keskiviikko 21. tammikuuta 2009

kauneuden magia



Tapaan Siljan.

Hän on kaiken ikänsä torjunut kristallikruunun vetovoimaa (pitänyt sitä turhuutena), paennut välkehtivästä väriloisteesta kulkurin valssin myötä maanteille ja metsiin, tuulen huminoihin ja kalavesiin. Luonnonkauneuteen. Yksinäisyyteen. Askeettisuuteen.

Aamuhämärässä hän katsoo ikkunasta ulos ja hänen silmiinsä syttyvät valot. Hän tajuaa, että elämän kauneus voi syntyä yhtä lailla ihmisten kautta. Yhteydessä. Juhlahetkinä. Hän maistaa runsaudensarvesta. Kulauttaa. Joko-tahi unohtuu kun sekä-että asettuu hänen silmiinsä ja vetää suupielet hymynkaareen.

Ei muuta kuin nauttimaan uuden päivän kaikista ’olomuodoista’; kristallin prisman välkkeestä ja havumetsän tummuudesta. Puheensorinasta ja hiljaisuudesta.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sekä että -elämänasenne on monesti viisaampaa kuin joko tai -ajattelu.

Pidän ihmisistä, mutta viihdyn yksinkin. Rakastan musiikkia, mutta osaan nauttia hiljaisuudesta. Pidän yksinkertaisesta, mutta arvostan myös kauniita, aistikkaasti jopa ylellisesti sisustettuja huoneita - kristallikruunuineen jos niikseen sattuu ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista nähdä, mitä runsaudensarvesta kulauttaminen tuon muassaan.
Aivan pohjimmaista itseään on vaikea toisenlaiseksi täysin sopeuttaa. Kokeilla voi, jopa nauttiakin erilaisesta, mutta luulen että siellä sydämen sopukoissa jossain on yhä mieltymys siihen itselle ominaisempaan.

Inkivääri kirjoitti...

Minäkin tykkään enempi siitä, että yrittää löytää kaikesta ne hyvät puolet lyömättä asenteitaan lukkoon ennakkoon - ehdottomuus voi estää näkemästä ja kokemasta monia hyviä asioita. Toisaalta riskit kasvavat - jospa odotettu hyvyys ei toteudukaan vaan joutuu kärsimään...

Anonyymi kirjoitti...

Täällä yksi Silja, joka etsii kauneuden magiaa vähän kaikkialta, paitsi kristallikruunusta. Mutta muut saavat kyllä pitää kruununsa ihan rauhassa, kunhan minä en joudu sitä puhdistamaan.

Sekä-että kuulostaa hyvältä. Ruoka-annokseenkin on kiva valita maistettavaksi monenlaisia herkkuja.

Nyt olen huolissani tästä koneestani, kun uuden koneen yksi näppäin repsottaa. Kävin sitä aamulla näyttämässä. Lisää kerronkin blogissani, muuten tänne ei mahdu muitten kommentteja lainkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Pitääkö sitä todellakin tulla vanhaksi, että tajuaa elämän olevan sekä-että eikä joko-tai?

Lastu kirjoitti...

Ina,
niin, ympyrät ovat laajemmat, kun ei sulje itseään ulkopuolelle "leirien". Estetiikkaa on sekä ihmisen että luonnon muokkaamassa taiteessa.

Kristallikruunu saattaa vaikuttaa "juppimaiselta", mutta kun sitä ilman ennakkoluuloja katsoo, huomaa harmonian ja "väriterapian", luonnonvalon ja ihmiskäden yhteistyön kauniin tuloksen.

aimarii,
runsaudensarvessa saattaa olla myös niin makeaa nektaria, että sitä voi maistaa vain tipoittain. Syvimmät ilon lähteet varmaan löytyvät Siljalle – luonnosta. Hänet tuntien veikkaan niin.

Inkivääri,
niinpä, tiukkapipoinen yksioikoisuus ei palvele ketään, ei varsinkaan itseään. "Elää ja antaa toisen elää" sopii moneen tilanteeseen ja valintaan. Suvaitsevainen voi olla niin monella tapaa: jopa antaa itselle luvan kääntää kelkkansa toiseen suuntaan. Joku voi ikänsä inhota "kristallikruunua" ja yhtenä kauniina päivänä havaitsee: se mitä ennen vastusti, sitä alkaa himoita :D Yllätys. Ei koskaan tule sanoa ei koskaan :)

Totta myös kuten sanot: joskus hyväuskoinen ja -hyväntahtoinen kokee pettymyksiä. Toivon silti, ettei myönteinen asenne kokonaan sammu.

Uuna,
kauneuden magiasi on syntymälahjasi, josta saamme nauttia. Onneksesi. Onneksemme.

Kristallikruunuja on myös luonnossa. Olemme saaneet ihailla blogeissa jäätaidetta; jokainen prisma on ainutlaatuinen.

Mikähän koneellesi on tullut. Toivottavasti ei mitään vakavaa... Tulen kurkkaamaan.

Obeesia,
niin :)

Nuorena, kun ei oikeastaan tiennyt paljon mistään mitään, oli kovin varma monesta asiasta (paitsi itsestään), vanhana huomaa miten eri kantilta asioita voi katsastaa. Ja eri ihmiset eri lailla, eikä se ole henk.koht. katastrofi. "Lopputulema" on, että "lopullinen" totuus karkaa kuin villihevonen pustalla horisontin taa. Harja hulmuten ja ihaata hirnuen :)

Harakka kirjoitti...

Kyllä sekä että, maailmankatsomus on mielestäni parempi vaihtoehto elämässä.
Kauneutta on niin monenlaista, ja ihmistä myös!

arleena kirjoitti...

Elämän kauneus muodostuu sekä-että akselilla. Riittää kun ihailee luontoa, katselee outipuhdasta kotia "kristallikruunuineen" tai tapaa vanhan ystävän pitkän ajan takaa.

Niin se sekä-että

Anonyymi kirjoitti...

Niimpä, elämä on otettava mieluummin kaikilla mausteilla.

Lastu kirjoitti...

harakka,
totta, kauneus ei piile yhdessä puussa ja rungossa, vaan kukkii erilaisina versioina ihmisissä ja luonnossa.

arleena,
kauneuden polku vie erilaisiin maisemiin, myös kohtaamisiin ja ystävyyteen. Kauneuden ylläpitäminen on ihmisyyden eräs elämäntehtävä.

savisuti,
kaikkia mausteita (vuorotellen, vaihdellen) maistamalla elämä maistuu. Niin on hyvä.