lumivalkoisia koristeita (ynnä muuta)

 

mustaa ja valkoista: oi kuusipuu

*

PS Aiheesta toiseen:  jouluterveiset myös Australiasta:

kukkivan eucalyptuksen ikuisti tytär 

*

PS 2 Vielä yksi oi kuusipuu -kuva ynnä kylkiäinen, tällä erää Kuopion torilta. 

klik

PS 3 Tekisi mieleni vielä etsiä kuusikuvia, mutta lanttulootan teko odottaa. Tässä ohje. Sen parempaa lanttulaatikkoa saa hakea. Uskallan kehua koska ohje on naapurin (ajalta jolloin asuimme Helsingissä)  ja olen syönyt tätä maailman parasta lanttulaatikkoa ähkyyn asti koko vuosikymmenten kestäneen naapuruuden ajan. Hän antoi omatekemänsä laatikon meille  aina joululahjaksi, mutta kun muutimme Kuopioon, pyysin reseptin ja jaan sen tässä nyt kaikille.

Essu vyötäisille, kapusta käteen, musiikki täysille ja hommiin:

KERMAISEN PEHMEÄ LANTTULAATIKKO

2 lanttua
vettä, suolaa
2 dl kermaa
2 rkl korppujauhoja
150 g voita
2 munaa
1 - 1 1/2  dl siirappia
suolaa
valko- tai mustapippuria
pinnalle korppujauhoja

1. Kuori ja paloittele lantut. Keitä lohkot pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä.

2. Survo lantut. Lisää joukkoon kermassa liotetut korppujauhot, pehmeä voi ja kevyesti vatkatut munat. Mausta siirapilla, suolalla ja pippurilla.

3.Kaada seos uuninkestävään pataan tai vuokaan. Tee pintaan ristiviillos ja ripottele päälle vähän korppujauhoja. Kypsennä laatikkoa 175-asteisessa uunissa parisen tuntia.

 HYVIKSI HAVAITTUJA KÄYTÄNTÖJÄ:
1. Voin määrää olen vähentänyt, olen käyttänyt ehkä n. 100 g. 2. Muistaakseni olen aina käyttänyt kuohukermaa. 3. Siirappia olen käyttänyt n. 1 1/2  dl
4. Olen aina käyttänyt jauhettua valkopippuria, en mustapippuria.
   - Kannattaa maistella seosta ennen vuokaan kaatamista, että saa lanttulaatikkoon  mieleisensä maun!
5. Kannattaa jättää vuokaan jonkin verran kuohumisvaraa! (Minun seokseni on aina ollut niin löysää, että enpä juuri ole saanut syntymään näkyvää ristiviillosta.)

metsä mystinen

 

Pieni ihminen, suuri puu. Löydätkö lajitoverisi?

Mikä on se maa, missä hän omaa tietään taivaltaa? 

Mustaa ja valkoista: kuva-arvoitus

no ei ainakaan kalakukko

 
Tytär, jos on silimäs nyt aaki, ni sulepa noppeesti.

Vaikka pyrin irti kaupallisen joulun houkutuksista ja annan lahjaksi mieluummin vuohen tai polkupyörän kehitysmaihin kuin  tavarataivaalle uuden keinovaloisen sputnikin, en silti voinut  vastustaa kiusausta lähettää Australiaan tyttärelle lahjoo sommoo kun yhen ihanuuvven näin, Kuopijo mielessäin.





Jonotan pääpostissa aikani. Vuoronumeroni kilahtaa ja tulen pussukan ja valmiiksi kirjoitetun  osoitelapun kanssa kassalle.

- Päevee.
- Päevee.
- Pitkä matka on pussukalla eissä.
- Niin on.
- Kukas siellä assuu, onko ihan olemassa vae käämässä?
- Tyttö. Oma tyttö. Olemassa on, aenae viis vuotta ellei enempikkii.
- Mittee se siellä tekköö?
- Suojeloo. Luontoo suojelee. Siellä ja tiällä ja missä millonnii.
- Se on hyvä se. Mutta tiijjät varmaan, ettei Australijjaan sua mitä tahhaasa lähettee? Ne on hirmu tarkkoja siitä mittee ulukopuolelta tulloo.
- Enpä ou tuota tiennä. Mittee sinne ei sua postittoo? kysyn ja puristan pussukkaa rintaani vasten. - Ei tiällä aenakaa kalakukkoo ou, vaekka mielj tekis mauliman paras herkku Aastraalijjaan lennättee, huastelen ja postivirkaeilija hymmyilöö sitä hymyvä mikä kalakukon tykkeejältä irtoo jo pelekän sanan voemalla. Muikkukko. Kyllä meitä naarattaa. Jos jolloonnii sittäe, mutta ei nyt, ei.

Nyt männään ytimiin. Asijaan.

- Tässä on lista kielletyistä jutuista; luehha kaekassa raohassa. On tässä aekoo hyvinnii ku monta kassoo on helisemässä.

Ja minähän luen:

maakohtaiset erityisehdot

Australiaan ei saa lähettää seuraavia tuotteita:

raha,

rahajäljitelmät,

käytetyt vuodevaatteet,

täyttämättömät tai puutteellisesti täytetyt kauppalaskut,

aseet tai aseita muistuttavat esineet ja niiden osat mukaan lukien asejäljennökset ja rekvisiitta,

arvopaperit,

matkashekit

platina, kulta tai hopea valmistettuna tai valmistamattomana

jalokivet, korut sekä muut arvoesineet.

Lahjat Alle 200 AUD (noin 110 EUR) arvoiset lähetykset ovat tullivapaita, merkitään "Unsolicited gift".

rajoitukset

Kaikki Australiaan saapuvat postilähetykset läpivalaistaan, osa alistetaan jälkikoirien tutkittaviksi ja osa tutkitaan käsin. Australian viranomaisten (www.aqis.gov.au) tuontilupa vaaditaan seuraaville tuotteille:

kaikki liha- ja lihatuotteet,

kaikki munaa, meijerituotteita tai lihaa sisältävät ruokapakkaukset ml. nuudelit,

tuoreet hedelmät ja vihannekset,

maito- ja meijerituotteet ml. voi,

juusto ja majoneesi,

siemenet,

multa ja kasvit,

lohi ja taimen tuoreena ja kuivattuna,

pavut tuoreina ja kuivattuina,

ei-kaupallisesti pakatut kuivatut hedelmät ja pähkinät,

hedelmä- ja vihanneslaatikoihin pakatut tavarat.

LUOVUTTAMINEN VAIN VASTAANOTTAJALLE HENKILÖKOHTAISESTI: Sallittu kirjatuille kirjeille, joihin on liitetty saantitodistus. Merkintätapa: "For delivery to the addressee in person."

- Ihan tiällä pussukassa on vuan tyynyliina. Puhas.


kuva

Sinne mänj, ja perille tulloo tytölle kuha lahjapuketti läpivalaistaan ja mitenkä vielä tutkitaan, en tiijjä. Hyvvee matkoo ja jouluva. Ja makkeita öetä.

PS Tyttö, ethän lukena? Etkä varmana nähny  kuvvoo, ethän. Jännee on ku joulu tulloo.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

- Jaahas, sitä on oltu sielläkin, huudahdan kun skannaan tyttäreni dioja, jotka hän jätti meille käytyään Australiassa kerran jos toisenkin ja muutettuaan sinne oikein kunnolla. Huudahdus simahtaa, kun muistan: kyllä hän luonnontieteilijänä tietää kuinka lähelle on turvallista mennä niin Australiassa krokotiiliä kuin Islannissa  geysiriä. 

- Voit laittaa kuviani blogiisi, hän lupasi ja sen teen nyt ja tulevaisuudessa.

DANGER ACHTUNG FARE PERICOLO 

Islanti on maa jonne joskus tahtoisin suunnistaa. Ja Australiaan, tietty, hyvästä syystä.

 Valokuvatorstai: !

terveisiä Australian Ningaloo-riutalta

 

 Voisko joku avata tuon hanan, on jano.

Periaatteessa sitä vois lähteä tästä talon varjosta ulos luontoon, mutta...

...ei ne lajitoverit sielläkään niin kauhean virkeinä ole tähän aikaan päivästä

Joten vaikka sitä voisikin siirtyä edes kakkansa päältä pois, niin toisaalta, miksi ihmeessä
nähdä niin paljon vaivaa.

Linnunpoikasilla riittää energiaa ihan eri lailla!

Ollapa tyllinpoikanen (ja ylpeä siitä).

Terveisiä Ningaloo-riutalta. (Viilennytty on snorklailemalla, siitä ehkä joskus kuvia.)

***
Tyttären kuvaterveiset Australiasta tuovat mieleen menneen kesän lämmön Suomessa. Samaistun - kun helle saaressa piinasi - nuutuneen oloiseen, janoiseen kenguruun (lupsotus näkyy kun klikkaa ekakuvan  suureksi).

sääntö on... sääntö

Ekologitytär on vuoden vierailevana tutkijana Canberran yliopistossa. Kerran jos toisenkin ajattelen, mitä  hänelle mahtaa sikäläisessä kesäkuumuudessa kuulua.

Plimplom, sähköpostia, viesti häneltä. Hänen luvallaan tuon saaren taigaan terveisensä:


Alkuviikosta oli taas lähempänä +40. Olen vakaasti päättänyt että tarviin  työelämän ulkopuolisia kavereita ja innoissani löysin Canberra Bushwalking  clubin nettisivut. Niillä kun on sellainen car share -systeemi että se joka ajaa, kerää km-maksun muilta, joten sopii tällaiselle autottomalle mutantille loistavasti. Niihin liitytään niin että osallistutaan kävelylle jotka on arki-iltaisin lyhyitä ja helppoja. Mutta kun eka kerta pitää siis päästä itse paikalle niin mun piti ensin saada itteni pyöräiltyä tuonne Queanbeyanin pohjoispuolelle.

Eihän siinä mitään mutta kun se sääennuste... laskin että jos lähden suoraan töistä niin pitää lähtee iltapäivän kuumimpina tunteina ja varmaankin kuolen  korventavaan helteeseen. Joten menin kotiin iltapäiväksi, yritin siellä tehdä  töitä ja siellä sitten laskin että jos lähden aikaisemmin niin on enemmän aikaa  = ei tarvii polkea niin nopeasti = ehkä en kuole, mutta toisaalta aikaisemmin =  kuumempi joten ehkä kuitenkin kuolen. Vaikea trade-off! Sitten lopulta menin  taloyhtiön uima-altaaseen ihan heti ennen lähtöä ja vedin paidan suoraan  märkien uikkareiden päälle.

Sillä märkä-metodilla sain pidettyä ruumiinlämpöä sen verran alhaalla että  pääsin Queanbeyaniin enkä kuollut, vaikka päässä alkoikin lopuks tuntuu pientä  pimahdusta. Sain ihmettelypointseja siitä kyllä kun kaikki muut päräytti sinne landrovereillaan. No sitten sinne tuli se retken vetäjä ja sano että sori  leidies, on niin kuuma ettei kävellä! Yritä siinä sitten vinkua että kato nyt  mä oon POLKENU paikalle tunnin verran eiks se nyt ainakin osoita vakaumusta ja  että saisin liittyä? Ei voinu mitään: säännöissä sanotaan että seuraan  liitytään kävelemällä, enkä voinut kävellä kun ei kävelty. Nyyh.
  
Onneksi joku Beth siitä ryhmästä pelasti mut ja sanoi että ajetaan joelle ja uidaan. Niin tehtiin joten sain ruumiinlämpöä vähän alas. (Ei se ilmanlämpö  ollu iltaa kohti muutenkaan yhtään alkanu laskea, se siitä trade-offista.) Beth oli sellainen avantouija-fenotyyppi jos täällä olisi avantoja, ja tykkäsin asenteesta että vaikka vesi oli sateettoman kesän jälkeen aika matalaa ja mutaista niin sinne vaan ja juttelemaan. Ja kun sain vaatteet taas märäksi niin pääsin polkemaan kotiin niin etten taaskaan kuollut helteeseen. Sen verran hajonnut kuitenkin olin siitä  lämpötilasta että jossain kohtaa huomasin että olin polkenut jo 500 metriä jonkun tienvarren luurangon ohi enkä edes pysähtynyt katsomaan että oliko se lammas vai kenguru. En jaksanut polkea takaisin katsomaan...

kuvat elämään - haaveet toteen

– Mittee tuumoot jos myö muutetaan ens kesänä Syvän-Savvoon, mehtiin tuakse? kysyn  australialaistuneelta tyttäreltänikin.

– Hyvä, maalle, luontoon, hän sanoo ja esittelee Sydneyn työpisteensä lemmikin.  

Maailma  ihmisineen, ilmiöineen, eläimineen on ihmeellinen. Hän toteuttaa kutsumustaan, elämänsä haavetta – Australiassa. Niinkö  myös hänen vanhempansa, omaansa, uuden vaiheen kynnyksellä – Savonmuassa? Leivinuunissa lämpimäinen, pihapiirissä vanha harmaa riihi. Ja me.

sarja jatkuu

Kuinkas sitten kävikään? kyseli Muumipeikko aikoinaan. Sitä en tiedä vielä minäkään.

Jotta en unohtaisi

klik, klik

Sain tyttäreltäni, joka asustaa Australiassa, pari valokuvaa; alemmassa kuvassa hänen suomalainen työtoverinsa vaeltelee pikkupoikansa kanssa kenguruiden maassa.  Luonnontutkimus on tyttäreni ja hänen ryhmänsä näky ja elämäntehtävä.

KESÄRUNO

En ole pukeva lastani

silkkimekkoon

Risaiset housut ja vääränvärinen nuttu,

siinä on asu, joka ei loukkaa silmää,

joka ei poikkea vetten puitten teitten

maitten riekaleriemusta,

kauneudesta.

Karta silkkiä, nuppusormi.

Paina poskesi rosoista kaarnaa vasten.

Sen sisar olet.

Eila Kivikk'aho

PS Koska kuvat on ottanut tyttäreni, en tohdi linkittää Valokuvatorstaihin, mutta kiitän innostavasta haasteesta. Se tuli juuri oikeaan hetkeen

Luonto on meidän kaikkien. Ja lapset luonnossa ympäri maapallon.

liian hienoja ruusut ei oo mulle...

Famu falsetissa on lähettänyt saaren taigaan 16.7. mahtavan kukkatervehdyksen, joka tekee hyvää työtään keskellä heinien ja rentunruusujen, jotka kasvavat kilpaa kohisten koivuntaimien kanssa. Kiitos, famu!




Vietin saaressa tässä jaksossa kaksi viikkoa, toisen viikon yksin enkä tiennyt tästä kunnianosoituksesta mitään. Juuri silloinko näin unta Amanda Beata Cecilia Dorotheasta? Se kikatti ja pisti minut nauramaan ääneen. Kerronko unen lopunkin? Juu. Kisu heittäytyi selälleen minkä naurultaan kykeni ja alkoi äkkiä kesken naurunpyrskähdysten pusertaa alapäästään hienonhienoa persialaista mattoa. Että semmoinen uni tällä kertaa. Terveisiä Amandalle, persialaista mattoa "kutovalle" kissalle.

Mutta meillä viljellään norovirusta. Huomenna piti olla tyttäremme läksiäiset (siksi palasin saaresta); hän muuttaa vuodeksi Australiaan. Kalastin saaresta ahvenkukon tarpeet, vetelin uistimella hauen, verkoilla pari kuhaa ja aioin valmistaa unohtumattomat 'laps Suomen ällös vaihda pois sä maatas ihanaa' -aterian, mutta tässä sitä istutaan silmät ristissä ja pää pyörällä. Ei lapsi uskalla tulla, sillä ylihuomenna alkava lento on pitkä eikä olisi kovin mukavaa oksennella tai ripuloida maan ja linnunradan välissä. Hän menee vierailevaksi tutkijaksi Canberran yliopistoon ja kirjoittaa australialaisten ekologien kanssa tiedekirjan.

Kukkaistervehdys tuli tarpeeseen kun lähetän virtuaalisesti lastani maailmalle: hento vaaleanpuna toi sekä ilon että lohdun (balsamia kaihoon).

Kukkaset ojennan kaikille luonnonystäville ja meitähän blogistaniassa riittää. Nuuhkitaan yhdessä tuoksua, taivastellaan kauneutta.

(Olo on hutero, joten en tokene edes kaipaamalleni blogikierrokselle. Mutta uutta ja ehompaa elämää on tulossa, tuntuu siltä. Kukkivathan ruusutkin niin että.)

Pellon pientareella kasvaa sydämiä! Otan häneltä saamani tunnustuksen ilolla vastaan. Sydän sykkii. Se elää. Elämä on jatkumo. Ja blogit muodostavat ketjut, joilla ei ole alkua eikä loppua, koska jokainen päivitys itsessään on täyteys. Kiitos, pellon pientareella, omasta blogistasi. Kiitos, blogiystävät, blogeistanne.

Kuinka ilahduttavaa onkaan saada ikioma tunnustus, ja sitten kun yritän lähettää sydäntä eteenpäin, nostan käteni pystyyn kun en osaa valita! Kaikki olette niin mahtavia. Sinä, sinä, sinä, sinä, sinä, sinä, sinä, sinä... jokainen erikseen ;). Tunnistathan kiitollisuuteni.

The "Love Ya" Award states: These blogs are exceeding charming. These kind bloggers aim to find and be friends. They are not interested in self-aggrandizement. Our hope is that when the ribbons of these prizes are cut, even more friendships are propagated. Please give more attention to these writers. Deliver this award to eight bloggers who must choose eight more and include this cleverly-written text into the body of their award.

***

Tyttäreni muuttaa heinäkuun lopulla (vähintäinkin) vuodeksi Australiaan. Hän palasi juuri tutkimusmatkalta Brasiliasta, kävi kääntymässä kotonaan ja lensi Englantiin. Sen jälkeen alkavat muuttotohinat. Australian luonto, luonnontutkimus, kutsuvat.

Brasiliasta hän lähetti terveisinään kuvia:
sikäläisiä käkiä päivää paistattamassa.




kukkuu, äet hoe, elähä hättäele

mitä minun korvani kuulevatkaan

Olen onnellinen kuulokojeen omistaja. Se on pieni ja huomaamaton ja poistaa kohinaa ja melua mutta päästää läpi äänet joiden on tarkoitettu tulevan perille. Ymmärrykseen asti.





Tuoteinfo mainostaa:
"Luonnollinen kuuleminen on mahdollista! Kun tavalliset kuulokojeet työskentelevät yksin, Oticon Dual kuulolaitepari toimii yhdessä, toistaen äänet tasapainoisina ja luonnollisesti. Me kutsumme tätä ominaisuutta Tilaääneksi.

Tilaääni tarkoittaa kuulolaitteelle samaa kuin HD-näyttö televisiolle. Ylimääräiset “audiopikselit” lisäävät niin paljon yksityiskohtia, että äänet pystyy paikallistamaan ja tunnistamaan miettimättä kahdesti. Reagoinnista tulee nopeampaa ja vaistonvaraisempaa.

Dual kuulolaitteiden kanssa kuulon heikkeneminen ei enää säätele elämääsi. Olet taas itse ohjaimissa."

****

Korvassani on nyt mikrosiru ja lilliputtikaiutin. Äänimaailma on uusi. Hiekka rapisee kengän alla. Tuuli paukuttaa lippua. Varis raakkuu kevättä.

Kännykkä soi. Vastaan.

Tytär: "Lähden vuodeksi Australiaan. Vanhemmaksi tutkijaksi. Lähtö heinäkuussa. Jihuu."

Kuulen.

Pian ymmärrän.

matkalla 'ei minnekään'

Pääsimme eilen illalla (kuvien kautta) mukaan tyttären parin kuukauden takaiselle ekologiselle tutkimusmatkalle Australian autiomaahan. (Lentomatkatarina keskelle 'ei mitään' löytyy vanhasta blogistani täältä.)

Muutamia kuvamaistiaisia (kuvat saa suuriksi klikkaamalla):
























Uimaan tekee mieli (hellettä 40 astetta), mutta mereen ei voi mennä, sillä rannalla viihtyvät nälkäiset krokotiilit ja vedessä heijailevat unenomaisen kauniit mutta tappavat meduusat.





Mitä nämä ovat? kysyn. Ja saan vastauksen.







Piippu kuin piippu; vain savu puuttuu.




Aikas hieno, minusta. Kyllä luonto osaa.








Vaikuttaa lantakasalta mutta ei se sitä ihteään ole.



Muumilaakso? Omituisten otusten kerho?



... ei, vaan termiitit ovat puuhastelleet itselleen kotitalot. Ovatko arkkitehdin ja rakennusmestarin taidot myötäsyntyisiä: geeneissä? -Mustat puunrungot muistuttavat viimekertaisesta maastopalosta.




Ihmisten ja eläinten kotitalot vieretysten. Tiedän paikan armahan.


Tutkimusaseman saniteettitilat. Näköalapaikalla sijaitsee huussiosasto, alakerrassa suihku.



Hän, goanna, tuli tervehtimään heitä tutkimusaseman pihalle uskollisesti joka päivä, erityisesti ruokakellon kalkattaessa. Jälkiruuaksi he poimivat kypsät papayat suoraan puusta. Kun goanna häipyi ruohikkoon, ilmaantui paikalle kenguru, joka 'puolikesyyntyi' tutkimusaseman eläinystävällisen väen kanssa. Luottamus ja kunnioitus elämää kohtaan on ihmis- ja eläinkunnan perusvoima. Olemme osa luontoa kaikki.