Pimeä tupa, ulkona valoisaa. Pohjantähti lienee jo himmennyt näkymättömäksi. Ja kai se siellä ylhäällä on, vaikkei sitä aina huomaa eikä tule tavallisesti ajatelleeksi. Hieno kuva ja tupa; tällaistahan se on sadat vuodet ollut.
Ulkona vartioi koiruli, pystykorvainen. Sen näen ensimmäiseksi.
Olen näkeväni myös hevosen kupeet toisessa ikkunassa, sen seisoessa rekensä edessä. Joku purkaa reestä jotain..
Kaiken tämän näen, ja mielikuvitus siivittää kuvaa lisää. Pirtti on tyhjä, ollaanko tässä tulossa kotiin.
Tässä on kaikki laulun ainekset, mutta paljon sympaattisemmassa ja onnellisemmassa sävyssä. Pirtin pimeydestä huolimatta. Pian, kuvittelen, siihen syttyy valoa, eloa ja lämpöä..
Varjo, kiitos. Melkein soisi, että nykyasuntoihin rakennettaisiin tuonkaltainen huone. Saisi rauhassa mietiskellä omiaan, uneksia.
Heikki Lappalainen, meidän esivanhempamme asustivat savutuvissa, minkä seinät savu nokesi ja minne päre vähän valoa soi - sitten kun päivänvalo hiipui.
Demetrius, hallikoira pitää huolen, ettei tupaan ole muilla kuin tuvanväellä asiaa - tai jos vieraita on tulossa, heillä tulee olla muassaan hyvää tahtoa ja aikeita. Näin säilyy rauha.
Kunpa olisi mahdollista siirtyä ajassa taaksepäin: matkustaa kokeeksi päiväksi tai muutamaksi elämään entistä elämää... siinäpä vaikka matkailuidea. Ai niin, onhan olemassa keskiaikainen kylä. Ja onneksi ovat museot, elämyslähteet. Aikamatkoja tarjoavat.
Obeesia, pimeää on tähän vuodenaikaan niin ulkona (kuin myös sisällä, jos entistä aikaa eläisimme). Ennen sähkövaloa tarinankerronta oli talvisin voimissaan. Nykyisin tarinoimme kirkkaassa valossa vuorokaudet ympäriinsä - vaikkapa blogeissa :).
Pankin talkkari, otin kuvan Kuopion museon savutuvasta. Kysyin lupaa, saako valokuvata. Saa, jos ei käytä salamaa. Hyvä niin, sillä salamavalo olisi "vääristänyt" valon ja tunnelman.
Sinulla ovat hyvät ja tarkat silmät - mielikuvitus myös. Totta, hevonen ja reki halkokuormineen toisesta ikkunasta näkyy.
Pöydällä on vati ja pidike, mihin päre pistettiin palamaan. Ja taas tarinat luistivat puhdetöiden lomassa.
aimarii, 'hämärän harmoniaa' - miten kauniisti kuvaat tuvan tunnelman. Rikkumattomaan mietiskelyyn pirtti ihmisen mielen johdattaa.
Ina, olin hiljaisella museokierroksella, ketään muita ei sattumoisin tuohon aikaan siellä näkynyt, ei kuulunut. Koin vahvasti vanhan ajan, kun asuin savutupaan.
Pöydällä oleva esine on pärepidike. Mietin 'polttaa päreensä' -sanonnan etymologiaa. Päreiden polttaminen toi valoa, nyt sanontaa käytetään harmistuksen ilmauksena. No, ehkä päreiden sytyttäminen ei kovin helppoa ollut.
Kuvassa näen laillasi vapautta ja rauhaa. Jos uneen tuossa pirtissä vaivun, se olisi hyvää ja rauhallista unta.
Famu falsetissa, turvallisuudentunne on hyvän elämän perusedellytyksiä. Pystykorva pihalla, hevonen puukuormineen, pirtissä hämäryys ja lämpö - kaikki nämä ovat luomassa turvaa.
Hyvää itsenäisyyspäivää myös sinulle ja Amandalle!
hanne, hiljaisuus ja rauha ovat suomalaista mielenmaisemaa. Tähän hyvään on onni heittäytyä, saada voimaa ja nauttia.
kaanon, kuusiruutuisissa ikkunoissa on taikaa. Ne voi ottaa mukaan unimaailmaan ja katsoa millaisia maisemia avautuu ikkunoista.
arleena, joskus ennen nukahtamista "tilaan" itselleni hyvän unen. Merkillistä, joskus toiveeni toteutuu. Tämä on eräs kuva jossa viihdyn. Ja niin unimaailman elokuva voi alkaa :).
Voin kuvitella tupaan nais-ihmiset tekemään puhdetöitä, rukki surisee, samoin miehet tekemään puusta kirvesvarsia ja mitäpähän tekivät. Rauhoittava näkymä tuvan akkunoista valoisaan ulkoilmaan.
Liplatus, mukava kuulla, että rauha ja kiireettömyys tulee sinullekin kuvasta mieleen.
Mitkä ne seitsemän kuolemansyntiä ovatkaan? Kiireen saisi pistää kuolemansyntien joukkoon kiireesti (niin paljon pahaa se elämään tekee) ja äkkiä punainen valo palamaan. Stop kiireelle. Nyt!
Tiina Linkama, kiitos. Koirulin silhuetti luo mielen kartalle täydellisen sydämen. Vahtikoira vartioi, uskollisna aina. Tunnelmallista joulunaikaa viestittää pystykorva koko olemuksellaan.
Piri, Eino Leino on runoilijoista ykköskastia. Kun hänen runojaan kuulen, tulee tunne kuin elämänvettä joisi. Niin hyvää ja parantavaa se on. "Nukkuvan tuuliviirin" tunnelmaa nyt runon kautta siemailin, kiitos sinulle.
oman onnen seppä, mukavasti kuva herää henkiin kuvailusi kautta. Ehkäpä oveen kolkutetaan ja sisään astuu Elias Lönnrot, joka kerää kansanrunoutta, raapustaa talteen sitä mitä penkillä istujat runoilevat ja tarinoivat.
Ja tuohon vielä seittemän veljestä pöydän ympärille ja kaikille puukauhat käteen, tai ei, kaikki vaan työntämään likaisia paljaita sormiaan puukulhoon (turkkalaista meininkiä) ;)
Mutta kuva on aidoista aidoin. Ei siitä ole kovin kauaa kun tuvissa oli vielä leveät lankkulattiat ja tuollaiset rahit. Vai onko... JA sanottiinko niitä pitkiä penkkejä raheiksi. Tämä on hieno kuva aiheesta!
isopeikko, peikolla on hyvä maku. Pehmeä pimeä - Suomessa sitä onnea onneksi yllin kyllin saa.
Kutuharju, miten tykkäänkään seitsemästä veljeksestä ja just silleen: sormin tuvan pöydän ääressä syömässä. Jospa heillä on vaikkapa hirvenlihaa herkkunaan! Lihaklöntistä kun kunnon siivuja vetelee, niin autuus on valmis. Istuvat veljekset kyllä kuvaan kuin voisilmä herkkupuuroon.
Rahi! Nytpä lähden guuglaamaan 'rahia'. Onko se penkin synonyymi:)
pappilan mummo, niin, ajatteles, jos eläisimme sata- tai kaksisataa vuotta sitten, saattaisimme hyvinkin istua pimeässä tuvassa, päreen luomassa valokeilassa. Nukkuivat varmaan suomalaiset pitempiä yöunia kuin nettiaikana?
22 kommenttia:
Salaperäinen tupa, jota vartioi ulkona haukku. Tunnelmallinen kuva!
Pimeä tupa, ulkona valoisaa. Pohjantähti lienee jo himmennyt näkymättömäksi. Ja kai se siellä ylhäällä on, vaikkei sitä aina huomaa eikä tule tavallisesti ajatelleeksi.
Hieno kuva ja tupa; tällaistahan se on sadat vuodet ollut.
Hämärässä pirtissä on hyvä pysähtyä suomalaista unta näkemään, pystykorvan vahtiessa pihalla.
Pirtissäni pimenee...
Niin täälläkin, vaikka huoneeni ei ole noin pelkistynyt.
Ulkona vartioi koiruli, pystykorvainen. Sen näen ensimmäiseksi.
Olen näkeväni myös hevosen kupeet toisessa ikkunassa, sen seisoessa rekensä edessä. Joku purkaa reestä jotain..
Kaiken tämän näen, ja mielikuvitus siivittää kuvaa lisää.
Pirtti on tyhjä, ollaanko tässä tulossa kotiin.
Tässä on kaikki laulun ainekset, mutta paljon sympaattisemmassa ja onnellisemmassa sävyssä. Pirtin pimeydestä huolimatta. Pian, kuvittelen, siihen syttyy valoa, eloa ja lämpöä..
Hämärän harmoniaa. Tuntuu, että aikakin on pysähtynyt hetkeksi. Koiran katsekin kaukaisuuteen. Näin elettiin joskus.
Kulho pirtin pöydällä ja Musti vahtii pihalla. Pihapiirin rakennusten katolla puhdasta lunta. Aika on pysähtynyt, on rauhaisaa. On vapaus, on oma maa.
Hyvä kuva haasteeseen Täällä Pohjan tähden alla .....
Rauhallinen ja turvallinen tunnelma välittyy kuvastasi. Samanlaista itsenäisyyspäivää toivon sinulle Lastu!
Ihanan rauhaisa tupa, valo loistaa ulkoa sisään, hiljaisuus on käsin kosketeltävää, hiljaisuus, joka on rauhaa
Kuusiruutuiset ikkunat tulevat uniini uudestaan.
Vahva tunnelma kuvassa. Muistot elävät unissa.
Varjo,
kiitos.
Melkein soisi, että nykyasuntoihin rakennettaisiin tuonkaltainen huone. Saisi rauhassa mietiskellä omiaan, uneksia.
Heikki Lappalainen,
meidän esivanhempamme asustivat savutuvissa, minkä seinät savu nokesi ja minne päre vähän valoa soi - sitten kun päivänvalo hiipui.
Demetrius,
hallikoira pitää huolen, ettei tupaan ole muilla kuin tuvanväellä asiaa - tai jos vieraita on tulossa, heillä tulee olla muassaan hyvää tahtoa ja aikeita. Näin säilyy rauha.
Kunpa olisi mahdollista siirtyä ajassa taaksepäin: matkustaa kokeeksi päiväksi tai muutamaksi elämään entistä elämää... siinäpä vaikka matkailuidea. Ai niin, onhan olemassa keskiaikainen kylä. Ja onneksi ovat museot, elämyslähteet. Aikamatkoja tarjoavat.
Obeesia,
pimeää on tähän vuodenaikaan niin ulkona (kuin myös sisällä, jos entistä aikaa eläisimme). Ennen sähkövaloa tarinankerronta oli talvisin voimissaan. Nykyisin tarinoimme kirkkaassa valossa vuorokaudet ympäriinsä - vaikkapa blogeissa :).
Pankin talkkari,
otin kuvan Kuopion museon savutuvasta. Kysyin lupaa, saako valokuvata. Saa, jos ei käytä salamaa. Hyvä niin, sillä salamavalo olisi "vääristänyt" valon ja tunnelman.
Sinulla ovat hyvät ja tarkat silmät - mielikuvitus myös. Totta, hevonen ja reki halkokuormineen toisesta ikkunasta näkyy.
Pöydällä on vati ja pidike, mihin päre pistettiin palamaan. Ja taas tarinat luistivat puhdetöiden lomassa.
aimarii,
'hämärän harmoniaa' - miten kauniisti kuvaat tuvan tunnelman. Rikkumattomaan mietiskelyyn pirtti ihmisen mielen johdattaa.
Ina,
olin hiljaisella museokierroksella, ketään muita ei sattumoisin tuohon aikaan siellä näkynyt, ei kuulunut. Koin vahvasti vanhan ajan, kun asuin savutupaan.
Pöydällä oleva esine on pärepidike. Mietin 'polttaa päreensä' -sanonnan etymologiaa. Päreiden polttaminen toi valoa, nyt sanontaa käytetään harmistuksen ilmauksena. No, ehkä päreiden sytyttäminen ei kovin helppoa ollut.
Kuvassa näen laillasi vapautta ja rauhaa. Jos uneen tuossa pirtissä vaivun, se olisi hyvää ja rauhallista unta.
Famu falsetissa,
turvallisuudentunne on hyvän elämän perusedellytyksiä. Pystykorva pihalla, hevonen puukuormineen, pirtissä hämäryys ja lämpö - kaikki nämä ovat luomassa turvaa.
Hyvää itsenäisyyspäivää myös sinulle ja Amandalle!
hanne,
hiljaisuus ja rauha ovat suomalaista mielenmaisemaa. Tähän hyvään on onni heittäytyä, saada voimaa ja nauttia.
kaanon,
kuusiruutuisissa ikkunoissa on taikaa. Ne voi ottaa mukaan unimaailmaan ja katsoa millaisia maisemia avautuu ikkunoista.
arleena,
joskus ennen nukahtamista "tilaan" itselleni hyvän unen. Merkillistä, joskus toiveeni toteutuu. Tämä on eräs kuva jossa viihdyn. Ja niin unimaailman elokuva voi alkaa :).
Kodikasta hämärän hyssyä.
Kiire karkusalla, hetki pysähtynyt.
Todella onnistunut tunnelmallinen kuva, koiruli pihalla vie sydämen.
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie.
- Eino Leino
Heino on kuvasi.
Voin kuvitella tupaan nais-ihmiset tekemään puhdetöitä, rukki surisee, samoin miehet tekemään puusta kirvesvarsia ja mitäpähän tekivät. Rauhoittava näkymä tuvan akkunoista valoisaan ulkoilmaan.
Liplatus,
mukava kuulla, että rauha ja kiireettömyys tulee sinullekin kuvasta mieleen.
Mitkä ne seitsemän kuolemansyntiä ovatkaan? Kiireen saisi pistää kuolemansyntien joukkoon kiireesti (niin paljon pahaa se elämään tekee) ja äkkiä punainen valo palamaan. Stop kiireelle. Nyt!
Tiina Linkama,
kiitos.
Koirulin silhuetti luo mielen kartalle täydellisen sydämen. Vahtikoira vartioi, uskollisna aina. Tunnelmallista joulunaikaa viestittää pystykorva koko olemuksellaan.
Piri,
Eino Leino on runoilijoista ykköskastia. Kun hänen runojaan kuulen, tulee tunne kuin elämänvettä joisi. Niin hyvää ja parantavaa se on. "Nukkuvan tuuliviirin" tunnelmaa nyt runon kautta siemailin, kiitos sinulle.
oman onnen seppä,
mukavasti kuva herää henkiin kuvailusi kautta. Ehkäpä oveen kolkutetaan ja sisään astuu Elias Lönnrot, joka kerää kansanrunoutta, raapustaa talteen sitä mitä penkillä istujat runoilevat ja tarinoivat.
Savutupa. Peikko sitten tykkää pimeästä, silloin kun se on pehmoista ja lempeää. Ja kun ulkona on valoa :)
Ja tuohon vielä seittemän veljestä pöydän ympärille ja kaikille puukauhat käteen, tai ei, kaikki vaan työntämään likaisia paljaita sormiaan puukulhoon (turkkalaista meininkiä) ;)
Mutta kuva on aidoista aidoin. Ei siitä ole kovin kauaa kun tuvissa oli vielä leveät lankkulattiat ja tuollaiset rahit. Vai onko... JA sanottiinko niitä pitkiä penkkejä raheiksi.
Tämä on hieno kuva aiheesta!
isopeikko,
peikolla on hyvä maku. Pehmeä pimeä - Suomessa sitä onnea onneksi yllin kyllin saa.
Kutuharju,
miten tykkäänkään seitsemästä veljeksestä ja just silleen: sormin tuvan pöydän ääressä syömässä. Jospa heillä on vaikkapa hirvenlihaa herkkunaan! Lihaklöntistä kun kunnon siivuja vetelee, niin autuus on valmis. Istuvat veljekset kyllä kuvaan kuin voisilmä herkkupuuroon.
Rahi! Nytpä lähden guuglaamaan 'rahia'. Onko se penkin synonyymi:)
Koti silloin joskus?
pappilan mummo,
niin, ajatteles, jos eläisimme sata- tai kaksisataa vuotta sitten, saattaisimme hyvinkin istua pimeässä tuvassa, päreen luomassa valokeilassa. Nukkuivat varmaan suomalaiset pitempiä yöunia kuin nettiaikana?
Lähetä kommentti