Tuulento ja Ansku antoivat minulle tunnustuksen. Olen siitä hyvin iloinen. Milläs kiitollisuuden tunteeni ilmaisen?
Eräs syksyn – ja elämän ilon aiheita on... hyvä ruoka. Tyttärelläni on ollut tapana kutsua meidät syömään kotiinsa säännöllisin väliajoin ja voi mahdoton (saahan lastaan kehua, saahan), mitä herkkuja hän osaa loihtia. Kehitys kehittyy. Nyt hän on vähintäinkin vuoden verran Australiassa, emmekä pääse nuuhkimaan tuoksuja ja hoitamaan makuaistiamme kun kuului kehotus: syömään! – paitsi kylläpäs. Sain häneltä lahjaksi hänen omin käsin kirjoittamansa keittokirjan, johon hän on tallentanut ne reseptit, jotka ovat saaneet minut huokaamaan autuaana: tätä täytyy saada uudestaan.
Ekologi kun on, keittokirjan kannet ja lehdet ovat ympäristöystävällisiä. Kädessänsä hän pitelee sulkakynää, kun avaa kirjan ja kirjoittaa ensimmäiselle lehdelle:
Klikkaa ohjeet suuriksi ja tulosta. Kokeile, maista! Makuelämyksistä ei kannata kiistellä, mutta minulle aurinkokana ja aivan ihana kalapata ovat mmmmmhnn-aah -tasoa.
Jotta ilo jatkaisi kulkuaan, haastan blogiystävät paljastamaan suosikkiohjeensa (määrä ja laji vapaa) omassa blogissaan. Haastan Demetriuksen (kalaa, kiitos), aimariin, jonka keväiset vinkit innostivat perunanviljelyyn: kasvatin saaressa ämpäriperunoita jotka nautimme, mies ja minä, 'aivan ihanan kalapadan' kanssa. Haastan myös arleenan, jonka KOTONA-blogi on ruokablogien ykköskastia. Inan ikkunasta kävin noukkimassa jo yhden reseptin, lisää odotan vesi kielellä, hyvällä mielellä.
Tehdään yhdessä uudenlainen, virtuaalinen keittokirja: bloggaajien herkut.
24 kommenttia:
Ihana idea! Kiitos, pitääpä kokeilla nämä kala- ja kalaruuat!
Tulostin reseptit. Olen huono ruuanlaittaja, osaan vain kalakeiton ja lihapullat. Niin ja marjapuuron.
Loistava ajatus. Tällaisen haasteen otan ilman muuta vastaan.
savisuti,
kiva, kiva, kokeile ihmeessä "Annan" kalapataa ja aurinkokanaa. Suussa sulavat.
Monessa asiassa käy aikaa myöten kuperkeikka: lapsi opettaa äitiään ja hyvältä tuntuu niin :D. Kuten ruuanlaitossa. Hänen keitoksensa inspiroivat minua.
Obeesia,
ilahduttaa kuulla että tulostit reseptit ja ehkä joskus kokeilet. Näitä ruokia voin todella suositella. Myös minä olen huono ruuanlaittaja ja sitten kun jokin onnistuu, olen aivan täpinöissäni ;). Ja nyt on hinku oppia yhä lisää. Blogiystäviltä myös.
Minussa alkaa heräillä uinuva kulinaristi. Sekä-että -linja avautuu. Välillä perusruokaa, toisinaan uuden kokeilua.
Sinun menyysi on vallan mainio: kalakeitto, lihapullat - ja jälkiruuaksi marjapuuro. Maistuisi minullekin.
Demetrius,
fantastista! Otat haasteen vastaan. Kiitos! On varma että teen ne ruuat mitä "käsket". Odotan :D. En tohdi pyytää seikkaperäistä kalankäsittelyopastusta sinulta reseptin lisukkeeksi, mutta kun se nyt ruudulle tuli näkösälle niin... :D.
Pitääpä kokeilla tätä sun herkkua!
Ja muuten, on hieno idea, että kaikki laittais jonkun ohjeen tänne, niin hetken päästä olisi oikein keittokirja täällä blogistaniassa.
Kiitos lastu haasteesta. Tuli pienoinen pulma, mitä valitsen. Kestää hetken aikaa valikoinnissa.
Mutta laitan bloggaajien herkut virtuaalikirjaan ohjeen jos toisenkin.
Kiitos tyttäresi ohjeista, niitä kokataan ja nautitaan.
Kiitos, Lastu, otan vastaan haasteesi. Ja samalla jätin omaan blogiini haasteen sinulle!
Miälenkiintoinen haaste. Peikko tuumaa ensin vähän. Eikä lupaa mitään, mutta taitaa kyllä lukea reseptejä :) Kiitos.
Sinä se osaat muuttaa tunnustuksetkin hienosti eteenpäin jaettaviksi innoittaviksi ideoiksi :-)
Minua tarvitaan nyt pari päivää apuna siellä ja täällä, pienellä autettavalla ja isommallakin, joten nyt kiitän ja katson löytyykö viikonloppuna jotain herkkua, mistä voisi reseptin laatia.
Ihanat kannet muuten :-)
Kuulostaa jännältä. Tottakai vastaan haasteeseen, jahkas aikaa ilmaantuu. Kiitosta sinulle vaan ja kiva, että ämpärissäsi potut kasvoivat.
Ilman muuta tulen kokeilemaan reseptejäsi, vaikuttavat kiinnostavan herkullisilta.
Nyt minua pitää täpinöissä kaksi vesseliä, kun heillä on syysloma. Tein ladun, jota on hiihdelty päivittäin. Iltaisin pelattu Afrikan tähteä!
Palaan ruotuun jonkun ajan päästä.
Ei saa kehua, vaan pitää kehua :)
Tosi kiva idea! Saatanpa joskus osallistua Bloggaajien keittokirjaan...(mietin vain miten te ystävät saatte ne lempiruokieni ainekset kuten Inarijärven taimenen tai siian ;))
Harakka,
niin, olisipa mukava kurkistaa Harakankin keittiöön, avata padan kansi ja nuuhkaista, aah, hyvää ;)
arleena,
sinulla on KOTONA-blogissasi herkkuja niin maan mainiosti! Hauska odottaa minkä niistä (tai mitkä) valitset, ehkä ruokatarinan kanssa.
Kiva jos kokeilet tyttäreni ohjetta tai molempia. Itselleni ne maistuivat. Miehelläni on hiukan erilainen maku (hän potee mm. valkosipulikammoa), mutta joskus juksaamme hyvässä hengessä. Kun hän ei tiedä, että ruokaan on "salaa" ujutettu valkosipulia, hän pyyhkii suupieliään hymyssä suin ja kehuu, totuudellisesti: aivan mainiolta maistuu. Kuka tietoa lisää se tuskaa lisää :D.
Ina,
kiitos kun otat haasteen vastaan. Ja olisi kiva, jos säännöllisen epäsäännöllisesti itse kukin sujauttaisi keitoksiaan, paistoksiaan, leivonnaisiin ja ruokamuistojaan blogiinsa. Ruoka yhdistää myös bloggaajia :).
Kävin kurkkaamassa tunnustuksen ja haasteen. Kiitos paljon! Vastaan mielelläni, jos en tänään tai huomenna (toinen silmäni leikataan huomenna kello 10), niin ensi viikolla viimeistään - ellei sikainfluenssa sotke suunnitelmia.
Isopeikko,
kommennenttisi ja lupauksesi (että vähintäinkin luet bloggaajien reseptit) ilahduttaa kovin. Minulla on ystävätär joka kasaa sänkyynsä pinon keittokirjoja ja lueskelee niitä ennen nukahtamista; ovat ne sen verran ihania kuvineen, ohjeineen, hän sanoo. En ole kysynyt, tuleeko ruoka uniin ja hiippaileeko hän yöllä jääkaapille.
Kyllä peikon resepti olisi myös hauska lukea. Jos mieleesi tulee, niin anna tulla ulos asti koko lasti :). Kyllä me vuorostamme luemme ja nautimme.
unnu,
töissä kehittelimme kerran kollektiivisen keittokirjan ja se riemastutti sekä meitä toimittajia että myös markkinointiväkeä. Keittokirjoissa on samaa henkeä kuin romaaneissa: kun kirjan tekijän tietää, osaa odottaa hyvää kattausta. Maistuu:).
Sinulla tulossa touhupäiviä, se tuottaa läheisillesi iloa. Minä valmistaudun huomiseen silmäleikkaukseen. Kolmen tunnin välein on tänäpänä tiputettava esilääkkeet silmiin, mutta enää ei jännitä kun kuukausi sitten leikattu vasen silmä sanoo oikealle: siellä on hauskaa. Ja lopuksi sairaala tarjoaa konjakkitujauksen, voileivän ja kahvia. Kiittelee "hillittyä" potilasta hallitusti.
aimarii,
kiitos kun otat haasteen vastaan. Virtuaalikeittokirjassamme on jo monta lupausta. Ja kun jokainen haastaa blogiystävänsä eteenpäin, tarjonta kasvaa ja kasvaa ja kasvaa niin kuin Jaakon pavunvarsi :). On mistä valita.
Niin,kiitos ämpäripottuvinkistä. Niistä tuli oikein hyviä. Ensi kesänä kun mieskin on eläkkeellä, voisimme yrittää kasvattaa pienen pienessä kasvihunoneessa... jotain :).
Jännä huomata miten Suomi on erilainen tähän vuodenaikaan. Mökilläsi jo lunta - ja lapsenlapsia. Mikäs sen ihanampaa. Illalla sitten Afrikan tähteä, tähtien tuikkiessa taivaalla. Hyvää lomaa. Ja jännittävää on odottaa ruokapostaustasi sitten kun ehdit sen laatia.
Nana,
kiitos, ilahduttavaa että saamme Inarin herkkuja bloggaajien keittokirjaan :D. Tuo on kyllä vielä ratkaisematta, miten pitkä pitää siiman olla, että Inarin siika tarttuu esim. hankolaisen bloggaajan pyydykseen :). Reppu selkään ja viestihiihtoa järjestämään :) Yksi hiihtää pienen pätkän, luovuttaa siian seuraavalle, tämä vuorostaan hiihtää päivän kaksi, antaa eteenpäin... Kauankohan aikaa menisi ja pysyykö kala tuoreena:D. Ehkä pieni pakastin pulkkaan.
Odotan vesi kielellä minkä ohjeen tarjoat.
Kiitos hienoista resepteistä! Juuri tuollaisista minä pidän. Niissä on huolellisesti kerrottu kaikki. Erinomaiset piirrokset ja huomautukset vielä täydentävät. Tällainen kehnompikin kokki ymmärtää mitä pitää tehdä. Voi olla, ettei minusta ole osallistumaan "bloggaajien herkkuihin". Kaurapuuroa mikrossa-ohje ei taida olla sopiva.
Famu falsetissa,
:)
Lapsiparka joutui syömään pöperöitäni ja kun pääsi irti äitinsä essun helmoista, maailma niin avara avautui - myös ruokamaailma - ja hänestä kuoriutui mestarikokki omilla teillään.
Keittokirja, jonka häneltä sain, on resepteiltään hyvin kannustava ja yksityiskohtainen ja muutama piiros kuvittaa sanomaa jotta ohje menisi äidillä perille. Lapsi äitinsä tuntee, edestä ja takaa. Äiti tarvitsee rohkaisua kokkailuun. Kyllä se siitä, pikkuhiljaa, hän sanoo minulle, kun uskot vain itseesi. Nyt alan uskoa. Olen noudattunut ohjeita ja kohta voisin kutsua kylään vaikka kenet, olisi millä kehuskella. Vatsan kautta onneen suureen. -Niin, myös kaurapuuro on hyvää. Ja se voisilmä loistavana aurinkona keskellä kekoa :)
Löysin muuten kasetin, jonka hän on äänittänyt minulle lapsena. Opettaa jodlaamaan. Kannustaa, toistaa, naurattaa - ja minula oli niin kiire tuolloin etten ehtinyt sitä aikanaan kuunnella. Jodla-laa-iti-iti-aijaijai. Menen harjoittelemaan :)
Kiitos resepteistä! Tuota kanajuttua taidetaan kokeilla viikonloppuna.
Hyvä idea, muuttaa haastetta näin!
Kovin kummoinen kokkaaja en ole minäkään, mutta jään miettimään, josko jotain keksisin.
Minä taidan tehdä kaikki ruoat aina vain päästäni ja mitä kaapista löytyy, harvoin tulee tehtyä minkään reseptin mukaan. Teinpähän nyt kuitenkin yhden listauksen aineista, joita laitoin pari päivää sitten sekametelisoppaani :).
Ansku, kiitos tunnustuksesta. Kun katsoin kuvan kurpitsaa, minulle tuli nälkä ja siitä idea lähti poikimaan. Hyvää ruokahalua!
Pellon pientareella,
sinulla on keitos jo valmiina, lurps, kuulostaa herkulliselta. Sekametelisoppa. Juuri sitä tarvitsen, kun alan nähdä huomenna uusin silmin koko maailman kun toinen(kin) silmäni leikataan :).
Tosi kiva kun keittosi on valmiina. Rakastan muuten keittoja, mistäs arvasit :).
Hieno idea!
Tuota kalaruokaa tekee heti mieli kokeilla, vaikka yleensä vähän sovellellen kokkaankin.
Meillä tytär on vähän kerrassaan innostunut kokkailusta, ehkä omassa keittiössä on mukavampi kokeilla ja hääriä muutenkin.
Poika oli oikein hyvä kokki.
Mk,
kiva kuulla, että pidät ideasta. Minusta on somaa ajatella, että tulen kokkaamaan (sillä niin olen päättänyt) blogiystävien reseptien mukaan. Siinä on mukana tunnetta :).
Millaisia ruokia poikasi valmisti, entä mikä on tyttäresi bravuuri? -Tuota tyttäreni kalaruokaa voin suositella. Hän toi padan pöytään ja mainosti: "Tämä on hyvää kun mikä." Minä ihmettelemään itsevarmuutta. Hän sanoo: kun on hyvää niin on hyvää, miksi sitä vääristelemään muuksi :). Totta puhui, hyvää oli.
Nyt on herkuteltu - aurinkokanalla. Ja täytyy ihan rehellisesti sanoa, että valtavan hyvää oli! Kiitos sinulle ja tyttärellesi reseptistä, sen tallensin visusti omaan reseptivihkooni tulevaa käyttöä varten. Mies oli sitä mieltä, että tätä tarjotaan seuraaville ruokavieraillekin! :)
Ansku,
tähän tihkusateiseen aamuun tulvahti päivänsäteitä oikein roppakaupalla kuullessani että perheessäsi maistui aurinkokana.
Bloggailu on myös konkreettista hyvän jakamista :). Toivotaan että ruokavieraillekin maistuu.
Tässä tyttären "valituissa" paloissa, keittokirjassa, on muitakin ohjeita jotka ovat vieneet ainakin oman kieleni hurmostilaan. Annamme kullekin kokeilulle kouluarvosanan 4-10 sen mukaan miltä maistuu ja rehellisiä pitää olla ja se on helppoa, koska makuaistista ei voi kiistellä. Jokaisella on oma makunsa. Joskus käy niin, että mies antaa ruuan maistuvuudelle esimerkiksi seitsemän, minä kymmenen miinus, toisinaan toisinpäin. Kriteeriona on: jos arvosana on 8-10, ruokaa valmistetaan toisenkin kerran. Tämä on hauska leikki. Itse annoin aurinkokanalle 10 :)
Tänään vastasin tähän haasteeseen.
Herkut ja herkut. Meidän perhe ja ystävät pitävät mustikkapiirakasta, jossa on 100 grammaa laktoositonta margariinia (mikrossa n. 10 sekuntia pehmitetty) ja noin 1 dl sokeria sekoitettu, lisätään 2 tl vaniljasokeria, 1 tl leivinjauhetta ja 1,5 dl kauraryynejä seka 1,5 dl vehnäjauhoja, ssekoitetaan ja lisätään veilä noin 1/2 dl vettä, sekoitetaan ja taikina tasoitetaan pyoreään laidalliseen vuokaan (ettei mustikat kiehu uuniin. Pinalle noin 3/4 litraa mustikoita (saa olla jäisiä)sekä paalle hillosokeria ripotellaan. Paistetaan 225 asteessa 20-25 minuuttia uunin kunnon mukaan.
mm,
oi kiitos, tulen katsomaan :)
pappilan mummo,
vesi kielellä luin mustikkapiirakkasi ohjeen ja takuuvarmasti tulen sen valmistamaan. Kiitos paljon :)
Lähetä kommentti