Saima ilmestyi vuosina 1844–1846 J. V. Snellmanin julkaisemana Kuopiossa. Lehdessä kirjoitettiin ruotsiksi kansallisuus- ja talouskysymyksistä sekä muista yhteiskunnallisista asioista. Snellman vaati Saimassa erityisesti suomen kielen aseman parantamista ja nostamista sivistyneistön kieleksi. Lehden selkeä poliittinen linja ärsytti monia johtavia virkamiehiä ja lopulta sensuuri lakkauttikin lehden liian radikaalina." (Historiallisia humanisteja)
* * *
11 kommenttia:
Hieno haasteeseen vastaus!!
uskomaton tuo lumimäärä joka täyttää jokapaikkaa...
Lumikuningattarella näyttää olevan iltapuku yllä. Miten Minna nyt noin hienostelee!
Onpas Minna hiljaisen näköinen. Ei ole puhaltanut luntakaan pois suun edestä. On kai niin ajatuksiinsa keskittyneenä.
Kyllä Minna on saanut nyt niin kauniin viitan ympärilleen, ettei kylmä ainakaan pitäisi tulla.
Valkoinen hohtava lumi peittää kauniisti.
Snellman ja Canth ovat lumen vallassa totaalisesti.
Lunta on todella saatu runsaasti tänä talvena.
Snellman ja Saima. Ne opittiin Suomen historiassa keskikoulussa. Ihan tarkkaan en ymmärtänyt silloin(kaan),mitä kaikkea Snellman oikein teki. Rahoissa Snellmanin kyllä näki.
Melkoisen komean juhla-asun lumin on taiteillut Minnalle.
hanne,
kiitos!
Oliko kukaan syksyllä ennustanut näin lumista talvea? Eivät ehkä meteorologit sen enempää kuin "sammakkoprofessoritkaan"?
Famu falsetissa,
ehkä Minna tuumaa: nyt jos koskaan pukeudun parhaimpiini ja valkoista sen olla pitää kuin nuorella morsiamella ;).
Simpukka,
niinpä, kuinkas Minna valistuspuheitaan pitää kun suun tukkii lumi. Tarttis tulla iso luuta joka auttaa suuta.
Harakka,
Minnalla oli myös kangaskauppa. Varmaan hän on "ostanut" ison pakan villakangasta mistä hänelle on teetetty kolttu, millä pärjää talven yli.
arleena,
huomaan että minusta on kuoriutumassa oikea patsasfriikki. Nuorena en vilkaissutkaan patsaisiin päin, ne tuntuivat niin jähmeiltä, kankeilta, elottomilta. Tänä talvena patsaat ovat heränneet henkiin - hienoja talvihattuja myöten.
mm,
pitäisi minun(kin) vissiin päivittää kouluajan tiedot. Snellmanista taidan muistaa parhaiten sen että 50- ja 60-luvulla (ehkä myöhemminkin?) Kuopion oppikoululaiset kokoontuivat opettajiensa johdolla Snellmanin puistoon 12.5. eli Snellmanin päivänä. Kuuntelimme juhlapuheet ja palasimme takaisin koulunpenkille.
Kun joku hyväsanainen historian tutkija kirjoittaisi eläväiset henkilökuvat suurmiehistämme, lukisin kernaasti. Elävä historia on kiintoisaa, puiseva historiankirjoitus kuolettavaa. Tai niin, no: on tarjontaa kyllä, kun vain löytyisi ahkeruutta lukemiseen.
Joskus kuuntelin radiosta kiinnostavan esityksen kirjasta:
Johan Vilhelm Snellman: Hellästi rakastettu puolisoni - J. V. Snellmanin ja hänen vaimonsa kirjeenvaihto ynnä opastavia yleiskatsauksia ja muistelmia kodista. Suom. Rob. Lehtonen. Otava 2006. (Näköispainos, alkuperäinen 1928.)
aimarii,
Minna Canthin patsas on lapinlahtelaisen kuvanveistäjän Eemil Halosen (1857-1950) veistämä. Se paljastettiin 12. toukokuuta 1937. Mitä lie olisi Eemil sanonut lumiasuisesta Minnasta? Toivottavasti olisi kelevannut valkoinen kostyymikin;).
Sujuvasti tuli Snellmannilta teksti, taivaalta lumi ja Lastulta kuvat :-)
Tämä kuva sopisi muuten TeeTeen TEEMATIISTAIN haasteeseen, aiheena kun on Muistomerkki. Linkin löydät blogini sivusta.
Tulee tunne, että pitäisi mennä huiskaisemaan nuo lumet pois. Etteivät raasut ihan tukahtuisi.
Uuna,
Minna Canth iloitsee siitä kun sanat tulla tupsuttavat minkään niitä estämättä. Maailmaa käännetään paremmaksi sanoilla: paljastamalla epäkohdat niin kuin Canth teki. Minna-patsas on arvokas ja pömpöösi, kuljen sen ohi usein Kuopion matkoillani... kuljen ja niijaan kuin entinen tyttö.
Teematiistai on minulle vielä tuntematon haastesivusto. Tulenpa tutustumaan. Kiitos vinkistä ;).
Anskukka,
:)
Ota lumiharja ja tikkaat mukaan jos tulet huiskimaan patsaitten päältä lumet pois: Minna varsinkin tönöttää niin korkealla ettei sinne yllä muuta kuin lintu. Kumma muuten etteivät linnut tee lumitöitä :)
Lähetä kommentti