Ikkee tulloo vuan vanahaks ei tarvii tulla.
Koppoo kiinni tästä päevästä – huomisessa on omat kahvasa.
Turha hättäely ja voohuilu on mieljkuvituksen viärinkäättöö.
(Positiivisuutta savolaisittain. Toimittanut Juhani Töytäri. Viännös Olavi Rytkönen.)
Valokuvatorstai: kaksoisolento
15 kommenttia:
Näitä kaksoisolentoja katselee mielellään, jopa joskus toivoen, että itsekin saisi aloittaa taas alusta.
Soma kaksoisolento ja juuri sopivan rento tyyli molemmilla:)
Kunpa muistaisi aina, että ikää saa tulla, mutta ei vanhaksi!
Sinä olet onnistunut tuossa täysin.
Elämä on seikkailu, kaksoisolentosikin katsoo sitä avoimin ja luottavaisin silmin
Voi, kiitos taasen totuuksista kuin minulle räätälöidyt! :)
Ole aina iloinen,niinkuin pieni perhonen.Kevein siivin liihottele, pienet murheet piilottele.
Ihana kuva ja sanoissa piilee viisaus. Kun sen vaan aina muistaisi.
Kivasti hän siinä mietiskelee. Oikein viisaita minun mielestäni, kuten sinäkin :-)
Tuota iitiäistä tekis mieli ihan pussata. Soma on!
No ihan on näköinen! Herttainen kuin lastu lainehilla, utelias ja valoisa ja juttelee niin mukavalla kielellä :)
Savolaisista ei kyllä koskaan tiedä.
arleena,
sitä samaa tuumaan minä. Sielunvaellukseen uskovilla olisi uudestaan aloittamisen "mahdollisuus". Itse en sellaiseen usko mutta yritän helliä sisälläni asustelevaa lasta että sillä olisi joka päivä puhenvuoro. Ainakin hetkittäin.
Inkivääri,
lapsi osaa ottaa elämän niin kuin se tulee. Ja kun on hyvä olla niin on tosi hyvä olla. Turhat murheet poissa mieltä vaivaamasta.
aimarii,
niin, seikkailuhan elo on. Mitä sitä muuksi muuttamaan. Seikkailussa on käänteitä vaikka kuinka.
heinänkehrääjätär,
meillä ovat samat ilonaiheet tässä niin kuin niin monessa. Mieljkuvitusta vuan pelliin, ni hyvin männöö. Hättäeillään mitä hättäellään mutta sitten ku loksahtaa: eipä hätä oo tämännäkönen, ni johan näkkyy maisemata jos minkälaesta, ruusunpunaistakin.
flora,
kiitos!
Ihastuttava, mieltä nostattava runonen. Sen otan mukaani kun tänään "lennän" saareen. Tai kyhjötän vastarannalla ja odotan että viimeisetkin jäänrippeet sulavat ja pääsemme soutamaan.
savisuti,
kiitos.
Niin, pitäisikö liimata muistilappu otsaryppyyn, ettei huolettomuuden ilosanoma unohtuisi monessa melskeessä ;).
Uuna,
olen vauvahöperö. Voisin katsoa vauvoja päivät pääksytysten. Liekuttaisin ja lepertelisin.
Arjaanneli,
pussataan häntä kilvan. Luulen, että hän tykkäisi kovasti. Mitä enemmän sen parempi ;D
Kutuharju,
uattelin tulla kuapista ulos, mittee sitä iänkaeken elämääsä panttoomaan. Hattu hyvin, kaekki hyvin. Ja ei kun keikkumaan, männään vuan etteen päen sillonnii ku männään tuakse päen. Yhtenä päevänä tulloo suusta yhenlaesta, toesena toesanlaesta, milloin mittäe. Sitä sun tätä nii kun nakkikioskin valikoemissa lukkoo. On muuten hyvvee se nakkipiirakan sitä sun tätä.
Isopeikko,
tuo on kyllä ihan totta. Ja kuitenkin savolaiset ovat vastauksisaan ylen rehellisiä ja suoria. Kysyin metsänhoitoyhdstyksen mieheltä, milloin puuntaimet saareen tulevat. Hän sanoi: "Hyviä uutisija, voen sannoo tarkasti." No odottelin vastausta, kun mies piti yllä jännitystä ja luovaa taukoa, kunnes tyydytti tiedonjanoni ja iloisesti ilmoitti: "Jollonnii."
Tämä se on kyllä oikeen aito kaksoisolento. Useimmat ihmiset tunnistaa kyllä lapsuuden kuvista.
Voi kiitos kauniista lapsenkuvasta, kuin kauniista sanoistasi, niin on vaan kaksoisolento sun kanssasi!
Voi, mikä suloinen hattupää!
pantteri,
lapsen kasvot ovat alituinen ilon lähde.
Harakka,
lapsenmielisyys antaa pilviselle päivälle paisteen.
Marjukka,
hattu päässä keikkuen kelpaa esiintyä vaikka presidentille, jos sattumoisin tulisi vastaan.
Lähetä kommentti