Suven juhlaa suloisessa Savonmaassa 1935
Mummini (nojaamassa kaiteeseen) jäi varhain leskeksi ja kahden pienen tytön yksinhuoltajaksi, kun hänen miehensä jäi vuonna 1919 junan alle. Mummi asui Kuopiossa mutta nautti kesistä kahden tyttärensä ja sukulaistensa kanssa sydänsavolaisen kylän perällä sijaitsevassa maalaistalossa, jota 'isännöi' käytännössä mummin tomera Aina-sisar (seisomassa).
Äitini on kuvassa takana keskellä. Hän hymyilee. Aurinko paistaa. On kesä. Tallessa.
19 kommenttia:
Juhannuskoivut verannan molemmin puolin. Hieno ja juhlava hetki. Ja erikoista, kun kuvaajakin on vielä paikalla.
Nyt alkaa jo isommilla pelloilla vihertää, kohta se on täällä - kesä :-)
Voi mikä ihana tunnelma! Tytöillä niin hienot jakaukset ja remmi-korkokengät! Kesä ja koko elämä edessä.
Onpa hyvä, että sinulla on tallessa runsaasti vanhoja kuvia. Niissä on lempeä tunnelma. Tutkin tarkkaan mekot, remmikengät ja kampaukset kuten Inakin on tehnyt. Kesä on kuvassa parhaimmillaan. Kesäpaikka!
Leppoisa kesätunnelma kuvassa. Näyttää kuin olisi juhannus vai ovatko kuistin sivulla juhannuskoivut.
Mukava muisto kuvan tallentamana.
Vanhoja kuvia katsellessa miettii miten niissä oli aina sukua koolla.
Jollei muita niin serkkuja ainakin mukana sakissa.
Nyt ei kellään ole aikaa tavata, eikä aina riittävästi sopuakaan.
Eikä tilaa eikä...
Vai kuvattiinko vain silloin kun vieraita oli?
Kesä ja kesäpaikan tunnelma ainakin kuvista välittyy.
On niin mielenkiintoista katsoa vanhoja valokuvia, ja eläytyä niiden tunnelmaan. Niitä katsoessa tuntee kaihoa menneeseen. On juhla ja juhannus.
Ennen kesäpaikka oli usein sukulaistalo maalla, talon töihinkin osallistuttiin voimien ja harrastuneisuuden mukaan. Tunnelmallinen kuva:)
Kuvassa on juhlan tuntua..tytöt iloisia ja hienoina.
Mutta onkin kesä!
Aurinkoisen lämmin kuva. Kaikilla näyttää olevan hyvä mieli.
(Psst. Jäät lähtivät tänä aamuna. Luin juuri netistä.:)
Kivoja nuo vanhat kuvat, mutta samalla ah niin haikeita. Muistuttavat ajan kulumisesta ja ihmisen katoavaisuudesta. Mutta kesät on kummiskin kaikilla, ja niistä jokaisella omat lämpimät muistonsa.
Minä nyt vaan tykkään ihan hulluna vanhoista valokuvista, ne ovat niin kauniita. Ja jotenkin täynnä tarinoita. Varsinkin, kun kerroitkin vähän tarinan alkua...sitä alkaa itse päässään jatkaa.
Kun kaikki oli hyvin, ja hymy herkässä :)
Onko tuo se ihana suklaa-mummi, josta kerroit aiemmin, tai se hytkymasumummi josta olet myös blogannut :)
Hienoa että on tuollainen kesäpaikka mummillasi (ja äidilläsi ja tädilläsi) ollut! Ihanan tunnelmallinen kesäkuva.
Kiitos paljon kesäntuoksuista kommenteista! Ilo lukea niitä ja katsoa kanssanne vanhaa valokuvaa.
Sukuyhteys oli ennen lujassa. He tapasivat toisiaan kasvokkain. Nyt on toisin. Toivon silti, että virtuaaliset kontaktit eivät ole pahimmoillaan pelkkiä korvikkeita kuitenkaan, vaan parhaimmillaan niissä on sitä samaa kuin maalaistalon kuistilla istujilla 1930-luvulla. Niin, haikeus on totta myös. Siinä nauraa äitini. Ja totta, mummi on se hytkymaha suklaamummi, joka halusi että elämä olisi silkkaa auringonpaistetta, muuta ei tarvittaisikaan. Ei varsinkaan kouluja eikä läksyjä. Ei suruja, ei murheita.
PS
Juhannusta juhlimassa tuossa maalaistalossa myös rouva Eeva Ahtisaaren vanhemmat.
Ihana kuva! Tulee mieleen omat lapsuuden juhannukset, kun isä haki koivut oven pieliin ja oli niiiiin kesä!
Valokuvaus ei kai ollut ihan jokapäiväinen tapahtuma, niin huolella on tukatkin laitettu. Arvokkaita muistoja edellisiltä sukupolvilta ovat tällaiset kuvat.
marjukka,
mielen pohjalla, muistoissa, on paljon hyvää - ja elävää. Isä ja juhannuskoivut: kesän huipennuksia ovat.
Demetrius,
totta, olen kiitollinen näistä vanhoista kuvista, äidinkin naurusuun näkemisestä. Oikeasti minulla on muistoissani hyvin totinen äiti. Kotona vanhemmillani ei ollut kameraa, mutta äidin siskon mies oli innokas valokuvaaja. Häntä on kiittäminen tästäkin kuvista - ja serkusta joka on antanut kuvat jakoon.
"Hän hymyilee"
Itsekin kiinnitän vanhoissa kuvissa huomiota ihmisten ilmeisiin, miten niissä ollaankin aina niin nauravia. Onko se sitten se valokuvaamistilanteiden harvinaisuus - aina parasta päällä ja naurusuu.. paitsi hääkuvissa tai muissa virallisissa, joissa ollaan lähinnä kuin hautajaistunnelmissa ü
Katson joskus äidin äitiä, josta äiti on kertonut lähinnä huonoja muistoja, että oliko hän kuitenkin joskus onnellinen, sillä kuvissa hän nauraa niin aidon oloisesti vaarin ja siskojensa ja lastensa rinnalla.. niissä harvoissa.
Jotenkin kadehdin sitä maailmaa; koko suku ympärillä ja miehillä on puvut päällä ja naisilla kesäleningit ja pikkukengät ja pöydillä paakelsit ja kahvikupit.. romantiikan kaipuutako vai mitä se on. Vai sitä että nykyään ei pueta kauniisti oikeastaan mihinkään tilaisuuksiin, muihin kuin häihin. Ennen riitti että on kesä. Esim koulujen juhlissa näkee poikien päällä samat collegepaidat ja farkut kuin arkenakin, joillakin tytöillä saattaa olla mekko, mutta ei kaikilla. Kun minusta se pukeutuminen tuo juhlan.
Siitä on varmaan joku sanontakin.
Kovasti on ajatuksia herättänyt tämä kuvasi. Haluaisin noihin aurinkoisiin entisajan kesiin ihan sukeltaa!
Pankin talkkari,
kuvaat niin ihastuttavasti kauniisti katettua kahvipöytää paakelseineen, sukulaisvieraineen, että taidan järjestää nuo kekkerit Kuopion sukulaisille jahka olemme sinne asettuneet eli tulevana kesänä. Tai mikä parempaa: saaressa! Mukana on sisaren tyttären tumma adoptiopoika, oikea Afrikan tähti.
Koko sisarussarjamme on sitten palannut juurilleen. Mutta vuoden perästä hivuttaudumme mieheni kanssa hiukan syvemmälle Savvoon, vähän pienemmälle paikkakunnalle. Taisi Kuopio olla meille sittenkin liian iso ;). Kasvoi ohi lapsuuteni...
Kameralla on hymyilyttävä vaikutus. Kun katsoo lehti-ilmoituksiakin, niin huomaa, miten kaikkia naurattaa: välittäjiä, pankkitoimihenkilöitä, lääkäreitä, automyyjiä - kaikilla on niin hauskaa ;D.
Sananlaskuista tulee mieleeni:
”Rumat ne vaatteilla koreilee.” Wakapediassa on liuta sananlaskuja, joilla ruokin itseäni mutta purematta en niele kaikkia;D.
Ks WAKAPEDIA: Luettelo sananlaskuista
http://wapedia.mobi/fiwikiquote/Luettelo_sananlaskuista
Lähetä kommentti