Missä palaa?
Kuopion tuomiokirkon torniin asennettiin 1886 telefooni. Kun tieto tulipalosta tuli, palovartija otti yhteyden ruiskuhuoneelle ja sytytti tornissa sijaitsevan kynttilälyhdyn kynttilöihin tulen. Hän siirsi lyhdyn sille puolen kirkontornia, missä tulipalo kaupungilla roihusi.
*
Me tahtoisimme saada yhteyden tyttäreemme joka on Australiassa ja kertoi sähköpostissaan muutama päivä sitten: olen pari viikkoa teillä tietymättömillä pyytämässä heinäsirkkoja ja sen jälkeen menen Melbourneen esitelmöimään. Tietääkö hän siellä sikäläisessä autiudessa, yhteyksien tavoittamattomissa, että tsunami lähestyy? Olen lähettänyt tekstiviestejä. Ei vastausta. On hiljaista. Rauhoitan itseäni. Ei hätää.
*
Mutta ajattelen kaikkia heitä joilla on hätä ja suru.
Meillä on hääpäivä tänään. 39.
Rakkautta kaikki. Kaikkialla. Raunioissa myös.
28 kommenttia:
Ihmisiä raunioissa. Ihmisiä suojelemassa luontoa maapallon alapuolella. Ihmisiä viettämässä juhlaa. Kirjoituksesi vetää mietteliääksi. Toivon onnea teille, varjelusta tyttärelle, lohtua kaikille surun keskellä.
Niin paljon viimeaikoina on tapahtunut niin isoja asioita..
että me heräisimme kaikki!
mihin?
Rakkauteen...
Samoin toivon suolellusta tyttärellenne ja kaikille ihmisille siellä ja täällä...
Luonto maksaa takaisin, mitä ihminen sotkee. Se kaikkein vähiten syyllinen, tavallinen maan asukas on se, joka kärsii seuraukset suurien ahneista ja välinpitämättömistä päätöksistä.
Toivon, että tyttäresi on turvassa ja kaikki muutkin löytävät suojan raivoisilta luonnonvoimilta.
Onnea hääpäivän johdosta! Ja uskotaan, että tieto Chilen maanjäristyksen aiheuttamasta tsunamista kulkee Australiaan paremmin kuin Kuopion kynttilälyhdyn varoitus tulipalosta.
Uskon, että tyttäresi on saanut informaation tulevasta ja on turvassa.
Luonnon katastrofit koskettavat rankimmin juuri köyhiä, huterissa olosuhteissa asuvia. Nyt sain vaikutelman, että tieto on kulkenut ennen iskua ja ihmiset ovat voineet varautua etukäteen.
Onnea hääpäivän johdosta.
Parhaimmat hääpäiväonnittelut.
Chilen uutiset ovat olleet murheellisia, mistä lohtua heille sinne hädän keskelle. Minä osaan lähettää vain ajatukseni.
Kyllä lapsenne on turvassa siellä kaukana. Tunnet kuitenkin levottomuutta, kunnes saat jonkun viestin häneltä. Se on äidin osa, tuntea suurta rakkautta ja huolta poikasistaan.
Tämä oli todella koskettava ja oikeaa hätää kuvaava haastevastaus. Taitaisin olla itsekin aika hädissäni vastaavassa tilanteessa. Toivotaan parasta ja Onnittelut.
Demetrius,
kiitos. Sanat ovat siltoja. Ne yhdistävät. Nyt myös, erilaisten kohtaloiden hetkillä.
hanne,
kiitos. Varjelusta tarvitsevat niin lähiomaiset kuin tuikituntemattomat. Kaikki. "Että me heräisimme rakkauteen...", miten puhuttelevasti vastuumme toinen toisestamme ilmaiset.
TeeTee,
maanjäristyksen ja tsunamin tuloa ja tuhoa voi ihminen tieteellisesti ennustaa mutta ei vastustaa. On myös tekoja, joita ihminen tieten tahtoen tekee luontoa vastaan piittaamatta ilmastonmuutoksesta, huolehtimatta huomisesta.
Kiitos toivotuksesta. Lapsesta ei ole kuulunut vielä mitään, mutta hän kertoi muutama päivä sitten olevansa pari viikkoa saavuttamattomissa. Ei ole kännykkämastoja eikä nettiyhteyksiä aina siellä missä hän ekologisia ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtääviä tutkimuksiaan tekee.
Ina,
kiitos.
Kovin ihmettelen, ellei tytär saa tietoa tsunamivaroituksesta tavalla tai toisella sinne(kin) katveeseen, missä tällä hetkellä on. Toisaalta hän on ollut tutkimustensa ajamana usein niin omituisissa paikoissa maailman eri kolkissa, että on "varoittanut" jo etukäteen viikon, parin hiljaiselostaan, koska linkkejä ulkomaailmaan ei joka paikassa ole tai ne eivät toimi. Ehkä nyt on se jakso.
Kuvan otin viime viikonloppuna Kuopion palomuseosta, minne piipahdin lapsenlapsen kanssa.
arleena,
kiitos, tänään minulla on vaistonvarainen tunne, että tytär on turvassa.
Mutta ihmisen osa on yhteinen. Jokainen kuolema koskettaa. Suru, hätä ja tuska.
Kiitos hääpäiväonnittelusta. 39 vuotta olemme yhdessä taivaltaneet. Käsi tarttuu yhä käteen, sydämet tuntevat toinen toisensa sykkeen kun olemme niin liki toisiamme henkisesti ja fyysisesti. Rakkaus on totta.
aimarii,
kun on lapsiaan kantanut kohdussaan, ei kokemus koskaan unohdu. Silti tulee hetki, jolloin heidät on päästettävä lentoon ja luotettava: kyllä he selviytyvät. Tytär ei välttämättä aina kerro, missä "vaaroissa" on luonnon sylissä ollut tai minne menossa. "Älä ui samassa joessa missä krotiilit availevat kitaansa ja polskivat", neuvoin viimeksi. Niin kuin hän ei osaisi varoa ;). Kerran hän pelasti sukupuuttoon kuolevaa lintulajia siirtämällä niitä sylissään pienessä veneessä saarelta toiselle Madagaskarin lähellä. Nyt tuo kanta elpyy.
Niin, kyllä tytär turvassa on, vaikken viestiä ole vielä saanut.
selma,
kiitos!
Uniin hätä saapui, mutta samalla unimaailma hoiti suurimman huolen pois - tyttärestäni. Nyt herättyäni uuteen aamuun on paljon levollisempi olo. Mutta myötäsuren chileläisten kohtaloita. Mitä voin tehdä? Antaa rahaa keräyksiin.
Kirjoituksesi on kuin elämä itse, sisältää niin monenlaista: iloa, onnea, surua, hätää läheisen puolesta.
Sinulla on viisas tytär, ei hän täysin tietymättömiin itseään päästä, eikä varmaan täysin yksin niitä heinäsirkkojaan metsästä. Ja niitä on varmaan enemmän sisämaassa kuin rannikolla. Joten kaikki on varmaan hyvin. On vain uskottava ja luotettava.
Tähän mennessä olet voinut jo tiedon saadakin. On taas uusi aamu, toivottavasti tsunami ei ole tehnyt tuhojaan.
Ymmärrän hyvin huolesi. Minäkin olin huolissani Australian sisarestani, joka asuu aivan Tyynenmeren rannalla.
Tänään sain sähköpostia, että kaikki hyvin, ainoastaan on liian kuumaa. Siellä sanotaan, että Äiti Maa puhdistaa itseään. Siitä nämä kaikki valtavat luonnonmullistukset. Meilläkin Espanjan myrskyn myötä tuulet yöllä yltyivät, mutta nyt vaikuttaa normaalilta pilviseltä päivältä.
Onnea vain hääpäivänä, meilläkin on tänään, mutta vasta 28.
Ymmärrän hyvin hätäsi tyttäresi puolesta. Uskon silti että informaatio on mennyt perille ja tyttäresi on turvassa.
Toivon sydämestäni että saisit pian viestin häneltä!!
Onnea hääpäivänne johdosta!
Oikein paljon onnea hääpäivänne johdosta!
Ja varmasti tyttärellesi on joku ilmoittanut vaarasta, ihan varmaan.
Hän löytää turvallisen paikan ja toivon, että niin monet muutkin siellä pelastuvat.
Nää on ihan kamalia tapahtumia ja nyt pienellä aikaa!
Uuna,
ekologiset tutkimukset vievät niin kauas teknologian ulottumattomiin, että voi olla hyvinkin ettemme kuule tyttärestämme pariin viikkoon mitään. Näin on käynyt ennenkin, silloin kun hän on ilmoittanut etukäteen menevänsä "viidakkoon".
Kuitenkin huomaan että haapuilen ajatuksissani ja keskittymiskyky ontuu.
Mutta kyllä tämä tästä.
Elämä on erikoinen sekoitus huolta ja iloa, riemua ja tuskaa, etäisyyttä ja läheisyyttä. Päällimmäisenä toivoo että elämä kannattelee meitä kaikkia sillä ei ihminen voi hallita elämää, kaikilta osin, kuitenkaan.
Simpukka,
ihanaa: sisaresi Australiassa voi hyvin :). Olen aivan varma, että niin tytärkin, sillä niin paljon olen oppinut odottamaan kärsivällisesti viestejä sillä hän on kolunnut niin Alaskat kuin Tasmaniat, Meksikot kuin Scheychellit - paljon on maailmassa yhä paikkoja, minne ei saa yhteyttä.
tuulento,
lämpimät onnittelut hääpäivän johdosta! Olette valinneet hienon päivän: koko Suomi liputtaa 28.2., meillä oli "hääjuhla" eilen, kalevalanpäivän aattona :)
Rauni,
kiitos paljon sekä onnittelusta että "kaikki hyvin" -toivotuksesta.
Harakka,
niin, viime kuussa Haiti ja nyt Chile. -Kun asuimme Heidelbergissä 1976-78, heräsimme eräänä aamuna siihen kun viisitoistakerroksinen talo tärähti. Tiesin heti vaikken ollut vastaavaa kokenut, että kyse on maanjäristyksestä - niin kuin olikin, tosin se oli voimakkuudeltaan hento ja vähäinen, mutta taulut kuitenkin liikahtelivat seinillä ja joitakin hiushalkeamia seiniin ilmestyi. Oli pelottava kokemus.
Kiitos onnittelusta ja toivotuksista. Ne kannattelevat ja lämmittävät.
Onnea teille rakkauskyyhkyläiset ja onnea selviytyjätyttärelle, rohkealle ja uljaalle uudelle naiselle!
Mikään ei ole varmaa paitsi omien rakkaus.
Tänään kinattiin miehen kanssa, että testataanko yleistä hälytysääntä tässä kaupungissa 1. päivä vai 15. Voisin lyödä pääni (melkein) pantiksi että viimeksi kun sen kuulin, se oli 15. päivä ja se se on ollut jo vuosikymmeniä, että muka 1. päivä!
Siitä on laulujakin. Rakkaudesta.
Kutuharju,
oman miehen kanssa kinaaminen on kivaa. Otamme virkistykseksemme tieto-otteluja tuon tuostakin. Molemmat ovat oikeassa kunnes otamme sille auktoriteetin, milloin netin, milloin Nykysuomen sanakirjan tms., milloin asiantuntijan elävän jolle pirautamme: kuulemme oikean vastauksen ja julistamme voittajan.
Yhdestä asiasta ei ole tarvinnut käydä kinaa: rakkaudesta. Hui, uskaltaako sen tunnustaa kun laulu laulaa että onni pitäisi kätkeä. No joo...palaan ruotuun siis. Tuosta 1. ja 15. päivän kinasta sanoisin mutuna että minusta olisi järkevää että päivä olisi ensimmäinen mutta kannattaa varmaan soittaa hälytysäänitestaajan vastaavalle, jotta voittaja voitaisiin julistaa :)
Tyttäreltä tuli viesti: on ollut Australian vuorilla tutkimassa heinäsirkkoja, jotka muuttuvat lämmetessään - sinisiksi. Ihanaa, lapsi on tallella sirkkoineen.
Isopeikko,
tänään tekisi mieleni laulaa kaikki maailman rakkauslaulut. Miksi? Siksi :)
Ihanaa, että sait viestin tyttäreltäsi. Osaan oikein hyvin kuvitella sen epämääräisen pelon tunteen, joka äidin sydäntä kalvaa. Vaikka toki tietää, että toinen osaa huolehtia ihan itse itsestään.
Hääpäiväonnittelut teille molemmille. ♥
Hyvä että viesti kiirii. Eri lailla eri aikoina. Oletettavasti sinisillä sirkoilla on myös kaunis siristys. Hääpäiväonnea näin takautuvasti!
Anskukka,
kiitos!
Ai niin, ja kiitos edellä myös Kutuharjulle hääpäiväonnitteluista. Avioliitto on kivaa. Rakastaminen on kivaa. Huumori on kivaa. Elämän välillä raskaidenkin kuormien keventäminen yhdessä on haasteellista. Toimii. Huumorilla jos ei muulla. En nuorena epävarmana aviovaimona, yhden haaksirikon kokeneena, osannut kuvitella että 39 yhteisen vuoden perästä voi olla näin mukavaa. Vanheta yhdessä. Sitäkin, mutta ennen kaikkea elää yhdessä, elää ja kokea ja ihmetellä, mitä kaikkea uusi päivä tuo tullessaan.
Ja tytär. Miten paljon ekologiasta ja evoluutiosta ja ilmastonsuojelusta me, hänen vanhempansa, opimmekaan häneltä. Olemme innokkaita opetuslapsia.
Piri,
kiitos onnittelusta :).
Minä myös vallan ihastuin ja kiinnostuin siniseksi lämmetessään muuttuvista heinäsirkoista. Ajatella jos evoluutio meneekin tulevaisuudessa niin päin, että mitä lämpimämmäksi ilmasto muuttuu, sitä sinisemmiksi ihmiset(kin) käyvät?
Arvaat varmaan, kuinka ilahduin, kun sähköpostilootassani oli viesti sieltä kaukaa. Siritystä, siritystä, iloa :). Itsekullekin!
Olipa varmaan huojentavaa saada tieto sinisten sirkkojen keskeltä.
Ilo ja riemu kuplivat pinnalle yhtä aikaa.
Eipä silloin avion alkumetreillä tullut ajatelleeksi miten rakkauden korkea veisu ihmistä muuttaa. Kasvattaa yhteen, naurattaa ja itkettää. Olen kuullut sanottavan, sopivat yhteen kuin vakka ja kansi.
Passaako viisaus teihin, meillä kansi joskus kolahtelee, mutta vakka on vakaa.
Hui kuinka ihan selkäpiitä kylmäsi tuo teksti. Missään ei ole ihminen turvassa, eikä ketään voi kuitenkan niin pumpulissa pitää, ettei mitään sattuisi.
Muistan kunka havaijilla ollessani tuli tsunamivaroitus. Silloin se oli ainakin minulle uusi ilmiö - ei sellaisista tullut maailmalta uutisia niin kuin nykyään. Saarella ne kuitenkin tunnettiin, ja rannikkoseutu evakuoitiin kahden päivän aikana kokonaan. Silloisen isäntäperheeni äidin työpaikalta, pilvenpiirtäjästä - havaijillakin on pivenpiirtäjiä - odotettiin upealla näköalalla tulevaa näytöstä. Rantaan saapui sitten lopulta kymmensenttinen aalto.
Episodi on jäänyt mieleen, kaikesta huolimatta.
Kommentteja luettuani voin iloita, olette jo saaneet uutisen. Onneksi on nykytekniikkaa. Olisitte muuten ponipostin tai minkä lie varassa.
Toivon että lapsesi ottaa sinuun pian yhteyttä..odottaminen on niin kamalaa..
Kaanon,
meillä on samoin kuin teillä: vakka ja kansi ovat löytäneet toisensa. Eiköhän ehdoteta, että 27.2. julistetaan vakka ja kansi -pariskuntien juhlapäiväksi. Kehitellään kaunis lippu sille päivälle, esimerkiksi tuohinen vakka ja tuohinen kansi; kauniisti se hulmuaisi juuri ennen kalevalanpäivää.
pankin talkkari,
niin mielelläni kuulisin pitemmältikin Havaijin matkastasi - vai oletko jossain postauksessasi siitä jo kertonutkin? (Ja olenko pyydellyt ennenkin...;)
Totta, ennen nykytekniikkaa tuntui että Australia on liki yhtä kaukana kuin Kuu on Maasta, tänään viestit kulkevat salamanvauhtia. Uutispimentoa tyttäremme suhteen ei meidän tarvinnut lopulta onneksi kestää kauan, vaikka olin jo varautunut viikkojenkin katkoon, jos hän hyvin syvälle maan "korpeen" vaeltaa: linkkimastojen ulottumattomiin.
Häneen kyllä luotan. Hän on aina luonnon puolella, ei koskaan sitä vastaan. Ja uskon että luonnossa liikkuessaan hän pitää myös itsestään huolta. Silti äiti on äiti aina. Huolehtija, varsinkin kun hätäsignaaleja kiirii.
Krisse,
sunnuntain vastaisena yönä en juuri nukkunut, mutta onneksi maanantain vastaisena yönä tuli viesti Australian vuorilta. Kuin sirkka olisi siristänyt korvaan :)
Kiitos myötäelämisestä.
Eläköön siniseksi muuttuvat heinäsirkat :D Ihanaa, että huolesi väistyi.
Tuo teidän rakkaus on jotain niin upeaa. Aina yhtä lumoutuneena luen, kun kuvailet sitä. Edelleenkin syvenevää onnea teille!
Ruska,
kiitos paljon molemmista onnen toivotuksista: tytär löytyi sinisten sirkkojen keskeltä ja hääpäivä, rakkaus, niin, mitäpä sitä peittelemään, sille on käynyt kuin vanhan sanonnan mukaan vanhalle viinille. Kypsyy, maistuu.
Ja tiukan paikan tullen solmut aukeavat kun muistaa huumorin. Jos ei huumoria olisi se pitäisi keksiä :)
Vastauksesi haasteeseen on mieltä liikuttava, ja hätäsi oli käsin kosketeltava. On kuitenkin hyvä, että hälytysmekanismi toimii nykyisin paremmin kuin kynttilälyhty. Kaikkea hyvää toivon teille.
kiirepakolainen,
kiitos empatiasta, sympatiasta ja äidin osan jakamisesta. Huoli lapsista voi olla syvä, niin ilokin. Äitiys on kaikkien tunteiden elämänkoulu.
Kynttilälyhdyn kynttilöitä katselin palomuseossa hartaasti ja pitkään. Kuinka ihmeessä muutama hento kynttilä saattoi näkyä kirkon tornissa? Kaipa valo näkyi, kun sitä kerran käytettiin palohälyttimenä.
Olisi terveellistä tehdä aikamatkoja, jos se olisi mahdollista. Lentäisin 1800-luvun lopun Kuopioon ja eläisin sitä elämää uhkineen ja iloineen viikon, kaksi. Sen jälkeen katsoisin kännykkääni ja muuta 'itsestään selvää' teknologiaa uusin silmin.
Kiitos samoin: kaikkea hyvää myös sinulle.
Lähetä kommentti