Voi hyvä luoja! Kiitos etten ole kuin nuo toiset: en lahjaton, en ruma, en köyhä. Kiitos että dollarihymyni niin kasvoillani kuin autoni kiillossa ei petä, kiitos että olen edustuksellinen, kiitos että samppanjani on kupliva, omaisuuteni häikäisevä, kiitos että kaiken mitä ihminen maan päällä toivoa voi, voin myös toteuttaa. Kiitos ettei minun tarvitse jonottaa lottokuponki- eikä leipäjonoissa, kiitos että olet antanut minulle lahjoistasi parhaimman, luonut juuri Minut.
Kotini on linnani ja muurit puutarhani ympärillä pitävät loitolla ihmiset, jotka eivät minusta arvoni vuoksi pidä eivätkä minua arvosta, mutta se on heidän ongelmansa, ei minun. Ainoa mikä minua huolestuttaa, on, mitä lisähauskaa rahoillani voisin tehdä, sillä päivässä on vain kaksikymmentäneljä tuntia ja osan nielee jonninjoutava perustarpeiden tyydytys: nukkuminen, syöminen, juominen, rakasteleminen - juuri niitä samoja toimintoja mitä myös muurin tuolla puolen tehdään, ja sen tiedostaminen iljettää minua sillä enhän arvoltani ole kuin nuo muut. Olen heistä yhtä kaukana kuin Maa on Auringosta ja silti heissä ja minussa on samaa. Vessassakin on pakko käydä niin heidän kuin minun. Hyi olkoon.
Kiitos, että osaan hallita satojamiljoonia eurojani. Mutta arvostan suuresti sinua joka olet minut luonut, jos neuvot, miten saan poikimaan miljoonia lisää ja lisää, sillä jos niin ei käy, elämäni tarkoitus sammuu. Arvooni on niitattu €. Ainoa mitä arvostan ja mikä elämälleni antaa mielen, on kultaisenvasikan tanssi. Sitä väitetään epäjumalaksi ja kuolemantanssiksi, mutta eihän se sitä ole. Tavalliset ihmiset halveksivat sitä siksi, etteivät kyykkyasennossaan tiedä: eurotanssi kiihottaa kun täysin palkein saa liihottaa. Noh noh, meni melkein loruksi, joten syytä suoria kravatti ja palata asiaan, rykäistä: kultavasikka pitää raharuhtinaan elossa ja on syvimmän kiitollisuuteni alkupääoma ja loppusaldo. Kun kuolema minut aikanaan omakseen ottaa ja tanssini jäätyy ja hymyni hyytyy, on viimeinen tahtoni, että rahani heitetään viemäriin, sillä miljoonan miljoonani ovat niin eläessä kuin kuollessa vain ja ainoastaan minun.
Olen arvokas ja uskollinen itselleni kuolemaan asti ja sen ylikin. Minä ja omaisuuteni olemme yksi ja sama kokonaisuus. Aina ja ikuisesti. En vain toivo, vaan vaadin, että viimeinen tahtoni toteutuu, sillä en kestä ajatusta että kuoltuani en hallitse enää elämääni.
Arvokas kuolema, aikanaan, on Minä Itse ja Omaisuuteni.
Nyt palaan osakekurssien pariin. Tiedän mitä onni on.
Avaan radion taustamusiikiksi, jotta työtehoni finanssiyhtiön pääjohtajana paranee. Tarkkaavaisuuteni uhkaa hetkeksi herpaantua, kun jään kuuntelemaan ufojuttuja maailmasta mitä en ymmärrä.
Arvokas kuolema, aikanaan, on Minä Itse ja Omaisuuteni.
Nyt palaan osakekurssien pariin. Tiedän mitä onni on.
Avaan radion taustamusiikiksi, jotta työtehoni finanssiyhtiön pääjohtajana paranee. Tarkkaavaisuuteni uhkaa hetkeksi herpaantua, kun jään kuuntelemaan ufojuttuja maailmasta mitä en ymmärrä.
Oi kiitos sa Luojani armollinen (Tapiolan kuoro)
Oi, kiitos sa Luojani armollinen
Joka hetkestä, jonka ma elin,
Kun annoit sa ruumihin tervehen
Ja syömen mi sykähteli,
Kun annoit sa tervettä kättä kaks,
Kaks silmää sieluni ikkunaks,
Ja hengen herkän ja avoimen
Joka tuutia tuulosen.
Sua kiitän mä Luojani armollinen,
Kun annoit sa kodin hyvän,
Soit äidin niin hellan ja herttaisen
Ja taaton niin tarmoa syvän,
Kun annoit sa myös pari ystävää
Ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,
Ja annoit sa armahan isäinmaan,
Jota kyntää ja rakastaa.
Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
Kun laulun lahjan sa annoit,
Kun riemut ja murheet lapsosen
Näin sävelten siivillä kannoit,
Sen sulta, sulta ma yksin sain
Ja sulle siitä mä vastaan vain
Ja leiviskästäni tilin teen,
Miten käytin mä kanteleen.
Eino Leino
Outoja ovat sanat. Tuollaistako on elämä muurin tuolla puolen?
On laulussa silti yksi säe minkä ymmärrän: Ja leiviskästäni tilin teen.
Tilitykseni kuuluu: euronumerot tuovat euforian.
Sanat ovat sanoja, niitä voi hämmentää, niillä voi manipuloida. Mutta numerot ovat niin kuin ovat, niitä minä arvostan ja kiitän. Jotta numerot kaunistuvat, on taas paiskittava töitä. Irtisanottavia tulee olla... Aavistaako kukaan, mikä urakka minulla numeroiden parissa on. Tuskin. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Outoja ovat sanat. Tuollaistako on elämä muurin tuolla puolen?
On laulussa silti yksi säe minkä ymmärrän: Ja leiviskästäni tilin teen.
Tilitykseni kuuluu: euronumerot tuovat euforian.
Sanat ovat sanoja, niitä voi hämmentää, niillä voi manipuloida. Mutta numerot ovat niin kuin ovat, niitä minä arvostan ja kiitän. Jotta numerot kaunistuvat, on taas paiskittava töitä. Irtisanottavia tulee olla... Aavistaako kukaan, mikä urakka minulla numeroiden parissa on. Tuskin. Kiittämättömyys on maailman palkka.
