maaliskuun kuva

15. syyskuuta 2009, lämpötila +19°:

  

15. lokakuuta 2009, lämpötila +3,7°:

 

     15. marraskuuta 2009, lämpötila +4,4°:

 

15. joulukuuta 2009, lämpötila -14°:

  

14. tammikuuta 2010, lämpötila -4,4°: 

  

 15. helmikuuta 2010, lämpötila -11°:

 

 15. maaliskuuta 2010, lämpötila -4°:

 

Muutamme pikku hiljaa Savvoon ja  Ellinoora, johon tutustuin Kolmannessa huoneessa, on luvannut jatkaa omassa blogissaan  12 kuvan matkaa. Olen kiitollinen. Vaikka asuimme tällä paikkakunnalla vain kuusi vuotta,  alkoivat kiintymyksen tunteet nousta ja nyt tiedän mitä tulen kaipaamaan: Ellinooraa, vesipuistoa, kirjastoa. Onneksi ovat blogit :). Me kohtaamme!

helmikuun kuvan aika

15. syyskuuta 2009, lämpötila +19°:

  

15. lokakuuta 2009, lämpötila +3,7°:

 

     15. marraskuuta 2009, lämpötila +4,4°:

 

15. joulukuuta 2009, lämpötila -14°:

  

14. tammikuuta 2010, lämpötila -4,4°: 

  

 15. helmikuuta 2010, lämpötila -11°:

  

aika aikaa kutakin

  

 

J. K. PAASIKIVI KERAVALAISENA
"Maanviljelys on paras kaikista, sen päällä on kuningas maakunnassa, että kedot kynnettäisiin." (Salomon Saarnaaja 5:8, Paasikiven raamatusta alleviivaama lause)

Juho Kusti Paasikivi osti Jukolan tilan Keravalta vuonna 1917 ollessaan Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja. Paasikivi itse oli kauppiaan poika, mutta tuntumaa maatalouteen hänellä oli. Lakitieteen tohtoriksi valmistumisensa jälkeen Paasikivi toimi muiden töidensä ohessa Pellervo-seuran sihteerinä. Elintarvikkeet olivat vuonna 1917 tiukalla. Paasikivi oli tuolloin jo varsin varakas mies ja hänestä tuntui ajan levottomissa oloissa järkevältä sijoittaa omaisuutta maan hankintaan.

Kaupanteon hetkellä Jukola ei suinkaan ollut mikään pikkutila ja Paasikivi ryhtyi innolla määrätietoiseksi tilanjohtajaksi. Talossa oli parhaimmillaan mm. 25 lehmää ja kuusi hevosta. Jukolan pellot salaojitettiin jo 1920-luvun alussa ja metsänhoitoa järkiperäistettiin. Paasikiven metsätöistä muistona on vieläkin jäljellä sembramännikkö Keravan ja Sipoon rajalla. Jukola oli lähellä Paasikiven sydäntä ja maatilan tuotteita vietiin pari kertaa viikossa Helsinkiin. Keski-Uusimaa -lehdessä senaattori Paasikivi kaupitteli kaalin, tomaatin ja lantun taimia, sekä myi mm. perunoita ja "sikaporsaita".

Tilanhoitoa lukuun ottamatta J. K. Paasikiven yhteydet keravalaisiin rajoittuivat pääosin talonväkeen, työläisiin ja naapuriviljelijöihin. Paasikiven perhe, ensimmäinen vaimo Anna ja neljä lasta, viettivät enemmän aikaansa Keravalla. Lapset tunnettiin Keravalla hyvin ja vieläpä melko villeinä lapsina. Heillä oli kaikilla käytössään autot, joilla hurjasteltiin pitkin Keravaa. Isä oli välillä katkerasti pettynyt lapsiinsa, vaikka kaikki valmistuivatkin myöhemmin kunnon ammatteihin. Anna-vaimo kuoli kolmekymmentä vuotta kestäneen avioliiton jälkeen keuhkotautiin Jukolassa vuonna 1931. Viimeiset neljä- viisi vuotta hän sairasti päärakennuksen yläkerrassa sijainneessa huoneessa, jossa kaksi sairaanhoitajaa päivysti vuorokaudet ympäriinsä hänen lähellään.

Presidenttinä Paasikivi käytti arvovaltaansa, ettei hän joutuisi luovuttamaan palaakaan maitaan rintamamiehille ja evakoille toisen maailman sodan jälkeen. Maanluovutuksia estääkseen hän soitti ystävälleen Otto Iivari Meurmanille ja pyysi tätä laatimaan kaavasuunnitelman Jukolan tilan maista. Meurman perusteli maanhankintalautakunnalle, että Jukolan maat sijaitsivat aivan liian lähellä Keravan keskustaa – niitä ei siis kannattanut käyttää maanviljelykseen. Toisena keinonaan Paasikivi käytti maittensa myymistä Keravan kauppalalle vuonna 1953. Kaikkiaan Paasikivi onnistui saamaan maistaan noin 36 miljoonaa markkaa. Rintamamiehille hän joutui luovuttamaan vain toistakymmentä tonttia nykyisen Annantien ympäristöstä. Paasikiven toimet siis onnistuivat erinomaisesti, sillä maanhankintalain mukaan Paasikivi olisi kuulunut ensisijaisiin maanluovuttajiin. Hänellä kun oli toinen ammatti, joten hän ei voinut olla riippuvainen maatalouden harjoittamisesta. Hän kun sattumoisin oli presidentti.  (Lähde: Keravan kotisivut)

  

kenraaliharjoitus

Mikäs se siellä nököttää...

taitaa olla...

 

 

 ...12 kuvan tammikuun kuva:

14. tammikuuta 2010, lämpötila -4,4°, pilvisyys 8/8 

Eivät ole kuukaudet veljeksiä; eivät presidentitkään.

15. joulukuuta 2009, lämpötila -14°

15. lokakuuta 2009, lämpötila +3,7°

 

15. syyskuuta 2009, lämpötila +19°

Antakaatten anteeksi, että olen päivää etuajassa. Tarkoitukseni oli kuvata tismalleen kunkin kuukauden 15. päivä kello 13:25, mutta huomiseksi on tulossa este. Tai sitten ei, riippuu mistä roikkuu.

Tammikuun 15. päivän kuva on otettu 14. päivä ja kellokin näyttää "väärää aikaa"... ja aurinko lymyilee harmaassa pilvessä (huomenna, oikeana päivänä tietysti hekottaa sinisellä taivaalla), horisontti on vinossa, kamera kohmeessa. Mitäs vielä vinkuisin. Ei, en enempää. Kyllä tämä tästä taas kirkastuu.

syys-, loka-, marras-, joulu-... 12 kuvaa

  

 

 

15. joulukuuta 2009, lämpötila -14° :

 

klik

Koska marraskuun kuvassa J.K. Paasikivi oli kätkössä, otin lähikuvan:

 

klik

marraskuun kuva / 12 kuvaa

Tervehdys! Viikonloppuisin olemme usein muualla kuin täällä 'ventovieraalla' kotipaikkakunnalla ja jännitin huomatessani, että 12 haastekuvan  marraskuun kuvauspäiväni osuu sunnuntaille. Olenko täällä vai kenties saaremme liepeillä. Kirjaston kupeelle jäin valokuvahaasteen vuoksi:). Ei vainiskaan, mutta hyvä näin -  paitsi etten koskaan muista  millä kohdalla männä kuuna tarkalleen ottaen seisoin ja sen vuoksi kuvasarjani on vähän sinne päin. Tornikin on heikun keikun, liekö skolioosini näkyvissä kuvassa. Onneksi torni ei oikeasti matki Pisan kaltevaa ihmettä.

15. marraskuuta 2009, lämpötila +4,4°

15. lokakuuta, lämpötila +3,7°

15. syyskuuta 2009, lämpötila +19°

lokakuun kuva / 12 kuvaa

15. lokakuuta 2009, lämpötila +3,7°

klik

15. syyskuuta 2009

maailma on niin avara, kirjoissa ja kuvissa

(klik)
15.9.2009 klo 13:26:59 kamerani tarttuu hetkeen ja ikuistaa lempipaikkani, kirjaston, ja aavistuksen siitä minne mielikuvat vievät. Kaupunginkirjaston ovi käy lämpimän (+19°) sään vuoksi harvakseltaan ja kun kamerani (Canon PowerShot S3 IS) on samanlaisella huolettoman hevosen tuulella, otan kuvan automaattiasetuksella. Kuva suurenee klikkaamalla.

Olen mukana Marin ja Krisun hauskassa kuvahaasteessa. Otan kuvan kerran kuukaudessa samalta paikalta, samaan "noin"-aikaan ja tuon blogiini. Tarkat ohjeet löytyvät ikonin takaa: