makkarajonoissa

 kevät - ja vualit -  keikuttaa venettä ja pientä immeistä

Tapasin Iita Linta Marian Kuopijjon torilla tännään ja hää innostu huastelemmaan ku siihen on evväät äetinmajjosta ja kielenpiältä  suanu, ja arvatkeepa mittee  tämä sano. Minäpä kerron. No näen sanasa asetti:

"Nyt on vualeihin enempi lyhyt ku pitkä matka enkä vieläkää tiijjä kettee iänestän, en ies puoluvetta, mutta sen verran tiijjän mittee puoluetta en aenakaa iänestä mutta olokoon sanomata ettei tuu viärinkäsityksijä eikä varsinkaa paha mielj kellekkää.

Kahvetta oon hörpänny päevät piäksytyksen Kuopijjon torilla, mualiman navalla, ja jos oes herkkä maha ni närästäs mutta ku eijjoo, ni tässä seison hyvissä ruumiin ja sielun voemissa ja otin mitä miltäen kojulta tarjottiin. Olj kahvin kanssa nisua ja keksiä,  ja sitä ennen makkarata yhenlaesta (elikkä  hiillosmakkarata oeskoon halavinta luatua vuan ei se haettoo). Ensin jonotin kokkoomuksen makkarajonossa ja kuuntelin mittee muut jonottajat huasto. Joku sano, jottei aenakaa sen makkarantarjoojan puoluvetta iänestä mutta ku ilimaseks suap ni mikä ettei, vappaassa muassa, otettava on ku tarjotaan ja suuhun on mätettävä, niin äet sano sillon ku pien olin.  Ja oma tahto on äetin taskussa lopun ikkee.

Lopulta osun Muurikan iärelle ja pistin makkaran kiärelle ja sinappia piälle mutta ketsuppia en ku uattelin esittee kaenoo: enhän minä ahne enkä varsinkaan perso oo, jotta kaekkee nyt rohmuaesin, ei tuu kuuloonkaan tae aenae ossoon hillitä ihtein immeisten nähen.

Makkara mänj ihan huomoomata alas. Säekähin.  Ootko huomanna että syömiseen pittää keskittyä? Jos syöt hiillosmakkaraa ni et sua uatella mittää muuta ku sitä hiillosmakkaroo, muuten koko makkaran haju ja maku männöö hukkaan.  Niin mulle käv siinä kokkoomuksen kojulla ku haetarj rupes laalamaan lentävee kalakukkoo ja mies harmonikalla suoraan mielen jokkaeseen soppeen nuottisa lähetti. Myytyhän minä olin. Sitten oekeen ravistelin ihteen: herree jo hyvä naenen… Ja niin minä lähin toeselle kojulle, sielläe kiemurtelj pitkä makkarajono. Se olj SDP:n jono. Uattelin että ku makkaran kätteen suan, ni en varmana jiä kuuntelemmaan puhheita enkä laoluja vuan uattelen pelekästään sitä hiillosmakkaroo. Ihanoo, ihanoo, vesj jo suussa helskyttellöö.

No eihän se onnistuna. Tuas mänj makkara mahhaan ja minä ihmettelemään: joko se loppu?  Milteehän se maestu, ei tuu justiisa mieleen. Voe mahoton. En voe ennee ihteeni luottoo. Mittee sillon tapahtuu? Männöökö viimenennii toevo?

Onneks  tulj  revanssin mahollissuus: tieto jotta tervetulloo Kästyökavun ästeepeen toemistoon, siellä puhhuu ite Kiäriäenen.  Ja arvatkeepa mistee: savolaesuuvesta vallan kahvasta. Niin sitä pittää. Kepua ja sossua, mittee nuita erottelemaan, yhessä muassa ku ollaan. Tae aenae Savonmuassa.

Voe että tek hyvvee kuulla (vaekka oonhan tuon aena tiennä)  mitenkä myö ollaan maenioeta immeisiä. Monj luuloo jotta savolaenen on hölösuu ja venkoelija mutta ku  ei se ite asiassa  oo. Ku on mäkkee ja mutkoo maesemassa ja järven pintoo, ni se tekköö savoelaesta samanlaesen ku on maesemakkii. Elikkä turha sitä het' on paljastoo mitä näkköö ja tietää. Mitä tahhaa suattaa mutkan takana maesamassa olla.  Vettä ja niemennokkoo. Järvee ja salamee.  Outellaan, kierrellään.

Mutta loppujen lopuks savoelaenen on realisti. Aattelepas sitä. Niin se Kiäriäenen sano. Ja on sillä kanttia sannoo. Savolaenen on realisti.  Se sano sen monta kertoo. Ihan ku syvämen sykkeen tahtiin. Siellä sisuksissa on tovellisuujjentajunen immeinen joka ossoo ottoo toesettii immeiset huomijjoon eikä koko ajan vuan uattele jotta minä, minä, minä vaekka siltä näättäs ja kuulostaes. Sisimmässään savolaenen haluaa nähhä laajemmalle ja kuunteloo tarkalla ja herkällä korvalla mittee oot sinä mieltä, petskutarallaa, niin sano Kiäriäenen… Ja minä nyökkäsin vieruskaverille ja hää minulle ja sitten myö kahottiin sielujen silimin kaavas ulos Kästyökavun mutkan tuakse torille ja sen ylj ittään, länteen, pohjoseen ja etelään.

...Ja sitten tarttu luuriin Tuula Viätäenen ja arvooppa osasko hän suaha minut herkälle mielellä mutta ei viekkauvella eikä viäryyvellä vuan aejolla savon murteella.  Hää sano, jotta äet opetti, jotta ei sua männä nukkumaan ennen ku on riitasa sopina.  Tuttuha tuo juttu on, mutta voe miten rupes silimäkulumassa kimmeltämmää, mikä lie…  kaet se olj se immeisen yhteinen osa.

Olitko kahtelemassa ku torille pysähty saanapussi? Iita Linta Maria jatko ja kahto ku minä syyvvä mutustin siinä torin kulumalla Partasen lihapiirakkoo kun en ossoo sitä vastustoo.

 - Ae et. Minäpä mänin löölyyn. No ei tämä Pohjolan pussi ollu vaaleihin yhistetty, pisnes se on joka kannattaa ni tulivatpaha paekalle kertomaan jotta pussi on vuokrattavissa ja pussin sisällä on saana ja meno katossa ja maesemat vilistää silimissä. Anna männä vuan. Piäsis vaekka Kuusamoon.

Ja saanan jäläkeen ku olin ihtein kuivana ni mittee minä näen: Halavantun pappa kanto selässään yhtä kansanehokasta - oeskoon ollu vasemmistoliittolaesta naesta (tae oeskoon sittennii ollunna Pohjolan Matkojen saanapussin esittelijäaenesta) -  ja kilivan juoksivat pussin ympäri.

valamiina, paekoeillanne, hale, hep

Minulla on piä pyörällä. Pittää kahtoo illalla vualiohjelmoo, oeskoo meno ja meininki yhtää sen kummempi ku mualiman navalla.  Jos ei löyvvy ehokasta vieläkää ni mään huomenna tuas Kuopijjon torille, aenaan makkaralle ja kahville, eikä pullakaa mikkää  hassumpi juttu oo.  Ja keskityn.  Sen makkuun."

Niin sanoi Iita Lita Maria ja pisti pääni pyörälle. Olisinpa äänestänyt ennakkoon. Tai ei sittenkään: avoimin mielin kohti vaalipäivää. Entten tentten teelikka mentten.