taimitarhassa

Liisalta ihan pihalla sain aivot, jotka ovat tuikitarpeen kun me, luonnonrakastajat, pähkäilemme, miten saamme hirvet pysymään poissa taimikosta, joka on tarkoitus istuttaa ensi viikolla saareen. Hirvet kävivät jo näyttäytymässä meille viime viikolla mökin edessä. Komeita eläimiä. Huudahdimme näyn edessä ensin silmät laajentuneita (kahvikuppi innosta täristen, aamujuoma läikkyen) ihastuksen voimasta ah, kunnes äänensävy tummeni ja suusta tuli huolekas voih, kun ajattelimme hirviä popsimassa suihunsa koivu- ja kuusivauvojamme, joita vaalimme kuin lapsiamme ikään.




kuva Kimmo Pälikkö


Etsimme ihanteellista ratkaisua niin ihmis-, eläin- kuin kasvikunnankin kannalta. Käännyimme huolinemme asiantuntija-aivojen puoleen. Saimme vinkin, jota kokeilemme:

"Kokeiltu ja toimiva keino on pistää n. 50 metrin välein voimakashajuinen deodoranttisaippua roikkumaan puunoksalle. Saippuan suojana toimii kertakäyttöinen muovimuki. Kaiverra mukin pohjaan pieni reikä. Sido puolikkaan saippuan ympärille narulenkki ja työnnä naru mukin reikään siten että saippua jää mukin sisälle. Systeemi vain roikkumaan n. 1,8 - 2 m korkeuteen puun oksaan. Halpa ja testatusti toimiva hirvikarkoite!"

Toinen konsti on sujauttaa rikkinäisten sukkahousujen sisään hiuksia, tehdä sykkyröistä palloja ja ripustaa risujen nokkaan. Kun ei tullut risulintuja, syntyy muunlaisia koristeita. Saaressa kaikki hyvin, ihmisillä ja eläimillä rauha maassa ja hyvä tahto kaikkialla. Sitä kohti suuntaamme mielemme ja kulkumme.

Kaikki aina järjestyy, olkoon mottonamme kun aivoja käytämme. Kyllä se siitä, sanoi maan päämieskin aikanaan, en muista missä yhteydessä, mutta irrotan sanonnan yhteyksistään. Luovassa aivotoiminassa voi muokata myös vanhoista aineksista uutta ja odottaa jännittyneenä, mitä tuleman pitää. Voi ottaa käyttöön myös helikopterimallin: pyrkii katsomaan ongelmaa kauempaa, kyllin ylhäältä, jolloin näkee laajemmin eikä juutu liiaksi tantereeseen saati että sinne uppoaa.

Uusia näkemisiä aukeaa. Näkemisiin!