Miten luotettavia ovat numerot, joilla lääketiede mittaa terveyttä, tuo esille riskirajat? Kysyn, kun en tiedä. -Vaikken ole lääkäri, lääketiede on ollut kohtaloani, rakastettuni, innostukseni, kiinnostukseni, apuni ja iloni – ja kritiikkini ehtymätön lähde. Itse olen niin maallikko niin 'kaikessa' kuin ihminen 'kaikessa' olla voi; olen opiskellut pelkkiä suomen kielen sanoja mutta missä on sisältö, ei ainakaan omassa tietolaarissani. Mutta kyselemistä en lakkaa niin kauan kuin henki pihisee. Kannattaako harrastaa tutkivaa journalismia vaikkei enää edes olis tarvis. Mutta minkäs koira karvoilleen ja ihminen luonteelleen voi: kun kyselyttää, niin suu loksahtaa auki ja sieltä kysymysmerkki kimpoaa ulos, pois kielen päätä hankaamasta.Tämän päivän mitämitämiksi-lähteellä pyörivät vyötärölihavuuteen fiksatut lukemat: tavoite 80 cm (tai alle) naisille, 90 cm (tai alle) miehille. Jos vyötärömitta kipuaa näiden raja-arvojen yli, luvassa on kauhia kohtalo: sairauksien lista on pitkä, ja diabetes ja sydän+ verisuonitaudit istuutuvat kuokkavieraiden röyhkeydellä elimistöön, sitä varmemmin mitä suuremmat mittanauhan lukemat ovat. Selvä. Tai siis epäselvä.
Kohtaan lääkärin. Minua askarruttaa.
– Miten on mahdollista, että tavoitelukemaksi annetaan kaikille naisille sama 80. Joku on 150-senttinen, toinen 180-senttinen. Lähtökohta on kuin yö ja päivä. Jos heidän ”luurankonsa” alimman kylkiluun kohdalta mitataan, toisella se saattaa olla ’rutkasti’ alle 80, toisella saman verran ’rutkasti’ yli 80, esim. 95. Jos ”leveälle” ja normaalipainoiselle 95-luurankoiselle annetaan tavoitteeksi päästä vyötärömitassaan 80 senttiin, mittanauhan kylkiäiseksi pitää antaa taikasauva. No, tiedän, että mitta otetaan kylkiluiden alapuolelta, pehmokohdasta, mutta silti: eikö tavoitemitta ota lainkaan huomioon lähtökohdiltaan erilaisia ruumiinrakenteita; ihmisen ”leveyttä” luuston mukaan?
– Osut oikeaan, sanoo lääkäri kun on ollut ensin tovin hiljaa (valehtelijaksi hänestä ei ole). – 80 sentin mitta on vain niin helppokäyttöinen. Jokainen voi mitata itsensä ja tavoitella lukemia alaspäin. Mutta ihmisten erilaista perusruumiinrakennetta (leveyttä) tämä kaava (vyötärölukema / sairastamisriski) ei ota huomioon. Tästä oli kirjoitus viime syksynä Suomen Lääkärilehdessä. Mutta ei kannata ihmeemmin meuhkata, ettei kansalaisten motivaatio kohti terveellisempiä elintapoja laske. Ja joka tapauksessa itse asia on tutkitusti varma: vyötärölihavuus on riski.
Niin sanoi tämä lääkäri. Kytken auktoriteettiuskoni maalaisjärkeeni (jolta kysyn usein neuvoa, koska kunnioitan sitä suuresti): houkuttelu kansalaistottelemattomuuteen loppuu tällä erää tähän (ehkä). Periaatteessa en halua olla auktorisoidun lääketieteen vastarannan kiiski ja käyttökelpoisen terveysvalistuksen kyseenalaistaja. Käytännössä lipsuttelen, jos hyväksi näen. Sääliksi käy heitä, jotka ovat saaneet leveän luurangon: he tavoittelevat mittanauhoineen mahdottomia.
Kun etsin lääketieteellistä totuutta, on syytä laittaa likoon oma sielu ja ruumis. Itsestäänhän voi aina puhua ja muista – yleisesti.
Mulkaisen mittanauhaa. Makaan selälläni ja kietaisen mitan ympärilleni alimpien kylkiluiden kohdalta ja katson: 94 cm. Nauha on tiukasti kiinni ”luussa". Välissä ei ole rasvaa. No, kuinka pääsen kahdeksaankymppiin, minä normaalipainoinen mutta ruumiinrakenteeltani (luustoltani) iso ja leveä luonnostaan. Et mitenkään, vastaa luurankoni.
Yritän silti tavoitella vyötärölukemaa alaspäin (tärkeintä ei ole maali vaan matka), ja niin tänäänkin kuntopyöräilen, syön terveyspommeja ja teen muutakin mukavaa, jolla häivytän kumpuani, joka sängystä ylösnoustuani (niin, seisaaltaan mitattu tulos on "luotettava") ilmaantuu näkökenttääni ja näyttää numeroa jota en kehtoo sannoo. En silti pyri lukemaan 80 – paitsi ikävuosissa.
Pakinaperjantain taikasanani on tänään numero kahdeksankymmentä.
15 kommenttia:
Asiaa lastuilet ja osuvasti :) Iässä tuo 80 on todellakin ihan kiva tavoite - minimisellainen.
Olipa niin seikkaperäinen pakina, että piti mitata itseltäkin. No täyttyihän 80 ihan mukavasti tai tietysti pitää sanoa ikävästi. Puolustelen nyt, että se ruumiinrakenne eli luusto se on minulla vankkaa tekoa.
Iik! Oli pakko mitata ja iik-iik, pahalta näyttää! Hyvä pakinasi herätti muistamaan oman lupauksen pitää itsestäni huolta...Kiitos!
Voi hyvänen aika! En ole muuten hoksannutkaan, että selälläänkin voisi mitata, kiitos vinkistä. Sen verran voi itseään juksata.
Tiedän ettei sekään auta.
Mutta ovatko lääkärit ottaneet huomioon, että kaikki lihovat vanhemmiten juuri keskeltä. Olen nähnyt monta laihaa, siis laihaa, jotka ovat keskeltä aika pulleita. Minusta on luonnollista, että keskeltä lihoo. tietysti raja on silläkin, kuinka paljon.
Hienosti kirjoitit ja sait monet mittaamaan. Join juuri kahvia ja söin muhkean leivän. En voi siis juuri nyt mitata. En sano voileivän, koska en laita päälle muuta kuin salaattia, tomaattia ja kurkkua tai paprikaa. Näin olen tehnyt jo vuoden verran. Arvaa olenko laihtunut. Noin 3-4 kiloa. Ja olen kaikessa muussakin jättänyt rasvat ja makeat pois. Mutta nämä geenit, millä niitä muuttaa?
Just noin. Kirjoitit asiaa.
En ole koskaan ymmärtänyt tuota kahdeksaakymmentä vyötärön ympäryssenttiä, kun eri pituisia ja nimenomaan eri kropan mallisia ollaan.
Itseltä karkasi mopo joulun tienoossa niiden suklaiden kanssa. Vyötärön ympärystä en mitannut, mutta vaaka näytti vääriä lukuja ja vaatekaappi oli kutistanut vaatteeni.
Loppiaisena tekemäni päätös on pitänyt. Kait vyötäröstäkin joku sentti on kadonnut, kun kilojakin on tippunut 5.5!
Tätä menoa kesävaatteita löytyy omasta kaapista.
No huhheujaa...oon kyllä niin virallisterveellisen vastarannankiiski...ja vyötärö alle 80cm---ikää 64v.semmonen päärynävartalo."
Rasvaa syön (voita, kermaa, keltuaisia, läskiä) 100-150g päivässä. Kevyttuotteisiin en koske.
Kolesteroolit laski 8.9_stä -5.9:ään puolessa vuodessa etc...
Omassa blogissa enempi.
Mutta hyvä stoori..
Luin tarinasi, ja hetihän oli mentävä mittaamaan, mutta mittanauha olikin onneksi poikki, en saanutkaan mitattua (huokaus)!
Mutta kyllä munkin mielestä pitäisi ottaa huomioon ihmisen rakenne. Toisilla on paljon isommat luut, kuin toisella!
Mitä jos ihmiset, jotka mahtuvat mittoihin, luulevat olevansa tautien tavoittamattomissa! Kas, kun yhä edelleen on tapauksia, joissa esim. terve, urheileva mies saa sydärin lenkkipolulla. Ihmettelee sitten sairaalassa, miksi näin kävi, vaikka on aina elänyt suositusten mukaan.
Kuolleisuus on kuitenkin täydet 100%, teki niin tai näin.
Tuntuu oudolta, että kaikille tuo luku on 80, oli sitten pitkä tai pätkä. Täytyy varmaan mitata oma vyötärönsä, mistähän sen vaan löytää ;D
Voi kun joskus tavoiteltaisiin myös elämisen laatua eikä pelkästään pitkää ikää.
Numerot ovat kuitenkin aina vain ohjearvoja. On toki hyvä että terveellisiin elämäntapoihin herätellään ihmisiä mutta moni saattaa ahdistua turhaan niihin pyrkiessään.
Kolesteroliluvuista muuten täysin samat kokemukset kuin TuulisMummalla!
Aikanaan pidin todella tiukkaa diettiä ja kolesteroli huiteli edelleen korkealla.
Sitten aloin syödä mitä ikinä mieli tekee, ja vaikka painan nyt 10kg enemmän niin arvot ovat liki kohdillaan.
Eli liiallinen rasvan karttaminenkin on pahasta.
Tärkeästä aiheesta vuolit, taas kerran!
Ruska,
perusnopeudella 80 km tunnissa voi huristella tasaisen varmasti kohti kahdeksaakymppiä:) Eteenpäin kun elämää aattelee, parisenkymmentä vuotta vaikuttaa pitkältä ajanjaksolta, ja taaksensa kun vilkuilee, sama määrä elinvuosia kutistuu yhdeksi hujaukseksi. Mikähän taika tässäkin? Aikaperspektiivi heittelee.
arleena,
eläköön vahvat luut - ja buuaus kahdeksankympin cm:n tavoitteelle :)
Crane,
niin, varmaan "ruumis" ja sielu ovat kimpassa: kun toinen voi hyvin, toinen seuraa perässä. Pidetään itsestämme huolta. Se on mukavaa.
Uuna,
sama havainto minulla: kaikki ikätoverini (naiset) ovat saaneet pyöreyttä keskivartalolle. Jos pyöreys on iän myötä tullakseen, on jonkin verran turha kamppailla mittanauha kädessä tuulimyllyjä vastaan. Kuusikymppinen on erilainen kuin kaksikymppinen. Sitten kaikki puristetaan samaan muottiin ja hullunmylly mittanauhan pyörityksineen alkaa. Samaisesta lääkärilehdestä luin, että vanhoille ei laihduttaminen (välttämättä) terveyssyistä sovi.
Niin, pää on pyörällä, on niin monta sanomusta ja sanojaa, ota niistä selvä. Mutta hyvä on oloaan kuunnella itse: mistä ruumis hyrisee tyytyväistä, hyvää oloa, mistä se kiukkuaa.
Hienosti olet laihtunut! Onnea ja iloa! Niin, ja pitkää, hyvää luovuutta pursuavaa elämää!
aimarii,
kunpa terveysvalistajat pohtisivat vyötärömittatavoitteet uusiksi. Matemaatikko saisi laatia uudet kaavat: tavoitearvot, jossa kropan leveys noteerataan. Tai ovatko luvut ollenkaan tarpeen?
Onhan hassua (lievästi sanottuna), että 160-senttiselle miehelle ja kaksimetriselle annetaan sama tavoite ympärysmitaksi: 90 tai alle. Hölmöläisten touhuilua, niin minusta tuntuu. Tai sitten en hoksaa jotain, mitä pitäisi.
Onnea: olet saanut joulusta pudotetuksi painoa noin paljon. Mikä on taikasi? Olisi kiva kuulla vaikka postauksessasi ;)
TuulisMumma,
näin on: mikään totuus ei ole pysyvää, aina löytyy sinun laillasi heitä, jotka hyötyvät juuri siitä, mistä "varoitetaan": eläinrasvasta. Minusta on hurjan mielenkiintoista lukea "vastarannan kiisken" kokemuksista :D
harakka,
niin, emme me ihmiset ole samasta muotista valettuja. Ei esim. metrin levyistä miestä saa millään konstilla puristetuksi kahdeksaankymmeneen senttiin, niin kuin ei isoa olutkolpakkoakaan viinilasiksi. Rajat tulevat vastaan, teki mitä teki.
Obeesia,
totta,
ja elämä on elettäväksi tarkoitettu, ei mittanauhan kanssa orjuutettuna olemiseksi, "näpertelyksi". Ja ainoa asia mikä on varmaa, on: kaikki olemme kuolevaisia. Elämän alun ja lopun välille toivoo hyviä hetkiä, siinä se maku, ei mittanauhan lukemissa. Itse parhaiten tuntee, mikä olo on hyvä, mikä paha.
Marjukka,
niinpä.
Kovin olen yrittänyt onkia metodia, mistä vyötärö oikein mitataan, mutta en vieläkään ole varma, osunko oikeaan. Puhutaan suoliluustakin, missä se lienee. Taas on lääkäriltä kysyttävää :)
MK,
kuinka ilahduttavaa kuulla: kun höllentää sopivasti ravinnon suhteen (sen tarkkailusta) ja muistaa myös nauttia ruuasta (eikä vain laskeskella ja syyllistyä), kolesteroliarvot putoavat alaspäin. Uskon ihmisten ainutlaatuisuuteen. Jotain yleisiä "totuuksia" voi olla, mutta silti räätälöinti on arvossaan ja itsekukin on oman olemisensa paras asiantuntija.
Minä raukka en tuota vyötärönympärystä ole normaalilukemiin mitannut vuosiin (vuosikymmeniin). Kaikissa hameissakin on kuminauha, joka joustaa puoleen jos toiseen.
Nyt on ollut vuoden verran suunta painossa terveellisempään suuntaan eli alaspäin.
TuulisMumman tiedän ottavan kaikista niistä asioista, joista on todella kiinnostunut, perusteellisesti selvän, kuten nyt tästä pitämästään dieetistä. Sitä on TODELLA mielenkiintoista seurata!
Ihanaa, että kirjoitit tästäkin! :)
heinänkehrääjätär,
kuminauha on ympäristöystävällisempi kuin vetoketju :). Niin, ja myös minulla on kuminauhallisiin hameisiin selkeä riippuvuussuhde.
Kävin lukemassa TuulisMumman blogista ravinto-opillisen postaksen. Hurjan mielenkiintoista. Aion lukea vastakin.
PS
(Joudun kommentoimaan täällä sinulle ja hänelle ja joillekin muille, sillä, kuten olen kertonut, kaikkien blogien kommenttilaatikoihin vanha koneeni ei osaa suunnistaa. Onneksi pääsen kuitenkin lukemaan blogejanne ja avartamaan ajatuksiani. Mielenkiintoista, toden totta.)
Peikolla on kivaa vaikkei se mittaakkaan. Saa silti muut mitata jos se on kivaa.
Isopeikko,
viisaan sanan sanot. Kivaa pitää olla. Ja sitä kivempaa on mitä vähemmän mittaa. Onkin tämä nykymeno mennyt aikamoiseksi mittaamiseksi. Vähennyslasku on hieno taito sekin.
Lähetä kommentti