Katselin vanhoja valokuvia tietokoneelta. Mitäs ihmettä, kukahan lapsistamme on piirtänyt vanhan kotimme likaiseen ikkunaan toivotuksen:
klik
Montakohan vuodenkiertoa hyvän joulun toivotus on pysynyt paikallaan. Juhannukset ja syyspäivän tasaukset. Joulusiivous: mitä se tarkoittaa?
Dokumentti mikä dokumentti. Kuva ei petä. Paljastaa kaiken.
Pohjalta on hyvä ponnistaa.
Matkustan Kuopiosta Vantaalle ikkunalastan ja pesunesteen ynnä sienen kanssa. Ja talouspaperia kylliksi matkalaukkuun. Niin sitä pitää, kiittelen itseäni. Aion pestä etelän matkallani kuopuksen kodin ikkunat. Hänellä on cp-vamma, joten pesu ei häneltä suju.
Kuopus ottaa minut ystävällisesti vastaan, yösijankin tarjoaa. Aamu sarastaa syksyisen kirkkaana mutta ikkunat, ne ovat lievästi sanottuna haasteelliset. Aivan kuin meillä ennen uutta kotiamme.
Pesen ja huuhtelen, hinkkaan ja kuivaan. Ei, hämärä on lasi. Toistamiseen pesen ja huuhtelen, hinkkaan ja kuivaan. Ei, yhä on likaisennäköinen. Periksi en anna, pitäähän tässä äitimaine lapsen kirkkaiden silmien edessä pelastaa. Joko kolmas kerta toden sanoo. Pesen ja huuhtelen, hinkkaan ja kuivaan. Yhtä samea, mokoma, on. Enkö osaa siivota, en ikkunoita pestä vaikka kaikkeni annan? Välillä käyn lunttaamassa Marttaliiton siivousvinkkejä. Vaihdan vedet vateihin ja pesen jo neljännen kerran ja kun ikkunapintoja on monta, aikaa kuluu. Kävelen huoneen takanurkkaan ihaillakseni sinnikkyyteni todistetta, mutta sama on tulos. Likaiset ovat ikkunat, ilkkuvat kuin eivät olisi vettä ja uurastustani nähneetkään.
Pyyhin kädelläni tuskaista otsaa ja riisun silmälasit nenältäni. Ikkunalasi kirkastuu hetkessä! En ollut muistanut pestä silmälasejani ainakaan kuukauteen. Mikä lika niissä. Mikä loiste ikkunoissa.
Olen aina ihmetellyt Eeva Kilven ytimekästä, lyhyttä runoa: Tänään pesin ikkunat.
Enää en ihmettele.
15 kommenttia:
Kiitos makeista nauruista!!!
Siis ihana juttu..=)
mahtavat ikkunat nyt loistaa !
Voi sinnuu :D Kyllä siellä naapurit jo varmaan pani merkille, että varsinainen perfektionisti ja neurootikko siellä siivoushommissa :)
Mutta vau, likaisilla silmälaseillahan selittyy meidänkin ikkuinoiden tahrat! Ai mutta, eihän minulla ole silmälaseja...
Mikä ihana tarina!
Ja opettavainen, ajattelin nyt alkavilla vapailla viimein aloittaa ikkunoiden pesun.
Se siis kannattaakin ehdottomasti aloittaa rillien pesulla.
Tai sitten katsella tulosta ihan ilman niitä.
Hassun hauska tarina.
Hyvä sinä, talouspaperitkin mukana matkalaukussa.
Minullakin oli likaiset silmälasit. Pesin ne, mutta ikkunat näyttävät edelleen likaisilta. Taitaapa olla joulusiivouksen aika
Hymyn nostit :)
Voi Lastu, minulle käy usein noin. Ensin hieraisen silmiäni, mikä niitä riivaa ja toisen kerran vielä.
Jaa silmälasit pitää pestä. Ruuanlaitto on vihonviimeistä se kun likaa lasit.
Kiitos taas sinulle tästä. Nauru pidentää ikää ja ilostuttaa nyt iltaa.
Se on kyllä loistava runo. Kivasti kirjoitat itsekin.
Ehkä jo ehdit syyttää ilmansaasteita ja metsäpalojen nokilaskeumia uurastuksesi jatkuessa? Kiitos tästä hulvattoman hauskasta ja opettavasesta kirjoituksestasi!
Tänäänkään en pese ikkunoita, vaikka varmaan pitäisi. Tietokoneen takana olevasta ikkunasta pesin juuri verhot ja totuus on paljaana, mutta ei kirkkaana silmieni edessä. Näitä ikkunoita katsoessa taitaa olla parasta, että en pese lasejani. On ainakin jotain, jota syyttää.
Ina,
tietäisitpä mitä tapahtui kun leivoin Maailman parhaimman omenatortun (googlasin) vähän ennen kuin eräät vieraat, tutut jo lapsuuden ajalta, saapuivat. Ohjeessa oli maitoa 0,75 dl. Minä lorautin litran tölkistä 7,5 dl. Ei tullut kakkua, tuli pannukakku. Yllättävän hyvää, muuten.
hanne,
kiitos. Kyllä kannatti matkata edestakaisin noin 800 kilometriä tämän vuoksi :). On niin maan perusteellisen puhtoiset ikkunat nyt pojalla kodissaan.
Ruska,
nyt ymmärrän miksi pihalla seisoi niin huolestuneen näköisiä ihmisiä tuijottelemassa pojan ikkunoihin... ja kun minut siellä touhuissa näkivät, ajattelivat varmaan että olen juuttunut kiinni rättiin ja sinipiikaan. Hinkkaa ja hinkkaa eikä valmista tule. Voi kun voisi sen (ylimääräisen ja turhan) uurastuksen siirtää valmiina ikkunoiden kirkkautena ensi kevääksi. Vaan kun ei voi nukkuakaan varastoon :D. Käyn taas keväällä tähän matkaan, laukussa talouspaperit ja muut rekvisiitat.
Ostapa Tiimarista plus miinus nolla -rillit, äläkä pese niitä turhan usein. Olisi mitä syyttää jos ikkunatahrat ovat lahjomattomia, paljastavat enemmän kuin suotavaa olisi.
Mk,
kiva jos syntyy blogioppia ja -knoppia. Olen minäkin monesta kiitollinen. Kuten hirvipaistista. Ja monesta, monesta muusta.
Simpukka,
liikkeellä tuntuu olevan oikeaa silmälasienpesumagiaa. Siitä se ikkunoidenkin pesu alkaa. Sitten kun alkaa. Ei mitään kiirettä. Luin joskus uudesta keksinnöstä: itsepuhdistuvista ikkunalaseista. Kumma ettei niitä markkinoida enemmän. Ostaisin jos kaupan olisi ja hinta pysyisi kohtuullisena.
Isopeikko,
hymyilevä peikko on kuin puhdas ikkuna :).
arleena,
tuo on totta: ruuanlaitossa silmälasit likaantuvat. Ja jos hella sattuu olevaan ikkunan vieressä, saa ikkunalasikin osansa pärskeistä ja roiskeista. Mutta makuaisti juhlii :).
Kiva jos tykkäsit. Kyllä minuakin lopulta nauratti tajutessani mistä oli kyse kun uurastus ei näkynyt missään. Ja oikeasti pesin ne ikkunat kuuteen kertaan :). Jos sille päälle sattuu, olen periksiantamaton sisupussi.
jl,
niin, kyllä Eeva Kilpi osaa.
Ja kiitän kannustuksesta :).
Liisa,
totta, mielessäni kävi myös ilmastonmuutos kun puhdasta ei tullut, ei sitten millään. Jos ei olisi ollut sisua, olisin luovuttanut parin kierroksen jälkeen. (Ikkunat ovat vanhanaikaiset: pintoja oli kuusi per ikkuna.) No, opiksi otan – toivottavasti. Ensi keväänä en sorru samaan ansaan.
Muuten: mies kertoi että aikoinaan hänen pomollaan oli männynneulanen silmälasien ylänurkassa kuukauden päivät.
mm,
voisipa ikkunalasitkin pestä kuin ikkunaverhot: sopiva pesuohjelma napin painalluksella ja siinä se: silittämistä vaille valmis.
PS
En ole vielä ripustanut uudessa kodissa verhoja ikkunoihin: odottavat pesua, silitystä – ja minä vaan tässä päivittelen, se on niin mukavaa... :D
Voi äiti!
Onneksi ei ole laseja - vielä ainakaan. Voisi siinnellä tuplaharmaudet silmissä, kun ikkunoitakaan ei jaksa/muista pestä ü
Runon pistän kyllä värssypankkiin talteen ü
Ps. jouluikkuna on ihana.
pankin talkkari,
jestas, tuplaharmaus - mikä hymyt kirvoittava termi :D.
Eeva Kilven runot ovat kyllä täyttä rautaa!
Jouluikkunasomistusta voi kyllä lainata. Antaa hyvän kiertää. Täytyypä kysyä, kenellä lapsistani on copyright tähän ideaan: jommallakummalla pojista vai olisiko tytär ollut näin mahtavalla.
Aha, siis silmälaseista se johtuukin!
Haluan uskoa niin.
Hymyä..
Ymmärrän hyvin Eeva Kilven runon synnyn.
Kaanon,
kaikella on selityksensä, ikkuna- ja silmälaseillakin. Ruudun takaa näyttää maailma erilaiselta riippuen siitä, mitä on pesty ja milloin :D.
Niin, Eeva Kilpi tavoittaa tuntojamme. On hän nainen paikallaan. Ja runoilija joka "ottaa syvämestä" - hyvällä tavalla.
Lähetä kommentti