Se on aina yhtä yllättävä ja jännittävä ääni, vaikka onkin tuttu, vuodesta toiseen toistuva. Tai Kallaveden voin vaan kuvitella, meidän pieni Ojajärvemme varmaan pitää pienemmän äänen:)
Ja minä kun haaveilen jo jäiden lähdöstä, mutta pitäähän vesien ensin jäätyä. Lapsena piti välttämättä liukua yhden yön tekemälle jäälle, sitten peffa ja jalat märkinä kotiin kipittää.
Miten kaunis! Olen nähnyt Kallaveden kauniina ja pelottavanakin kerran, ja nyt taas ylitsevuotavan kauniina, vaikkakin vain kuvana, mutta sinulla on lykkyä, kun saat olla sitä niin lähellä!
Suuren veden muutostilassa on aina jotain sykähdyttävän juhlallista. Luonto etenee omaa tahtiaan, eikä se piittaa ihmisten murheista. Järvi jäätyy ja jäät lähtevät ajallaan euron kriisistä riippumatta. Ihana maisema! Tuota ei väsy ihailemasta.
Järvi voi äännellä merkillisesti. Alkuaikoina täällä asuessamme en voinut tajuta, että se todella oli järvi, joka kuiskutti, rähisi, paukahti, valitti ja pulisi. Mitä lieneekään ison järven rannoilla, kun pieni kotijärvikin osaa niin monipuolisesti laulaa.
Inkivääri, Kallavesi lähettää Ojajärvelle terveisiä. Jäätymislaulumme siellä ja täällä yhtehen yhtyvät, kuoroksi kasvavat.
Simpukka, niinpä, pitää lähteä, niin voi palata. Muutoksen riemua odotettavissa.
Yhden yön jää lapsen yllättää ja märän kuvion takapuoleen jättää:)
Liplatus, järven rannalla asuneena ovat aistisi (näkö, kuulo, tunto) herkistyneet ottamaan vastaan vaihtuvan maiseman, luonnon näytelmän ihanan.
aimarii, kesätuulen suhina puissa muuttuu marraskuussa jään kumahteluksi veden jäätyessä. Basso puhuu. Luonto on nimeltään myös Ääni.
tanssiva harmaa pantteri, meillä on ollut yhteinen elämys. Talvi avautuu, otamme sen vastaan.
Helmi-Maaria Pisara, mikähän pelottava kokemus sinulla on ollut Kallaveden partailla...
Kuvan otin eilen, sunnuntaiaamuna, yhdeksän kieppeillä. Aurinko meni ujostellen pilven taakse. Järveä kaipasin etelän vuosikymmeninä ja kun minulla ja miehelläni oli vihdoin mahdollisuus palata takaisin Kuopioon (mistä 19-vuotiaana läksin), yksi toive oli: jospa ikkunasta aukeaisi järvinäköala. Toive on toteutunut.
Kiirepakolainen, mitähän kalat tuumaavat paukkeesta ja jytinästä, kun järvi peittelee ne tohkeissaan jääkannellaan.
Piri, totta: nyt olemme paketoineet saarimökin, mutta odotamme hetkeä, kun pääsemme turvallisesti saareen taas. Jäätä pitkin hiihtäen. Tuli takkaan ja kuuma glögi huulille. Autuus alkaa.
Ina, luonnolla ovat omat periaatteensa. Poliitikot saattavat heittelehtiä ja melskata mitä milloinkin, mutta luonto toteuttaa kaavaa, joka on sen ytimissä - ellei ihminen sitä liiaksi sorki ja muuta ilmastoa sooloilullaan. Toivokaamme että "ilmalaiva" kääntyy ja vastuuntunto luonnon hyvinvoinnista on pian jokaiselle itsestäänselvyys.
On mukava kuulla, että pidät maisemastani. "Yhdessä" sitä etsimme, kun blogissani kirjoittelin muuttopuuhistamme. Mielipiteesi (mielipiteenne) olivat tärkeitä. Kuuntelin, punnitsin. Vesi vanhin voitehista - ja ilonlähteistä korostui erääksi valintakriteeriksi, kun se on Järvi-Suomessa mahdollista.
Obeesia, niin, sinullakin on ollut vaikutusta kodin etsinnässäni. Muistelin, kuinka nautit järven läheisyydestä, mahdollisuudesta päästä uimaan, rannalle - ja nyt voit kuulla sen moni-ilmeisen jäätymislaulun. Ihmeellistä on talven viritysmusiikki.
Kutuharju, kaanista on, on, on. Nyt on pimeys järven yllä, mutta kun huominen taas koittaa, saaret huokailevat talven esileikissä ja onnea katsojalle tuovat.
saman veden äärellä voisimme viritellä yhteisesti laulun:
Tuhanten rantain partahilla heräjä armas synnyinmaa! Heräjä, taivaan rantehilla jo aamun koitto leimuaa! Ikävä yös on haihtuva Ja valon riemu voittava. Tuhanten rantain partahilla heräjä armas synnyinmaa!
15 kommenttia:
Se on aina yhtä yllättävä ja jännittävä ääni, vaikka onkin tuttu, vuodesta toiseen toistuva. Tai Kallaveden voin vaan kuvitella, meidän pieni Ojajärvemme varmaan pitää pienemmän äänen:)
Ja minä kun haaveilen jo jäiden lähdöstä, mutta pitäähän vesien ensin jäätyä.
Lapsena piti välttämättä liukua yhden yön tekemälle jäälle, sitten peffa ja jalat märkinä kotiin kipittää.
Kaunis näky on jäätyvä järvi.
Se kaksinkertaistaa sinisen hetken, sekä auringonnousun ja laskun tenhon.
Riite ritisee, vesi voihkaa jään vallatessa.
Oi,ihanaa lapsuuden aikaa, kun järven rannalla asuessa sain tätäkin luonnon näytelmää.
Jääpeitteen syntyääni on vahva tähän aikaan. Siinä on voimaa ja syvyyttä, kaikella kunnioituksella.
Niitä ääniä olen myös kuunnellut.
Hieno kuva. Minä kuulin tänään jään ritinää. :)
Miten kaunis! Olen nähnyt Kallaveden kauniina ja pelottavanakin kerran, ja nyt taas ylitsevuotavan kauniina, vaikkakin vain kuvana, mutta sinulla on lykkyä, kun saat olla sitä niin lähellä!
Niin on kaunis kuva. Isosta järvestä tuleekin iso ääni!
Mikä äänimaisema! Pian saaresi on yhdistetty jääkannella mantereeseen.
Suuren veden muutostilassa on aina jotain sykähdyttävän juhlallista. Luonto etenee omaa tahtiaan, eikä se piittaa ihmisten murheista. Järvi jäätyy ja jäät lähtevät ajallaan euron kriisistä riippumatta.
Ihana maisema! Tuota ei väsy ihailemasta.
Järvi voi äännellä merkillisesti. Alkuaikoina täällä asuessamme en voinut tajuta, että se todella oli järvi, joka kuiskutti, rähisi, paukahti, valitti ja pulisi. Mitä lieneekään ison järven rannoilla, kun pieni kotijärvikin osaa niin monipuolisesti laulaa.
Inkivääri,
Kallavesi lähettää Ojajärvelle terveisiä. Jäätymislaulumme siellä ja täällä yhtehen yhtyvät, kuoroksi kasvavat.
Simpukka,
niinpä, pitää lähteä, niin voi palata. Muutoksen riemua odotettavissa.
Yhden yön jää lapsen yllättää ja märän kuvion takapuoleen jättää:)
Liplatus,
järven rannalla asuneena ovat aistisi (näkö, kuulo, tunto) herkistyneet ottamaan vastaan vaihtuvan maiseman, luonnon näytelmän ihanan.
aimarii,
kesätuulen suhina puissa muuttuu marraskuussa jään kumahteluksi veden jäätyessä. Basso puhuu. Luonto on nimeltään myös Ääni.
tanssiva harmaa pantteri,
meillä on ollut yhteinen elämys. Talvi avautuu, otamme sen vastaan.
Helmi-Maaria Pisara,
mikähän pelottava kokemus sinulla on ollut Kallaveden partailla...
Kuvan otin eilen, sunnuntaiaamuna, yhdeksän kieppeillä. Aurinko meni ujostellen pilven taakse. Järveä kaipasin etelän vuosikymmeninä ja kun minulla ja miehelläni oli vihdoin mahdollisuus palata takaisin Kuopioon (mistä 19-vuotiaana läksin), yksi toive oli: jospa ikkunasta aukeaisi järvinäköala. Toive on toteutunut.
Kiirepakolainen,
mitähän kalat tuumaavat paukkeesta ja jytinästä, kun järvi peittelee ne tohkeissaan jääkannellaan.
Piri,
totta: nyt olemme paketoineet saarimökin, mutta odotamme hetkeä, kun pääsemme turvallisesti saareen taas. Jäätä pitkin hiihtäen. Tuli takkaan ja kuuma glögi huulille. Autuus alkaa.
Ina,
luonnolla ovat omat periaatteensa. Poliitikot saattavat heittelehtiä ja melskata mitä milloinkin, mutta luonto toteuttaa kaavaa, joka on sen ytimissä - ellei ihminen sitä liiaksi sorki ja muuta ilmastoa sooloilullaan. Toivokaamme että "ilmalaiva" kääntyy ja vastuuntunto luonnon hyvinvoinnista on pian jokaiselle itsestäänselvyys.
On mukava kuulla, että pidät maisemastani. "Yhdessä" sitä etsimme, kun blogissani kirjoittelin muuttopuuhistamme. Mielipiteesi (mielipiteenne) olivat tärkeitä. Kuuntelin, punnitsin. Vesi vanhin voitehista - ja ilonlähteistä korostui erääksi valintakriteeriksi, kun se on Järvi-Suomessa mahdollista.
Obeesia,
niin, sinullakin on ollut vaikutusta kodin etsinnässäni. Muistelin, kuinka nautit järven läheisyydestä, mahdollisuudesta päästä uimaan, rannalle - ja nyt voit kuulla sen moni-ilmeisen jäätymislaulun. Ihmeellistä on talven viritysmusiikki.
Upea oranssinhehku ja taustamusiikkiakin vielä! Kyllä sinun kelpaa - aistien juhlaa! Kaanista, kaanista.
Kutuharju,
kaanista on, on, on. Nyt on pimeys järven yllä, mutta kun huominen taas koittaa, saaret huokailevat talven esileikissä ja onnea katsojalle tuovat.
Korkealta näkee kauas, minä käväisin rannalla ja kuuntelin jäähamoset saaneiden kaislojen helinää. Sama oli aihe. :)
Liisa,
saman veden äärellä voisimme viritellä yhteisesti laulun:
Tuhanten rantain partahilla
heräjä armas synnyinmaa!
Heräjä, taivaan rantehilla
jo aamun koitto leimuaa!
Ikävä yös on haihtuva
Ja valon riemu voittava.
Tuhanten rantain partahilla
heräjä armas synnyinmaa!
Lähetä kommentti