No, ei niin hyvää ettei jotain huonoa. Eräänä aamuna he heräävät kylmyyteen ja katsovat ikkunaruudun läpi ulos juodakseen silmillään järvimaisemaa. Mutta himpun verran on kurkittava että heidän läpitunkeva katseensa pääsee euforian lähteille:
Eihän tässä muuten olisi hätää, peitteitä on ja villapaitaa, mutta kun paluumuuttaja käyttää hengityslaitetta öisin, hän herää muutaman tunnin puuskuttelun jälkeen kurkku tulessa ja nenä vedessä: elimistö ei riemuitse kun sinne työntyy letkun kautta kylmää ilmaa. Protesti on valmis.
Hän kääntyy hengityslaitevalmistajan puoleen ja tilaa kostuttimen. Sen pitäisi automaattisesti säädellä hengityslaitteen puhallusilman lämpöä ja kosteutta. Lisävinkkejä satelee uniapneaa sairastavilta kohtalotovereilta, jotka ovat neuloneet parimetrisen hengitysletkun ympärille käärmemäisen pötkylän. Kyllä sillä letku ja letkun sisällä kulkeva ilma lämpiää. Virkkuutaito vain on ollut kauan jäissä. Lämpiäisipä sekin kun tarvis on kipeä.
Mitäs kivaa keksisi sillä aikaa kun huoltomies on koulutuksessa?
Amme! Siihen olisi ihana pulahtaa, kun huoneissa on viileää.
- Joo, syttyy paluumuuttajan mies oitis ehdotuksesta. Vaimolla on selevät sanat, nokka vain välillä tuhisoo, mies tuumaa. (Kuis hää nyt noin nopiaan innostu, aattelee paluumuuttaja mutta pitää sillä erää aatokset ominaan.)
He käyvät muistelemaan vannakokemuksiaan liittonsa alusta. - Kuinka lapsetkin silloin kun olivat pieniä ja vielä pienempiä, nauttivat kylvyistä. Saati me, silloin. Ja takuuvarmasti nyt. "Ennuste perustuu kokemukseen", tulee yhdestä suusta ja silloin on lupa läpsäistä kädet vastakkain ja hihkaista: onni minun.
Ei kestä kauan aikaa kun amme seisoo kylpyhuoneessa. Valkoisena kuin puhdas omatunto.
Miksi ihminen huijaa itseään? Toimii ennen kuin ajattelee loppuun asti tekonsa vaikutuksia. Tietää jollain tasolla mutta tekee vahinkoa täysillä. Mutta tulee hetki, jolloin teoreettinen tieto menee perille asti, luihin ja ytimiin ja ilmastoon. Ja käytännön toimiin. Eläköön omatunto - tai mikä nimi "sormet sanoo soo-soo-soo" -herättelijällä onkaan.
Valkoinen amme kylpyhuoneen nurkassa on heille nyt kuin värinsä vaihtanut musta syntisäkki. Siitä huolimatta he korkkaavat 'tehtyä ei saa tekemättömäksi' -kapineensa ja lilluttavat pohjalle ohuen kerroksen vettä, mutta vilu niin matalassa vedessä kölliessä tulee. Kylpyammetta ei saa täyttää, sitä ei voi käyttää, siltä näyttää - jos ilmasto itkee. Omatunto makaa ammeen pohjalla. Pois ei samu sirkkaa häädetä. Vedellä ei omatuntoa hukuteta.
- Myyvvään amme jollekulle! paluumuuttaja parahtaa.
Ai niin, sehän olisi vain poissa silmistä, poissa mielestä -takinkääntötemppu. Ei käy. Uusi kylpijä lorottaisi ammeen tietysti täyteen vettä. Ilmastonmuutoksen kannalta yks lysti, kuka toimii kestävän kehityksen jarruna: minä vai tuntematon kylpijä. Samasta syystä sitä ei voi lahjoittaakaan. Mieleen juolahtaa kipata amme Pelastusarmeijalle tai Punaiselle Ristille, mutta mutta… ehtona pitäisi olla: vannaa ei saa vedellä täyttää. Milläs sitä voisi vahtia. Ei millään.
- No, jospa se toimisi lehmien juottokaukalona, mies keksii. -Tai siitä tehtäisiin meille syöttökaukalo. Muistatko aapisen tarinan, missä vanhukset laitettiin syömään tuvan nurkkaan, kun rötväävät niin. Nyt ennakoisimme tulevan tosiasian. Kyllä soppa ammeessa istuen maittaisi. Silmät ja suut toinen toisiamme vasten, mutta silti niin myötä, muisteltaisiin turvakaukalossamme muitakin aapisen tarinoita. Toimittaisiko amme myös sohvan virkaa? Vuorataan pohja tyynyillä. Saunan ovi vaan auki, niin lämmintäkin hiipii varpaille ja sormille ja joka paikkaan.
- Joo, tai tehhään siitä kakkosvene suareen. Se ensmäenen vene ku karkas rannasta ja uppos. Kunnon venemateriaalia tämä puatti on, lasikuijjulla vahvistettu. Laetoihin vuan pitäs viritellä jonniinmoeset tuet, vakkaottajat, ettei tuunattu puatti vesillä keikaha. Piiiitkät riu'ut, kyllä sinä ossoot uatella ja tehhä, paluumuuttaja kiittelee miestään, joka jo rupeaa katselemaan käsiään, kääntelee niitä mietteissään. Ja raapii sitten korvallistaan.
Niin että jos ensi kesänä Kallavedellä havaitset "veneen" ammeennäköisen, ei tarvitse hieroa silmiä, sillä näet ihan oikein. Siellä paluumuuttaja ja sen mies soutelevat kohti saarta.
Tai onko turvallisempaa istuttaa ammeeseen kasvimaa? Pohjatulppakin on valmiina, jos liiaksi ropisoo taevaalta vettä. Puput eivät kykene kasvihuoneen liukasta seinää pitkin kiipeämään: jäisi niiltä salaatit saamatta. -Ideointi jatkuu. Ammeamme meni mutta jotain muuta tuli. Tulee.
Sen saat mistä luovut. He tietävät vihdoin mitä tuo omituinen sanonta sisällään pitää.
***
Muttamuttamutta. Einmal ist keinmal. Vanna viettelee: entäpä jos jouluna täyttäisi sen lämpimällä vedellä ja kylpisi koko vuoden edestä.
Pakinaperjantai: Luopuminen
26 kommenttia:
Minu unjapneelaete on toemina koko aja vettä lämmittämälä ja höyrystä ilemoo pakkosyöttämälä. Etelänmatkala se ej olluna mukana ja kaks yötä olj huonoja ja piä käv kippees. Ej oesj pitänä luopuva rakkineesta ees liijan paenon takija.
Voesijaha työ polttoo koevulapuloeta siinä ammeessa ja imuroeja savut koko talon kierrätyksee.
Samala tulisj saanamakkarat paestettuva nuotijola.
Uusiokäyttöä kylpyammeelle? Miten olisi sadevesivarasto, lapsen sänky tai maahan upotettu lampi pihaan? Pidin jutustasi, kiva!
Voi hyvänen aika :-o
Mitä tässä muuta osaa sanoa.
Jospa istutatte siihen ensi kesänä kesäkurpitsoja, saatte monet herkut.
Mutta on se aika kaunis, kelpaisi kesäkurpitsoille rumempikin laatikko.
Jospa silloin tällöin salaa itseltänne kylpisitte :-)
kohtuus kaikessa...
Jos käy kerran kuussa tai viikossa ammeessa ja jättää suihkut väliin..
Mielenkiintoinen postaus!
Nyt ei kyllä Pissismummolle valkene, miks paluumuuttaja ja sen mies eivätten laske ammetta täyteen vettä ja loiski siinä onnellisina yhdessä, kun heillä kerran amme on. Antaa höyrytä vaan, kyllä ilmasto yhdet höyryt viikossa kestää. Vähän ihanaa tuoksusuolaa ja ruusunlehtiä ja kynttilä ja musiikkia, ah eikö ole onnea. Antasitte pois, höperöt, jo vain. Soutamaan elkää sillä lähtekö, löyätte ittenne Kallaveen pohjasta. Ja mites sitte suu pannaan.
Paluumuuttajan miehen pitää nyt ratkaista seuraava insinööritieteellinen tehtävä:
Jos kylpyveden lämmittäminen kuluttaa (a)kcal energiaa ja saunan lämmittäminen + suihkussa käynti kuluttaa (x kertaa a)kcal, niin kuinka monta kertaa pitää sauna jättää lämmittämättä ja suihku käymättä, jotta pariskunta pääsee vannaan ilmaston kärsimättä.
Mutta ihan tosissaan, ajatelkaa kaikkia niitä perheitä jotka eri puolilla Suomea plutaavat keinotekoisissa trooppisissa kylpylöissä - puhumattakaan niistä, jotka huvikseen singahtelevat milloihn Kanarialle, milloin Thaimaahan luitaan lämmittämään - ja nauttikaa hyvällä omallatunnolla uudesta vannastanne. Mukaan vielä lasillinen kuohuviiniä ja hyvää musiikkia.
Ja lopuksi: jos ammeeseen pulahtamalla saatte täällä etelässä pakkasen piirun verran lauhtumaan (nyt - 16 astetta), niin en panisi sitä ollenkaan pahakseni ;)
Blogisi uusi otsikkokuva on silmiähivelevän upea! Jospa siirrättekin ammeen parvekkeelle ja ryhdytte talviuimareiksi: säästyy energiaa ja saatte nauttia ihanasta maisemasta. Ai niin; vesi jäätyy jos sitä ei hämmennä ja siihen taas tarvitaan pumppu .... ja sähköä, pahus.
Mie luule ja oikeestaa tiienkii et sil enerkial mitä mei hengittävä hirstalo vaippasa läpi harakoie iloks huokailee, työ voitte kylpee vaik joka päivä. Paina samusirka pää vein alle vähäks aikaa ni oppii olemaa hiljaa =)
aika vaikeeta. Siinä sitä on pohtimista puolin ja toisin :)
Ei muuta kuin nauttimaan vaahtokylvyistä. Sehän se pehmentää kuivahtaneen ihonkin ja saa rypyt oikenemaan (jos niitä on), mutta voidetta iholle kylvyn jälkeen.
Niin ja ammeeseen voi ottaa kirjan mukaan, lukemalla voi tuonkin laiskottelun hyödyntää.
Mukavalta pohdiskelu kuulosti ja jatkoideat eivät kovin huonoja olleetkaan, joten ehkä se ammeloikoilu jää kakkoseksi.
Toivottavasti huoltomies on jo oppinut lämmitys- ja ilmastointitekniikan hoidon.
No voi toki, toiset ne lorottavat pitkään suihkun alla ja monta kertaa päivässä, sillä vedellä jo monta ammetta täyttäisi. Ja miten lie laskettu nekin kulutukset, ovatko ottaneet huomioon, että ammeessa on vettä vain puolet, toinen puoli on ihmistä itseään. Ja jos kaksi kimpassa kylpisi niin johan tulisi säästöjäkin.
Mutta tietysti,olisihan sekin näky jos veneenä vesille laskette. Tulen minäkin sitten katsomaan kun ilmoittavat että tästä lähtein Kuopio soutaa ja soi.
Voi, voi tässä luopumisen tuskassahan alkoi ihan ahistammaan....energiat menee mataliksi.
Ideoista ei onneksi tunnu olevan pulaa.:)
Voe mahoton, mikä pakina! Hihttelin ja hyrskyin, vaan kaikki mitä sanomani piti onkin täällä jo 'oivallettu' ja paljon paremmin. Olisin yhtynyt kylpykuoroon, että sinne vain yhdessä miehen kanssa 'kuumaan' kylpyyn, ja naattimaan täysillä! Sillä samaa mieltä: suihkussa lotraajat pistävät sen saman määrän vettä menemään kuiteskin..
Ihanat kerronnanlahjat sinulla!!
Sananjalka,
outtelen postia ku lehmä kessee. Jonnaein päevänä tulloo uniapnea-aparaatin kylykeen jonniinmoenen kostutin ja lämmitin ja sepä immeisen yöt iloks muuttaa. Hyvä ku kerroit tarinasi, se motivoi kostuttimen käöttämistä. Piänsärky ei ou kiva kaver. Terveyttä päen männään!
Nuotion voes hyvinnii laettoo vannaan: konneellinen tuuletus on tässä talossa niin kovalla että tukka hulumuaa ja konneen iän pörisöö ku suihkuhävittäjä ilimaan noustessaan. Eiköön nuo savut hormia pitkin mää mänöjään, ja saonamakkara suussa lystisti rapsahtaa.
Marjaisa,
kivoja ideoita kylpyammeen uusiokäyttöön, kiitos. Jos ammeen vie pihalle, vesijalanjälki pysyy kohtuullisena. Sadevedellä täytettynä luonto ei rasitu. Lampi voisi toimia myös pikkulintujen juottopaikkana.
Leijonainen,
sanos muuta: meillä sattuu ja tapahtuu. Ensin innostumme, sitten alkavat katumusharjoitukset. Ja tenkkapoon jälkeen - saas nähdä :).
Kesäkurpitsat ovat suurta herkkuamme. Viimeksi eilen niitä paistoimme. Idea kesäkurpitsaviljelmästä sytyttää yhtä paljon kuin se että oppisi kylpemään itseltään salaa. Vaikka niin kuin unissakävelijät. Unissaan kylpijä ei tiedä mitä tekee, syyntakeeton on. Onhan?
hanne,
niinpä. Kokonaisuus ratkaisee. Ja sitten kun kylpyyn menee - jos menee - pitäisi oppia heittäytymään siihen hetkeen täysillä ja kaikilla aisteilla, murehtimatta.
ellinoora,
pissismummolla on terve asenne elämän iloihin. Kun on ilon aika, antaa palaa, kun on itkun, ei itketä salaa. Ja kun hän vielä loihtii sanoilla mielikuvat tuoksusuolasta, kynttilöistä, ruusunlehdistä ja musiikista, se taitaa olla nyt menoa kohti kylpyä. Pissismummon puolustuspuhe vannan säilyttämisen puolesta on ottanut tulta. Olihan tuo aika työ lykätä vanna paikalleen, sama olisi peruuttaessa. Tai sitten sen tietäisi jos kokeilisi (profiilissani lukee: soutaja ja huopaaja). -Järvi on niin likellä, että kovasti mieli teki yhdessä peruutusvaiheessa amme sinne viskata, soutelua varten. Ja jos vielä muutaman kalan ammeesta käsin saisi ongituksi. Niin myö tuumattiin mutta mene tijjä miten tässä moraalisessa krapulassa lopulta käöp.
Ina,
mies innostui kovasti haasteellisesta laskutehtävästä. Hän lupasi laskeskella saunomisen ja kylpemisen energiakulutuksen eron - tosin ei insinöörintaidoilla, mutta tarkan "markan" vaalijana ja ilmastoakin ajatellen.
Juu, kylpylöitä on noussut Suomeenkin kuin sieniä sateella. Ja uimahalleja. Iloisesti olen uimahalleissa polskutellut, vesijuossut ja terveyttäni vaalinut. Mitkä lienevät uimahallien vaikutukset ilmastonlämpenemiseen. Toisaalta uimahallien vesimassan lämmitykseen kuluvaan energiaan verraten pientä piiperrystä olisi kylpeminen ammeessamme harvoin mutta säännöllisesti. Kokonaisuus ratkaisee. Kun on olemassa niin on elämässä.
Omatuntoamme silittelemme sillä, ettemme harrasta kaukomatkailua. Meille on kylliksi kun menemme saareen ja se matka taittuisi vaikka soutaen tai polkupyörällä. Sähköpyörä voisi olla vanhemmiten hyväksi (matkaa on 20 kilometriä).
Sytyn hyvin herkästi ideoista. Nyt kutkuttaa ajatus kylpeä lasitetulla parvekkeella, Kallaveden rannalla, tähtien tuikkeessa, järvimaisema silmien edessä. Eikä kuohuviini pahaa tekisi. Oijoi, autuutta ajatella.
Kuva on otettu tuolta parvekkeelta (otin eilen). On se minustakin sukelluttavan ihana. Järveä ja pikkusaarta kohti katse herkin mielin kääntyy. Ilo kuulla että pidät. Kiitos.
Jaahas, mies toi exelillä tehdyn laskelmansa. Sen mukaan yksi kylpykerta vastaa kulutukseltaan puolitoistakertaista saunomista. Mutta jos vaihdamme vedet välillä, kummallekin omansa, kustannusten ero saunomisen ja kylpemisen välillä supistuu. Ja jos sekä saunomme että kylvemme, niin…. Mitä tehdä, tuumin ja tuumin kun seison kylpyhuoneen ovella ja katselen ammetta. Kaihoa, kaihoa. Mielihyvähormonit heräävät voimalla kuohuviinin ja musiikin. Jos sais kerran reissullansa...
Naatitaan!
Kannatan kerran viikossa yhteiskylpyä, ihanalla tuoksulla ja kynttilänvalolla. Shampanjaa sopii siinä makaillessa myöskin siemailla.
Jos päädytte venevaihtoehtoon, muistakaa sulkea pohjatulppa huolellisesti!!!!
Demetrius,
hirsitalovertaus lohduttaa ja lievittää moraalista tuskaamme. Joku "rontti" sanoi, ettei tulevaisuudessa hirsitaloja voi Suomessa rakentaa, kun EU:n energiadirektiivt tiukentuvat. Liekö totta? Minulla on hirsitaloon syvä rakkaussuhde. Ja puutaloihin - jos ne on rakennettu oikeasta puusta eikä muusta. Jos olisin osaava, rakentaisin (rakennuttaisin) täysekologisen talon, mutta se on unelma joka jäi toteutumatta.
Samu sirkka on virkku. Se koputtaa kepillään niin kauan kuin saa tahtonsa läpi. Saas nähdä, miten meidän sen kanssa kommunikoidessa käy.
isopeikko,
totta, asialla on puolensa ja puolensa. Kuka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Tietämätön voisi olla onnellinen - vai voisko sittenkään. Kun yhteinen sävel luonnon kanssa löytyy, lopputulema - uuden paremman huomisen alku - voi soida kauniisti. Saapi nähdä.
arleena,
vaahtokylvyt olivat nuoruuden eräs iso ilo. Sitähän voisi elvyttää nyt kun amme seistä jököttää kylppärin nurkassa mietteissään, ihan selvästi sen näköisenä kuin kyselisi: ollako vai eikö olla. Antaa olla, sanon sille tänään, mutta en tiedä mikä on mieli illalla :).
Juu, ryppyjä kyllä on paitsi iän vuoksi myös siksi että joudun käyttämään uniapnean vuoksi kokokasvonaamaria joka on kuin imukuppi. Aamulla ovat pussit silmien alla ja juomut poskilla. Jospa lempeä kylpy ne silittäisi, hellästi. Ja hoitovoidetta sen jälkeen (olen ihan unohtanut sen olemassaolon).
Huoltomiestä ei ole vielä näkynyt. Yhden huoneen patterit onneksi toimivat.
Sirokko,
:D
Kuopio soutaa ja soi! Ihan oikeasti meitä jotenkin alkoi kiehtoa ajatus, miten saisimme ammeen vesille - kunhan ensin sen säätäisimme keikkuamattomaksi. Kun kuitenkin puoli vuotta avoveden aikaan vietämme saaressa ja sieltä puuttuu varavene sen kadonneen mokomakarkulaisen vuoksi, tästä ammeesta saisimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Talvella amme on kaupunkikodissa, kesällä saarikäytössä. Eikös se olisi aika ekologinen ja ekonominen ratkaisu eikä tarvitsisi ostaa uutta venettä.
Amme painaa 40 kiloa, joten ehkä me sen joku päivä keväällä tuohon rantaan kärräämme, vaikka kottikärryillä. Rantaan on matkaa sata metriä, ei sen enempää ja laivalaiturikin siinä sillan alla on. Äkkiäkös se meiltä sujuu, kun ammeen keikautamme laiturilta Kallaveden syliin. Ja me könyämme kyytiin. No, tuotekehittely on vielä kesken. Se vakaus.
Tehdään ammeesta - ei ongelma - vaan monitoimiamme.
Tuossa vieressä on kyllä hieno asuntomessualue, missä asuu silmäätekeviä. Sallisivatkohan he jos me ammeella purjehtisimme siitä editse (on nääs matkan varrella kun yritämme saareen).
Liplatus,
voi sentään, ja arvaas miten ahistaa kun silmien edessä siintää (tai nyt on jäätynyt se siintynyt) Kallavesi, josta Suomi-maabrändin mukaan tulee tehdä niin puhdas järvi että juomavedeksi kelpaa. Miten sittenkään kehtaa kylpeä ammeessa jos ammelekottelu tämän illuusion toteutumista himmentää ja jarruttaa. Nyt ei puhuta vain hiilijalanjäljestä vaan myös vesijalanjäljestä. Sen pienenemiseen auttaa veden kulutuksen hillitseminen ja huoneistokohtaiset vesimittarit.
Huomaan että aivoissa on kaksi puolta, oikea ja vasen. Milloin syttyy lamppu tunteiden puolelle, milloin järjen. Heittäytyisikö kylpyyn kuin huoleton, hevoseton 'poika', vai jättääkö huolissaan polskuttelut elämän ilojen kimarasta pois. Jaa, jaa-a. -Sinulla on kyllä niin kiva nimimerkki, että liplattelu taitaa voittaa. Nyt.
Kutuharju,
:).
Kävin lauantaina Rauhanturvaajien puhallinmusiikin toivekonsertissa ja kun kotiin palasin, en löytänyt - ensin - miestä mistään. Avasin kylppärin oven ja mies istui ammeessa (jossa ei ollut vettä) täysissä pukimissa ja luki Alexander von Schönburgin kirjaa Tyylikkään köyhäilyn taito.
Ehkä me vielä joskus ammeeseen vetemme laskemme. Enemmän kuin ämpärillisen.
Famu falsetissa,
yhteiskylpy voisi olla hyvä kompromissi, kun miehen laskelmia katselen. Joka toisella kerralla jättäisimme sitten kiukaan kylmäksi, joka toisella ei. Mutta kun shamppanjaa (aina vain paranee) siemailemme, emme muista enää mitään muuta kuin ah, elämää!
Hyvä kun muistutit tulpasta ammeen pohjalla. Sivussa on myös ylivuotoreikä. Ai niin, köli siihen pitäisi myös istuttaa. Ehkä purjekin kaunistamaan ja kuljettamaan? Tuulta purjeisiin. Sitähän elämä on.
Ihan koko elämäni olen elätellyt haavetta, jos minullakin olisi joskus oma amme täynnä lämmintä vettä ja minä siellä pohjalla lojumassa autuaana.
Luettuani tämän voin kertoa että toteutuihan se haave vihdoin. Mökillä oli edellisen omistajan jäljiltä muovinen iso amme, jonka mies oli kuurannut ja kantanut pihamaalle omenapuun varjoon. Täyttänyt järvivedellä. Aurinko paistoi kuumasti ja möttiäiset surisivat, kun mies tuli mökkiin ja ilmoitti; Onko Helga-neiti valmis, kyly odottaa..
Yksi syy siihen että me emme koskaan saaneet hirsitaloa oli se, että talotehtaan ukko sanoi jo silloin että eu-direktiivi käskee joka tapauksessa fyllata talon villalla ja tuulensuojalevyllä ulkoa ja sisältä, ja että hirsiseinää ei saa jättää näkyviin senttiäkään energiataloudellisuuden nimissä.
Me uskoimme, eikä hirsitaloa rakennettu koska ulkonäkö olisi ollut koko homman juju.
Näkyypä noita hirsitaloja vieläkin nousevan että se siitä direktiivistä.
Kylpylät on ihan hirveitä tuhlauslaitoksia, ihan pahaa tekee ajatella talvella kylpylän suihkussa lotratessaan, kuinka paljon kuumaa vettä siellä kuluu, allasosastosta puhumattakaan. Kun jättää talviset kylpyläreissut väliin (tai jotain muuta vastaavaa) voi hyvillä mielin kyllä kylpeä omassa ammeessaan.
Toinen hirvityksen kohde on ollut hiihtokeskusten mökit. Niissä ekologisuus on samalla asteella kuin omakotitaloissa 70-luvulla. Vetoisia, ei kierrätyssysteemejä, suora sähkölämmitys, sähkösaunat, suoravetoiset takat, ei mitään varaavaa järjestelmää jne.
Kuinka monta tuhatta mökkiä hiihtokeskuksissa lämmitetään viikoittain? Ja kuinka kalliiksi se tulee.
Nämä pienen ihmisen säästöyritykset on jotenkin niin pöhköjä. Ja silti niistä ei pääse. Hyvä me, jotka edes ajattelemme ü
Tämä oli tosi ihana kirjoitus ja nyt pitää lukea uudestaan että tulee uusia ajatuksia ja saan takaisin ne jotka jo välillä unohdin ü
Hykerryttävä juttu, mukava lukea, sanat somasti soivat.
Onneksi puolisko osaa nuo laskuhommat.
Eihän tuo kulutus kuulosta ollenkaan pahalta.
Tasaatte kulutusta sitten lisää vielä mökillä -tuskin teillä siellä kesäisin kaikki vempeleet ja vekottimet hurisevat.
Toisaalta, ammeessa kasvavat paitsi kurpitsat, myös perunat ja tomaatit.
Siihen on helppo tökkiä kepit reunoille ja muovi sitten päälle kuvuksi.
Ja jotenkin se vesillelaskukin jäi kaihertamaan kuvina mieleen...
Olipas siinä tarinaa kerrakseen,jäi paljon pohdittavaakin,tuolle ammeelle vois uusiokäyttönä tehä,että upottaa maahan ja istuttaa kukkasia siihen kesällä♥
kaanon,
miten ihana tarina sinun ammeestasi - oikea rakkaudella järjestetty kylpy omenapuun katveessa, järviveden syleilyssä. Ihana elämä on järjestelykysymys m.o.t. :)
pankin talkkari,
totta puhut, niin totta. Elämä on paitsi hupia, myös vastuuta.
Oma ekologinen herätyksemme on tullut pikkuhiljaa. Lähiruokaa, mieluummin julkisten liikennevälineiden käyttöä kuin oman auton, ei turhan tavaran ostamisia, ei lentomatkoja, ei kylpyläreissuja, ei metsänmyyntiä (enää)... kyllä sanomme kierrätykselle, vanhan korjaamiselle, ekologisille valinnoille niin pienissä kuin isoissa asioissa ja valinnoissa. Luomua joka suunnassa. Elämän parhautta on vaeltaa luonnossa ihan ilmaiseksi. Taivas ja maa, vesi ja rannat.
Vai niin teille hirsitalon myyjä sanoi. Toisaalta: kauniin talon saittekin, olemme ihailleet sitä näin "matkan päästä", virtuaalisesti. Saarimökkimme on hirsimökki, joka tosin ei sitten näillä pakkasilla pidä lämpöä. Siinä ei ole mitään villoja sun muita eristeitä. Ja tämä kaupunkikoti on matalaenergiatalo (kerrostalo), missä on tosin lastentauteja. Jahka niistä päästään ja lämmintä tulee kylliksi, voimme iloita. Maisema on edessä niin ettei tajua kaupungissa asuvankaan. Kulkuvälineistä ensimmäiseksi tulee mieleen soutuvene kesällä ja sukset talvella. Niillä pääsee elämysten lähteille: järvelle.
oman onnen seppä,
kiitos kiitoksista, sanat on ihmisille iloksi annettu, kokemusten ja ajatusten viestittäjiksi. Jos perille menevät ja vastaanotat mielelläsi, lähettäjä kiittää - ja kiitoksiinsa omat kiitoksensa vastavuoroisesti liittää.
Mk,
mies on kävelevä laskukone, rakastaa tilastoja ja exeliä - ynnä rikkinäisten koneiden korjausta. Nyt meillä on kuusi risaa moottorisahaa, keräilee niitä jotta saisi korjatuksi. Ehdotin että lahjoittaa korjaamistaan osan Punaisen Ristin Konttiin. Hän tahtoisi nyt eläkkeellä totettaa erästä unelmaansa: tulla keksijäksi. Siksi tämä ammeideakin muhii :). Eräänä haaveena on kehittää kulkuneuvo, millä pääsisi kelirikon aikana saareen, turvallisesti. Onhan niitä joitakin kehitelty, mutta semmoinen koko kansan versio puuttuu.
Ammeen käyttö kasvimaana edelleen elää. Saaressa ei kasvimaata vielä ole. Ja kun olen pitkä, ei tarvitsisi kumartua, jos kasvatettavat olisivat silmien korkeudella, ammeen pintamullassa.
Tansku,
kiitos.
Kukkapelto ammeessa, sekin kiehtoo. Ja jos ammeen alle laittaisi pyörät, kaunista voisi siirtää aina sinne minne istahdamme ja missä silmiämme lepuutamme.
Olen samaa mieltä Ellinooran kanssa. Nauttikaa ammekylvyistä kaikilla mausteilla, kumiankkoja unohtamatta.
Vuosikymmeniä sitten, kun lapset olivat pieniä ja mies opiskeli, asuimme pienen pienessä yksiössä. Onneksi siellä oli tilava kylpyhuone ja siellä amme, jossa lapset viihtyivät iltakaudet uitellen kumiankkojaan ja pikkuveneitään. Kun miehen piti levittää iso piirustuslautansa asunnon ainoaan huoneeseen, ammeesta kehitettiin satusoppi retkipatjan ja tyynyjen avulla. Siellä istui äiti lapset sylissä satuja lukien ja isällä oli opiskelurauha.
Vaihtoehtona perinteiselle venematkalle saareen, ehdottaisin keksijämiehesi kehittelemään merirosvolautan tapaisen, jolla purjeet ja liput liehuen seilaisitte Kallaveden aalloilla. Tulisin rannalle vilkuttamaan.
Hihii, nyt tiedän mitä ostan miehelle joululahjaksi. Keltaisen kumiankan ja levyn Pieni ankanpoikanen, polskutteli veessä. Minä voisin pukeutua lumpeenlehdeksi. Mutta käärmeen jättäisimme ammerekvisiitasta pois :).
Ihanasti kuvaat perhe-elämääsi nuoressa liitossanne, missä amme muuntautui monen ilon tyyssijaksi. Tuo on juuri oikeanlaista luovuutta. Miksi amme on "pelkkä" amme, sehän voi olla satusoppi, herkuttelukeidas, perheidyllin säilyttäjä, satama, jumppa-alusta, niin, ja kaiken huippuna ankkojen ja pienten veneiden leikkitanner. Minä haluun leikkimään! Jospa kehittelemme kylvystä harvinaisen ilonlähteen. Kun ei joka ilta kylve, vesi virvoittaa ikimuistoisesti. Uniikkius taattu.
Merirosvolautta kun keväällä purjehtii asuntomessutalojen ohitse, näky on päätähuimaava. Ehkä käyn pudottamassa infolapun postilootiin, että siellä menemme vain me, kohti saarta, ei hätää vaikka merirosvolauluja hoilaamme ja Harry Potteria ääneen laineiden loiskiessa luskelemme. Kyllä alueella asuva kaupunginjohtajakin meitä ymmärtää, luulen, vaikken häntä tunne. Onhan ammeesta tehty merirosvolautta iäkkäine matkustajineen ikään kuin kuopiolainen imagokysymys.... vastaus, tarkoitin sanoa ilman empimyksiä.
Vilkuttamisiin :)
Uskomatonta luovuutta, eikös vain!!!
Kukaan ei ole vielä maininnut japanilaista kylpyä. Siitä vain kutsumaan ystävät ja sukulaiset kylpyvierailulle - arvojärjestyksessä...
mm,
oi, tämä tuli h-hetkenä. Juuri olemme menossa saunaan ja mietimme, mennäkö ammeeseen vai ei. Nyt tuli vastaus: kyllä :).
Japanilaisesta kylpykulttuurista emme aiemmin tienneet. Nyt tutkimaan sitäkin ja toteuttamaan käytännössä. Vaikka jouluna. Kiitos, mm!
Lähetä kommentti