Mikäs se siellä nököttää...
taitaa olla...
...12 kuvan tammikuun kuva:
14. tammikuuta 2010, lämpötila -4,4°, pilvisyys 8/8
Eivät ole kuukaudet veljeksiä; eivät presidentitkään.
15. joulukuuta 2009, lämpötila -14°
15. lokakuuta 2009, lämpötila +3,7°
15. syyskuuta 2009, lämpötila +19°
Antakaatten anteeksi, että olen päivää etuajassa. Tarkoitukseni oli kuvata tismalleen kunkin kuukauden 15. päivä kello 13:25, mutta huomiseksi on tulossa este. Tai sitten ei, riippuu mistä roikkuu.
Tammikuun 15. päivän kuva on otettu 14. päivä ja kellokin näyttää "väärää aikaa"... ja aurinko lymyilee harmaassa pilvessä (huomenna, oikeana päivänä tietysti hekottaa sinisellä taivaalla), horisontti on vinossa, kamera kohmeessa. Mitäs vielä vinkuisin. Ei, en enempää. Kyllä tämä tästä taas kirkastuu.
20 kommenttia:
Olipas tämä hauska tammikuu kuvan osalta. Lumi osaa hullutella, kun kukaan ei ole pitämässä huolta.
Onneksi patsaan Paasikiven suu oli vapaana lumesta - henki kulkee.
Hyvä että laitoit pienen kuvakertomuksen. Oli mukava katsoa.
Olipas harmaa päivä, mutta talvi näyttää aina kaikki puolensa.
No voi sun. Olisin tullut huomenna moikkaamaan. Hyvin ei mee Paasikivelläkään siinä kivellään, pakkanen puree ja lumi peittää näkymät. Mutta kaunista on kaupungissa, sitä ei voi kieltää!
Paasikivi vielä näkee ja kuulee, ainakin toisella silmällä ja korvalla:)
Hih, hauska tuo alin tämän kuun kuvista. Paasikiven arvokas jyrmytys pitää pintansa, vaikka pään päälle kasautuisi metri lunta.
Siellä näkyy olevan lunta enemmän kuin täällä. Jalkasen patsaan lumihattu tuossa Puijonsarvessa on ihan pikkuinen baskeri verrattuna tähän. :)
Onpas Paasikivi saanut komean lipan nenälleen - vai onko se Toni Halme?
Lumi on loihtinut taaemmalle puulle valkoiset lehdet, jotka tuovat puun paremmin esiin. Aikaisemminssa kuvissa sitä ei juurikaan näy. Vuodenajat ovat rikkaus, sama maisema näyttää uudelta.
Kyllä on lunta teilläkin paljon!
Ja voi Paasikiveä, kun on saanut pakkashatun päähänsä ja vähän muuallekkin.
Puut ovat nyt tammikuun kuvassa hienoja sielläkin.
Patsas kokenut kaikenlaista, aurinkoa, muovitelttaa ja nyt lunta läjäpäin. Mutta ei tunnu sitä haittaavan.
Nämä 12-kuvaa ovat hauskaa seurattavaa!
Onpas hymy hyytynyt.
Ei ihme, että on vähän myrtsi ilme, kun lumi valuu silmille ja suuhun asti. Kylmäkin on.
Hauska kehyskertomus ja lopussa hieno sarja :-)
Valkoinen turkki päällä, mutta pipo silmillä on presidentillä vai kuka miekkonen sieltä hangesta happamahkon näköisenä kurkistaa :D
Tätä menoa Pressaa ei helmikuulla enä näy lumen alta. Pääsee ottamaan kunnon talvinokoset.
arleena,
lumi on leikkisä veitikka, ei paljon kumartele kuvia eikä patsaita, vaan koristelee kenet tahtoo ja lupaa kysymättä. Paasikiven pää on korkealla kiven päällä: lumi saa hullutella mielin määrin kun ohikulkija ei ylety harjaamaan hänen hampaitaan eikä tukkaansa.
KooTee,
kirkkaiden talvipäivien jälkeen osui harmaatakin harmaampi päivä.
Ellinoora,
niin, harmi että kävi näin, mutta otetaan tähtäimeksi seuraava kuvauspäivä. Helmikuu on melkein nurkan takana jo.
Kaunis on kaupunkimme lumipuvussaan. Siitä nauttikaamme :)
Famu falsetissa,
tarvitsisiko Paasikivi viereensä Alli-patsaan; jos lumi osuisi Paasikiven vasempaan korvaan ja Allin oikeaan, niin yhdessä he kuulisivat mitä kaupunkilaiset puhelevat.
Anskukka,
Paasikivellä pokka pitää. Kovin on tuttu hänen yrmytyksensä. Kaukana Stubbin naantalin auringosta. -Onko olemassa valokuvaa tai patsasta nauravasta Paasikivestä. En muista...
Liisa,
hyvänen aika, minulla, entisellä kuopiolaisella ja elämänkiertolaisella ja potentiaalilla paluumuuttajalla on iso aukko Kuopio-tietoisuudessa. En ole Jalkasen patsasta nähnyt, en ainakaan muista. Mutta Kallavettä laulelen liki joka päivä (ihan vähän liioittelen) ja sillä laeilla Puijonsarven nennee ikävissäein kiertelen, kuartelen ja soutelen.
Ina,
hih :).
Nytpä on aiheellista tehdä retki patsaalle ja lukea patsaan nimikyltti uusien prillien kanssa. Jospa se hyvinnii on Toni Halme joka kuuntelee Kaarina H:n muistopuhetta kun ilme on sillä mallilla kuin kuva kertoo. Lunta tulee tupaan.
Lumikukat loihtivat puut uusiksi. Kauneus on lähellä, vaihtuvissa vuodenajoissa. Onnellisia ovat suomalaiset, kun saavat nauttia kaikista neljästä.
Harakka,
lunta tuvillaan on raikas - ja vaikka harmaakin - talvisää.
Tällä kertaa en päässyt ottamaan kuvaa aivan vakipaikalta, sillä hanki ulottui siltä kohdin melkein napaan asti.
Taru,
niinpä, minulla alkaa tulla oikein kiintymyssuhde herra presidentti Paasikiveen. Aina kun hänen ohitseen kuljen, vilkaisen häneen päin ja suon hymyn, mutta ei hän tavoilleen uskollisena vastaa :)
Mutta eläydyn kivikasvoon silti. Eniten ahdisti, uniapneetikko kun olen, marraskuussa kun katselin pressaparkaa muoviteltassaan. Mutta tyynesti Paasikivi ottaa vastaan sään kuin sään. Ja nyt hän on vapaan taivaan alla, pakkasessa kevättuulia odottelemassa. Pitäisiköhän lähteä taas moikkaamaan :).
Simpukka,
niin on, painaako häntä lama vai ilmastonmuutos. Kuitenkin patsaat taitavat jäädä jäljelle vaikka jää sulaisi koko maapallolta.
Uuna,
niin, tulisipa paikkakunnan varikset joskus tanssimaan hänen päälaelleen, niin saisivat lumet kyytiä. Vaan muuttuisiko Paasikiven ilme sittenkään :). Patsasta ei voi manipuloida niin kuin valokuvia.
Ilmeet pysyvät. Siirtää patsaita kuitenkin voi - tai kaataa kuten eräille patsaille kävi kun maailmankirjaa kirjoitettiin uusiksi. Paasikivellä on juurensa täälläkin, joten hänen toivon pysyvän paikoillaan :)
Minusta on vanhemmiten kuoriutunut patsasfriikki. Nuorena kuljin niiden ohi, nyt pysähdyn, joskus jähmetyn pitkiksi toviksi tuumimaan :)
Ruska,
kaupunki sääästää kun luonto lumipesuillaan hoitaa patsaiden puhdistukset :). Putsaisipa meidän ikkunammekin saman tien.
aimarii,
toivottavasti noin yrmyilmeinen mies on kevätaurinkoon herätessään paremmalla tuulella eikä ota mallia karhusta joka kesken unien ja nälkäisenä kiskotaan ottamaan kantaa maailman menoon.
That's a great idea to give the temperature in each shot.
I noticed how the building change colour throughout the sequence - I didn't realise how many different colours one building could have!
Siellähän hukkuu lumeen kaikki!
Tämä oli hauska, varsinkin nuo lähikuvat. Miksi herra oli vain marraskuussa saanut sadeasun päälleen, onko tässä joku kemiallinen pointti jota en ymmärrä...happosade tms kamaluus?
Muuten kiva idea laittaa lämpötilatkin!
Niin ja kommentteja lukiessa hauskuus vain lisääntyi..
Upea kuvasarja!
Tuo lumen alta kurkkaava yrmy oli kyllä huippu, hah haa! Jos iskisi hälle sikarin suupieleen ja tarjoaisi ryyppyä, ilostuisiko ilme ;)
Linda,
thank you.
Inkivääri,
olen iloinen, ettei lumia ole tuotapikaa kärrätty pois. Katujen varsia koristavat kinokset kuin luonnonmuurit - kuin ennen vanhaan lapsuuskaupungissa, missä lunta oli tulvillaan. No, tietty olen iloinen kinoksista edellytyksellä, että turvallisuus on taattu (ettei 'polvenkorkuinen' syöksy kinosten katveesta lähtiessään ylittämään katua). Pitää ajaa erityisen varovaisesti näissä lumimaisemissa.
sirokko,
herra pressa vietti syksyisiä valojuhlia muiden kaupunkilaisten kanssa. Tarkoitus oli torjua alkavaa kaamoksen aikaa ja valaista patsaat ja muut ja saada sillä konstin hymyyn suut. Teltan sisällä oli pari valonheitintä ja niin Paasikiven naama loisti iltaisin kuin naantalin aurinko - ilman hymyä.
Kutuharju,
sinäpä keksasit, mitä vailla hän on. Marskin maljaa! Jos sen huulilleen kohotetuksi saisi, eiköhän ilme kirkastuisi. Kesäisin hän joutuu katselemaan kun nuoret levittävät filtit vihreälle nurmelle, kukkapenkkien reunustoille. Heillä on hauskaa, mutta Paasikiven ilme ei värähdäkään, ei edes myötäilosta. Jostain hän ilmiselvästi on paitsi.
Paksut on joo kaulurit! ;)
Lähetä kommentti