perjantai 30. tammikuuta 2009

inihimillisesti näkösällä

Oh-show-tah hoi-ne-ne esitti haasteen:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Koska olen tässä taannoin kipannut kurkkuuni lörpötyslitkua (ja lukenut Harry Potter -sarjan kirjat viidenteen osaan saakka ja samaistunut rohkelikkoihin), päätän julkaista juuri sen kuvan mikä vastaan osuu. Oho, klups, jopas, huh, hui, hm... Vähän arveluttaa uimapukusillaan olo: nolo on olo, mutta eihän minua kukaan enää tunnista, joten menköön (varsinkaan kun en osaa laskea muuta kuin yykaakoonee). Olkoon esillä tämän päivän. Ehkä. Huomenna palaan ruotuun. Ehkä. Tai sitten...




On kesä 1982 ja odotan kolmatta lastani (olen viidennellä kuukaudella). -Olen onnellinen. Lapsi, kullanmuru, sittemmin vammautui syntymänsä yhteydessä, mutta selvisi elämään kuin ihmeen kaupalla ja valmistautuu nyt publiikkiinsa. -Olen onnellinen.

Lomapaikkanamme oli meidän neljän sisaruksen kanssa yhteinen maalaislomatalo vanhempiemme kuoleman jälkeen (he kuolivat peräkkäisinä vuosina 1973 ja -74). Meidän pesueemme asui piha-aitassa, muut talossa, jonka korotin mielessäni taivaan esikartanoksi, niin kaunis se on. Mutta aitta pihan perällä on meille sottapytyille ja luonnonlapsille omiaan. Kotikolo. Myöhemmin "kolhoosi" hajosi ja yksi sisaruksista lunasti itselleen ja perheelleen talon ja aitan ja navetan; niityt, pellot ja metsät.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ensi kesänä minusta ja Elämänkumppanistani ja aikuisista lapsistamme (kun ehtivät ja airoihin tarttuvat) tulee vihdoin varhaislapsuuteni kesäsaaren asukkeja. Mökkeilijöitä. Metsänistuttajia. Risulintujen väsääjiä. Kalojen narraajia. Ämpäriperunoiden kasvattajia. Vesijuoksijoita. Iltaruskon lipsuttajia.

Yksinkertaisesti: olen onnellinen -> olemme onnellisia. Paljaaltaan.

HAASTE ROHKELIKOILLE:

Kun Pelien parhaat -kirjan esipuhe puolustaa vapautta (leikin sääntöjä voi soveltaa), haastan Sinut mukaan uimapukukierrokselle. On kovin nolo ja paljas tunne seistä yksin aitan kivisellä rappusella. Ei kai tätä ainutkertaista elämää tarvitse ottaa aina kovin vakavasti.
Vesi vanhin voitehista. Lähdetään yhdessä uimaan!

edit 11:40
harmaa susj,
en pääse kommentoimaan sivuillasi. Sama ongelma ilmenee joskus muillakin sivustoilla. Syy lienee vanhassa mäkissäni ja käyttöjärjestelmässä. Monet videot jäävät myös näkemättä. Mutta kiitos haasteesta. Odotan että joku rohkea tarttuu syöttiini ja jatkaa uimapukukierrosta :)

27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Palaan vajaan kahden viikon blogitauolta ja jännään mitä kaikkea täällä on sillä välin tapahtunut. No kas, rohkea Lastuhan se täällä on riisuutunut uimapukusilleen ;) Ihana kesäinen nuorekas mammakuva kyllä! Ja huikea haaste - uskaltaisko, kehtaisko... Jos laittaiski nakukuvan :D

Lastu kirjoitti...

Ruska,
kivakiva, olet blogistaniassa taas! Ilman muuta tulet kanssani uimapukukierrokselle. Asu on vapaa. Myös sauna-asu kelpaa.

Milloinkahan osat kääntyvät äiti-lapsi -suhteessa päälaelleen: he rupeavat vahtimaan mammaansa ja tarkistavat ennakolta, millaisia kuvia äitikkä eetteriin tunkee :D. Tai vallan rajoittavat netin käyttöä. Hui, se olisi kyllä kamalaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpä siinä on sutjakka "mimmi" kuvassa ja masu niin kivasti "pömpöllä".
Katsotaan löytyykö kuvaa, jolla voin vastata haasteeseen ;D

Anonyymi kirjoitti...

Sievä kuva! Miksi pitäisi olla nolo olo? Ei sitten yhtään. Kuvasta kyllä näkee, että olet onnellinen odottaja.
Odotan hurjasti sinun tulevan kesän mökkikuvia, just noista, mitä kuvailit.

Olet Potterit lukenut - niin minäkin. Rakastan fantasiajuttuja, olen suorastaan pöhkönä niihin. Rohkelikoksi myös itseni luokittelin.
Vilkuilin jo omia kuviani, joissa olisin uikkareissa. Hiukan huonosti niitä on, mutta lupaan vielä etsiä. Eri asia sitten, olenko tarpeeksi rohkelikko.

Inkivääri kirjoitti...

Blogissani on sinulle jotain...

Anonyymi kirjoitti...

Kuvassa tosiaan säihkyt onnea ja onnen hetket sen kun jatkuu! Ihanaa :o)

Anonyymi kirjoitti...

Olet kaunis ja onnellinen - ja niin tutun oloinen.

Minä rohkelikko tietysti suostun haasteeseen ilman muuta. Minullahan on karvapeite suojana ;-)

Elegia kirjoitti...

Oih, paljastelua ja paljasta pintaa! :D

Ihana kuva paljastui luvun neljä takaa. Ihan vähän hihitän, mutta en sinulle sulosuulle, vaan noille silmälaseille ;-))

Anonyymi kirjoitti...

Täytyypä katsoa miltä neljännen kansion neljäs kuva näyttää - ja päättää sitten ü

Ne kun tuppaavat olemaan juuri niitä karseimpia mitä oikeista albumeista löytyy - kaikki uusimmat ja esim. perhekuvat ovat vain tietokoneen kansioissa. Vai saako niitäkin käyttää?

Odottavan massu on kaunis!
Ja sinulla onnellisen hymy ü
Noissa 70-luvun kuvissa on tosiaan jotain tuttua - onko se joku tunnelma, vai ne vaatteet ja tavarat..

Harakka kirjoitti...

Voi että, kun olet onnellinen silloin ollut, kun kuva on napsattu!
Mutta mulla ei taida olla pahemmin sellasia kuvia otettuna, että olisin uikkareilla, mutta katson kuitenkin, mutten lupaa mitään..Suostun haasteeseen, jos löydän jonkun kuvan(vanhan) että voin täällä näyttää!

Lastu kirjoitti...

Marjukka,
tuolloin ei vielä maan veto- ja painovoima vaikuttaneet siten kuin nyt. Minusta oli aina ihanaa olla raskaana. Ihmettelin koko sanaa: raskaus. Ehkä se oli sitä fyysisesti, kiloissa mitaten, mutta muuten olo oli kepeä ja mieli iloinen.

aimarii,
niin, ujostelin myös siksi, mahtaneeko Elämänkumppani pitää, jos kuvan tungen näkösälle. Mutta kun hän tuli töistänsä kotiin ja näytin hälle, valkoinen lippu heilahti hymyn saattelemana. Näitten kuvien kanssa on vielä opettelemista (ei vain teknisesti...;) Kiva kun ei häntä haittaa, joten antaa olla vain.

Inkivääri,
kiitän lämpimästi. Sykähdyttävä, innostava sydän :)

Mimosa,
kiitos.
Lapsen maailmaan tulo oli kovin traaginen sekä hänelle että minulle, mutta elämä kantaa. Rajan takana kävimme molemmat, kertoi lääkäri yli viisi tuntia kestäneen leikkauksen jälkeen. Nyt elämme ja se on ihanaa.

Leijonainen,
mukavaa; tutunomaisuus toimii puolin ja toisin :)

Suostut haasteeseen! Kuinka iloinen uutinen. Lauantain ja sunnuntain olen poissa netin ääreltä, mutta maanantaina taas... Joko silloin saan nähdä leijonaisen uimassa tai uimapuvussa ;)

Elegia,
saman bongasit kuin minä kun tuota kuvaa toljotin kuin vierasta sikaa ;). Silmälasit olivat tuohon aikaan kuin lottovoittolupaukset, suurelliset.

Pankin talkkari,
ju-u, mitä vaan voipi käyttää ja näyttää. Haastesäännöt ovat luotu muokattaviksi, niin itse ne miellän :) Tällä kertaa tosin noudatin kirjaimellisesti harmaan suden ohjetta.

Menneisyyteen on hauska palata. Tunteetkin lähtevät liikkeelle. Vauvanodotus ja vauvat ovat ihania. Iltatähti toi uudet haasteet, mutta hyvin niistä selvittiin, lopulta. Toisinaan mietin sitä, että hän olisi terve, jos oma terveyteni ei olisi murtunut ja hapenpuute vaurioittanut. Mutta syyllistää ei voi muuta kuin "kohtaloa" eikä sekään kannata. Eteenpäin vaan mennään...

Harakka, oi miten hauskaa jos löydät uimakuvan tai sinne päin.. :)

Anonyymi kirjoitti...

Nätti olet aitan rappusilla - ja ihanat silmälasit. Muistan nuo poskille asti ulottuvat lentäjälasit. Minullakin oli samanlaiset. Ne olivat lasia ja kamalan painavat. Nenärustossani on vieläkin kuluma niiltä ajoilta.

Pahoin pelkään, ettei minusta ole uimapukukuvia, mutta katsotaan jos löytyy.

Lastu kirjoitti...

Ina,
kiitos:)

Olisi pitänyt perustaa kotimuseo ja laittaa kunniapaikalle nämä hehtaarin kokoiset rillit ;). Ja "muoti" josta en ole koskaan oikein välittänyt, tekee kuulema aika ajoin tuloaan. Pyörii ympäri kuin maapallo kiertoradallaan. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Nykyiset piskuiset kulmikkaat lasit olisivat varmasti olleet neljännesvuosisata sitten aika kummajaiset.

Mutta pääasia etteivät paina nenää, nämä nykyiset.

Kurkistapa albumiasi, jospa siellä "Siili" olisi polskuttelemassa. Tai tuoreetkin kuvat käyvät. Kaikki.

Inkivääri kirjoitti...

No hih, niin rohkea en kyllä sentään ole - liekö minusta edes olemassa yhtään uimapukukuvaa, ainakaan enää,jos on joskus otettu;) Onnellisten aikojen muisto ja lupauksia onnellisista ajoista postauksessasi - mukavaa luettavaa!

arleena kirjoitti...

Tämähän oli "paljastava" postaus.
Juuri mustikkametsän siimeksestä tulleena pysähdyin sanaan ämpäriperunat. Olen aina joka kevät haaveillut, että istutan ämpäriperunoita, mutta kun aika koittaa se on unohtunut. Pitää muistaa, edes pari ämpärillistä.

Vai haaste, että uimapuvussa. Nyt en kyllä tiedä mitä siitä tulisi.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuva! Mikäs siinä, jos uikkarikuvia löytyy niin ilman muuta voin vastata haasteeseen. Näytät ihanalta tuossa kuvassa ja kaunis on myös aitan väri.

Anonyymi kirjoitti...

Kuvassa on onnellinen odottaja.
Upea kuva!

Anonyymi kirjoitti...

Voi niitä aikoja. Kylläpä onnellinen odotus säihkyy ulospäin. Mökkikuvia odotellessa. Katsotaan tohdinko puvuttoman uimakuvan rykäistä...

Anonyymi kirjoitti...

Jaa, minä en kyllä odotusta huomannut ensin laisinkaan (pitäisikö tarkistuttaa silmät), mutta onnellisuutta uhkuvan kuvan näen (ei, en tahdo tarkastuttaa silmiäni sen suhteen).

Haastetta pukkaa taas Lastulle, blogissani, vaan ei stressiä, pistä vahinko kiertämään jos uutisoinnin tarvetta ei ole :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuva!
Ja haaste sitten - ennen sanottiin että älä hullua yllytä.
Onneksi tieto että tytärkin lukee blogiani vähän hillitsee.
Välillä.

Anonyymi kirjoitti...

Kurvikas kuvahan siinä, onnen loiste kasvoillaan, odottaen uutta ihmistainta.

Pitäähän sitä aina jotain saada aikaan, joten rohkelikkona yritän selvitellä itseni tästä haasteesta.

Lastu kirjoitti...

Inkivääri,
kiitos.
Odotus on onnea, ja onnea toivotaan myös jokaisen lapsen elämään.

arleena,
idea ämpäriperunoista tuli aimariilta; pian on kevät ja silloin käynnistyy perunastartti.

savisuti,
kiitos.
Uimaan vaan... ;) Kesä on iloisten värien aikaa.

vapulis,
kiitos.
Jännä, kuinka yhä joskus odotan vauvaa – unessa.

miina,
odotusajoistani on pitkä aika. Mutta hyvää tekee pysähtyä kuvien kautta elämän salaisuuksien tunnelmiin. Täysillä eläytyen.

Kutuharju,
hyvät silmät sinulla. Kun olen pitkä, maha ei odotusaikana ulospäin ihmeemmin pullistunut. (Tänään se näkyy paremmin, mutta sisällä on nyt silkkaa rasvaa, hm, hmm, mmm.)

Kiitos kivasta haasteesta. Ammuu ;) Perästä kuuluu. Eiku edestä.

Mk,
kiitos.
Juu, yllytän, yllytän ;). Tyttäremme riemastuvat. Huumori avaa kuva-albumien portit.

Lastu kirjoitti...

Zilga,
jee, taas ilmaantuu rohkelikko tuomaan uimapukukuvansa näytille. Kiva, kiva. Odotan iloisesti ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hienosta haasteesta. Osallistuttu on 60 -luvun bigineissä.

Lastu kirjoitti...

Zilga,
kiitos! Kävin jo kurkkimassa "kymppikuvasi" ja hauskan tarinasi. Suosittelen: menkää kilvan, ilo odottaa: kevät meissä kaikissa.

Anonyymi kirjoitti...

Yllytyshulluna vastasin sittenkin haasteeseesi ;)

Lastu kirjoitti...

Ina,
jo vain olen sinusta iloinen. Sinä teit sen :). Ja mikä kuva, oi että. Elämäksi!