Totta, lokit on täällä, ainakin Kauppatorin rannassa jo riesana kun vievät ruuan melkein suusta. Nuo toiset taas on aika hauskoja ahneita. Taitaa kortilla olla ikää jo aika paljon?
Hyvin kuvattu ahneus! Aikas ihanat värit tuossa järvessä/meressä! Tuolle värille ei vissiin voi olla liian ahne. Tuo kortin määrä kultaa taas johtaa ihan varmana hmmhmm-loppuun.
Kortti toivottelee onnellista uutta vuotta kun vuosisata vaihtuu: 1800-luku muuttuu 1900-luvuksi. Kortin "taavettilalaiset" ovat mummini lapsuuskodin ihmiset: mummini äitipuoli, isä, sisarukset. Myöhemmin tuota maalaistaloa isännöivät kolme naista.
Sain kortin eräältä vanhalta sukulaiselta, historian tutkijalta. Korttien historia olisikin kiintoisa tutkimuksen aihe. Mitä nurin menneet kultakolikot tahtovat kertoa? Tuolloin, yli sata vuotta sitten, sortovuosien alkaessa.
Ahneus eli ja elää. Myös politiikassa. Valitettavasti.
Rauhallista uutta vuotta olisi aina aiheellista toivottaa, mutta harvoin uuden vuoden tervehdyksissä rauhan toivotuksia näkee. Ehkä onni=rauha.
Hyvä kuva ahneudesta: hamuaa enemmän kuin jaksaa kantaa. Mutta vähän outoa, että moista toivotetaan onneksi tulevalle vuodelle. Ehkä haluttiin vain toivottaa rahakasta uutta vuotta?
Liisa, kiitos samoin: kaupat pursuavat tavaroita joita en tarvitse. Ahdistun kaupoissa.
Suuri ilo aukeaa kotimaisemasta, missä järvi jäätyy ja taivaan kansi aukeaa joka päivä uutena väri-ihmeenä. Harmaastakin olen kiitollinen.
Kyllin vanhat kortit avaavat historiaa. Tällä kortilla on ikää 110 vuotta! Mutta säilytän myös tuoreet joulukortit, en tiedä miksi sen teen. Minusta posti vain on niin arvokasta. Muistot. Kuvat ja sanat. Niitä ahnehdin :)
18 kommenttia:
Totta, lokit on täällä, ainakin Kauppatorin rannassa jo riesana kun vievät ruuan melkein suusta. Nuo toiset taas on aika hauskoja ahneita. Taitaa kortilla olla ikää jo aika paljon?
Tuo kortti: Noin sitä saduissa käy - satujen kautta lapsia ennen opetettiinkin.
Hyvin kuvattu ahneus!
Aikas ihanat värit tuossa järvessä/meressä! Tuolle värille ei vissiin voi olla liian ahne.
Tuo kortin määrä kultaa taas johtaa ihan varmana hmmhmm-loppuun.
Krisse..kurkkimassa....
Lokit on kyllä ahnaita, minä voisin ahnehtia tuota niiden maisemaa pidemmältäkin:] Ja ahneella on...
Lokit mitäpäs muuta kuin ahnehtimassa.
Olisi kannattanut ottaa vähemmän kuormaa eikä ahnehtia.
Ihana kortti! Taitaa olla ihan vanhis. Opettavainen joukortti jouluostoskaaoksen hillitsemiseksi.
Minulla on vastaava näkymä ikkunastani kuin yläkuvassa. Kyllä sitä siihen kertyy. Onneksi myrsky välillä pesee.
Kyllä. kävi ahneelle vähän huonosti kun rahasäkki hajosi. Aika jännää, että tuollainen ahneuskuva toivottelee hyvää uutta vuotta.
Minua kasvatettiin mm. tuolla sananparrella.
Onko kortti vanha-vanha vai uusi?
Ihanat kuvat. Alkoi niin naurattamaankin :D Noin se menee :)
Kiitos kommenteista!
Kortti toivottelee onnellista uutta vuotta kun vuosisata vaihtuu: 1800-luku muuttuu 1900-luvuksi. Kortin "taavettilalaiset" ovat mummini lapsuuskodin ihmiset: mummini äitipuoli, isä, sisarukset. Myöhemmin tuota maalaistaloa isännöivät kolme naista.
Sain kortin eräältä vanhalta sukulaiselta, historian tutkijalta. Korttien historia olisikin kiintoisa tutkimuksen aihe. Mitä nurin menneet kultakolikot tahtovat kertoa? Tuolloin, yli sata vuotta sitten, sortovuosien alkaessa.
Ahneus eli ja elää. Myös politiikassa. Valitettavasti.
Rauhallista uutta vuotta olisi aina aiheellista toivottaa, mutta harvoin uuden vuoden tervehdyksissä rauhan toivotuksia näkee. Ehkä onni=rauha.
Tiijä ahneuvesta?? Mut kivvaa viikonloppua Sulle. :D
oman onnen seppä,
niinpä, ei sitä lopulta ahneuvesta paljoa tiijjä.
Hyvä viikonlopun toivotus myös sinulle. On niin mukavaa kun talvi on tullut ja maa valkoinen, puut huurteessa.
Hyvä kuva ahneudesta: hamuaa enemmän kuin jaksaa kantaa. Mutta vähän outoa, että moista toivotetaan onneksi tulevalle vuodelle. Ehkä haluttiin vain toivottaa rahakasta uutta vuotta?
Ina,
niin, minuakin kuvan rahasäkit (vuodelta 1899) hämmästyttivät. Yleensä ei uuden vuoden korteissa raha vilahda (saati joulutervehdyksissä).
Tai ehkä uuden vuoden tervehdysten nelilehtiset apilat ovat loton jättipotteja :).
Vanhassa kortissa tuo kuva-aiheen ymmärtää. Oli pula-ajat tuttua. Nykyään tukehdun (=ahdistun) kaiken paljouden keskellä.
Liisa,
kiitos samoin: kaupat pursuavat tavaroita joita en tarvitse. Ahdistun kaupoissa.
Suuri ilo aukeaa kotimaisemasta, missä järvi jäätyy ja taivaan kansi aukeaa joka päivä uutena väri-ihmeenä. Harmaastakin olen kiitollinen.
Kyllin vanhat kortit avaavat historiaa. Tällä kortilla on ikää 110 vuotta! Mutta säilytän myös tuoreet joulukortit, en tiedä miksi sen teen. Minusta posti vain on niin arvokasta. Muistot. Kuvat ja sanat. Niitä ahnehdin :)
Lähetä kommentti