskoni sananlaskuihin pätevinä elämänoppaina vahvistuu: minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Joko nyt uskoisin ja hieroisin motivaatiokeskustani hereille. Ei oppi ojaan kaada, vanhaakaan :) Ei muuta kuin kielioppiin.
aimarii,
sinulla on motivaatio opiskella kouluajan lyhyen englannin jälkeen lisää kyseistä kieltä :) Tämmöisiä tarinoita kuuntelen ihastellen. Ties mitä hyvää herätystä ne saavat nukkuvassa motivaatiokeskuksessani aikaan.
Uuna,
mullakin purskautti naurun, kun Johnia tavasin :D. Että vallan englantia nurkassani... johan nyt, John. (Englannin opettajani kirjoitti kerran kokeeni loppuun: osaisit paljon paremmin, kun vain viitsisit yrittää.)
Onneksi olkoon, osaat viroakin! Olisi mukava lukea jokunen postaus viron kielellä. Kielet ovat siltoja. -Nuorena jouduin opiskelujen myötä viron ja unkarin kielikursseille, mutta vaikka kuinka nyt etsin tietä kielilähteille, tukossa on. Muutama sana vain tallella. Minne opittu häviää, huhuilen taitojani takaisin kuin kadotettuja lampaita.
Ina,
vautsi, motivaation nollapiste on nujerrettavissa.
Olet lyhyen saksan nollapisteisestä motivaatiosta edennyt saksankielisten romaanien lukemiseen asti. Ja miksi? Koska kielitaidosta on iloa. Nämä ilosanomat ilahduttavat tavattomasti tämmöistä naispuolista "jukolan jussia". On kuin saisi käteensä soihdun, joka valaisee. Tie näkyy jo. Kutsuu matkalle :)
Inkivääri,
uusi sukupolvi on usein edellä vanhempien taidoista niin 'aateekoossa' kuin 'englannissa'. Ei joka kodissa, mutta meillä on näin. Näppärästi puhuvat englantia, jonka kanssa äitinsä oli kipsissä.
Aivan ihanaa kuulla poikiesi englannin kympeistä. Monesti on vallalla käsitys, että tytöt ovat hakoja kielissä, pojat matikassa - mutta eihän se niin aina mene ja sekä-että lahjakkuuksiakin on. Onnea pojille, hyviä matkoja maailman ympäri :)
Crane,
herttinen sentään, miksen ole koskaan surffaillut saksankielisille sivuille, nyt vasta hokasin. Kiitos. Olen ollut liian itseriittoinen kotimaani ompi Suomi -kiertelyissä. Olisi jo aika lähteä maailmalle. (Sinä asuit Sveitsissä, minä Saksassa parisen vuotta; edes jokunen pohja on, kun lähden nyt vaikka netti-Heidelbergiin, missä asuimme vuosikymmeniä sitten.)
Murteet ovat ihania. Olen lääpälläni kaikkiin Suomen murteisiin. Mutta vieraiden kielten murteet ovat taivaaseen asti ulottuva muuri mulle. Jotain rajaa :D
Sananjalka,
aika aikaa kutakin. Nuorena tehdyt päätökset eivät aina pidä, tässä tapauksessa: onneksi. Kielikavalkadisi on eksoottinen: siihen kuuluvat myös tanska, heprea, kreikka. "Nostan hattua", etenkin kun kuulosi ei ole täysin hyvä. -Kuulo voi alentua monista syistä. Jatkuva melutason ylitys "syö" korvan aistinsoluja, jotka ovat korvaamattomia. Mutta huononkin kuulon kanssa tulee toimeen, kun kuulolaitteena on huumori.
Sirokko,
niin just, aikamoinen jukuripää olen kun sille päälle sattuu. Ei meinaa pää kääntyä, ei sitten millään, vaikka kuinka olisi tarpeen ja hyväksi. Ettei vain laiskamadollakin olisi pään sisällä jonkinasteinen lymypaikka?
Totta, käytön puutteesta voi rapistua paitsi rakkaus kuin kielitaito. Pitää olla kyllin houkutteleva syy, miksi "vaivautua" ponnistelemaan. Ja kun syy sytyttää, ei mieleen tule enää vaivannäkö vaan palava halu.
*
Englannin kielen ylivalta maailmalla, niin kätevä kuin se onkin, yhä riepoo minua. (Hm, joka taas aloitan :). Esperanton ajatuksesta innostuin aikoinani, tutkin sen ideaa (hipaisten ja teoriassa), mutta tökki. Maistui liian keinotekoiselta. Jonkun pitäisi tulla ja kehitellä uusi 'esperanto', uudelle sukupolvelle.
Pitkä saksa ja lukiossa latina, vaikka en lukioon silloin menny.
Motivaatiosta se on kiinni ja seuraavaksi tulee harjoittelu, kuuntele, puhu...
Mulla on ilmeisesti joku vika, kun jotkut ääänteet ei vain tule oikein. En kuule eroja sanojen välillä, vaikka kuinka niitä mulle hoetaan. Olen menossa englannin ääntämiskurssille, jos lopulta oppisin.
Niin mutta ku myö ollaa savolaisia niin vastuu on kuulijalla. Jos joku ei ymmärrä, niin minkäs myö sille mahetaan.
miina,
kun osaat latinaa, osaat kaikkia kieliä, eikös se ole kielten äiti, vai muistanko oikein :)
Kuullun ymmärtäminen on myös savolaisille kohtuuton vaatimus, kun mieli tekee kahtoo asioita monelta kantilta ja heittää lopullinen vastuu, kuten sanot, kysyjälle takasin, eikös se ole ekoteko :)
Kuulema savolaista ei välttämättä auta kuulokojekaan. Väittävät että heidän (meidän) kuulonsa (kuulomme) on valikoiva, mutta uskottaisko tuota, en tiijjä. Minut on pistetty kuulokojejonoon, miksiköhän ;D
Onnea ääntämiskurssille. Kerro joskus, miten menee!
Lähetä kommentti