torstai 3. helmikuuta 2011

aikamatka



Hän lentää. 

Hän tietää, ettei koko elämä voi olla täydellinen, mutta hetki voi.


Valokuvatorstai

13 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Täydelliset hetket aikamatkassa. Ne jäävät muistiin.

SusuPetal kirjoitti...

Yksi täydellinen hetki voi kannattaa siipiä pitkään.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Upea kuva hienosta hetkestä. Äsken he vielä istuivat siinä ja kohta ovat pois.

Lastu kirjoitti...

arleena,
koko-onni voi olla saavuttamattomissa, osa-onni on mahdollista kokea.

SusuPetal,
hetkessä on äkkiä niin paljossa:)

tanssiva harmaa pantteri,
Hopealokit lennättävät myös minua, harmaapäätä.

Pankin talkkari kirjoitti...

Täydellistä hetkeä tulee monesti ajateltua kameran kautta. Kuinka joku tilanne voi olla niin nopeasti ohi, ettet ehdi kuin juuri tajuta: ilme, liikahdus, valon läikähdys ja katoaminen, tietty kulma maisemassa autolla ohi ajaessa, ja jota et enää löydä vaikka peruutat takaisin..

Silloin on tyydyttävä muistikuviin, kuten isäntä sanoo, ja niitä on totisesti kertynyt - vielä enemmän kuin digikuvia virtuaalikirjaan ü

Hetki voi olla tosiaan täydellinen. Ja ne ovat niitä elämän aarrehippusia.

Lokkikuva on hieno.

savisuti kirjoitti...

Ihana kuva! Täydellisyyden hetki kuvanottajalle!

Lastu kirjoitti...

Pankin talkkari,
kiitos.
Kuva on tyttären Australian albumista. Lokit ovat sikäläisiä hopealokkeja. Kun kuvaa katsoin, tuli mieleeni myös Linnun-jännitysfilmi. Mutta kun kuvaa katsoin toisen kerran, mieleen tuli vapaus, tunteista eräs tärkeimmistä.

Viisaita pohdit: joskus kuvattava kaikessa osuvuudessaan kiitää vauhdilla ohi eikä kamera eikä kameran käyttäjä ehdi mukaan. Kuka keksisi kameran millä voisi kuvata muistikuvia?


savisuti,
kiitos.
Kun tietää kuvaajan suuren luonnon- ja linturakkauden, voi todella sanoa, että jälleen hän on kokenut täyttymyksen. Niinä hetkinä kello ei mittaa aikaa.

aimarii kirjoitti...

Huikea ajoitus.
Niin se vain on, kun tuntee siipiensä kantavan, edes hetken, se antaa voimaa ja onnistumisen tunnetta pitkäksi aikaa eteenkin päin.

kaari3 kirjoitti...

Näin kerran unta, missä lensin. Mikä ihana tunne! Todellisuus ja uni, eilen ja tänään...kiitäviä hetkiä. Upea kuva.

Lastu kirjoitti...

aimarii,
totta.
Yhden hyvän sekunnin vaikutus voi kestää eliniän.

Lapsuuden ajan muistokirjassa lukee: kun lehdet putoo niin kannet jää, ja kansissa säilyy muisto tää.

kaari3,
ihanaa, olet kokenut sen mistä olen ikäni uneksinut. Jo pienenä olisin halunnut oppia lentämään. Ja kun kasvoin ja tajusin, etten koskaan siihen kykene, rupesin toivomaan unia lentämisestä. Ne unet eivät vain ole vielä tulleet. Sitä iloisempi olen kuullessani, että sinä olet lentounia nähnyt :).

Tiina Linkama kirjoitti...

Oi oi kun hieno kuva. Itsekin tahtoisin sitä katsoessa lähteä lentoon, ylös päin tuulta.

Sininen kirjoitti...

"...yksityistää aikakäsityksen sijoittamalla sen jättämän jäljen henkilökohtaisesti koettuun aikaan." Tosiaanko tämänkin voi omin aistein kokea? Vaikuttava!

Lastu kirjoitti...

Tiina Linkama,
lentäkäämme!

Sininen,
sana osuu, kuva aistit aukaisee.