Voi pientä sinnittelijää..siinä oli äidillä ja isällä monta murhetta, mutta tämäpä poika päätti sinnitellä elämään! Tää on hieno vastaus tähän haasteeseen, hieno elämänalku!
Kaanon, rakkauden, hellyyden ja suojan varassa eteenpäin. Ja vähitellen hän vapautuu letkuistaan ja joskus nähdään ihme, että omat jalat kantavat - tosin vaappuen mutta silti - ja silmiin syttyy riemu.
marjukka, lapset ovat sitkeitä. Ja sitkeyttä vaalitaan rakkaudella.
Obeesia, ihmeellistä: kun kerrot kyynelehtiväsi, minunkin kyyneleeni heräävät, valuvat poskea pitkin. Sitä on kohtaaminen, syvimmiltään.
Liisa, totta, joka päivä uutta toivoa tarvitsemme jokainen. Uudestaan. Uudestaan.
21 kommenttia:
Joskus elämän alku voi olla hiuskarvan varassa..
Kuitenkin, miten sitkeitä nämä pienet ihmisen alut ovatkaan..
saisinpa pitää häntä sylissäni..
pienen pieni ja tuo elämänlähde tosi hyvä idea tuohon.
Voimaa hän elämänsä alussa tarvitsee.
Elämänlähde voimanantaja.
Vesi on elämää pienen alun taistelussa..
Voimia uuteen elämään, elämänlähteestä virvoittavaa vettä juomaan.
Toisilla alku on hankalampi.. Silloin on toivo ja elämänlähteen voima todellakin tarpeen. :)
Alussa tarvitaan voimaa.
Aina - muuten ei päästä alkua pitemmälle.
Pieni ihmistaimi elämänsä alussa. Ja elämänlähde, joka voima auttaa pikkuista sinnikkäästi voittamaan elämänsä ensi vaikeudet.
Valtavan hyvä kuvapari.
Voi pientä sinnittelijää..siinä oli äidillä ja isällä monta murhetta, mutta tämäpä poika päätti sinnitellä elämään!
Tää on hieno vastaus tähän haasteeseen, hieno elämänalku!
Ensimmäisen kuvan tunnelmat muistat varmaan ikuisesti. Onneksi elämänlähde löytyi ja kaikki on nyt toisin, kuten olet kertonut :-)
Liikuttava kuva, onneksi noista monista letkuista virtasi elämän lähteen vettä.
Voi pientä! Onneksi tiedämme tarinan jatkoakin ja tässä kävi hyvin. Alku on kyllä ollut teille kaikille vaikeaa!
Tuota kuvaa ei voi kuivin silmin katsella. Niin herkkä ja haavoittuvainen on ihmisenkin taimi.
Tuo pieni ihminen joutui kärsimään elämänsä alussa hapenpuutteesta, mutta on nyt tulevaisuuteen toiveikkaasti katsova nuori mies.
Kiitokset jokaiselle kommenteistanne. Ne ovat oikeita voimanlähteitä nekin.
Pieni ihmislapsi tarvii paljon rakkautta, hellyyttä ja suojaa.
Niin rakas! Samalla hento ja sitkeä alku!
Kyynelehdin. Niin pieni mutta sitkeä.
Herkistävä vastaus. Elämänlähdettä tarvisemme jokainen.
Kaanon,
rakkauden, hellyyden ja suojan varassa eteenpäin. Ja vähitellen hän vapautuu letkuistaan ja joskus nähdään ihme, että omat jalat kantavat - tosin vaappuen mutta silti - ja silmiin syttyy riemu.
marjukka,
lapset ovat sitkeitä. Ja sitkeyttä vaalitaan rakkaudella.
Obeesia,
ihmeellistä: kun kerrot kyynelehtiväsi, minunkin kyyneleeni heräävät, valuvat poskea pitkin. Sitä on kohtaaminen, syvimmiltään.
Liisa,
totta, joka päivä uutta toivoa tarvitsemme jokainen. Uudestaan. Uudestaan.
Voi pientä. Mutta pienestäkin tuli iso ja rakas :) Elämänlähde oli voimallinen, se tahtoi kantaa, ylös ja ulos maailmaan.
Kutuharju,
:)
Etteenpäin elävän mieli.
Lähetä kommentti