Kun päätimme että Savoon muutamme, mutta emme vielä tienneet minne sinne, ajelimme pitkin ja poikin Pohjois-Savon maita ja mantuja - ja katsastimme taloja.
Eräässä vaiheessa Siilinjärvi oli ykkössuosikki. Lähellä Kuopiota, lähellä saarimökkiä. Jospa sieltä löytyisi kotikolo!
Tilasimme neljäksi kuukaudeksi Siilinjärven paikallislehden,
Uutis-Jousen. Kuopion jotenkin tunnemme, mutta Siilinjärven hyvistä ja huonoista puolista on otettava tarkka selko ennen kuin vihertää jos vihertää, versoo jos versoo - vapaasti ja pakottamatta - tiedän paikan armahan -laulu.
***
Etsimme ja etsimme.
Heinäkuisena hellepäivänä ajelemme ties kuinka monennen kerran Siilinjärvelle, minkä keskus on pyhitetty peltilehmille ja kaupoille, jotka reunustavat isoa pysäköintialuetta. Auton mies ajaa nätisti ruutuunsa. Sovimme, että minä menen jututtamaan kaavoittajaa ja mies käy sillä välin rautakaupassa. Nyt kun hän vapautunut työn ikeestä, hän voi yllin kyllin viettää aikaa siellä minne on pitkät vuodet halajanut: rautakaupoissa joiden työkalut vastaavat hänen kätevien käsiensä kaipaavaan huutoon. Nytpä tahdon olla ma…
Heippa, pussaamme.
Minun reissuni kunnanvirastoon on antoisa ja valaiseva. Kaavoittaja kertoo juurta jaksaen mitä Siilinjärvi on ja mitä tulee olemaan, ja palaan kiittäen ja intoa puhkuen kohti autoamme. Kohta saan avata tietopankkini rakkaalleni. Ja mitä näenkään. Mies istuu ratin takana myrtyneenä. Missä on ilolintuni, armaani, kultani mun, siinä on, paikallaan mutta mieli mustana, mikä näkyy naamasta ja laulu on kadoksissa. Suu pysyy tiukkana viivana. Yleensä ei koskaan näin. Viivyinkö liian kauan?
Selitän:
- Ku piäsen huastelemmaa ommoo kieltä, tätä ihanoo savvoo, ja kumpanennii suap heitellä vastuun palloo ni se vasta jos mikä yllyttää koluammaan kaekki mutkat ja mäet ennenko ytimiin piästään, ja eihän sillon kellolla oo mittää virkoo, virkkoon miehelle. -Voe, voe, kellostako kenkä puristaa ja hik' otaltas pirskahtaa.
- Kellostapa kellosta, hämäläinen mieheni sanoo ja ojentaa minulle - sakkolapun.
- Rautakaupan ovella muistin, ennen kuin sinne jalallani ehdin astua, että parkkikiekon unohdin laittaa näkösälle. Palasin oitis takaisin ja jo oli parkkipirkko tai lappuliisa, kumpi lie, ehtinyt ensin. Laillisesti olen pysäköinyt - ja kaiken lisäksi vapaita paikkoja parkkialueella piisaa yllin kyllin - vain P-kiekko unohtui. Heti sakotetaan! Ja muutamasta minuutista tässä on kyse. Takuulla kyttäävät jossain lyhtypylvään takana viattomia uhreja. Ei me tämmöseen paikkaan voi tulla asumaan, niin tuli paha mieli, sanoo mies, käynnistää auton ja ajelee Kuopioon. Sinne jäi rautakauppa vasaroineen ja nauloineen ja Siilinjärvi.
En inissyt vastaan, sillä minun korviani joissa kuulovikaa on, riepoo Siilinjärven keskustaa halkova moottoriliikennetien jyrinä ja toisekseen tuo kaaheen aakee laakee joka on autojen mekka. Eikö mitään kauniimpaa kuin iso parkkialue ole keskustaan keksitty? Minä vaan kysyn. Ja hiekkaharjuisen Siilinjärven syrjemmillä paikoilla kaivetaan maahan kuoppia asfalttifirmojen tarpeisiin. Tokko sieltä talon tohtii ostaa, tiedä mikä louhinta alkaa naapurustossa kun hiekkaa hamutaan ei pienellä lapiolla vaan suurella kauhalla.
***
Kuopiossa vaan ei sen keskustassa nyt asumme ja hyvä niin. Järvi jäätyy silmissä.
Uutis-Jousen tilaus jatkuu vielä jonkin aikaa. Huomasimme leikkimielisen kilpailun: keksi uudelle kunnalle uusi nimi: Maaninka ja Siilinjärvi sillä näet nimittäin yhdistyvät.
Innostumme tuumimaan. (Ei ole mies enää pysäköintisakoista kaunainen tai ehkä vähän. Pysäköintisakoilla kustannetaan yhteistä hyvää, lohdutan. Ajatus hyvittää.)
Ei-niin-kovin-kauniita paikannimiä Savossa piisaa. Täällä on Varkautta ja Pieksämäkeä ja Rötikköä, Raiskiota, Iso-Paskoa, Pikku-Paskoa. Ovatko nimet niin rumia että ovat jo kauniita. Vaatimattomuus kaunistaa. Emme lähde kuitenkaan jatkamaan rumien paikannimien sarjaa.
Siilinjärven Pöljä ilahduttaa aina, mutta se on varattu jo.
- Sima! Se olis kiva, keksin.
Sima (SiMa)-nimessä ovat tasapuolisesti molempien kuntien, Siilinjärven ja Maaningan, ensimmäiset tavut (MaSin hylkäsin kuitenkin, jokin marssijärjestys sentään olla pittää). Sima nostattaa mieleen positiivisia fiiliksiä. Viikinkiajan Skandinaviassa sima oli merkittävässä asemassa ja hunajaista nestettä pidettiin viisasten juomana. Viisautta Siilinjärvellä ja Maaningalla on. En tiedä, mutta uskon.
Mies ehdottaa
Juurusmaa-nimeä. "Siilinjärveä ympäröi Juurusvesi ja 'maa' tulee Maaningasta", hän esittee perusteluksi ja lähettää viestin matkaan.
Postiluukusta tipahti eilen pehmeä kuori, jonka sisältä paljastui pipo. Mies oli voittanut nimiarvonnassa Juurusmaa-ehdotuksellaan pipon, jonka reunassa koreilee 'Uutis-Jousi'.
Meillä oli niin, niin hyvä mieli, että lähdimme ajelemaan Siilinjärvelle. Mies pisti pipon päähän. Päätä ei palele eikä pipo kiristä. Pysäköimme auton ruutuunsa ja sijoitimme sinivalkoisen P-kiekon kojelaudalle.
Likkoo kuvvoo kaks kertoo ni suatat nähhä tekstin.
