kakkaava valas

Kaikilla ihmisillä on yhteinen osoite: planeetta Maa. On ollut alkueevasta lähtien, on tällä hetkellä – ja toivon mukaan on myös tulevaisuudessa.  Niin kuin ihmiset tarvitsevat hyvää kohtelua ja hyvää tahtoa, sitä samaa kaipaa ikioma lintukotomme ja sen äiti Maa ja isä Taivas. Luonto.

Koskaan et muuttua saa, laulaa laulu. Ilmastonmuutos muuttaa elämän edellytyksiä huonoon suuntaan, asuupa ihminen missä tahansa maapallon kolkalla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tyttäreni ensimmäinen sana oli: kukkia. Siitä se lähti: luonnonrakkaus ja -suojelu, tietämys ja tutkimus.  Hänen kauttaan olen oppinut paljon elämästä ja luonnosta – myös ihmisen vaikutuksesta luonnon hyvin- tai pahoinvointiin.

Tällä hetkellä Hanna toimii Canberran yliopistossa. Hän kirjoittaa Helsingin Sanomiin  tiedekolumneja. Kun luin hänen maaliskuisen  kolumninsa, kysyin, saanko tuoda sen blogiini. Hän antoi luvan. 

HS - Tiede & Luonto - 13.3.2012

AIVOITUKSIA

Kakkaava valas saa valtameret tuottamaan

HANNA KOKKO
Kirjoittaja on evoluutioekologian professori Australian kansallisyliopistossa Canberrassa.

Valaat syövät kaloja. Hylkeet syövät kaloja. Jos merissä on vähemmän valaita tai hylkeitä, kaloja on enemmän ja me voimme syödä paljon kalaa. Logiikka kuulostaa todelta - mutta sitä se ei ole.

Valaita ja kaloja on merissä murto-osa siitä, mitä ennen. Tämän voisi kaiketi selittää kalastusinnollamme. Mutta miksi myös eläinplanktonia, kuten krillejä, on nykyisin kovin vähän? Jos planktonia ahmivia kaloja ja valaita on vähän, luulisi edes krilliä riittävän.

Vai onko niin, että merissä menee kaikki jotenkin pieleen, kun valaat häviävät?

Merten tuottavuus on kiinni kasviplanktonista. Yhteyttäminen tapahtuu pinnan tuntumassa, koska syvemmällä ei ole tarpeeksi valoa. Planktonista osa vajoaa jatkuvasti kohti syvyyksiä, ja syvänteisiin painuvat myös ravinteet.

Lämpimän pintaveden ja kylmien syvyyksien välillä on rajapinta, jonka läpi ravinteiden paluuliikenne ei oikein suju. Etenkin rautaa on pintakerroksissa usein liian vähän pikkueliöiden aineenvaihduntaan.

Mitä tapahtuu, kun systeemiin lisätään valas?

Iso otus syö ja kakkaa paljon. Toisin kuin kalan tai krillin kakka, valaan kakka kelluu, ja valaat myös ulostavat pinnan tuntumassa. Jos valaita on paljon, niiden syömä ja ulostama rauta palautuu tehokkaasti pintakerrokseen. Tuottavuus kasvaa, kun kasvi- ja eläinplanktonin sekä kalojen määrä lisääntyy. Valaitakin on pian enemmän.

Ja mitä enemmän isoja ja keskikokoisia eläimiä ui merissä, sitä paremmin merivesi sekoittuu. Jopa nykyiset pienet kala-, hylje- ja valaskannat liikuttelevat merissä ravinteita yhtä paljon kuin tuulet ja vuorovesi-ilmiö.

On ehdotettu, että meriä lannoitettaisiin raudalla ilmakehän liian hiilidioksidin sitomiseksi.

Mutta valaat voisivat tehdä saman! Menneinä aikoina meret kuhisivat elämää. Valaitakin oli niin paljon, että ne pitivät kokonaisten valtamerten tuottavuutta pystyssä. Kun tuottavat meret pitivät krillikannat kunnossa valaiden syöpöttelystä huolimatta, kuollessaan pohjaan vajoavat krillit olivat melkoinen hiilinielu.

Valaanpyynnillä on vuosikymmenten kuluessa ollut hämmästyttävä seuraus: se on voinut tylsyttää tehokkaan aseen ilmastonmuutoksen torjunnassa.

kannattaako juuttua peilin eteen

Mediuutiset 17.2.2012:

Itsensä tuijottelu peilistä aiheuttaa enemmän henkistä pahoinvointia kuin hyvinvointia, osoittaa brittitutkimus.

Tutkijat panivat koehenkilöitä katsomaan itseään peilistä kymmenen minuuttia kerrallaan. Koehenkilöt tunsivat katselun jälkeen olonsa masentuneiksi ja ahdistuneiksi. Myös ne ahdistuivat, jotka alunperin olivat tyytyväisiä ulkonäköönsä.

Tutkimus on julkaistu Behaviour Research and Therapy -lehdessä.

mutu

Tyttäremme, evoluutioekologi, laskee lampaita  Australiassa 5.3.2011 viikonloppuretkellään...

 

...ja vaeltaa vuoripuromaisemissa:

Näin Australiassa.

Samana päivänä tyttären äiti ja isä, Anna ja Tapani (toisilta nimiltään), laskevat Kallaveden jäällä kaloja, kunhan Ahti...

Pakastimessa odottaa jo kahdeksan ahventa edellisiltä reissuilta, puuttuu enää sata + 1  kalaa niin kukkotarpeet olisivat kasassa.  He jatkavat sinnikkäästi pilkkimistä. Onneksi sisua ja intohimoa piisaa. Ja kaloja Kallavedessä. 

Lauantaina jäällä ovat vain he ynnä varislauma joka laskeutuu lähelle saalista kärkkymään, viisaita lintuja kun ovat. Mutta ei variksissa ennustajan vikaa ole, sillä ei-oo -nollatulosta nousee avannosta yritys yritykseltä. Savolaiset ahvenet ovat taitavia elleivät vallan kieroja. Pilkissä on punainen "koho", rinkula, joka taipuu sen merkiksi että kala veden syvyyksissä on iskussa. Niin tuntuu olevan, rinkula heiluu kuin heinämies ja taipuu kiitettävästi. Ei se vipatus tuulen huminasta eikä viiman viemästä veden virtauksesta johdu, sen verran Anna ja Tapani pilkkinsä metkut jo tuntevat.

-Nyt tärppää, nyt tärppää, hihkuvat yhdestä suusta ja halusta ja variksetkin hyppelevät tasatahtia lähemmäs avannon reunaa katsomaan kuinka punarengas elämöi, mutta kun Anna kiskaisee siiman ylös, mieli painuu alas. Syötti, surviaisen toukka on poissa, niin ahvenkin joka jälleen kerran menee menojaan mehukas toukka  vatsassaan.

Anna ja Tapani tietävät mitä tarkoittaa härnääminen. Toisaalta, tekeväthän he sitä itsekin. Elämä on joko-tahi, riippuu miltä kantilta katsoo, missä roikkuu.

Lopulta yksi kala tarttuu koukkuun ja suostuu tulemaan ylös asti - ja hetken perästä toinen.

- Miten ruma! pääsee Annalta. - Ei oo tuo ahven, ei sinne päenkään!
- Ei kalaa rumaksi saa haukkua sen enempää kuin ihmistäkään. Itsehän tästä aina muistutat.

- Mmm, mutku tuo tuossa vaan on niin ikävännäköinen. Oon pienestä pitäen ihhaellu  ahvenia. Mitenkä on kaonis ahvenen evän värj ja harmaan juomun viiru. Piirsin ahvenia kaheksan vanahana iltakauvvet  ja värittelin  niitä. Olj ies jottain kateltavvoo. Kalasualista ku ei  tullu.  Suaren laeturilla huavi käessä mahallaan makkoelin uamusta iltaan ja yritin pyyvystee kivuttomalla tavalla lempikalojaein. Mutta mikä ihme tämä kala voes olla? Anna nostaa piskuisen sintin silmiensä eteen.

Anna ja Tapani keräävät pallinsa ja kamppeensa kainaloonsa ja selkäänsä ja talsivat autiota jääkenttää pitkin kotia kohti. Kalapussi, iso kuin toiveiden tynnyri,  on liki tyhjää täysi. Sintillä on pituutta kuusi senttiä. On niitä sentään kaksi. 

Luonnontieto ei ole Annan vahvin laji hänen pääkopassaan, joten kirjaan on taas aihetta tarttua kalan kohdalla. Ei ole ensimmäinen kerta.

Tietokirja on vaativa väline. Tieto muuttuu kaiken aikaa ja jos tänään sanot yhtä ja se präntätään kirjaan,  niin huomenna se on ehkä jo kumottu, ja valo paistaa täysin vastakkaiselta suunnalta. Ei ole tietoyhteiskunnassa ihmisen helppo vaeltaa. Auktoriteetit on kumottu rytisten saati että kukaan millään alalla yksinvaltias guru olisi.  Tai ei Anna tiedä, koska ei tiedä. Ajatus livahtaa lääketieteeseen ja erilaisiin hoito-ohjeisiin ja terveysvalistukseen mitä on kremppoihinsa saanut. Kai tavoitteena on silti aina pyrkimys hyvään elämään. Kaikille. Jokaiselle yksitellen.  Ruokitaan niillä eväillä mitä tietämys on kulloinkin parhaaksi katsonut.  Tottahan hän kiitollinenkin saamastaan avusta on.

Anna palaa kysymykseensä. Kalalla tulee olla nimi. Kaikilla kaloilla on nimi, ei kai nimetöntä kalaa ole olemassakaan. Vai onko? Kun senkin tietäisi. Hän avaa Lauri Kolin Suomen kalat -kirjan, lukee ja vertailee kalojen kuvia saaliiseen mikä Saaristokaupungin edustan vesiltä pilkkiin tarttui.

- Löytyi! Kala on mutu! Anna kiljahtaa.

Tapani kiiruhtaa katsomaan ja tekstin luettuaan vahvistaa:

- Kyllä, mutu on kalamme. Ei mitään 'musta tuntuu' -huuhaata ole tämä mutu.

- Tiesitkö ennen, että on olemassa mutukaloja?

- Totta kai.

- Minä en. Ihanaa oppia uutta. Miltähän mutu maestuu? Anna epäilee ja kuiskaa itsekseen jottei Tapani kuule: - On se vuan niin ruma. 

- Jospa pilkitään lisää näitä mutuja ja teet niistä sitten mutukalakukon, Tapani keksii. Anna on hiljaa. Vaitiolo on myöntymisen merkki.

täst'edes lähiruokaa, kiitos

Pakastimessa on nyt 8 ahventa ja 2 mutua. He jatkavat pilkkimistä, sillä vaikutuksen puhtaan lähiruuan puolesta tekee myös ohjelma minkä he Yle Areenasta katsovat: Terveys lautasella.

Eräässä intialaisessa kylässä ei muisteta tavatun syöpää muutoin kuin purutupakan käytön johdosta. Teollista ruokaa ei käytetä lainkaan, kurkumaa syödään paljon. Ylipainoisia ei ole. Liikuntaa tulee yllin kyllin kun hankkii ruokansa läheltä, luonnosta.

Lähiruokaa on Kallavedessä riittämiin.  Kalat saa ylös jos on aikaa ja tahtoa. Työ verotti ajan mutta nyt sitä on.  Taito on vielä hakusessa. Uusi päivä, uusi kala mielessä Anna ja Tapani tarttuvat jälleen pilkkiin ja kairaan ja käyvät kohti jääkenttää.

mutu

10x10=100

Yykaakoonee

tarjolla erinomaisia kalaruokaohjeita

 

 Johan Knutson: Onkiva Runeberg

Ei kala miestä hae, jollei mies kalaa.

 Eikä ruokaohje herkuttelijaa hae, jollei herkuttelija ruokaohjetta. 

Terveisiä Kuopion kansalaisopiston kalaruokakurssilta! Postaukseni on pitkä, joten sanon heti alkuun, mikä on pääasia. Tulostakaa ihmeessä lopun kalaruokareseptit, joiden mukaan teimme ruuat ja voi että kuinka hyviä niistä tuli. Ja jos intoa piisaa, kokeilkaa.

Kurssi oli keskiviikkona 23.2. Makuaisti on yhä sfääreissä.

Meitä  on kokoontunut kansalaisopiston opetuskeittiöön 16 innokasta kokkaajaa. Työskentelemme  pareittain. Kukin pari valmistaa yhden kalaruuan, jonka kantaa illan päätteeksi seisovalle pöydälle yhteisesti nautittavaksi. Näin jokainen pääsee maistamaan kaikkia kahdeksaa kalaruokalajia. Mukana on myös salaatteja, leivonnainen ja jälkiruoka. Vesi herahtaa kielelle valmiiksi.

- Ja nyt valitsette parin itsellenne, opettaja kehottaa.
Vieressäni istuva nainen kääntyy puoleeni ja kysyy:
- Ollaanko myö pari?
- Ollaan vuan.

Kun kahdeksan paria on löytynyt, opettaja alkaa huutokaupata  reseptejä.
- Jotkut kalaruuat ovat vaativia valmistaa, toiset helppoja.  Nostakaa käsi ylös, kun kuulette reseptin, jonka valmistus kiinnostaa.

1. KELTAINEN KALAKEITTO + KAURALESEPALAT
2. KEVYT KALAMUREKE + KATKARAPUKASTIKE
3. HAUKIPIHVIT + PAISTETUT JUUREKSET
4. KALAGRATIINI
5. EEMELIN KALALEIVÄT + VIHERSALAATTI
6. KALASALAATTI
7. MUIKKUPIHVIT
8. LOHIPIIRAKKA + SITRUUNAKIISSELI


Päätämme kuiskien Helena-parini kanssa,  ettemme viittaa, vaan otamme vastaan sen, mikä viimeiseksi jäljelle jää.  Ja kas yllätystä, hännille tipahtaa  kaikkein helpoin, kalasalaatti.  Olkoon se onnenkantamoisemme yhteiseen ruokailuhetkeemme.

Miten sujuu kahden toisilleen entuudestaan tuntemattoman  naisen parityöskentely? Yhteisymmärrys syttyy sekunnissa. Kaksi kertaa riisit palavat pohjaan kun innostumme työpisteemme äärellä juttelemaan, ja yhden kerran sitruunamehu lentää lattialle kun puristin on vääränlainen (vika on puristimessa, ei meissä... meidän mielestämme), mutta lopulta olemme valmiit. Nostamme kalasalaattimme pöydälle mestarikokkaajien valmistamien kalaruokien (niiden joista ope sanoi 'vaativa') joukkoon. 

*

Opettaja kertoo ennen herkuttelun aloittamista niksejä.

- Kalafileitä kannattaa pitää pakastimessa tunti ennen kuin viskaa ne  monitoimikoneeseen. Näin ruodot napsahtavat vaivattomasti muruiksi, ja kalamurekkeen massa on pehmeää ja "ruodotonta" kuin poutapilvi.

- Kalan käsittelyn jälkeen kädet kannattaa pestä terässaippualla, jolla kalanhaju lähtee sormista.

- Keraaminen liesitaso on yhtä mainio  leivonta-alusta pullataikinalle kuin kivitaso. Öljynkin keraaminen taso kestää - mutta ei luonnollisestikaan  terävää veistä.

- Jos tuoretta ahventa ei ole saatavilla, pakastealtaan puna-ahven on kelpoa käyttökalaa, jolla ohjeet onnistuvat vallan hyvin.

- Kannattaa valita keittiöön erivärisiä leikkuulautoja: sininen on tarkoitettu kalalle, punainen lihalle, vihreä vihanneksille ja valkoinen mille tahansa. Ruskea lauta sopii esimerkiksi sipulille.

lohipiirakka uuniin lähdössä

haukipihvit ennen paistamista

vihersalaatti ja avokadokastike

paistetut juurekset: porkkanaa ja palsternakkaa, nam

kalasalaatti

muikkupihvit

Eemelin kalaleivät, kalamureke ja salaatit - liian hyvää, sanat kalpenevat

sitruunakiisseli sopii kala-aterian päätteeksi

Kello käy. Ilta etenee. Kukin pari on saanut ruokansa valmiiksi. Täytämme lautasemme noutopöydän kalaherkuista. Istuudumme pöydän ääreen.  Aterioimme hartaina. Kahdeksan erilaisen kalaruuan syönti on yhtä gurmeeta. Glamouria. Taivaallista. Miten eri tavoin valmistetuista kaloista voikin saada niin maittavia, toinen toisilleen yhteensopivaa herkkuja.

Kala on ihme. Ja yhteisen hyvän jakaminen. Jo aiemmin tiesin, mitä on yhteisöllisyys, kun bloggaajien herkut kokivat päivänvalon. Niiden antia olen usein  nauttinut ja toivonut että kiitollisuuteni menee perille. Lisään myös sinne kalakurssin ohjeet.

Pakkaan kalaruokakurssin reseptit eväsreppuuni. Kotini on tätä nykyä paitsi linnani myös kalaravintolani. 

Kirjoitan reseptit myös Sinulle. Ymmärrän mitä tarkoittaa jaettu ilo.  Kunpa jonain kauniina päivänä kokeilisit esimerkiksi Eemelin kalaleipiä, kalagratiinia, haukipihvejä ja paistettuja juureksia, kevyttä kalamureketta ja katkarapukastiketta.   Ja, ja… kaikkia.

Ole hyvä:)

KELTAINEN KALAKEITTO

2 l kalalientä tai vettä ja 4 kalaliemikuutiota
500 g ahven-, kuha-, tai haukifileitä
4-5 keskikokoista perunaa
2 keskikokoista porkkanaa
pieni pala lanttua
2 sipulia
2 tl öljyä
2 tl kurkumaa
1/2 tl inkivääriä
2 dl kermaa
(suolaa)

Kuori perunat, porkkanat ja lanttu ja kuutioi noin 1/2 cm:n kuutioiksi, silppua sipuli pieneksi.
Kuullota hetki öljyssä kasviksia kattilassa, lisää kalaliemi.
Keitä hiljaisella lämmöllä, kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä.
Paloittele kala suupalan kokoisiksi paloiksi ja lisää keittoon kerma ja mausta kurkumalla, inkiväärillä ja tarvittaessa suolalla ja anna kiehahtaa.
Tarjoa lisäkkeenä leipää.

KAURALESEPALAT

24 kpl

5 dl vettä
50 g hiivaa
1/2 dl öljyä
1/2 dl siirappia
1 1/2 tl suolaa
3 dl kauraleseitä
9 dl hiivaleipäjauhoja

Pinnalle:
1/2 dl kauraleseitä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen.
Lisää öljy, siirappi ja suola.
Sekoita joukkoon leseet ja jauhot.
Levitä taikina leivinpaperin päälle pellille.
Ripottele päälle leseitä ja taputtele ne pintaan kiinni.
Leikkaa levy paloiksi.
Anna kohota peitettynä noin puoli tuntia.
Paista uunissa 200 asteessa 15-25 minuuttia.

KEVYT KALAMUREKE

400 g kalafileitä (haukea, kirjolohta)
1 tl suolaa
hiven valkopippuria
2-3 rkl margariinia
2 dl keitettyä ja jäähdytettyä maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl perunajauhoja
2 munaa
roseepippuria
nippu tilliä

Kiehauta maito ja anna jäähtyä.
Voitele hyvin pitkänomainen kakkuvuoka tai pateevuoka.
Jaa kala pienemmiksi palasiksi.
Pane kaikki ainekset maitoa ja tilliä lukuunottamatta koneen kulhoon. Käynnistä kone ja lisää maito syöttösuppilon kautta.
Lisää tilli ilman varsia.
Anna koneen käydä kunnes seos on tasaisesti hienontunut.
Kaada taikina vuokaan.
Peitä se alumiinifoliolla.
Paista joko vesihauteessa (uuni 175 astetta) tai alhaisessa 125 asteen lämmössä noin tunnin verran.
Tarjoa tillillä maustetun katkarapukastikkeen kanssa:

KATKARAPUKASTIKE (edellisen ohjeen) kalamurekkeelle

3 rkl voita
1 rkl tomaattipyrettä
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl kalalientä
1 dl kermaa
150 g katkarapuja

Sulata voi kasarissa ja lisää tomaattipyre ja kuullota hetki, lisää jauhot ja jatka kuullotusta, lisää kuumaa kalalientä vähän kerrassaan koko ajan sekoittaen. Anna hautua 10 minuuttia, lisää kerma ja katkaravut (ja hienonnettu tilli), kuumenna (älä keitä) ja tarjoa kalamurekkeen kera.

HAUKIPIHVIT

0,5 kg haukifileetä
2 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
3 tl suolaa
0,5 ruukkua tilliä ja/tai ruohosipulia
pala purjoa
tuoretta rakuunaa tai timjamia

Sekoita kaikki ainekset keskenään tehosekoittimessa, lisää viimeiseksi kerma ohuena nauhana tehosekoittimen koko ajan käydessä. Muotoile taikinasta pihvejä. Kasta kädet välillä kylmässä vedessä. Paista pihvit molemmin puolin kypsiksi pannulla. Pihvit voi kypsentää myös uunissa tai kiehuvassa vedessä tai kasvisliemessä.

Vinkki: Voit maustaa pihvit myös muilla yrttimausteilla tai laittaa ripauksen chiliä pienen potkun antajaksi. Voit paistaa pihvit myös lettupannussa niin saat tasaisen pyöreitä ja pieniä pihvejä.

PAISTETUT JUUREKSET

2 porkkanaa
2 palsternakkaa
öljyä
suolaa ja pippuria
ruohosipulia

Leikkaa porkkanat ja palsternakat ohuiksi viipaleiksi. Kuullota ne kypsiksi oliiviöljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Viimeistele hienonnetulla ruohosipulilla. Tarjoa haukipihvien kanssa.

KALAGRATIINI

n. 600 g kampelaa, siikaa tai muuta kalaa, esim. kuhaa
n. 100 g purjoa
0,5 tl rouhittua valko- tai mustapippuria
2 dl hyvää kalalientä
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 rkl sitruunamehua

Kuorrutuskastike:
haudutusliemi (3 dl)
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl ruokakermaa
100 g sulatejuustoa (esim. yrtti)
1 tl kuivattua rakuunaa

Perunareunus:
4 dl perunasosetta
1 keltuainen
2 rkl voita tai margariinia
(ripaus muskottia)

Pinnalle: juustoraastetta

Leikkaa purjo ohuiksi viipaleiksi. Mausta kalafileet pippurilla. Jaa purjoviipaleet kalafileille ja taita fileet kahtia. Nosta voideltuun uunivuokaan. Kaada päälle kalaliemi ja viini. Peitä foliolla ja kypsennä n. 15 minuuttia 200 asteessa. Kaada liemi vuoasta kattilaan. Sekoita kerma ja vehnäjauhot sekaisin ja kaada seos kalaliemeen. Kuumenna sekoittaen ja keitä pari minuuttia. Lisää sulatejuusto nokareina ja sekoita, kunnes juusto on sulanut. Sekoita joukkoon rakuuna. Kaada kastike kalojen päälle vuokaan.

Sekoita kuuman perunasoseen joukkoon keltuainen sekä voi ja pursota se kalavuoan reunoille esim. ruusukkeina. Ripottele pinnalle juustoraaste ja gratinoi eli kuorruta 225 asteessa uunissa n. 10 minuuttia. Jos ruoka on kylmä eli valmistit sen jo edellisenä päivänä, kuorruta 200 asteessa 20 minuuttia, että ainekset lämpenevät kunnolla.

EEMELIN KALALEIVÄT

400 g kalafilettä
2 kananmunaa
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
1/2 tl valkosipulipulveria
1 pkt grahampaahtoleipää
50 g margariinia

Hienonna kala monitoimikoneessa. Lisää kananmuna ja mausteet. Pyöräytä massa tasaiseksi. Lado leipäviipaleet tiiviisti työlaudalle ja kaada kalamassa leipien päälle. Levitä lastalla tasaiseksi. Paista kalaleivät rasvassa pienissä erissä paistinpannulla, kalapuoli pannua vasten. Käännä leivät ja paahda leipäpuoli. Tarjoa salaatin kera.

VIHERSALAATTI

pieni pala jäävuorisalaattia silppuna
3 kevätsipulia varsineen silputtuna tai purjosilppua
5 tomaattia kuutioina
5 pientä kypsää perunaa kuutioina

Sekoita salaattiaineet kulhossa ja siirrä laakeaan tarjoiluastiaan. Laita jäähtymään jääkaappiin.
Valmista kastike:
Kuori 1 avokado ja soseuta puolen sitruunan mehun kera sauvasekoittimella. Lisää ripaus valkopippuria ja 5 ruokalusikkaa kevytmajoneesia. Lusikoi kastike salaatin päälle.

KALASALAATTI

200 g perattua savukalaa (esim. savulohta)
1 dl pitkää riisiä raakana
1/2 kalaliemikuutiota
2 1/2 dl vettä
1 pss herne-maissi-paprikaa
pala tuoretta kurkkua
1 omena
tilliä

Kastike:
1 dl appelsiinimehua
1 rkl sitruunamehua
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
1/2 dl öljyä

1. Keitä riisit kypsäksi kalaliemessä. Jäähdytä.
2. Paloittele kala, kuutioi kurkku ja omena. Sekoita ainekset (myös herne-maissi-paprika).
3. Sekoita kastikkeen aineet ja tarjoa erikseen tai kaada salaatin joukkoon.

MUIKKUPIHVIT

400 g isoja muikkuja
1 tl suolaa
1 tl kuivattua tilliä
1 tl roseepippuria
50 g voita
1 dl ruisjauhoja

Perkaa ja fileoi muikut. Sekoita mausteet. Lado puolet muikuista työlaudalle toisistaan erilleen nahkapuoli työlautaa vasten. Ripottele mausteet fileille. Lado loput muikut maustetun fileen päälle nahkapuoli ylöspäin. Leivitä muikkupihvit ruisjauhoissa. Laita pannulle nokare voita. Kun voi olla kullanruskeaa, laita kalapihvit paistumaan ja paista kypsiksi miedolla lämmöllä. Tarjoa tillimuusin kera.

LOHIPIIRAKKA

6-8 annosta

Taikina
150 g voita
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 prk (200 g) kermaviiliä

Täyte
1 dl puuroriisiä
2 1/2 dl vettä
1/2 kalaliemikuutiota
1/2 tl suolatonta sitruunapippuria
3 kovaksikeitettyä munaa
1 dl hienonnettua tilliä
200 g kevyesti tuoresuolattua kirjolohta tai kylmäsavukirjolohta

Sekoita pehmeään voihin jauho-leivinjauhoseos. Lisää kermaviili. Sekoita taikina tasaiseksi. Muotoile taikina suorakaiteen muotoiseksi ja kääri kelmuun. Anna kovettua jääkaapissa. Keitä riisejä 10 minuuttia kalaliemikuutiolla maustetussa vedessä. Mausta kypsä riisi sitruunapippurilla. Viipaloi munat ja kirjolohi. Jaa taikina kahteen osaan, jätä toinen osa hieman toista suuremmaksi. Kauli pienempi taikinanpala leivinpaperin päälle n. 30 x 15 cm:n kokoiseksi suorakaiteeksi. Levitä pohjalle jäähtynyt riisi, munaviipaleet, tillisilppu ja kalaviipaleet. Jätä n. 1 cm reunoista täyttämättä. Voitele reunat munalla. Kauli lopputaikina hieman pohjaa suuremmaksi suorakaiteeksi. Nosta taikina piirakan päälle. Tasoita reunat taikinapyörällä. Sulje reunat veteen kastetulla haarukalla painamalla. Koristele pinta halutessasi yli jääneillä taikinasuikaleilla. Voitele pinta munalla. Pistele haarukalla. Paista 225 asteessa uunin keskiosassa n. 20 minuuttia.

SITRUUNAKIISSELI

4-6 annosta

3 kananmunaa
3/4 dl sokeria
7 dl vettä
3 rkl perunajauhoja
(2 rkl sitruunankuoriraastetta)
1-2 dl sitruunamehua
(1-2 dl kuohukermaa)

Koristeeksi kermavaahtoa, strösseleitä, sitruunamelissan tai mintun lehtiä.

Riko kananmunat kattilaan ja vatkaa kevyesti sokerin kanssa sekaisin. Lisää vesi ja perunajauhot sekä halutessasi kuoriraaste (muista pestä sitruuna hyvin). Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee ja pulpahtaa pari kertaa. Nosta pois liedeltä, anna jäähtyä hiukan. Sekoita joukkoon sitruunamehua makusi mukaan. Lisää tarvittaessa sokeria. Jäähdytä kylmäksi. Vaahdota kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita kiisselin joukkoon, jos haluat kermaisen jälkiruoan. Voit halutessasi pursottaa kermasta vain nokareita koristeeksi. Ripottele pinnalle kuoriraastetta tai strösseleitä ja laita pieni vihreä lehtitupsu koristeeksi.

Vinkki: Painele leivinpaperia raastinraudan päällä ja raasta sitruuna sen läpi. Irrota paperi. Raaste on kaikki tallella käyttöä varten.

hippokampusta ulkoiluttamaan

Alkukirjaimet HI: HIppokampus

Helsingin Sanomat 1.2.2011:

Reipas kävely lisää aivojen kokoa myös ikääntyvillä

Jani Kaaro

Reipas liikunta voi estää vanhusten muistiongelmia. Tuoreen tutkimuksen mukaan ikääntyvien ihmisten aivot eivät kuitenkaan kasva punttisalilla, vaan kävellessä. 

Useiden amerikkalaisten yliopistojen yhteistutkimuksessa oli mukana 120 vapaaehtoista, joiden ikä vaihteli 55–80 välillä. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäinen käveli 40 minuutin lenkin kolmena päivänä viikossa ja toinen osallistui venyttely- ja painojennosto-ohjelmaan.

Koehenkilöitä seurattiin noin vuoden ajan. Heidän aivonsa kuvattiin tutkimuksen alussa, keskivaiheilla sekä lopussa, minkä lisäksi heille tehtiin muistia mittaavia testejä. 

Tulokset osoittivat, että kävelyohjelmaan osallistuneiden henkilöiden hippokampus – jolla on keskeinen rooli muistitoiminnoissa – kasvoi tutkimuksen aikana. Vasemman hippokampuksen tilavuus lisääntyi 2,12 prosenttia ja oikean 1,97 prosenttia. 

Sen sijaan venyttelyohjelmaan osallistuneiden hippokampus kutistui siten, että vasen menetti tilavuudestaan 1,40 prosenttia ja oikea 1,43 prosenttia. Kävelyohjelmaan osallistuneet pärjäsivät paremmin myös muistitesteissä ja heidän veressään oli enemmän BDNF-kasvutekijää, joka lisää hermosolujen kasvua aivoissa. 

Tutkijoiden mukaan tulokset osoittavat, ettei hippokampuksen kutistuminen ihmisen ikääntyessä ole väistämätöntä, kuten viime vuosiin asti on oletettu, vaan vanhukset voivat taistella muistiongelmia vastaan kävelemällä riittävästi. 

Tutkimuksen julkaisi Proceedings of the National Academy of Sciences.

no ei ainakaan kalakukko

 
Tytär, jos on silimäs nyt aaki, ni sulepa noppeesti.

Vaikka pyrin irti kaupallisen joulun houkutuksista ja annan lahjaksi mieluummin vuohen tai polkupyörän kehitysmaihin kuin  tavarataivaalle uuden keinovaloisen sputnikin, en silti voinut  vastustaa kiusausta lähettää Australiaan tyttärelle lahjoo sommoo kun yhen ihanuuvven näin, Kuopijo mielessäin.





Jonotan pääpostissa aikani. Vuoronumeroni kilahtaa ja tulen pussukan ja valmiiksi kirjoitetun  osoitelapun kanssa kassalle.

- Päevee.
- Päevee.
- Pitkä matka on pussukalla eissä.
- Niin on.
- Kukas siellä assuu, onko ihan olemassa vae käämässä?
- Tyttö. Oma tyttö. Olemassa on, aenae viis vuotta ellei enempikkii.
- Mittee se siellä tekköö?
- Suojeloo. Luontoo suojelee. Siellä ja tiällä ja missä millonnii.
- Se on hyvä se. Mutta tiijjät varmaan, ettei Australijjaan sua mitä tahhaasa lähettee? Ne on hirmu tarkkoja siitä mittee ulukopuolelta tulloo.
- Enpä ou tuota tiennä. Mittee sinne ei sua postittoo? kysyn ja puristan pussukkaa rintaani vasten. - Ei tiällä aenakaa kalakukkoo ou, vaekka mielj tekis mauliman paras herkku Aastraalijjaan lennättee, huastelen ja postivirkaeilija hymmyilöö sitä hymyvä mikä kalakukon tykkeejältä irtoo jo pelekän sanan voemalla. Muikkukko. Kyllä meitä naarattaa. Jos jolloonnii sittäe, mutta ei nyt, ei.

Nyt männään ytimiin. Asijaan.

- Tässä on lista kielletyistä jutuista; luehha kaekassa raohassa. On tässä aekoo hyvinnii ku monta kassoo on helisemässä.

Ja minähän luen:

maakohtaiset erityisehdot

Australiaan ei saa lähettää seuraavia tuotteita:

raha,

rahajäljitelmät,

käytetyt vuodevaatteet,

täyttämättömät tai puutteellisesti täytetyt kauppalaskut,

aseet tai aseita muistuttavat esineet ja niiden osat mukaan lukien asejäljennökset ja rekvisiitta,

arvopaperit,

matkashekit

platina, kulta tai hopea valmistettuna tai valmistamattomana

jalokivet, korut sekä muut arvoesineet.

Lahjat Alle 200 AUD (noin 110 EUR) arvoiset lähetykset ovat tullivapaita, merkitään "Unsolicited gift".

rajoitukset

Kaikki Australiaan saapuvat postilähetykset läpivalaistaan, osa alistetaan jälkikoirien tutkittaviksi ja osa tutkitaan käsin. Australian viranomaisten (www.aqis.gov.au) tuontilupa vaaditaan seuraaville tuotteille:

kaikki liha- ja lihatuotteet,

kaikki munaa, meijerituotteita tai lihaa sisältävät ruokapakkaukset ml. nuudelit,

tuoreet hedelmät ja vihannekset,

maito- ja meijerituotteet ml. voi,

juusto ja majoneesi,

siemenet,

multa ja kasvit,

lohi ja taimen tuoreena ja kuivattuna,

pavut tuoreina ja kuivattuina,

ei-kaupallisesti pakatut kuivatut hedelmät ja pähkinät,

hedelmä- ja vihanneslaatikoihin pakatut tavarat.

LUOVUTTAMINEN VAIN VASTAANOTTAJALLE HENKILÖKOHTAISESTI: Sallittu kirjatuille kirjeille, joihin on liitetty saantitodistus. Merkintätapa: "For delivery to the addressee in person."

- Ihan tiällä pussukassa on vuan tyynyliina. Puhas.


kuva

Sinne mänj, ja perille tulloo tytölle kuha lahjapuketti läpivalaistaan ja mitenkä vielä tutkitaan, en tiijjä. Hyvvee matkoo ja jouluva. Ja makkeita öetä.

PS Tyttö, ethän lukena? Etkä varmana nähny  kuvvoo, ethän. Jännee on ku joulu tulloo.

dna-taidetta

Sain tyttäreltä, evoluutioekologilta, postia:

Imagesta luettua:

Yksilöllinen taideteos syntyy syljestä

Jos seinätaiteen löytäminen on vaikeaa, lääkettä tarjoaa kanadalainen DNA 11, joka tekee tilaajan geeninäytteestä abstraktia taidetta. Yritys mainostaa esimerkiksi Wallpaperin takasivulla.

Taidetta tilatessa valitaan ensin värimalli ja sitten koko: isoin eli 92 x 138 cm maksaa 605 euroa. Firma lähettää tilaajalle tikun, jolla tämä ottaa poskensa sisäpinnasta solunäytteen. Näytteen dna:sta otetaan raakakuva, joka työstetään toivotuksi. Tauluun voi myös yhdistää usean ihmisen geenejä. "Rakas, tilaisin meille yhteisen lahjan - saisinko vain ensin tunkea tämän tikun poskeesi?"

Taulun saa myös suudelmastaan, joka painetaan punatuilla huulilla näytepaperille. Sormenjälkitaiteesta taas voisi kiinnostua vaikkapa Suojelupoliisi.

Erikseen tilattavan oppaan avulla teoksesta löytää esimerkiksi hiusten väriin ja älykkyyteen kytkeytyvät geenit. Dna-taiteessa on toki palautusoikeus. "Geenini ovat rumat, saisinko rahani takaisin?"

www.dna11.com

löytöretkelle

Smålannissa on paikkakunta nimeltä Markaryd, missä asui 1800-luvulla kymmenlapsinen Perssonin perhe. Leipä oli tiukassa ja osa lapsista joutui lähtemään kotinurkilta vieraille maille: toiset Amerikkaan, toiset Suomeen.



Heistä vuonna 1858 syntynyt Johan August (otti myöhemmin nimekseen Kristiansson) nousi mieheksi vartuttuaan vuonna 1879 veljestensä Svenin ja Elofin kanssa Tukholmassa laivaan, saapui Helsinkiin ja jatkoi matkaansa Savonlinnaan. Siellä hän meni nahkurinoppiin ja sai pian elantonsa rukkasista, satuloista ja nahkaremmeistä joita kauppasi markkinoilla ympäri maakunnan ja maan. Kun Johan oli päässyt leivänsyrjään kiinni, hän solmi avioliiton suomalaisen Hildan kanssa ja sai tyttären, Hildurin. Johanin ja Hildan kotona Savonlinnassa ei saanut puhua ruotsia, koska kieliriidat kytivät ja oli hyväksyttävämpää että Johan oppii suomen kielen kuin että Hilda ja lapset ruotsin.

Johan August oli isäni ukki. Isä ei maininnut ruotsalaisista sukujuuristaan meille lapsille kuiskaustakaan, ei liioin Johanin sisarusten jälkeläisistä. Syytä en tiedä.

Mutta menneisyys ei jätä. Pari vuotta sitten sain yllättäen puhelinsoiton Johanin sisaren jälkeläiseltä, pikkuserkultani, ja kuulin isän äidinpuoleisesta suvusta ja vasta perustetusta sukuseurasta johon liityin. Tutunoloiselta juuri löytyneet sukulaiset vaikuttavat. Toivon että tunne on molemminpuolinen.

Olen lähdössä heidän kanssaan Markarydiin, missä tapaamme ruotsalaisia serkkujamme. Lennämme Kööpenhaminaan, josta jatkamme matkaa bussilla kohti Markarydiä.

Tulee tiivistunnelmainen viikonloppu: uteliaisuus kytkettynä historiaan antaa näkökulmia pitemmälle kuin minne kellonviisarit yhden viikonlopun aikana yltävät. Tunne juuresi, kasvata siipesi –matka alkaa.

Markaryd on pieni kunta, asukkaita kymmenentuhatta. Vettä on kyllin ympärillä – ja kun isänäidin suku ei ole kotoisin ruotsalaisesta linnasta vaan metsämökistä matalasta, ounastelen että tulee tunne kuin kotiini olisin saapunut ja ymmärrän rahtusen verran enemmän miksi olen sellainen kuin olen. Katson ympärilleni. Näen ihmiset, sukellan maisemaan – ja suvun historiaan.

Parasta on ottaa matkaevääksi vain kaksi sanaa: aha, jasså. Jos ei ota lastiksi mukaansa ennakkoluuloja eikä -odotuksia, voi kohdata avoimesti. Yllättyä kenties molemminpuolisesti – tuleepa lahden siltä tai tältä puolen.

Hyvää viikonloppua!

mikä kaamosmasennuksen takana

Luin MediUutisista työpsykologi Aku Kopakkalan kolumnin valon merkityksestä psyykeen. Tuttua tarinaa, mutta uuttakin oli: kronobiologit näkevät depression paljolti vuorokausirytmin häiriönä. Onkohan masennus selitettävissä näin yksioikoisesti? Itse olen ymmärtänyt että taustalla ovat sekä traumatisoivat elämänkokemukset (hylkäämisineen, turvattomuuksineen) että aivojen toiminnalliset häiriöt.

Avioliiton ja lasten myötä olen itse joutunut kääntämään vuorokausirytmini toisenlaiseksi kuin mitä se luonnostaan olisi. Nuorena olisin voinut valvoa (lukien) läpi yöt ja nukkunut pitkälle aamuun. Mies on illantorkku ja aamunvirkku ja hän on kesyttänyt minut, illanvirkun ja aamuntorkun, samaan rytmiin. Kumma kyllä, lopulta se on onnistunut. Nukahdamme yhtä aikaa, heräämme samalla kellonlyömällä. Ehkä on hyvä elää ’herran nuhteessa’ ja jättää yökukkumiset kukkumatta?

Kun mietin elämääni, ymmärrän, että on ollut vaiheita, jolloin olisin tarvinnut apua, mutta en ole osannut sitä hakea.

MediUutiset tulee meille paperiversiona, ja minä, ei-lääkäri ja ei-psykologi, pääsen kurkistamaan lääketieteeseen, joka kiinnostaa aina koska sen tarkoitus on auttaa kärsivää ihmistä, sinua ja minua. Ilokseni huomaan, että tottahan MediUutiset netistäkin löytyy. Lehti on riippumaton ja antaa yleistietoutta siitä missä lääketieteessä tai psykologiassa mennään. Tämmöinen maallikkokin kuin minä kykenee lukemaan selko-lääketiedettä kakistelematta. Mutta purematta en niele. Pitää pitää tuumaustauko. Pureskelen tällä erää psykologin väitettä, että masennus johtuisi pääosin väärästä vuorokausirytmistä.

Omien ongelmieni taustalla ovat paitsi tietyt lapsuudenajan kärsimykset myös uniapnea, joka nyt on hoidossa. Ja elämä maistuu niin, että olen siihen aivan hullaantunut.

Jos masennuksen syyksi selitetään pitkälti vuorokausirytmin häiriöt, siitä (ja nukkumisesta tai unettomuudesta) voi syntyä uutta stressiä depressiopotilaille. Ehkä. -Monissa taudeissa on erilaisia taustatekijöitä, mutta myös useita mahdollisuuksia auttaa, toivon niin. Osatotuuksissa on ytyä.


Katkelma Aku Kopakkalan (Mehiläisen johtavan työpsykologin) kolumnista:

"- - - Kaamosmasentuneilla sisäinen kello jätättää, muilla masentuneilla se edistää. Useimmilla depressiota potevilla aamut ovat vaikeimpia ja olo helpottuu iltaa kohti. Yöllä olo olisi melko hyvä, jos ei pitäisi mennä nukkumaan. Moni ei ole mennytkään ja on kokenut masennuksen haihtuvan! Valitettavasti seuraava uni on palauttanut masennuksen.

Masentuneen ihmisen vuorokausirytmin muuttamisella on saatu hyviä tuloksia. Potilas herätetään normaalia aikaisemmin, esimerkiksi kello yhdeltä yöllä. Vaikutusta tuetaan aamuisella kirkasvalohoidolla. Vaikutukset ovat nopeita ja tehokkaita. Kronobiologit eli tutkijat, jotka selvittävät rytmien vaikutuksia luonnossa, näkevätkin depression paljolti vuorokausirytmin häiriönä.

Keinovalo on muuttanut ihmisten elämäntapoja. Valvominen jatkuu yöhön. Roikumme television tai ”koneen” ääressä pitempään kuin olimme aikoneet. Aikainen nukkumaanmeno ja herääminen pirteänä tuntuvat melkein seikkailulta.

Vuodenkierrossa valo on nyt kuitenkin selvästi voittanut."
(kuva: Reima Kangas)

mattopyykin syvin olemus

Moni keittiön matto poikineen (jahka aurinko sulattaa jään) saa kokea miltä juuriharja tuntuu "selkänahassa". Lähteekö 'elämän' riepumatosta lika? -Japanilaisturisteille on uskoteltu, että suomalaisnainen pistää huonosti käyttäytyvän aviomiehensä mattopyykille, ja sen vuoksi japanilaiset naiset käyvät kuvaamassa harjaa edes takaisin heiluttavia, hinkkaavia, puuskuttavia pyykkärimiehiä, jos sattuvat näkemään heitä mattolaiturilla. Kuva toimii Japaniin palattua kotihengettärien matkamuistona, varoittavana esimerkkinä. Näin käy, jos...

Tarinan kertoi ystävätär; oli lukenut lehdestä. Liekö kaupunkilegenda:)

Valokuvatorstai: keittiö

minne isot lumpeet hävinneet

Terveisiä Kuopion luonnontieteellisestä museosta (kuvat yllä).

PS
Venepaikallamme mantereella oli viime kesänä väsynyt piisami (?), joka lopulta heitti henkensä heinikkoon. Ennen kuolemaansa se hakeutui pelotta luoksemme, kuin apua anelemaan.





Niin, onko 'hän' piisami?

Mimosalla on blogissaan hieno uutuuskategoria: mitäs tänään tuli opittua. Nappaan sen blogiini, koska mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän tiedän, miten vähän tiedän ja miten paljon haluan ihmetellä ja tietää. Moni asia, minkä jo lapsikin tietää, saattaa olla minulle uutta. En tiennyt piisameistakaan aiemmin oikeastaan mitään.

Luonto itsessään ei ole hyvä eikä paha. Luonto on. Luontoa ei voi moralisoida, ihmisen vääriä valintoja voi. Niin kai.