sateenkaari laskeutuu kuusen juurelle

saa toivoa

Valokuvatorstai: Kasvi

lapsen kasvot ovat aivan valoisat

Hajamielistä ulos silmäilyä

Mitä me teemme näin kevätpäivinä, jotka nyt tulevat nopeasti? Tänään aamulla taivas oli harmaa, mutta jos nyt menee ikkunan ääreen, yllättyy ja nojaa poskeaan ikkunan hakaa vasten.

Alhaalla näkee tosin jo laskevan auringon valon lapsenomaisen tytön kasvoilla, kun tämä kävelee siinä ja katsoo taakseen, ja samanaikaisesti näkee niiden päällä hänen takanaan nopeammin tulevan miehen varjon.

Sitten on mies jo kulkenut ohi ja lapsen kasvot ovat aivan valoisat.
Franz Kafka: Novelleja, Otava-Delfiinikirjat 1972  
 
Valokuvatorstai  
 

sananvapaus

 Valokuvatorstai: Vapaus

Toisinaan...

Sinua ihmistä pelkään

*

"On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa
kevät - Pystynkö mitään enää antaa,
konkurssin koin, en haluu enää maksaa,
kevät - Kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa,
kevät - Toisinaan ihmistä pelkään

Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän.

On siis kevät
Uskoin vakavaan valaan,
pojat on poikia ne lupaa eikä palaa
kevät - Kaiketi taivas vielä kestää,
pilvet jo luo ei sadetta voi estää
kevät - Sinua ihmistä pelkään
minä oli hölmö, otin turpiin ja selkään,
kevät - Toisinaan ihmistä pelkään "

Valokuvatorstain 236. haaste

liukas muna

1973
Kesämökin keittiöstä kuuluu kummaa ääntä. Kun juoksen katsomaan, näen lapseni joka ottaa jääkaapista kananmunan käteensä, tutkii sitä tarkoin, nostaa korkealle päänsä yläpuolelle ja pudottaa lattialle: plumpsis vaan, antaa munan sileydelle ja liukkaudelle periksi ja liu'uttaa sen - paiskomista varoen - lattialle. Ja mitä tekee lapsi seuraavaksi? Kumartuu katsomaan aikaansaannostaan ja tovin siinä munan sisuksia tutkittuaan kurkottaa jääkaapista munan numero kaksi ja tekee saman tempun kuin ensimmäisen  kanssa.

- Mitä ihmettä sinä touhuat? kysyn äimistyneenä, en edes älyä pysäyttää moista puuhaa.

- Hanna tutkii, Hanna tutkii, kaksivuotias vastaa ja katsoo ymmärrystä anovin silmin äitiään. 

Söimme aamiaiseksi munakasta ja juttelimme kananmunan salaisuudesta.

  valokuvatorstai: liukas

tilapäisesti ulkomailla 1976-78

Asuimme tilapäisesti Saksassa, Heidelbergissä, vuodet 1976-78. Kun muutimme sinne miehen työpestin vuoksi, poika oli kahdeksan, tyttö viiden vanha (kuvassa), kuopus vasta haaveissa. Kotimme sijaitsi Odenwaldin kukkuloilla 15-kerroksisessa kerrostalossa, sen neljännessä kerroksessa. Parvekkeelta katselin alas Rheininlaaksoon, mistä katse ulottui aina Ranskaan saakka - silloin kun  saastesumu väistyi ja ilma kirkastui. 

Talossa asui neljääkymmentä eri kansallisuutta, valtaosa Turkista tulleita siirtotyöläisiä. Kun poika kutsui 9-vuotissyntymäpäivilleen luokkatovereitaan, ketään ei tullut.  Ennakkoluulot vastatullutta kohtaan olivat lujassa.  Ei oltu varmoja mistä maasta uusi luokkatoveri on saapunut. Silloin minuun kylvettiin - viimeistään - tahto puolustaa syrjittyjä. Yleisellä tasolla näin noina Saksan vuosina sen verran paljon  ennakkoluuloista poikivaa  torjuntaa tiettyjä kansanryhmiä kohtaan, että se  jätti minuun pysyvän jäljen.

Tuohon aikaan pelkoa kasvatti myös ns. Punainen armeija, Baader-Meinhof-ryhmä, RAF. Meidänkin ovellamme seisoi poliisi, jolle jouduimme selittämään, keitä me ulkomaalaiset olemme ja ovatko passimme aitoja. He kysyivät myös, olemmeko nähneet naapurihuoneistoihin menevän epämääräisiä ihmisiä ja pyysivät tarkkailemaan heitä. Emme ryhtyneet pitämään kirjaa naapureiden tulemisista ja menemisistä.

Valtaosin tuon kahden vuoden aikana koimme kuitenkin  ystävällisyyttä, hyväksyntää ja iloa. Mutta silti tietyt  asenteet muovasivat elämänkatsomustani. Syntyi tahtotila puolustaa maailmaa, jossa vallitsee hyväksyminen ja ennakkoluulottomuus. -Idealisti sanoo: sitä kohti, aina. Realisti sanoo: ei onnistu, ikinä. Mutta jospa edes etappi etapilta, kaiken tilapäisyyden keskellä, yrittäisi kulkea kohti suvaitsevaisuutta.

TILAPÄINEN

se että kaikki maailmassa on tilapäistä ei tarkoita samaa kuin että kaikki muuttuu, että maailma muuttuu, että pysyvää on vain muutos, miten se ilmaistaankin, muutoskin on vain tilapäistä, pysyvyys tilapäistä, ja kaikki välttämätön vasta tilapäistä onkin, ruoka muuttuu sonnaksi, juoma virtsaksi, ne ovat vain aineen tilapäisiä muotoja eikä siinä ole eroa vegaanin ja lihansyöjän kesken, tilapäistä on kesä, tilapäistä talvi, tilapäistä lapsuus nuoruus aikuisuus vanhuus, tilapäisyys on elämän edellytys: muutosta me pelkäämme, pysyvyyteen ikävystymme, tilapäisyydestä löydämme tarkoituksen.

Kai Niemisen kokoelmasta Alan oppia (2010)
Valokuvatorstai: Tilapäinen

lupausten ihmemaassa

Hän lupaa lukea enemmän ja kirjoittaa vähemmän - ei kun kirjoittaa enemmän ja lukea vähemmän - ei kun kirjoittaa enemmän ja lukea enemmän - ei kun kirjoittaa vähemmän ja lukea vähemmän...  No nyt tarvittaisiin matemaatikkoa jotta kaikki kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvät variaatiot tulisivat esille. Kun matemaatikko ei juuri nyt ole paikalla, hän päättää lunastaa kohdan lupaan kirjoittaa enemmän. Ei nokka kauan tuhise, kun hän esittelee lupausrunon numero 1:

Murheitani  laahaa en kun uusiin tuuliin lentelen. 

Lisäisikö loppuun: jo vain. Tai huutomerkillä: JO VAIN! Runon lopetus olisi kuin uuden elämänasenteen aloitus.

Noh, noh. Ei taida rimmata. No ei se mitään. Hän lupaa: "Kirjoitan joka päivä runojen sijasta tajunnanvirtaa ja annan sen itselleni lahjaksi vuoden loputtua. Jos en jaksa ex-tajunnanvirtaani lukea, en lue; jos jaksan, niin luen."

Hän sukeltaa lupausten kaikkivoipaan syleilyyn. Kylläpäs tarinaa syntyy. Hän päättää olla masentumatta, vaikkei onnistu täyttämään lupauksiaan.  Semmoinen hän on.

Lentelijä ei juutu eikä turhista suutu. Suattaa olla niin, vuan suattaa olla toesennii päein. Lupaustenkin kanssa. 

valokuvatorstai: lupaus

tontut hiipivät Kuopiossa

Museotonttu tutkii Kuopion museon pienoismallia. Hän kutsuu peremmälle esitelläkseen virkaveljiään ja -siskojaan:

Metsätontut ovat eläinten hyviä ystäviä ja suojelijoita.

Karhuilla ja metsänhaltijoilla on aina ollut hyvin läheinen suhde. Joskus uskottiin, että karhun henki voi ottaa metsänhaltijan muodon.

Valppaan metsänhaltijan varoituksia kannattaa kuunnella - muuten huolimaton kulkija saattaa vaikkapa astua kyykäärmeen päälle!

Kaskenpoltto oli ennen vanhaan niin tärkeä työ, että sille oli oma tonttunsa. Savunmusta tonttu on  piiloutunut kaskenpolttajan pimeään tupaan.

Leikkikalujen suojelija on leikkimielinen pikkupoika.

Luontohaltija on luonnonsuojelun asialla. Tämä haltija suojelee Puijoa, joka on paitsi urheilupaikka myös luonnonsuojelualue.

Juhlajuoman valmistukseen liittyvä tonttu auttaa apteekkareita ja kauppiaita juomien teossa. Pullokorin kupeessa lepäilee juhlinnasta väsynyt viinatonttu.

Pitkähiuksiselta vedenhaltijalta voi pyytää hyvää kalaonnea.

Myllytonttu kuuluu talonhaltijatonttuihin. Raninin mylly sijaitsee oikeasti Kuopion satamassa. (Myllytonttu meni kuvastani piiloon. Semmoisia ne tontut ovat.)

Höyrykoneen haltijatonttu. Kuopion satamassa risteilevät edelleen kesäisin vanhat höyrylaivat, jotka olivat vielä sata vuotta sitten tärkein liikkumisväline tällä seudulla.

Talvenhaltija tuo tullessaan paukkuvia pakkasia ja kovia lumipyryjä.

 Tonttujen ja metsän eläinten mäkihyppykisoissa...

tonttu kaatui ja toinen suksi katkesi. Mutta kaveria ei jätetä. Ystävä hädässä tunnetaan.

Kohta on kahvi valmista. Tervetuloa!

Tontut raportoivat näkemänsä ja kuulemansa joulupukille.
Kilttiä vuotta 2012 kaikille toivottavat.

Valokuvatorstai:  tontut hiipivät 

peremmälle vaan

”Hän jota odotat tulee pian” siinä luki.

- Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
- Siinä lukee ”pian”, hän vastasi.
 

Valokuvatorstai inspiroituu Mirkka Rekolan maskuista, pienistä elämänpituisista jutuista

talviteloille

Valokuvatorstai: Talven merkit

kumahtelee, mouruaa, sihisee

 

 

 20.11.2011

Kallavesi virittelee marraskuista jäätymislauluaan. 

Valokuvatorstain haaste: ääni, jonka viimeksi kuulit kodin ulkopuolella

torstai 10.11.11

Tää on vain maailmaa,

eikä sen kummempaa,

paratiisiksi ei tätä saa.

Eikä kannata tääll'

tämän maankuoren pääll'

käydä turhista hermoilemaan.

TATU PEKKARINEN

Valokuvatorstai

puhuminen on vaikeaa

”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”
Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31

Valokuvatorstai 

***

PS Juu, välillä puhuminen on vaikeaa. Mutta ei se mitään. Tänään 13.10. on kansallinen epäonnistumisen päivä.

katse

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
     katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)

Valokuvatorstai

tapahtui lauantaina 24.9.2011

Sade rummuttaa lasia. Saarimökkimme on pieni mutta kaikessa pienuudessaan maailmankaikkeus. Heti kun jätän unen tai se minut, muistan: verkoille.

Tapahtui kello 8.45

Koska kuha ei ole tämän kalastuskauden ensimmäinen, kaivan esiin pakastimesta aiemmat kuhasaaliimme ja jo useamman kerran testatun ja hyväksi koetun kalakeittopadan ohjeen kirjasta Anna Bergenström: Joka kokin keittokirja.

KALAKEITTOPATA

Kalakeiton ja padan välimuoto, joka syödään syviltä lautasilta. Kasviksia voi vaihdella, käytä esimerkiksi munakoisoa tai kesäkurpitsaa.

neljälle tarvitaan:

3 kuhafileetä (noin 450 g)
4 salottisipulia (+ 1 valkosipulinkynsi)
vähän voita tai öljyä
1 kesäkurpitsa, 1/2 munakoisoa
1/3 tl rakuunaa
1 kalaliemikuutio (käytin itsekeittämääni kalalientä)
1/2 pkt sahramia (1/4 g)
2-3 rkl vehnäjauhoja
2 dl vettä
2 dl ranskankermaa tai ruokakermaa
1 tomaatti
1/2 pientä porkkanaa
3 lehtisellerin vartta tai vähän fenkolia (jäi pois, kun ei ollut saatavilla)
sokeriherneitä tai vihreitä papuja


Kuori ja hienonna hyvin salottisipulit ja halutessasi valkosipuli (koska kalakaverini ei pidä valkosipulista, jätän sen pois). Kuori porkkana ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa kesäkurpitsa ja munakoiso ohuiksi viipaleiksi tai puolikuiksi. Kuori ja nylje tomaatit ja poista niistä siemenet.

Kuullota sipulit ja valkosipuli padassa. Mausta hienonnetulla sahramilla ja rakuunalla. Sekoita joukkoon jauhot ja 2 dl vettä, kuumenna. Lisää kerma ja kuumenna taas. Lisää kalaleimikuutio ja kaikki kasvikset (paitsi tomaatit), myös sokeriherneet (ota muutama pakastepussista) ja lehtiselleri tai fenkolisuokaleet (ne minulta puuttuivat). Keitä kastiketta muutama minuutti. Lisää isoiksi paloiksi leikatut kuhafileet sekä tomaattisuikaleet. Kypsennä hitaasti kannen alla muutaman minuutin ajan, kunnes liha on kypsää.

***

Valokuvatorstaissa on jälleen pitkästä aika vuorossa kuvapeittohaaste. 
Haasteen tarkoituksena on kerätä mahdollisimman kattava kuvapeitto teidän kaikkien lauantaiaamustanne. Haasteeseen on tarkoitus osallistua siis vain tuoreilla kuvilla. Kellonajalla ei ole väliä, ottakaa kuva ensi lauantaina silloin, kun teillä itsellänne on aamu. Kuvan kohde ja toteutustapa jää teille itsellenne pohdittavaksi.

mitä minun silmäni näkevätkään

Hyvä Tahto ja Paha Tahto silmieni ja sieluni edessä. Kumpi ja Kampi tappelevat, kumpi voittaa. 


Valokuvatorstai: Joka toiselle kuoppaa kaivaa...

värit

Valokuvatorstai

Kuopion kauppahalli tarjoaa:

Valokuvatorstai: suklaa

heijastus

valokuvatorstai

lottonokkijan salainen ase

Valokuvatorstai: idea