Pekka Halonen: Tienraivaajia Karjalassa 1900
Paljon on Anna kouluopista unohtanut, mutta ennenvanhaisilta sielutieteen tunneilta on hänen muistiinsa jäänyt mieleen eräs ihmisen perusominaisuus: tehtävän loppuun suorittamisen tarve.
Annalla on taipumusta jääräpäisyyteen, ominaisuuteen jota Seitsemän veljeksen Juhani ilmentää. Anna pitää Juhania sielunkumppaninaan ja mallikäyttäytyy usein vaistonvaraisesti - vai pitäisikö sanoa myötäsyntyisesti - kuin Jukolan Jussi. Kun on puskettavaa niin on puskettava. Härkäpäisesti.
Jääräpäisyyteen liittyvää tehtävän loppuunsuorittamisen tarvetta nimitetään ääritapauksissa pakkomielteeksi. Jatkaa silloinkin kun hommassa ei enää tolkkua ole eikä valmista tule.
Annan pakkomielteiden tuntosarvet ovat hänen pitkän elämänsä aikana suuntautuneet milloin mihinkin suuntaan. Ja tällä hetkellä hänen periksiantamattomana pyrkimyksenään on halu oppia leipomaan tietynhyvänmakuista ruisleipää. Ihan itse. Ilman hiivaa.
Anna etsii hyvän ruisleivän salaisuutta.
Hän käy ruisleipäkurssin ja reputtaa. Leipä maistuu liiaksi hiivalta. Hän jatkaa valitsemallaan tiellä. Makuhermot jyskyttävät, kaipaavat täyttymystä.
Anna päättää aloittaa hiivattomat omatoimiharjoitukset ja porhaltaa Muuruvedelle Topin luomumaatilamyymälään, ostaa kopsauttaa Ylämyllyn ruisjauhoja viiden kilon pussin, joka painaa jonkin verran enemmän kuin synnyttämänsä lapset, kukin kerrallaan ja ajallaan maailmaan saapuneet. Kyllä hän tämän verran vanhasta muistista kantaa jaksaa vaikka polvissa kuinka on nivelrikko. Hyllyltä löytyy myös luomuruisleivän kuivattu juuri.
Kotona hän laskee leivontapöydälle ruisleivän tykötarpeet. Onko kaikki tarpeellinen hankittu? Luomuruisjauhoja? Kyllä, löytyy. Suolaa? Kyllä, on. Taikinajuuri? Kyllä, sekin. Vettä? Löytyisköhän… Anna, Kallaveden rannalla asuja, hymyilee ja viihdyttää silmiään järvenselässä.
Mutta taikinatiinua Annalla ei ole.
Hän tietää vanhasta muistista kopaista paikkaa missä ei sanattomuus sikiä eikä neuvottomuus kukoista. Ensimmäiseksi, jos on mitä vain vailla, kannattaa suunnistaa mualiman navalle, Kuopion torille.
Ei mene kuin kotva niin Annan etsivä silmä osuu torin keskellä pakettiautoon jonka ympärille on siroteltu lastukoria jos jonkinmoisia - ja takinatiinuja erikokoisia. Yhdeksän vetolitran tiinun hän valitsee ja porhaltaa tohkeissaan kotia kohti.
Mitä puuttuu? No, taito, mutta se kypsyy kun Anna ei periksi anna.
Anna leipoo tohinalla. Hän herättelee taikinajuurta kaksi vuorokautta. Vihdoin aukeaa auvoinen aamu: vellimäinen seos kuplii.
Anna lisää roppakaupalla jauhoja taikinajuureen, suolan sirottelee, lunttilapusta lukee: tee taikinasta betonimainen seos, jota ei varsinaisesti vaivata; leivo limpuksi, piirrä sormella risti leivän pintaan ja jätä kohoamaan. Kun risti vajoaa, kohotus on onnistunut ja voit työntää ruislimppusi uuniin paistumaan.
Kuluu tunti, kuluu kaksi… kuluu päivä. Annan risti ei vajoa eikä leipä kohoa. Taikina leikkii kiveä. Rukiinen tiiviskivi on järeä ja kova ja painava kuin synti.
- Oli miten oli, nyt uuniin menet, Anna uhittelee ja uskoo, että uunin lämpö tuo leipään muodonmuutoksen ja maku on ennenkokematon.
Ilta on tullut. Kodin täyttää uunista juuri nostetun ruisleivän tuoksu. Anna korkkaa tiiviin ruisleivän Fiskarsin leipäveitsellä ja ojentaa paksun viipaleen, voilla sulostetun, Tapanille. Rakkaalleen.
Rakas puraisee. Hammas lohkeaa.
Tulee uusi aamu (elämän lohtuopin mukaan illan ja yön jälkeen nousee aina uusi aamu). Miehen suussa on teräväreunainen kraateri ja kuoppa. Nyt ei päde sananlasku 'joka toiselle kuoppaa kaivaa se itse siihen lankeaa'. Kieli vuotaa verta ja vaimo hikeä. Anna tilaa Tapanin puolesta ajan hammaslääkärille (mies kun ei voi kipeää kieltään suussaan pyörittää sillä kraaterin reuna lihaa leikkaa); selittää tilanteen juurta jaksaen ja kun Savossa ollaan, kuulijalla myötätunto kulkee sananselittäjän mukana mutkat ja matkat ja osuu maaliin: aika heltiää hetimiten.
Matka kaupungin perukoilta hammashoitolaan kulkee hevosaitauksen kautta.
- Pyssäytä, Anna pyytää kuskia, -prtuu. Kuski vastaa: -Juu, juu.
Anna heittää reppunsa lasteineen selkäänsä ja astuu autosta kirkkaaseen maaliskuuhun hevosaitauksen viereen. Hevonen keinuu luokse, hamuaa suuhunsa Annan repustaan kaivaman ruisleipäpalasen ja hörähtää kiitokseksi.
- Hevosen suusta totuus, Tapani lohduttaa Annaa joka palaa reppunsa tyhjentäneenä kuskinsa viereen. Pitkä yhteinen elämä on hionut vaistot herkiksi, ja Tapani tietää, milloin on kannustuksen sana paikallaan, milloin on viisainta viettää hiljainen hetki. Tällä kertaa:
hevonen kulkee rehulla
vaimo pienellä kehulla
Tapanin hampaassa on nyt paikka. Hevosen suosiollinen hörähdys korvissaan Anna ja Tapani päättävät mennä luomuruisleipäkurssille, joka pidetään 1.4.-2.4. Valtimossa. Jospa Pohjois-Karjalan vaaramaisemissa irtoaa totuus ruisleivästä jota myös ihminen hampaineen voi huoletta syödä.
Leipojalle on annettu aina huomisen mahdollisuus.
tarinan linkit:
Topin maatilamyymälä, Muuruvesi
Puukarin pysäkki, Valtimo
19 kommenttia:
Hevonen osaa kiittää, leipä siihen riittää.
Leipominen, varsinkin perinteisen ruisleivän, on taitolaji. Kauan on ruisleipää leivottu, mutta siitä huolimatta olemme etääntyneet leivästä.
Uskoisin, että Anna löytää taidon ja saa vetää uunistaan mehevän ruisleivän. Leivän, jossa ei ole lisäaineita eikä hiivaa.
Hersyvä pakina Annan tapaan, leivän lailla meheviä sanavalintoja.
Voi elämän kevät, miten mainio pakina. Suu kääntyy lukijalla hymyyn ja kasvot saavat ilmaisen kohotusleikkauksen jo pelkästään Kuopion torin kuvailusta ... missä ei sanattomuus sikiä :D
Härkäpäisyys ruokkii hevosen.
Onnea luomuleipäkurssille. Jospa ne sieltä antavat pesämunaksi mukaan oikeanlaisen taikinajuuren.
Kyllä se tiinu olla pitää. Itse vuosien jälkeen kyselin velipojilta, mihin olivat äidin taikinatiinun laittaneet, kun talon saivat. Autotalliin vieneet, kuulemma rikki oli. Kaipailin sitä samaa kuin Anna, oikealle maistuvaa hiivatonta ruisleipää.
Hulvatonta. Anna onnistuu. On terveysleipäreseptillänikin hampaita lohkeillut. Kiitos!
Sitkeydeksikin voisi sanoa, jos ei jääräpäisyydeksi kumminkaan :) Kyllä on ruisleipä oikealla hapanjuurella ilman hiivaa kohonnut ainakin Pissismummon Lapsuusmaalla. Tosin sähköuuni ei ole ruisleivän paras kaveri, vaan mistäpäs kaupunkilaismuori arinaisen uunin taikoisi. Tämähän alkaa ihan jänskättää miten tässä sitkeysasiassa käy...
Hihi, nyt kyllä naurattaa (jostain syystä), vaikka kyseessä on kaikin puolein vakava ja traagisuuteenkin vivahtava tarina :D Hieno tiinu ja esimerkillinen Annan sisu. Kyllä niistä aineksista ja pienestä lisäopista vielä täydellinen ruisleipä syntyy1
Kekkoselle piti luemma tehdä kolme päivää hapatettua ruisleipää. Peikostakin sellainen on hyvää.
Mainio pakinasi pisti minut kyselemään itseltäni, miksi en aikoinaan ollut kiinnostunut siitä, mitä äiti mainioon ruisleipäänsä laittoi? Olinhan niin monesti taikinaa sotkemassa, mutta ajatukset täysin muualla.
Foi muito bom visitar seu Blog...felicidades...mesmo em portugues(Brasil). O google dará uma ajuda para traduzir. Felicidades1
Aivan ihana pakina tämä olikin.
Tapani sai kyllä vähän kärsiä hampaansa vuoksi, mutta hevonen tykkäsi.
Ja mä uskon myös, että kun Anna ei anna periksi, niin leipä vielä syntyy, sellanen oikein hyvä luomu ruisleipä, mikä sopii kaikkien suuhun ja vatsalle!
Mainio! Peräänantamaton Anna. Rakkaus voi joskus viedä hampaan, mutta se on sen arvoista! Ja jonain päivänä leipä voi olla niin hyvää, että sekin olisi lohkeavan hampaan arvoinen, mutta ehkä ei kuitenkaan... :)
Tuo loru oli hah--hauska.
Hyvin keksitty taas.
Voi minkä ohjeen Anna olikaan saanut - betoni ei taatusti ollut paras sanavalinta kuvaamaan taikinaa.
Kyllä se hiivatonkin vielä onnistuu kun kunnolla hapattaa, kahen yön yli myö tääl iäs annetaa taikinan tekkeytyy.
No ei jäänyt Tapanille mitään hampaankoloon, kun kerran itsekin lähti leiväntekokurssille. Hyvä niin. Pidin tästä leiväntuoksuisesta pakinasta.
Veden kielelle nostava ruisleivän tuoksu leijailee yli vaarojen sieltä Puukarin Pirtistä tänne asti.
Kelle leivot Lastu, kelle…
Olipa visuaalinen tarina. Ihan näin silmilläni tapahtumat. Hevosenkin.
Ruisleipä on saanut oikein jatkojännärin piirteet, saapas nähdä mitä Valtimon jälkeen syntyykään. Tuolla sisulla vielä jonain päivänä sitä oikeaa luomuruisleipää, se on varma. Näitä on kyllä niin hauska lukea, että melkein toivon ettei se nyt vielä ihan ensi reissullakaan syntyisi.. ilkeää ja itsekästähän se, mutta nautinto se on tämä lukeminenkin.
No, huh, huh, olihan tarina! Korvo on hieno, mut hierrin puuttuu;)
Kyllä se leivän teko viel onnistuu kun koulut ja kurssit kääpi siihen. Se on hyvä kun on kiinostusta taitoihin joita harvemmin ennää tarvii. Eihän koskaa tiijä millon ei leipää saakkaan kaupasta, sillon on hyvä olla taito ees jollain tavalla hyppysissä:)
Tuhannen tulimmaista kiitosta auvoisista, mieltä ja kieltä avartavista kommenteistanne jokaiselle erikseen ja kaikille yhdessä.
Eikö vain ihmiskunnan alusta lähtien ole leipää leivottu. Tai no joo, silloin kun alettiin maata viljellä. Johan on ihme ja kumma jos ei Anna opi sitä minkä sukupolvi sukupolvelta on osattu ja taidettu.
Kuinkas tässä touhussa tällä erää kävi, sen kerron omassa postauksessa. Lastun blogista taitaa tulla ruisleipäblogi. Jatkokertomus.
Voiko kerrostaloon rakentaa leivinuunin?? Voi, voi, ei voi, ei vissiin... Mites luomuleivän paisto onnistuu, jos ei ole kunnon uunia :(. No, vaihe kerrallaan.
Kiitos vielä kerran ihanista myötäeläytymistä.
Tämä oli vähän niin kuin mieikäläisen leipominen. Hiivaa syyttelen, kun leipä ei nouse ü
Mutta hyväähän vastapaistettu leipä on, vaikkei olisi noussutkaan! Ainakin jos samantien syö ja voin kanssa.
Pankin talkkari,
:)
Takuulla syy on hiivassa jos leipä ei ole sitä mitä toivoo :).
***
Anna yritti hiivatonta leipää ja ekayritys meni päin prinkkalaa. Pakko oli lähteä pohjoista kohti opintomatkalle. Anna tunnusti siellä luomuleivän opettajalle kehnon ekatuloksensa. Ope tuumasi, että syy voi olla siinä että Anna on tuikannut liian paljon hiivaa koska taikinasta tuli betonia. Eihän se kohoa.
Toisekseen Anna käytti yleiskonetta veivaamiseen eikä se sovi luomujuttuihin. Nyt ovat uudet opit päässä ja käsissä. Toivottavasti käynnistyy ja onnistuu :).
***
Hyviä leipomushetkiä ja tuotoksia myös Sinulle :)
Lähetä kommentti