Lainasin eilen Kuopion kirjastosta kahdeksikymmeneksi minuutiksi Elävän kirjan.
"Elävä kirjasto toimii kuten tavallinenkin kirjasto, paitsi että paperisten kirjojen sijaan Elävästä kirjastosta lainataan oikeita ihmisiä keskustelua varten. Elävän kirjaston kirjat edustavat aina erilaisia vähemmistöjä ja muita ryhmiä, jotka kohtaavat syrjintää, ennakkoluuloja, stereotypioita ja rasismia."
Esitin kirjastovirkailijalle toiveeni saada keskustella pitkäaikaissairaan kanssa. Portaikon takaa tuli luokseni pitkä tyttö, joka johdatti minut musiikkiosaston keskustelunurkkaukseen.
Kun olin keskustellut hänen kanssaan meille varatun ajan, tiesin että hänellä ja meillä kaikilla on sisällämme kirja ja päällämme kannet, jotka toisinaan on hyvä avata.
Tarvitsemme kirjojen lisäksi Elävän kirjaston. Kertojan ja kuuntelijan. Vuoropuhelun. Eilen vakuutuin myös narratiivisen lääketieteen tarpeellisuudesta. Potilas kirjoittaa sairaudestaan 'kirjan', jonka lääkäri kiireettömästi, kaikessa rauhassa lukee. Tämän jälkeen dialogia potilaan ja lääkärin kesken tukee hoidon onnistumista parhaalla mahdollisella tavalla.
***
Vastaan tällä Tylsän Mörököllin haasteeseen kertoa ilonaiheista. Kokemus Elävästä kirjasta oli minulle tärkeä.
Kutuharju, olen iloinen, jos jatkat haastetta ja kerrot, mikä sinua ilahduttaa.
17 kommenttia:
Ensiksi: Onnea sille aartelle tyynyn alla. Hieno teko!
Toiseksi: Tämäkin oli hieno teko, teille molemmille avartavaa ja ymmärrystä lisäävää. Mistä tällaisia kaikkia tiedätkin.
Minäkin olen avartanut maailmaa ja alkanut kerätä erilliseen blogiin taidettani, historiaa tekemisestä ja töistäni. Bannerin alla on linkki Uunart, sieltä löytyy alkua, jos joskus haluat rentoutua.
Tällainen avartaa ja antaa tietoa. Ja varmaan iloakin siinä sivussa.
Hyvä on tietää monesta asiasta ihan näin elävänkirjan kautta. Silloin saa varmasti vastauksen ja tiedon, oikeanlaisen. Ja ymmärtääkin monesti asian paremmin. Keskustelu on aina hyvä ja iloinen asia!
En ole kuullutkaan tuosta elävästä kirjasta...olisi hienoa päästä lainaamaan sellainen....:)
Oih, kuulin tästä radiossa ja ajattelin että onpa hieno ja erikoinen idea. Mietin myös, olisiko minusta itsestäni lainaajaksi, uskaltaisinko..
Ja täällä saan lukea, että olet tehnyt asian eläväksi. Olipa hieno, sydämen pamppailua aiheuttava lukukokemus.
Aivan uusi kirja minulle, tämä Elävä kirja.
Sinulla on mielenkiintoa kokeilla kaikkea, mitä huomaat ja havaitset. saattaa olla, etten itse kuitenkaan rohkenisi, tai mistäpä sen tietää.
Aivan mahtava ilonaihe sinulla! Antaa iloa, jakaa iloa, vaikka kuuntelemalla ja levittämällä ennakkoluulotonta ja avointa ajattelua. Jaettu ilo on äärettömiin jakautuva ilo :)
Kiitos haasteesta, suuri kunnia. Onhan noita ilonaiheita, tuntuvat vaan äkkiä kovin pieniltä... Mutta pieni on suurta. Ainakin mun maailmassani. Vastaan kyllä jossain vaiheessa, iloitsen iloista :)
Elävä kirja on aivan uusi asia minulle. Kuulostaa antoisalta tavalta kohdata ihmisiä, jotka tarvitsevat kuuntelijaa ja lohtua.
En ole ennen kuullutkaan moisesta, mutta erittäin hienolta kuulostaa ja hyväsydämiseltä!
En ole minäkään kuullut elävistä lainakirjoista, mutta hieno idea, interaktiivinen lukukokemus. Kiva kun olet niin ennakkoluuloton kokeilemaan kaikkea uutta ja jaat kokemuksesi muillekin.
Tämä on myös oiva mahdollisuus harjoitella kohtaamisia tuntemattomien kanssa, peukutan!
Lämpimät onnittelut ikiomasta kirjastasi, joka on oleva aarre lapsillesi. Toivon, että jonakin päivänä voin mennä kirjakauppaan ostamaan blogiystävä Lastun kirjoittaman kirjan,kun päätät sellaisen julkaista. Sitä jään odottelemaan ja iloitsen blogisi lukemisesta.
Huikea juttu tuo elävä kirjaston kirja, jäin ihan sanattomaksi.
Kiitos paljon kommenteistanne.
Savon murteella minun on heleppo huastella savon murteella. En tiijjä, olisinko rohjennut osallistua tähän tapahtumaan murrealueen ulkopuolella. Yhä levveempee savvoo puhun, huonokuuloinen.
Hei, mutta olenko nyt itse ennakkoluuloinen sanoessani, etten muka muualla ku Kuopijossa ossoo ennee huastoo. Voi että.
***
Kiitos, Simpukka, kirjaonnittelusta. Luin kirjani läpi. Juu, jatkan. Ja kannustan myös sinua: painata sinäkin tarinasi kirjaksi :).
***
Kutuharju, mikä mahtaa olla sinun juttusi ilosta, kiitos kun otit ilokopin vataan.
***
Elävästä kirjasta Savon Sanomat raportoi mm.:
"Kuopiossa saattoi Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä lainata Koiranomistajan, Kummajaisen, Keikkalääkärin, Kristityn, Pitkäaikaissairaan, Homon, Liikenteessä vammautuneen, Feministin, Totaalikieltäytyjän, Lapsena sairastuneen diabeetikon ja Absolutistin.
Tapahtuman järjestivät Savon seksuaaalinen tasavertaisuus ry, Kuopion kaupunginkirjasto ja Kuopion Setlementti Puijola ry / Monikulttuurikeskus Kompassi.
- Maahanmuuttajaa emme valitettavsti onnistunet rekrytoimaan, järjestäjiin kuulunut Tero Kankaanpää kertoi.
"Savon murteella minun on heleppo huastella savon murteella."
Voi hyvät sylyvit!
Uskomattoman mielenkiintoinen idea tuollainen elävä kirjasto. Ja sinä sinne vain ennakkoluulottomasti heti huastelemaan. Olisi voinut jäädä minulle tekemättä. Paitsi nyt, kun luin postauksesi, niin mielenkiinto heräsi.
Ruska,
kanttorj tiällä pittää ruohonjuur'tason laolukurssin mottona 'aakase suus ja iäntele'. Sen ku läpäsöö, ni tohtii männä huastelelemmaan elävän kirjannii kanssa. Semmonen paekka tämä Kuopijo on. Sua huastella, mutta jos ei kehtoo, ni suap hilijookii olla. Niin tae näen, aena parraen päen.
Sokea Kana kertoi blogissaan Jyvällä - mietteitä makasiiniltani Elävästä kirjasta jo 2008. Idea on kuulemma peräisin Tanskasta Roskilden festifaaleilta vuonna 2000. Kommentoin silloin hänelle mm näin:
"Tämä Blogistania on hyvin lähellä tuota ideaa. Etenkin, jos haluaa ottaa asian niin ja miksi ei haluaisi. Minä olen jo lukenut uusia kirjoja, katsonut uusia tauluja, syönyt uusia ruokia ja saanut lukuisia uusia ajatuksia pohdittavaksi."
Olen iloinen että Suomen Lähetysseuran ensi kesän vuosijuhlilla Haminassa on mahdollista myös saada lainatuksi tällaisua kirjoja.
mm,
mukavan taustatiedon Elävästä kirjasta kerrot, kiitos. Yhtä lailla kuin minua kiinnostaa sanojen etymologia, niin myös erilaisten tapahtumien syntyhistoria. Kaikki voi alkaa yksittäisestä mieleenjuolahduksesta(kin) ja pikku hiljaa - tai nopeasti, miten kulloinkin -, idea on levinnyt eri puolille maailmaa. Hienoa, että Suomen Lähetysseuran kesäjuhlilla voi lainata Eläviä kirjoja.
Ja todella: kuin Elävien kirjojen yhteisö Blogistaniakin on.
Kutis on nykyään näin hidas, mutta ei sentään ihan pysähtynyt. Haa, taas uusi syy riemuun ;)
Kiitos haasteesta, vastauksesta ei tullut niin hyvä kuin itse haasteesta. Mutta aina ei irtoa muuta kuin karu totuus..
Lähetä kommentti