Kalle-Kalevi, suuren liikelaitoksen ei edesmennyt vaan entinen menevä toimitusjohtaja, on ollut eläkkeellä jo vuosia kaksi eikä ole tullut hullua hurskaammaksi vaan toimii niin kuin ennenkin: kalastelee naisia ja vilkuttelee silmiä, ja aivan kuin vahingossa saattaa kahdensadan euron seteli repsottaa syöttinä lompakon uumenista.
Mutta mitä enemmän karttuu vuosia, sitä heikommaksi käy entisen toimitusjohtajan naissaalis. Hän joutuu kulkemaan yksin kartanonsa pihapoluilla, sulkeutuu liiteriin, kopsauttaa oven säppiin ja nostaa sahapukin, jonka on saanut sisäpiirin naisiltaan läksiäislahjaksi, syliinsä, keinuu muistoissaan ja laulaa läpi nimet jotka nämä ovat somin kätösin pukin ristikkäisiin jalkoihin sorvanneet: Lempi ja Impi ja Elvi ja Sylvi ja Orvokki ja Unelma.
– Ovat he niin ihanat, huokaisee Kalle-Kalevi ja silittelee nimien kaarteita ja uurteita, hyväilee ja hehkuu, nostaa euforian täyttämät etusormensa korvansa taakse, rapsuttelee päänahkaansa, miettii ja miettii, mutta ei vieläkään ymmärrä miksi naiset ihanaiset antoivat eron hetkellä hänelle sahapukin lisäksi vielä kylkiäisenkin. –Pölkkypää, ole hyvä, sanoivat ja hymyilivät niin kuin vain nainen osaa: samalla kertaa valoisasti ja pimeästi.
Sahapukki ja pölökky kainalossa Kalle-Kalevi asteli kohti elämänsä kolmatta vaihetta.
*
Vasta kun ilta vaihtuu yöksi, Kalle-Kalevin edestakainen sahausliike komiassa puuliiterissä sammuu ja hän silmäilee tyytyväisenä katonrajaa kohti kohoavaa polttopuupinoa. Aika aikaa kutakin, Lempi ja Impi ja Elvi ja Sylvi ja Orvokki ja Unelma, tuumaa Kalle-Kalevi (joka piti session aikana tarkoin vaarin ettei saha vahingossakaan osu nimisorvauksiin sillä niiden voimin hän jaksaa taas huomenna sahata) ja painautuu pukkisänkyynsä ypöyksin, kaikkensa antaneena.
Pukkisängyn hän oli saanut eläkelahjaksi firman pääluottamusnaiselta, joka oli kuulema puuhaamassa jotain tasa-arvolakia, mutta se astui voimaan vasta sitten kun Kalle-Kalevi oli poissa työelämästä mutta ei omasta itsestään. Ei hänen tarvinnut perehtyä mihinliekotkotuksiin. Sana vastaan sana, jaa jaa tai ei ei, häivähtää Kalle-Kalevilla unen ja toden rajamailla.
Kohta kuuluu pukkisängystä puhdas zzz; Kalle-Kalevi surisee kuin kärpänen.
Pakinaperjantai: sahapukki
16 kommenttia:
Niin se elämä muuttuu... Vaan nukkuminen säilyy =)
Kiitos mukavasta tarinastasi Lastu!!!
Hupaisaa! Voi, voi, pölkkypäätä:))
Naiset ne viehkeät viekottajat saivat Kalle-Kalevinkin sormensa ympärille kiedottua. Sahapukki onkin osuvan hauska lahja, vähän kolho, mutta Kalle-Kaleville tarpeellinen. Eipä unohdu naiset eläkkeelläkään.
Hauska pakina.
Sellasta se elämä joskus on toisilla, mutta uni maittaa aina kuitenkin.
Kiitos hienosta tarinasta Lastu!
Mainiota! Tämä on varsin viitteellinen ja hykerryttävä ja tuo kaikenlaista mieleen, ha haa. Pukki mikä pukki :D
Näkee unia Kalle-Kalevi, kukasta kukkaan pörisevästä mehiläisestä, kenties?
Traaginen tarina tyhmästä miehestä joka rakensi talonsa ja puupinonsa hiekalle kun ei ymmärtänyt myrskyn vielä joskus nousevan. Surullinen kertomus eksyneestä miehestä joka sahaa itsensä yksinäisen uneen ilta illan jälkeen. Hämmentävä ja pelottava kuva naisten salaviisaasta, samaan kertaan pimeästä ja valoisasta hymystä. Ja ennenkaikkea ihan hulvattoman hauska tarina =)
Ruska,
toden totta, perusjutut ovat ja pysyvät, kuten uni – ja uneksiminen.
Hanne,
kiitos. Liekö tarina totta vai tarua vai sekoitus molemmista ;)
Famu falsetissa,
sanos muuta; Kalle-Kalevi ei taida ymmärtää mistään mitään, ei ainakaan sitä, että lahjoihin saattaa sisältyä viesti ellei vallan tölväisy.
Arleena,
Kalle-Kalevilla taitaa olla sopeutumista eläkkeelläoloon, kun ei voi enää heiluttaa tahtipuikkoaan ja käyttää valtaa oikein eikä varsinkaan väärin.
Harakka,
niinpä, työelämässä voi kuulla ja nähdä kaikenlaista. Kalle-Kalevilta unohtui turhan usein varsinainen työnsisältö kun ajatukset ja pyrkimykset suuntautuivat aivan muuhun. Voi, voi.
Kutuharju,
minkähän takia 'pukki' saa niskoilleen niin monenlaista kielteistä mielleyhtymää: valepukki, kantelupukki, pukki kaalimaan vartijana.... Entäs sitten se pukki siinä tietyssä merkityksessä. Mistä hänet tunnistaa :D.
Kaanon,
kauniita, pöriseviä unia taitaa Kalle-Kalevi nähdä. Hirsiä vetelee, tuhina syvenee.
Demetrius,
kiitos.
Työelämä on monien pelien näyttämö, toiset niitä pelaavat, toiset eivät. Kumpiko häviää? Pelien ja intrigointien ulkopuolelle jäävä vai juonittelija? Johto luo pitkälti työpaikan ilmapiirin ja hengen. Jos johtaja tanssahtelee kuin tuuliviiri nähdessään hameenhelman hulmahtavan, on varmaa että tyrkylle tulee heitä jotka käyttävät tätä hyväkseen ja heitä jotka eivät ja heitä jotka joutuvat tuuliajolle kun juorut ja juonittelut täyttävät käytävät ja työhuoneet. Ilmapiiri on herkkä asia. Se voi olla raikas ja hyvä tai tunkkainen ja syvä.
Onneksi nykyisin lainsäädäntö (pitikö tulla laki että asiat oikenevat) tukee työntekijän koskemattomuutta. Ennen nainen (usein nuori) saattoi joutua johtajan seksuaalisen painostuksen uhriksi. On myös tapauksia missä painostaja on esimiesasemassa oleva nainen.
Meillä jokaisella on omat kotkotuksemme, mutta nekin muuttuvat vuosien myötä. Pääasia että jotain kutkuttavaa säilyy. Siinä on elämän kipinä.
Uuna,
totta; kaikillahan kotkotuksensa - ja niistä saisi pitkän tarinaketjun jos muistaisi kirjoittaa ajoissa mikä milloinkin saa kotkottamaan. Hämmästyisi miten aiheet vaihtelevat.
Elämä on metka ilmiö, jota voi elää läpi ja säveltää tuhansin tuntein milloin mollissa, milloin duurissa.
Siinäpä oli muitakin pukkeja kuin saha-. Vallan hiano tarina, ihan kuin joulupukki olisi tuonut sen kesään talven keskelle :)
Voihan sahapukki, tuota Kalle-Kalevia. :D
Fiksuja olivat naiset, sahapukin lahjoittaessaan. On nyt sitten Kalle-Kalevilla eläkepäivinä pientä, mieluista puuhasteltavaa.
No, jäihän naisista muistoja kuitenkin.
Ja jos vielä hymyilivät lahjaa antaessaan niin ehkäpä Kalle ei aivan niin paha mies ollutkaan.
Aikansa lapsi ja mies vain.
Haaveet ja unet lentävät kuin linnut. Jospa lennät sinäkin kurkkaamaan minun pesääni, voit yllättyä :-)
isopeikko,
kiitos.
Onneksi on joulupukki, sehän pelastaa pukki-sanan mainetta niin mojovasti, että pukki kuin pukki tohtii kääntää kasvonsa pois nurkasta ja tulla sieltä pois - jos hänet on sinne pistetty häpeämään tekosiaan :D.
Anskukka,
on naisilla lahjapalavereissa ollut hauskaa, mutta varmasti päätös sahapukista on ollut yksimielinen, niin varmoina he lahjan ojensivat ja sanansa lausahtivat, mutta ei tainnut viesti mennä perille Kalle-Kalevilla. No, antaa hänen sahailla "viattomana" liiterissään, onhan tämäkin pakkastalvi nyt nähty ja luissa ja ytimissä koettu. On pukilla ja sahapukilla töitä, omiksi tarpeiksi.
Mk,
eläkejuhlassa voitaneen todeta: hymy on puoli hyvettä. Menneet ovat menneitä ja tulevat tulevia. Hymyillään vaikka aina ei tiedä mille ja miksi.
Sirri,
sinulla on kutsuva nimi ja lennokas ikoni. Hyppään kyytiisi ja tulen :)
Lähetä kommentti