kodin etsijän väliraportti

kuva

Olen kulkenut pitkin maita ja mantuja, Savoa sinne ja tänne ja etsinyt edelleen kotikontua, sillä hirsitalosta ei syntynytkään kauppoja: ekologisista syistä. Kauppaan on matkaa neljätoista kilometriä ja mäki on niin jyrkkä että tarvitsisimme nelivetoisen ja se vie polttoainetta niin että ilmakehää yskittää. Yhden synnin olen jo tehnyt kun  saaren puut kaadatutin ja ikikuuset möin, toista vahinkoa ilmastolle en tee.

Emme edelleenkään tiedä, mitä tarkoittaa sananlasku Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto. Tähyilemme kuusta joka vastaa: tässä on kodin kivijalka, harmonian tasapaino.

Eräässä pienessä savolaiskylässä on talo kuin riikinkukko: järven rannalla, laivareitin varrella.  Linja-auto kulkee Kuopioon, joten se puoli on kunnossa: julkisilla pääsee. Kylässä jonka pelätään kuolevan, toimii  yhä kauppa, mutta kuinka kauan, kun perhe joka taloaan myy, on lestadiolainen ja isä, äiti ja kymmenen lasta muuttavat pohjoisempaakin pohjoisemmaksi eli oikein, oikein pohjoiseen.

Olohuone on täyttynyt sängyistä, ei sohvaa, ei laiskanlinnaa missään, ja makuuhuoneessa kerrossängyt  tulvivat ja hukuttavat lattian piiloon niin  että on pakko kutsua mielikuvitus apuun jotta näkee kuinka minä ja hän (jolle sanoin 27.2.1971 tahdon ja hän saman sanan minulle ja se sana on pitänyt) keräisimme öisin uneksien voimia ja heräisimme iloisina uuteen nousevaan päivään.

Kun päätös kodin sijainnin suhteen on edelleen avoin,  tutkailemme myös sitä vaihtoehtoa – koska viralliseen vanhuusikäänkään ei ole enää kovin pitkä matka - mitä olisi asustaa kylmin ja pimein aika Kuopion keskustassa, mistä pääsemme avoveden tai teräsjään aikana sujuvasti saareen.

Varhaislapsuuteni koti oli Kuopion vanhassa paksuseinäisessä kivitalossa ja hups heijaa, myynnissä onkin vastaavanlaisessa talossa lähellä Kallavettä huoneisto, jota lähden katsomaan... (Olen reissannut lähiviikkoina  edes takaisin Kuopion ja ”etelän kotimme”  väliä, juna on tuttu ja polte kodin löytämiseksi kova; mies ei aina ehdi mukaan: työmuurahainen joutuu ahertamaan vielä jonkin aikaa.)

Kuopion keskustan kotikandidaatti sijaitsee lähellä ortodoksista kirkkoa ja välittäjä kertoo, että jos tämän ostamme, ei tarvitse katsoa televisiosta pääsiäisyönä  kuinka kirkkokansa kiertää kirkkoa. (Meillä ei ole televisiota, en raahtinut sanoa.) Taloon on jossain vaiheessa tulossa ikkuna- ja putkiremontti. Eteenpäin, mars.

Etsintä tuntuu menevän kovin uskonnollispainotteiseksi, ensin lestadiolaisuutta, sitten ortodoksisuutta,  tuumaan mielessäni. Kuopion kierrokseni päätyy eilen taloon missä kysyn: mikä elämänkatsomus tuo lohdun, luo ymmärrystä, ei tahdo kenellekään pahaa? Jos ei mikään enää elämisen kivuissa auta, on yksi joka pelastaa ja se on huumori.

Talo rinteellä lähellä hautausmaata  on tuttu jo lapsuuden ajoilta, mutta sen historiaa en tiennyt silloin. Välittäjä paljastaa esittelyn lopussa, kuka talon omisti alunperin - sitä ennen olin jo ihastunut moneen hauskaan yksityiskohtaan. No, Speden talo se oli! 

Jopas nyt jotakin. Miten hauskaa. Tai sitten ei.

Mutta ei Speden entisestä pienkerrostalosta, sen yhdestä huoneistosta, meille kotia tule. Olemmeko ranttuja? Ei vaan epätietoisia yhä siitä, mitä lopulta haluamme. Ja mistä.

Minun tehtävänäni on edelleen kulkea, kartoittaa, esitellä, toivoa, ja jos kuitenkin kuin ihmeen ja järjen ja ilon ja sattuman kaupalla jokin "veret seisauttava" asumismuoto ja koti tulee vastaan, onhan sitä taloa avitettava ja päästettävä  ”verenkierto” äkkipyssäytyksestä elpymään ja valloilleen ja kotiuduttava sinne. Eli haussa ovat edelleen kaikki vaihtoehdot. Lopputulos voi olla talo maalla, voi olla Kuopion satama, voi olla pieni pohjoissavolainen kirkonkylä, voi olla voi, voi.

Olen  usein kevään aikana reissussa ja vailla nettiä. Siksi päivitykset ja kommentoinnit ovat luokkaa epäsäännöllinen. Luen kyllä kun äärellä olen, blogejanne, ja saan niistä iloa. Joten tiedoksi: jos kommentointini on vähäistä, sydämessäni on teillä aina paikka ja lukusilla käyn: vaistoan että tunnette sen. Ja kiitän lämpimästi ja aina.

Voipi olla että koti löytyy maalta. Tai kaupungista. Tai jostain. Tai, tai.

 

Onnellinen ähötysolotila vuan jatkuu, mikä on jo vähä vuarallista: liiallinen ähöttäminen ku tekköö immeisestä tönkön. Yritä suaha ihtees vähä liikettä, mutta alota raahallisesti (sannoo savolaenen horoskooppi minulle).

Ota opiks:

Savon murteen syventävä materiaali.

PS
Yritin kielj keskellä leepäläppee kirjottoo oman koijn ehtimisen väljvouhotusvaeheet suomen kielellä, mutta ku ossoon neljee kieltä, suomee ja savvoo, hiljoo ja kovvoo ni toevotukset ja kiitokset teille kaekille tulloo näennikkäästi: hyvvee ystävänpäevee, HYVVEE YSTÄVÄNPÄEVEE!