saaressa 26.9.2010
Valokuvatorstain haasteesta nappaan sanat kirkas ja napakka. Eilinen saaripäivä antoi uuden elämyksen: katiskaamme oli möngertänyt rapu. Pitihän se napata ahventen joukosta mukaan rannalle ja kuvata, mutta keittää en hennonut vaan päästin veteen vapauteen. Siinä minun rapujuhlani. Mutta lapsena popsin elokuussa rapuja kuin leipää. Vihreät kruunutillit ja punaiset ravunsakset - huomaan että sylkirauhaseni toimivat kuin muistan maut ja näyt tuon samaisen saaren lapsuudenmökissä. Tuvan pöytä oli punainen - ja penkki; kiilsivät värikylläisinä kuin keitetyn ravun kilpi.
Mikä lie hentomielisyys eilen iski kun hyvästelin elävän ravun ja annoin sen mennä veden alla pohjahiekassa menojaan. Rapukattilan käänsin nurinperin ja työnsin kaapin perimmäiseen nurkkaan ja suljin oven.
Lapsena pelkäsimme että rapu tarttuu uimavarpaisiimme mutta uimme silti. Vanhana en pelkää sitä. Ja uin. Taivas on sähäkkä viikonloppu. Juu, oli se. Tämmöisenään, minulle.
10 kommenttia:
Se oli ainakin napakka päätös. En voi syödä rapuja kun en tykkää niiden valmistustavasta - en ymmärrä miksei niitä voisi lyödä nuijalla ensin ts. tainnuttaa ennen keittämistä niin kuin kaloillekin tehdään.
Hienon kuvan otit - ämpäri on turkoosi kuin taivas. Ja olen onnellinen ravun puolesta ü
Onpa hieno kuva ja hyvä teko kanssa.
Turkoosin kirkas vesi ja rapu, jonka saksiote lienee aika napakka.
En ole kokenut saksiotetta.Samoin me lapsena pelkäsimme, että rapu nappaa varpaasta, ei koskaan napannut.
Ei yhdestä ravusta olisi vielä ruokaa tullut, hyvä että sai mennä takaisin vapauteen.
Hieno kuva.
Lapsena pyydystin ravun farkuilla, kun ei ollut muuta keinoa. Ei sitä yhtä ainoaa syöty, paiskattiin takaisin jokeen. Ei meillä päin rapuja syöty, en kuullut kenenkään maininneen asiasta. Ehkä niitä pyydystettiin ja myytiin kaupungin ravintoloihin.
Pankin talkkari,
toden totta, hyvän kysymyksen esität: miksi. Juuri siksi minulle kävi niin kuin kävi. Kun katsoo rapua silmiin, ei voi tehdä muuta kuin sen minkä tekee. Päästää irti.
Saaressa koko aamupäivän olin lukenut Kalamiehen pikkujättiläistä ja katsellut kuvia hauenkoukuista ynnä muista kipupisteistä. Miten kalastamisen intohimolleni nyt käy? En tiedä. Etsin pyyntimetodeja missä kala ei joudu kärsimään - en tiedä löydänkö. Katiskapyynti vain? Entä verkkokalastus? Koukut eivät juuri nyt koukuta.
Kamerasta loppui voima kun yritin kuvata h-hetkeä, jolloin rapu pääsi oikeaan veteen ja lähti rapumaisen verkkaisesti sijoilleen. Ehdin kuitenkin kuvata turkoosia ämpäriä vasten.
Melita,
kiitos. Mieheni piti pihdeissä (mutta varovaisesti jottei eläintä vaurioita) rapua kun otin kuvan. Toivottavasti pihdit eivät aiheuta väärinkäsityksiä: eivät ole ravun ylimääräisiä tuntosarvia tms.
arleena,
totta, kovin olisi ollut kevyt olo sen jälkeen kun olisimme syöneet yhden ravun kahteen pekkaan.
Kuinkahan kipeää tekee jos sormi joutuu ravun saksien puristukseen. En ole kokenut - en myöskään iilimadon imukuppimaista takertumista jalkaan vaikka kyllä sitäkin lapsena pelättiin.
Obeesia,
hauskan muiston tuot esille: että oikein farkuilla sait ravun satimeen. Kekseliästä!
Siihen nähden miten vähän ravussa on syötävää, hinta on huikea.
Napakka sopii kyllä tuohon otukseen kuin... kuin sakset jalkoihin! Jännittävän saaliin saitkin kuvattavaksi :)
Hieno kuva ravusta ja hyvä kun päästit menemään!
Laitoin äsken vastauksen, mutten tiiä, mihin meni, että älä ihmettele, jos joskus siten ilmestyykin tänne toinen multa.
Mutta mä en myöskään tykkää, kun ne tapetaan sillai, että elävänä vaan sinne kuumaan veteen, se on kamalaa!
Komea kuva. Kuinka voisikaan tappaa katsekontaktin jälkeen! Kesällä päästimme pienet ravut menemään, mutta isompien kohdalla kovetin mieleni. Lapsuuden rapuelämykset ylittävät tunteilun.
Komea kuva. Kuinka voisikaan tappaa katsekontaktin jälkeen! Kesällä päästimme pienet ravut menemään, mutta isompien kohdalla kovetin mieleni. Lapsuuden rapuelämykset ylittävät tunteilun.
Marjattah,
niin, ja klikkaapa kuva isoksi ja katsoa napita rapua silmiin. Totta: ei tuon katsekontaktin jälkeen voi muuta kuin päästää eläin omaan elementtiinsä, mikä ei ole kiehuva vesi vaan Kallavesi.
Tunne ja järki. Ovatko ne koskaan tasan?
Lähetä kommentti