"sinä annat meidän antaa"

Pieni blogipaussi.

Helsingin Senaatintorille on lunta tupruttanut kuulopuheiden ja näkymien mukaan enemmän kuin Kuopioon kotikoivun juurelle. Savolainen ei usko ennen kuin näkee.  Lähden laskemaan poikaseni ja lumitähdet niin Senaatintorin liepeillä kuin lumikinosten viitoittamilla teillä Vantaalla.

On paljon aikaa lasteni ja lapsenlastenikin vauva-ajoista - ja omastani vielä enemmän. Meillä kaikilla on  mahdollisuus taikoa sisältämme pieni naurava vauva Hellaakosken runon kutittamana. 

Iloista viikkoa itsekullekin!

Naurua
 

Niin hassunkurisen touhun nään:        

suu tuoss' on sepposeljällään,      

suu pieni ja hampaaton.            

Se naurua on!         

Suu pieni, sua mikä naurattaa?        

Mikä ilo noin sirriin silmät saa?        

Näin kyselen turhaan lapseltain.      

Se nauraa vain.          

Se on lämmintä maitoa pullollaan.       

Sill' on äidin suukkonen otsallaan.       

Se on kurkkua myöten kylläinen        

peto pikkuinen.          

Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat.       

Sinä siunaat kättemme toukomaat.        

Nyt vasta ne tähkän kantaa:       

Sinä annat meidän antaa. 

        

   Aaro Hellaakoski

***

Löytöretkeilemisiin:)

soutamista ja huopaamista ja soutamista...

Blogini nimi on muuttunut. Lastu se on. Sana on vapaa, aiheet milloin mitäkin.

'Saaren taigaa' en ole hylännyt, kuinka voisinkaan juuriani ja siipiäni katkoa, mutta kun saaressa  ei netti toimi niin kesä meni ilman blogipäivityksiä. Mietin jo kesäkuumalla, että blogin nimi olisi tarpeen vaihtaa. Päivittelin kyllä  mielessäni luonnon kauneutta ja elämän suloisuutta mutta hurmioni jakoivat vain soutavat pilvet aurinkotaivaalla ja rantakiviin loiskuvat kuumat aallot. Ja armaani.

Nyt olemme paketoineet kesäsaaren: vene on käännetty nurinnarin, pihakalusteet viety nokkakärryllä varastoon, kalakattila nuoltu puhtaaksi, verkot laskostettu pinoksi komeroon - kuin kelpo  emäntä  lakanansa -, katiska kuljetettu suojaan etteivät metsän ja rantojen eläimet eksy rautalankalabyrinttiin. Mutta kun jää tulee ja teräspeitto kantaa, hiihdämme saareen ja vietämme siellä päiviä ja öitä. Takkatuli tuo lämmön ja sanoja ei tarvita. Suurin suru on sanaton, sanotaan. Suurin ilo myös, huomaan.

Pari viikkoa sitten sanoin miehelleni. "Soppiiko sinulle, että mään viikonlopuks yksin suareen. Kuu kasvaa ja tunnen miten suari kuhtuu minua luokseen. Luonnon sylissä löyvvän iäriviivaen. On elämäntarinan kirjoitusläksyjä rästissä ja tahon olla ypöyksin kirjoittamassa." Hän joka minut yli neljänkymmenen vuoden ajalta tuntee, tyhjentää vedet veneestä, antaa venepaikalla mantereen puolella pusun  ja kysyy, milloin voi tulla hakemaan kotiin.

"Ylihuomenna, rakas."

Tartun airoihin ja soudan.

Sinä iltana kuuntelen pimeässä Sävel on vapaa -konserttimusiikin toivekonsertin. Ei, ei sitä voi kuunteluksi sanoa, sillä kyyneleiden lähde on sanojen tuolta puolen. Duurit ja mollit risteilevät samalla kun elävä tuli heittää valoja ja varjoja hirsiseinään.



Tulee ilta, tulee yö, aamu ja päivä ja niiden jälkeen jälleen ilta ja yö ja aamu. Soudan taas.

***

Mies on venepaikalla vastassa.
- Oliko hyvä sinun siellä? Yksin.
- Oli. Ja on nyt täällä. Kaksin.

Villalapaseni kohtaavat hänen nahkarukkasensa. Käymme yhdessä eteenpäin. Vilkaisemme saareen. Me tulemme taas.

kyllä kelepoo

Kuningatar, kuningas, rinssi ja rinsessa, sinäminähänmyötyöhyö - immeinen kuka tahhaasa - sua olla kotonaan omassa itessään.

Aamuisin seison kylpyhuoneessani
ja katson peiliin.
Vetoavasti.
Ei mitään uutta.
Ei yhtenäkään päivänä.
Tänään tuskastuin
ja painoin pääni nöyrästi alas.
Ja silloin.
Löysin kymmenen varvasta.
Kymmenen hurmaavaa varvasta.
Solakkaa varvasta.
Erikoista varvasta.
Ja äkisti käsitin,
että kyllä kannattaa elää
kun on näin hurmaavat varpaat.

- Lassi Sinkkonen -

*

Kolomekymmentä erjlaeista mutta mahottoman hyvvee varvasta lähtöö nyt matkantekkoon, matkantekkoon, Kuopijjoon. Poeka, mies ja minä.

Hyvvee piäsiäeistä!

Kuopijjoon

kuva Kuopion kotisivulta

Miksi kuljet multa kysytään, sitä en mä tiedä itsekään. (Kuuntele ja nauti, klikkaa tätä tekstiä.)

Hämäränhyssyisen rauhallista pyhäinpäivää!
PS Palailen viikon perästä.