Olipa kerran pikkuinen tyttö, joka ei osannut luontevasti halata, sillä kotona ei halausta harrastettu. Mutta kun hän nyt oikein pinnistää ja miettii, muistaa hän erään talvisen illan kun istui suuressa nahkaisessa nojatuolissa ja luki ja isä kulki ohi ja hipaisi hänen olkapäätään ja hiuksiaan, silitti sekunnin. Tyttö kumartui entistä syvemmin kirjansa puoleen koska ei osannut iloaan näyttää. Isän kosketus jätti jäljen ja hyvän elinikäisen muiston, joka yhä lämmittää mieltä ja hän huomaa: olen olemassa.***
Saaren taigaan toi Marjukka halauksen. Kiitos :) Jääkarhut ovat iloisia kun tietävät, että saaren uudet puut kasvavat pian ja ilmasto muuttuu siltä osin sinisellä planeetalla hyväksi. Maata, ilmaa, vettä ja tulta vaalimalla kehitys kehittyy.
Pikkuinen tyttö on kasvanut pikäksi ja tullut vanhaksi ja hän vuorostaan halaa kaikkia blogissaan piipahtaneita, satunnaisia kulkijoita ja vakiokävijöitä. Hänen suosikkilistansa blogilista.fi:ssä on pitkä. Jos tunnet nyt lämpimän henkäyksen, tiedät että se on puhallettu Sinulle saaren taigamailta. Ota karhuhali mukaasi ja halaa eteenpäin, jos niin haluat.
7 kommenttia:
Olin aistivani lämpimän hönkäyksen, sen houkuttelemana saavuin saarelle. Halaan takaisin, pikkutyttö sisälläni hihittää.
Tuo kuvauksesi on kaunis. Vaikka pikkutyttöä ei fyysisesti olekaan, niin kyllä se siellä sisällä vielä on.
Ihan ensin, onnea sun uudelle blogillesi!
Ja tyttö varmaan tästä isän kosketuksesta sai itseluottamusta, ja hänestä kasvoi aito, lämminhenkinen aikuinen, joka osaa halata!
Tunsin voimakkaasti halauksesi ja vastaan siihen yhtä lämpimästi. Tunnen olevani myös tervetullut saaresi taikaan.Kiitos.
Kertomasi pikkutytön tuntemukset saivat minut omiin muistoihin. Miten monesti olenkaan ajatellut, miksen osannut lapsena, eikä vielä nuorena aikuisenakaan osoittaa tunteitani halaamalla. Luojan kiitos, nyt osaan ja haluan.
Kirjoitit erittäin lämpimästi
Elegia,
kiva, kiva, pikkutytöt halaavat toisiaan ;)
Merkillistä miten tuo isän halaus on kantanut muistissa vuosikymmenet. Kun autiomaassa löytyy keidas, sitä ei unohda. Se ei ollut kangastus.
Harakka,
kiitos ja lämpöiset tervetulotoivotukset myös sinulle!
On varmaan niin, että muutamallakin halauksella on nuoreen tyttöön ollut järisyttävä vaikutus. Hyvässä mielessä.
Elämä opettaa - myös halaamaan.
aimarii,
oikein aavistit ja tunsit: tervetuloa saaren taikaan aina.
Ehkä tuon ajan vanhemmat (useat) osoittivat niukasti hellyyttä lapsilleen. Sitten aikuisena saamme opetella pois olemasta seipään nielleitä, kun joku halaa tai itse halaamme. Pikku hiljaa halaus onnistuu yhä luontevammin ja lopulta se on osa arkea ja juhlaa.
Täällä yksi flunssainen tulee vähän varoen, ettei tartuttaisi. Silti tekee mieli tulla saaren ja halauksen taikapiiriin. Jospa se vaikka parantaisi.
Ihana johdatuskertomus.
Kiitos!
Pienelle tytölle (niinkuin meille kaikille) on tärkeää tulla rakkaudella kohdatuksi. Ei siinä välttämättä suuria eleitä tarvita. Ihana tuokiokuva!
Uuna Leijonainen,
oletpa flunssainen tai terve, aina olet tevetullut saareen! Mökiltä aukeavat vesinäkymät kolmeen ilmansuuntaan, ja voit valita minne päin flunssa lennätetään. Ei kenenkään kiusaksi ja vaivaksi, vaan olemattomuuteen. Pöpö pois, niin kuin ois.
Ina,
niinpä. Hyväksytyksi tulemisen tunne luo lapselle perusturvaa ja iloa. Olen hyvä, kelpaan isälle. Tai äidille. Tai ystävälle. Tai mummille. Tai naapurin tädille. Tai sedälle. Tai jollekin. Riittää, että on edes yksi. Pienikin hyväksynnän ele on paljon arvoinen.
Lähetä kommentti