Komppaan Uunaa, mukavaa kuulla sinusta. Kultaisen poron ilmestyminen tietää tietysi muuttoa Lappiin mutta toivottavasti tuo oli peura, vieläpä savolaista alalajia.
Hieno kuulla susta Lastu! vaikakin mä ite jään nyt joksikin aikaa ainakin aina toviksi pois...aika näyttää! Mutta hieno kultainen peura, ja tiedänkin tän paikan, se on viitostien varrella, Siilinjärvellä. Se on hieno näky autoilijoille!
Piti vielä tulla sanomaan, että se on kauris, eikä peura, vaikka voi olla sama eläin siltikin. Mutta piti oikeestaan tulla sulle vielä sanomaan, että Hyvää Juhannusviikkoa ja Juhannustakin sulle!
Eilen kerroin lapsenlapsille (myös sille ötökkäfanillemme), miten tyttäresi karkasi lapsena ikkunasta luontoon, kun nukuit hänen ovensa takana. Kerroin myös hänen nykyisestä ammatistaan. Suosittelin silti meidän porukoillemme, etteivät matkisi tytärtästi, kun asuvat neljännessä kerroksessa...
Kyllä tuo peura vai mikä poro se onkaan, on melkoinen ilmestys kallion reunalle, kun aurinko kultaa sen kyljet hohtaviksi. Tienvieritaidetta on kulkiessa hyvä silmätä, kunhan ei silmät jää siihen liian pitkäksi aikaa. Taidat kalastella ja soudella saaresi vesillä, kun blogi on ollut vaikenevainen. Vähän samaa on itellä - täällä oleilen taas itikoiden ja porojen kanssa ja kalastelen ahkeraan. Ihanaa kesää...
Kiitokset jokaiselle toivotuksista ynnä muusta mukavasta: näillä eväillä on kesää vietetty niin mojovasti, että meni juhannus, tuli ennätyshelle, hikoilutti otsan ynnä muun ja niin oli plumpsahdettava tavan takaa saaren rantavesiin niin ettei sieltä hennonut lähteä mantereelle netin ulottuville - ja saarielo vailla nettiä yhä jatkuu siksi kunnes jäät pistävät töppösiin vauhtia ja on ihan pakko palata ihmisten ilmoille.
Mutta sitä ennenkin yritän päivittää blogiani Kuopion piipahdusreissuilla himpun verran ahkerammin - toivottavasti. Mutta jos helle saapuu taas, kellun laineilla kuin ellun kana. Ei voi mittään. Semmoinen on Lastu.
Niin, kerroin eilen kommentissani että kellun laineilla kuin Ellun kana, mutta on kerrottava sekin että vedessä asuu nyt suru. Vainajaa en tunne henkilökohtaisesti mutta myötäsuren omaisten huolen ja hädän.
23 kommenttia:
No oli se ilmestys, kun sivupalkissani luki LASTU :-D
Hieno kuva, mutta olisi kiva kuulla laajempaakin kerrontaa, mutta ymmärrän kyllä, että nyt on saaren aika ja muutenkin puuhaa.
Komppaan Uunaa, mukavaa kuulla sinusta. Kultaisen poron ilmestyminen tietää tietysi muuttoa Lappiin mutta toivottavasti tuo oli peura, vieläpä savolaista alalajia.
Kultainen vasikka! Olen kuullut siitä ennenkin:)) Se ei kuulu juhannustaikoihin. Lämmintä ja rattoisaa Juhannusta sinulle, Lastu
Haa, tuon ilmestyksen vierestä menin toissapäivänä :) Vaan paljon kivempi ilmestys oli blogimerkki Lastusta :D
Hieno kuulla susta Lastu!
vaikakin mä ite jään nyt joksikin aikaa ainakin aina toviksi pois...aika näyttää!
Mutta hieno kultainen peura, ja tiedänkin tän paikan, se on viitostien varrella, Siilinjärvellä.
Se on hieno näky autoilijoille!
Piti vielä tulla sanomaan, että se on kauris, eikä peura, vaikka voi olla sama eläin siltikin.
Mutta piti oikeestaan tulla sulle vielä sanomaan, että Hyvää Juhannusviikkoa ja Juhannustakin sulle!
Ihana ilmestys jyrkänteellä. Oikein nappikuva. Todella jieno.
Tervetuloa ja mukavaa juhannusta. Toivotaan, että on lämmintä.
Hieno ilmestys.
Vau, saammeko kuulla kuvan tarinan?
Hyvää juhannuksen aikaa sinulle!
Tuota voisi säikähtää ellei se kiiltäisi. Hyvin zoomattu liikkuvasta autosta, todellinen matkakuva.
Tuopa kuva!
Ai tuo on patsas?
Hävettää, ainut puolustus on että oli kiireempi lukea kuulumisia kuin katsoa kuvaa.
Hieno kuva!
Oooh, nyt hän putoaaaaa...
Iloista ja valoista keskikesän juhlaa, Lastu!!
Kultainen peura. Ja ihan elävä :)
Siellä törmällä se peura kahteloo kun Lastu pyyhältää ohi takakontissaan poikue kalakukkoja.
Eilen kerroin lapsenlapsille (myös sille ötökkäfanillemme), miten tyttäresi karkasi lapsena ikkunasta luontoon, kun nukuit hänen ovensa takana. Kerroin myös hänen nykyisestä ammatistaan. Suosittelin silti meidän porukoillemme, etteivät matkisi tytärtästi, kun asuvat neljännessä kerroksessa...
En ole ihan varma, tykkäänkö Sinisen tien taiteesta. Paras ehdottomasti on Paukarlahdessa Taisto Martiskaisen veistos hänen omalla haudallaan.
Hui, ensin pelästyin, että tuo on ihan aito, ja jotenkin vahingossa hyppäämässä noin korkealta rinteeltä alas! Onneksi ei sentään.
Ihania hetkiä lähetän ajatuksen voimin saareesi!
Kyllä tuo peura vai mikä poro se onkaan, on melkoinen ilmestys kallion reunalle, kun aurinko kultaa sen kyljet hohtaviksi.
Tienvieritaidetta on kulkiessa hyvä silmätä, kunhan ei silmät jää siihen liian pitkäksi aikaa.
Taidat kalastella ja soudella saaresi vesillä, kun blogi on ollut vaikenevainen. Vähän samaa on itellä - täällä oleilen taas itikoiden ja porojen kanssa ja kalastelen ahkeraan.
Ihanaa kesää...
Lisää ilmestyksiä, pliis. Tässähän alkaa olla ihan huolissaan... Eiku - et ehdi käymään täällä, kun vietät laatukesää, eiko niin :)
LINDO BLOG !!!!!!!!!!!!!
Kiss
JACQUE / BRASIL
Hei blogiystävät!
Kiitokset jokaiselle toivotuksista ynnä muusta mukavasta: näillä eväillä on kesää vietetty niin mojovasti, että meni juhannus, tuli ennätyshelle, hikoilutti otsan ynnä muun ja niin oli plumpsahdettava tavan takaa saaren rantavesiin niin ettei sieltä hennonut lähteä mantereelle netin ulottuville - ja saarielo vailla nettiä yhä jatkuu siksi kunnes jäät pistävät töppösiin vauhtia ja on ihan pakko palata ihmisten ilmoille.
Mutta sitä ennenkin yritän päivittää blogiani Kuopion piipahdusreissuilla himpun verran ahkerammin - toivottavasti. Mutta jos helle saapuu taas, kellun laineilla kuin ellun kana. Ei voi mittään. Semmoinen on Lastu.
Ihanaa kesän loppujaksoa Sinulle :)
Niin, kerroin eilen kommentissani että kellun laineilla kuin Ellun kana, mutta on kerrottava sekin että vedessä asuu nyt suru. Vainajaa en tunne henkilökohtaisesti mutta myötäsuren omaisten huolen ja hädän.
Lähetä kommentti