Anna työskenteli aikansa kustantamon tietokirjaosastolla, missä julkaistiin niin keittokirjoja kuin lastenkasvatusoppaita, kaiken kansan lääkärikirjoja kuin Suomen historian pikkujättiläistäkin, monista muista aihealueista puhumattakaan. Toimittamiensa kirjojen kautta hänen tiedollinen ja taidollinen pääomansa laajeni - teoriassa.
Niinpä juupa. Anna tiesi - teoriassa -, miten lapset kasvatetaan, vihannekset viljellään, kalat narrataan, parisuhde pidetään pystyssä ja mikä on niin sanottu kansanomaistettu tieteellinen totuus kirjan julkaisuhetkellä, onpa kyseessä maailmansodan syyt tai syövän synty. Sieltä tullaan kuitenkin usein seuraavan uutuuskirjan myötä kuperkaikkaa alas toiseen totuuteen sillä mikään muu ei ole elämässä varmaa kuin kuolema, kaikki muu on muuttuvaista. Häilyväistä. Mutta sitä totuutta kuunteleminen mikä h-hetkellä vallitsee.
Niin, se käytäntö. Kasvimaan reunalla ilman kirjaa Anna tuntee olevansa hukassa. Ja kun ihmissuhdekonflikti iskee, hän hiippailee nurkan taakse plaraamaan rakentavan riitelyn opasta, tulee takaisin huulet väpättäen, ettei unohtaisi mitä vastapuolelle tulee sanoa jotta kumpikin kokee voittaneensa. Ja kauas jää kumpaisellakin kiistakumppanilla kavala maailma.
Mutta ei teoria sormia napsauttamalla käytännöksi taivu. Luettu on sisäistettävä. On työnnettävä sormet syvälle multaan. On hyvä silitellä itseään. Saa sanoa: hyvä tyttö, hyvä nainen, hyvä ihminen, ihan hyvä. Ja sama mieheks.
Kokenut kaiken tietää ja vaivainen kaiken kokee. Anna on sananlasku-uskovainen. Hän, valmiiksi vaivainen, ryhtyy kulkemaan teoriasta kohti käytäntöä ja istuttaa itseensä terveen elämän salaisuuksia. Paluureitti vanhaan on olemassa, jos uusi ruokavalio (se on hänen teoriasta käytäntöön -sarjansa ensimmäinen osa) ei hyvältä tunnu.
Mitä mahtaa tapahtua, miltä tuntua, jos noudattaa parin viikon ajan vähähiilihydraattista ruokavaliota? Ei pottua, ei riisiä, ei pastaa, ei sokeria, ei valkoista vehnäjauhoa. Onhan tuosta kohkattu enemmän kuin paljon.
Ennen ja jälkeen -muuttumisleikki on täyttä totta jo parin viikon jälkeen. Ennen, nopeiden hiilihydraattien aikaan, nälkä tuli syömisen jälkeen kuin hyökkäysvaunu. Pakko oli langeta syömään vähän väliä jottei nälkään menehdy. Mutta jo muutamien uuden ruokavalion jälkeisten päivien jälkeen Anna ihmettelee: olo on kylläinen ja hyvä aina seuraavaan ateriointikertaan asti. Ei turvota.
Onko tämä totta vai kuvitelmaa, hän tuumaa ja astuu vaa'alle. Ei voi olla totta, vaan totta on. Kaksi kiloa on lähtenyt painosta, vaikkei hän millään painonpudotusdieetillä ole ollut. Tästä innostuneena hän ostaa vaa'an, mikä näyttää sisäelinrasvaprosentit ja kokonaisrasvan. Normaaliarvoja numerot vilkuttavat eikä lukemia 'varttuneella iällä' (kiva termi) tarvitse yrittääkään laskea tämän alemmiksi.
Hän syö kalaa, kanaa, hedelmiä, kasviksia, marjoja, possua, kananmunia ja viisi viipaletta (per päivä) itse leipomaansa luomuruisleipää. Muu leipä ei enää maistu. Illalla hän nostaa huulilleen maljan, missä läikkyy tummanhehkuva punaviini.
Elämä maistuu. On ihmeen hyvä tulla kotiin, ikiomaan geenihoitoon. Jospa hän on syntynyt ruisleipä suussaan ja sukset jalassaan ja päässyt vihdoin asettumaan itseensä. Vehnässä hänen ruumiinsa oli väärillä laitumilla.
Yhtenä aamuna Anna heräsi omaan luomulauluunsa. Annan mies, Savoon muuttanut hämäläinen, sanoi laulun kuultuaan: "Voe tokkiisa!"
Annaa innosti kokeilemaan Anja-Reginan ruokavaliokokemus. Kiitos :)
Niin, se käytäntö. Kasvimaan reunalla ilman kirjaa Anna tuntee olevansa hukassa. Ja kun ihmissuhdekonflikti iskee, hän hiippailee nurkan taakse plaraamaan rakentavan riitelyn opasta, tulee takaisin huulet väpättäen, ettei unohtaisi mitä vastapuolelle tulee sanoa jotta kumpikin kokee voittaneensa. Ja kauas jää kumpaisellakin kiistakumppanilla kavala maailma.
Mutta ei teoria sormia napsauttamalla käytännöksi taivu. Luettu on sisäistettävä. On työnnettävä sormet syvälle multaan. On hyvä silitellä itseään. Saa sanoa: hyvä tyttö, hyvä nainen, hyvä ihminen, ihan hyvä. Ja sama mieheks.
Kokenut kaiken tietää ja vaivainen kaiken kokee. Anna on sananlasku-uskovainen. Hän, valmiiksi vaivainen, ryhtyy kulkemaan teoriasta kohti käytäntöä ja istuttaa itseensä terveen elämän salaisuuksia. Paluureitti vanhaan on olemassa, jos uusi ruokavalio (se on hänen teoriasta käytäntöön -sarjansa ensimmäinen osa) ei hyvältä tunnu.
Mitä mahtaa tapahtua, miltä tuntua, jos noudattaa parin viikon ajan vähähiilihydraattista ruokavaliota? Ei pottua, ei riisiä, ei pastaa, ei sokeria, ei valkoista vehnäjauhoa. Onhan tuosta kohkattu enemmän kuin paljon.
Ennen ja jälkeen -muuttumisleikki on täyttä totta jo parin viikon jälkeen. Ennen, nopeiden hiilihydraattien aikaan, nälkä tuli syömisen jälkeen kuin hyökkäysvaunu. Pakko oli langeta syömään vähän väliä jottei nälkään menehdy. Mutta jo muutamien uuden ruokavalion jälkeisten päivien jälkeen Anna ihmettelee: olo on kylläinen ja hyvä aina seuraavaan ateriointikertaan asti. Ei turvota.
Onko tämä totta vai kuvitelmaa, hän tuumaa ja astuu vaa'alle. Ei voi olla totta, vaan totta on. Kaksi kiloa on lähtenyt painosta, vaikkei hän millään painonpudotusdieetillä ole ollut. Tästä innostuneena hän ostaa vaa'an, mikä näyttää sisäelinrasvaprosentit ja kokonaisrasvan. Normaaliarvoja numerot vilkuttavat eikä lukemia 'varttuneella iällä' (kiva termi) tarvitse yrittääkään laskea tämän alemmiksi.
Hän syö kalaa, kanaa, hedelmiä, kasviksia, marjoja, possua, kananmunia ja viisi viipaletta (per päivä) itse leipomaansa luomuruisleipää. Muu leipä ei enää maistu. Illalla hän nostaa huulilleen maljan, missä läikkyy tummanhehkuva punaviini.
Elämä maistuu. On ihmeen hyvä tulla kotiin, ikiomaan geenihoitoon. Jospa hän on syntynyt ruisleipä suussaan ja sukset jalassaan ja päässyt vihdoin asettumaan itseensä. Vehnässä hänen ruumiinsa oli väärillä laitumilla.
Yhtenä aamuna Anna heräsi omaan luomulauluunsa. Annan mies, Savoon muuttanut hämäläinen, sanoi laulun kuultuaan: "Voe tokkiisa!"
Annaa innosti kokeilemaan Anja-Reginan ruokavaliokokemus. Kiitos :)
15 kommenttia:
Kutis ei ole dieetteihin koskenut, eikä edes kevyttuote-villityksiin langennut, mutta tietää monia jotka ovat kokemuksen kautta todenneet että esim. gluteiiniton ravinto sopii ja tekee hyvän olon, vaikkei keliakiaa olisi todettu.
Annapa on oman terveytensä seppä. Kokeilemalla 'se oikea' löytyy.
Meillä taas on syöty koko ruokaympyrää, vihanneksia, lihaa, kalaa, hedelmiä, marjoja, jogurttia, jne.
Leipääkin silloin, kun ei muuta pöytään panna eli lounaan aikaan.
Äitini tapasi sanoa, että syökää niin kauan kuin maistuu. Tulee aika, jolloin ei enää maistu. Ja sen hän koki.
Tämä ei tarkoita, että pitäisi syödä ihan mitä sattuu, vaan tulee valikoida mikä parasta on ruumiille ja sielulle.
Hyvältä Annan menuu kuulostaa, se on sitä parasta.
Hyvä Lastu! Vehnä(st)ä ei ole kai tarkoitettu ihmisravinnoksi? Yli vuoden olen sitä vähentänyt, mutten kokonaan luopunut. Leivän ja puuron tilalla syön aamuisin englantilaisittain munaa ja pekonia tai kuppiin rikottu muna ja ylikypsääkylkeä murusina ja auringonkukan siemeniä pari ruokalusikallista ja kuppi minuutiksi mikroon. Siinäpä se on kahvin lisuke aamupalaksi. Vyötärö on hoikentunut ja paino laskenut.
Hyvää jussia!
Viisaasti toimii Anna ihmissuhteissa, viisaasti valitsee ruokansa. Ja elämä maistuu. Hyvä Anna-Lastu!
Hyvältä vaikuttaa Annan dieetti. Vähähiilarinen, mutta ei silti aivan fanaattisuuteen asti. Eli mukana on vielä ruisleipää, marjoja, hedelmiä ja muita kasviksia: nämähän kaikki ovat varsin hiilihydraattipitoisia. Meilläkin pastat, peruna ja vaaleat leivät ovat vähentyneet kuin pyy maailmanlopun edellä, mutta kaurapuurosta ja ruisleivästä emme luovu - emmekä toistaiseksi suklaasta ;) Eikä meillä aina kieltäydytä omenalörtsyistäkään, vaikka ne nyt ovat kaiken epäterveellisyyden ruumiillistuma.
Mie kun aina aattelin että suomalainen on syntynyt pottu suussa, millä sen tilalle voisi kuhasoppaan laittaa? ;-)
Tämäkin sananlasku-uskovainen on opetellut luopumaan hiilareista.
Nyt kun uusi peruna houkuttaa kaupan hyllyllä, ei millään saata kulkea niiden ohi.
Kadonneen vyötärön metsästys siis jatkuu.
Hyvää juhannusta!
Peikko luulee, että jokainen tietää suunnilleen itse mitä suuhunsa pistää, eikä usko kaikenmaailman muotiguruja. Tosin peikko itse ei tiedä, se luulee vaan :)
Dieeteistä olen sitä mieltä - niin kuin kaikesta - että kohtuus kaikessa on paras ohjenuora. Se ei tarvitse oppaita.
Oppaista ja teorioista tuli taas mieleeni, miten anoppini sanoi esikoisemme syntymän jälkeen, ettei lapsia opi hoitamaan kirjoja lukemalla, kun hän näki Vauva-kirjan olohuoneen pöydällä. Olen ihan samaa mieltä, mutta lukeminenhan ei mitään haittaa. Päin vastoin. Lukeminen auttaa aina. Auttaisi vähän anoppiakin, jos ymmärtäisi kirjaan koskaan tarttua.
Annan tarinasta pidin paljon. Kasvutarinoissa on aina jotakin todella kiinnostavaa.
Voi, kumpa pystyisikin tolla hiilihyrdaattisella jutulla laihduttaan..
Muuten, olen joskus nuorena ja laihana itseäni sillä dieetillä laihduttanutkin, mutta se olikin silloin ihan eri, ei silloin ollut ruoka se pääasia, silloin oli niin paljon kaikkee muuta, ettei kerinnyt kunnolla edes syömään, tai tuntea edes nälkää, kun oli niin kiire joka paikkaan!
Mutta mulla on edelleen se dieettijuttu tallella, että voisin kyllä kokeilla, muttakun se kamala nälkä vaan yllättää aina välillä ja makeenhimo!
Jäätelö, ihan mun kamalia himojani!
Mä en voinut niitä aikoihin syödä, mun laktoosijutun takia, mutta nyt on laktoosittomia jätskiä jo vaikka kuinka paljon ja mä jäin niihin jumiin nyt, varmaan koitan syödä kaikki mitä en voinut syödä jätskiä, kun muut söivät !!!
Siittä mun pitää vaan koittaa luopua ja syödä vaan vaikka kerran viikossa!
Mutta kyllä toi hiilihyrdaatiton dieetti laihduttaa, mun tytön sulhanen kokeili ja laihtuikin ihan silmissä nähtävästi!
Mutta mulle tuottaa toi perunasta luopuminen ihan mahdottomalta, eli siittä en kyllä luovu.
Kyllä kilot on karistettava muulla tavalla, en perunasta luovu en!
Mutta tulin toivottammaan sulle oikein Hyvää Juhannuksen aikaa!
Ilouutinen karppaajille, uudessa perunassa ei kuulemma ole hiilihydraatteja.
Mie en voisi elää ilman pottuja, ruisleipää ja kahvipullaa - uskon vahvasti että kun kuuntelee itseään ja syö mikä tekee hyvän olon niin kunnossa pysyy.
Ainakin mieliala.
Mutta ihanaa että Anna kokeili, moni vain pähkäilee ja haikailee.
────────═♦♥♦═─────
▓███▓ ▓███▓░░░
▓██▓▓██▓░▓██▓▓██▓░░░
▓██▓▓▓▓██░██▓▓▓▓██▓░░░
▓██▓▓▓▓▓▓█▓▓▓▓▓▓██▓░░░
▓██▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓██▓░░░
▓██▓▓▓▓▓▓▓██▓░░░
▓██▓▓▓██▓░░░
▓██▓██▓░░░
▓██▓░░░
▓█▓░░
────────═♦♥♦═─────
Ihanan terveelliseltä kuulostaa! Hienoa Anna :D
Ja hitsit, miten mainiosti ilmaistu viisaus tämä: "Luettu on sisäistettävä. On työnnettävä sormet syvälle multaan." Lisäisin vielä, ettei sormien likaantumistakaan pitäisi pelätä. Puhtaana ei useinkaan säily tuossa luetun sisäistämisprosessissa :)
Tervehdys;: Tuo vouhotus hiilareista tuntuu joillain tahoilla menevän yli hilseen. Kun on sen sortin uskovaisia, ettei yhtää hiilihydraattia, se on jo terveys riski. Kaikessa pitäs löytää se kultanen keskitie, eikä mennä äärimmäisyyksiin. Hiilareissa on hyviä ja huonoja. Nopeesti imeytyvät, joita saapi vaaleesta viljasta, paljon sokeria sisältävistä, suklaat, limsat, karkit, on huonoo seuraa. Vaan tummat viljatuotteet imeytyy verensokeriksi hitaasti ja pitävät ihmisen toimintakyvyn paraiten yllä, ei lopu voimat kesken tekemisen.
Pelkät kevyt tuotteet on kait viimetutkimusten valossa todettu vähemmän terveellisiksi, siispä oikeeta voita suositellaan ruokiin laitettaviksi.
Ikkään en oo kevyt tuotteisiin sotkeentunna, mutta muuten oon koittanu kahtoo miten ja mitä suuhunu laitan, unohtamati myös herkkuhetkiä.
Vuan täässäin asiassa, on niin monta mielpijettä kun on kansalaistai.
Hyvvää kesää ja heinäkuuta:)
Kiitos ihan hirmuisesti kamalan paljon :) viisaista kommenteistanne! Ilo on jakaa kokemuksia.
Olenkohan kovin geeniuskovainen? Miehen suvussa ei esim. ole kenelläkään ylipainoa, ei diabetesta eikä muitakaan sairauksia liiemmin. Ja he elää porskuttavat liki satavuotiaisiksi - niin ja syövät empimättä kaikkea mitä näkevät :). Meidän suvussamme on toisin.
Nyt syön kalaa kolme kertaa päivässä. Olen koukussa siihen :).
Mukava kun piipahdatte blogissani, vaikka itse huitelen saaressa. Nyt tuli tarve soutaa mantereelle, kaupunkiin. Taidan kertoa erillisessä postaksessa syyn.
Hyvää kesää kaikille!
Lähetä kommentti