Eikä, heillähän on kirja pöydällä. Kaksi kirjaa. He keskustelevat Maria Jotunista! Jopas meinasin mennä harhaan. Ei ole ensimmäinen kerta.
Kenen kotona? En tiedä. Kuva on eksynyt minulle isotätini jäämistöstä. Pitäisi säätää "laki", joka velvoittaa kuvan omistajaa vastaamaan kysymyksiin: kuka, mitä, missä, milloin :).
18 kommenttia:
Huikean hieno muisto 30-luvulta. Sinä sen sanoit! Kuka, missä, häh -- se ihan pakkotietoa joka kuvan taakse riipustettavaksi! Mie en tunnista edes äitini albumissa esiintyviä mustavalkeita hahmoja toisesta maailmasta. Harmi.
Tässä on selvästi hienostunut kulttuurikoti. Tuollaisia tauluja ei oo enää kellään! Ja se millaisena 'kulttuurikoti' näyttäytyy, on myös muuttunut roimasti.
JOtunista tietty on puhe, siinä on "Suhteita", ehkä puheena myös "Rakkautta" ja ehkä juorun kohteena "Martinin rikos"... :) "Kun on tunteet" käsitellään myös, ainakin tuolla oikeapuoleisella on meneillään naurava tunne ... ;)
Näin se on, että pitäisi olla tiedot kuvissa, mutta eipä ole omissanikaan, varsinkaan nyt digiaikana. Nyt sentään löytyy päivämäärä niistä, mutta muuten?
Kiva kuva tuo on.
Leppoisa kohtaaminen historian lehdiltä...
Hieno, sivistynyt kohtaaminen. Hetkessä, joka oli kenties arkiaskareilta varastettu. Hetkessä, joka salli soljuvan jutustelun.
Nämä kuvat ovat aarteita!
Oikeanpuoleisen neitosen huoleton asento viehättää muuten niin tiptop-ympäristössä.
Todella harmi kun kuvissa ei tietoa juurikaan ole. Minulla myös on kuvia joiden henkilöt ja paikat on pimeen peitossa. Vaan eipä omiinkaan tule juurkaan laiteluksi tietoo. Kun pujottelen kuvia albumiin, laitan samasta kohteesta, tai tietystä reissusta otetuista kuvista ensimmäiseen kuvaan taakse nimet ja paikat.
Oikealla oleva ladyhan kujeilee, ei ole virallisesti....kuin olen tottunut, ihan vanhoissa kuvissa on oltava.;)
Kuva kertoo muodista, elintasosta, kulttuurista, kodin sisustamisesta yms....kuva henkii mukavasti.
Samaa mieltä olen kanssasi, tieto tulisi näkyä "kuka, missä ja milloin".
Paksu 1900-luvun alku metreiltä oleva albumi on vierelläni, enkäpä tunne, tahi pitäne sano tiedä kuin muutaman kuvan henkilöiden nimet.
Vanhoissa kuvissa mennyt maailma herää eloon. Näitä jaksaa katsoa vaikka kuinka kauan. Mielikuvitus antaa ihmisille kehykset: ovatko rouvat ystävättäriä, hoitavatko kotiapulaiset huushollia rouvien syventyesä kirjallisuuteen. Ja mistä ovat kaikki tavarat peräisin: niitä on paljon! Ovatko perittyjä vai onko kaikki hankittu harkiten ja oman maun mukaan? Ja mikä on oma suhteesi kuvan henkilöihin ja miljööseen: kuvahan on sukulaisesi jäämistöstä. Kysymyksiä, kysymyksiä ....
Allekirjoittaisin tuon lain. Sukuni kuvia on hallussani ja mielessäni kiertää samat sanat.
Vanhoissa kuvissa on hieno tunnelma. Tässä erikoisesti. Tyyli, pukeutuminen ja hitaan leppoisa tunnelma sen kai luovat.
Taisi olla Jotunin aikaa juuri tuo ja kirjat uutuuksia.
Hieno ajankuva! Parhaita vanhoja kuvia ovatkin nämä satunnaiset hetket, jotka on tallennettu ehkä vähän salaa tai hetken mielijohteesta. Ihmiset ovat niissä niin rentoja. Kotonaan. :)
Juhlava huone, mutta silti tunnelmallinen hetki. Hieno kuva todella.
Aika yllättävää, että tuohonkin aikaan on otettu noin rentoja kuvia. Ihmiset ovat usein niin jäykkiä kuvissaan. Noihin "tyttöihin" olisi voinut olla mukava tutustua, vai mitä?
Melkein hämmästyin! Luulin näkeväni mummini rupattamassa tyttärensä kanssa:) Isotätisi lähipiirissä oli jälkimaailman onneksi taitava valokuvaharrastaja (kuten mummillani), kuvan rento tunnelma kertoo siitä. Vahinko tosiaan, että tiedot eivät ole suranneet kuvan mukana.
Kutuharju,
juu, niin se vain on, että se mikä on aikalaiselle tuttua, jää jälkipolville usein "ylöskirjoittamatta". Pitäis vissiin aatella enemmän tulevaisuutta ja napata kuvan faktat sanoiksi, ettei tuleville polville jää turhan isoa urakkaa selvittää. Uskon että heidän uteliaisuutensa aikanaan herää. Kiinnostus kasvaa kun vanhoja kuvia kylliksi tuijottaa.
Maria Jotuni taitaa olla "tyttösten" huulilla. Toinen on tosikko, toinen humoristi. Rakkauden kiemuroita katsoo kukin tyylillään:).
pappilan mummo,
kiitos. Mielessä käy (ties kuinka mones kerta), että kehityttäisin tietyt kuvat vanhanaikaisiksi paperikuviksi ja kirjoittaisin kuvien taakse tiedot.
Bohemette,
upottavassa sohvassa, pehmeiden tyynyjen hellittävänä on kiva antaa sanojen virrata sinne ja tänne. Tytöt puhuvat!
Kiirepakolainen,
hetkien hurmasta kuva kielii: lepoa ja iloa, miksei jännitystäkin - ainakin jos he rakkaudesta haastelevat.
Minulla on "Rahikaisen" nimikirjoituksilla varustettuja kirjoja 1800-luvulta, kyllä nyt on aika ratkaista Rahikaisten tyttöjen arvoitus.
Simpukka,
sinäpä sen sanot: otan mallia oikeanpuoleisen tyttösen asennosta ja annan elämän virran iloisesti soljua vaan, mitäs tässä turhaan suremaan.
Nenunen,
hieno idea järjestää kuvat albumiin teeman mukaan ja merkitä ensimmäiseen kuvaan tiedot. Otan opiksi vinkistäsi, kiitos.
Liplatus,
sinullahan on käsilläsi aarre, albumi 1900-luvun alusta. Ne jo kuvina puhuvat paljon, mutta tietty olisi hauska tietää, keitä he ovat ja millainen heidän elämänsä kulku on ollut.
Ina,
hyviä ja inspiroivia kysymyksiä esität. Niiden perusteella annan 'sisukeskukselleni' käskyn: tutki, tutki. Tämä ikä on mulla erikoinen: edeltävä sukupolvi on jo haudassa. Tosin tämä isotäti saavutti yli 80-vuoden iän (suvussamme monet kuolevat siinä 60:n nurkilla). Isotäti oli tutkija, historioitsija, ja hänen jäämistöään on lisää joillakin sukulaisilla. Pitää ottaa yhteyttä. Ehkä Rahikaiset kirkastuvat sitä kautta. Rahikainen on mulle vieras nimi, ei esiinny nykysukumme ihmisillä. Tai tiedä sitten... jos hyvinkin - kun tarpeeksi tutkii.
kaanon,
samassa veneessä olemme (tässäkin asiassa, saati hääpäivissämme). Päätämmekö, että teetätämme kuvia ja kirjoitamme niiden taakse tietoja... :)
arleena,
minulle, Kuopioon paluumuuttajalle, Jotuni ja Juhani Aho elävät uudella tavalla. Kävelin koulun ohi, jota kävin elämäni ensimmäisen ja toisen luokan. Nimi oli muuttunut Maria Jotunin kouluksi. Puinen koulutalo palauttaa paljon muistielämyksiä.
Magdalena Hai,
totta, salakuvissa on sitä jotakin. Voisikin ehdottaa valokuvatorstaille 'salakuva'-haastetta.
Usva,
mukava kun tulit jakamaan kuvanautinnon. Rentoudutaan, nautitaan kirjoista ja jospa tyttöset tarjoaisivat meille kahvia ja pullaakin (riippuu siitä, hennovatko nousta pehmosohvan sylistä).
mm,
totta, minutkin kuvan rento tunnelma pysäytti. Ja nauratti. Vanhoja tökötystärpättikuvia on suhteellisen helppo löytää (nekin aivan ihastuttavia kyllä), mutta luontevia tilannekuvia ei niinkään osu silmiin.
Marjattah,
vanhoista valokuvista huomaa, miten ne ovat huolellisesti suunniteltuja, kuin asetelmatauluja. Millaisia kuvia meillä olisikaan katseltavana, jos tuohon aikana olisi ollut käytössä nykyajan digikamerat :).
Hauska kuulla, että pidät kuvasta.
Ompa ihana kuva!
ja se pitää paikkansa, että pitäisi kaikkien laittaa kuvan taakse nimet ja selitykset kuvassa olevista ihmisistä.
Juuri tässä yhtenä päivänä katselin äidiltä jääneitä vanhoja valokuvia, enkä heistä suurinta osaakan tuntenut, enkä tiedä, ketä ovat, harmittaa!
Ompa ihana kuva!
ja se pitää paikkansa, että pitäisi kaikkien laittaa kuvan taakse nimet ja selitykset kuvassa olevista ihmisistä.
Juuri tässä yhtenä päivänä katselin äidiltä jääneitä vanhoja valokuvia, enkä heistä suurinta osaakan tuntenut, enkä tiedä, ketä ovat, harmittaa!
Harakka,
totta, harmittaa kun ei tiedä, keitä kuvan henkilöt ovat. Sinullakin sama tilanne. No, voisimmeko "parantaa maailmaa": ryhtyä kuvatekstitalkoisiin ja kirjoittaa omiin kuviimme - niihin jotka aiomme säilyttää jälkipolville - tiedot. Niin aattelin tehdä. Toivottavasti ei jää tuumailuksi.
Lähetä kommentti