torstai 25. marraskuuta 2010

tunteiden lenkkipoluilla

Kun päätimme että Savoon muutamme, mutta emme vielä tienneet minne sinne, ajelimme pitkin ja poikin Pohjois-Savon maita ja mantuja - ja katsastimme taloja.

Eräässä vaiheessa Siilinjärvi oli ykkössuosikki. Lähellä Kuopiota, lähellä saarimökkiä. Jospa sieltä löytyisi kotikolo!

Tilasimme neljäksi kuukaudeksi Siilinjärven paikallislehden, Uutis-Jousen. Kuopion jotenkin tunnemme, mutta Siilinjärven hyvistä ja huonoista puolista on otettava tarkka selko ennen kuin vihertää jos vihertää, versoo jos versoo - vapaasti ja pakottamatta - tiedän paikan armahan -laulu.

***
Etsimme ja etsimme.

Heinäkuisena hellepäivänä ajelemme ties kuinka monennen kerran  Siilinjärvelle, minkä keskus on pyhitetty peltilehmille ja kaupoille, jotka reunustavat isoa pysäköintialuetta. Auton mies ajaa nätisti ruutuunsa. Sovimme, että minä menen jututtamaan kaavoittajaa ja mies käy sillä välin rautakaupassa.  Nyt kun hän vapautunut työn ikeestä, hän voi yllin kyllin viettää aikaa siellä minne on pitkät vuodet halajanut: rautakaupoissa joiden työkalut vastaavat hänen kätevien käsiensä kaipaavaan huutoon. Nytpä tahdon olla ma…

Heippa, pussaamme.

Minun reissuni kunnanvirastoon on antoisa ja valaiseva. Kaavoittaja kertoo juurta jaksaen mitä Siilinjärvi on ja mitä tulee olemaan, ja palaan kiittäen ja intoa puhkuen kohti autoamme.  Kohta saan avata tietopankkini rakkaalleni. Ja mitä näenkään. Mies  istuu ratin takana myrtyneenä. Missä on ilolintuni, armaani, kultani mun, siinä on, paikallaan mutta mieli mustana, mikä näkyy naamasta ja laulu on kadoksissa.  Suu pysyy tiukkana viivana. Yleensä ei koskaan näin.  Viivyinkö liian kauan?

Selitän:

- Ku piäsen huastelemmaa ommoo kieltä, tätä  ihanoo savvoo, ja kumpanennii suap heitellä vastuun palloo ni se vasta jos mikä yllyttää koluammaan kaekki mutkat ja mäet ennenko ytimiin piästään, ja eihän sillon kellolla oo mittää virkoo, virkkoon miehelle. -Voe, voe, kellostako kenkä puristaa ja hik' otaltas pirskahtaa.

- Kellostapa kellosta, hämäläinen mieheni sanoo ja ojentaa minulle - sakkolapun. 

- Rautakaupan ovella muistin, ennen kuin sinne jalallani ehdin astua, että parkkikiekon unohdin laittaa näkösälle. Palasin oitis takaisin ja jo oli parkkipirkko tai lappuliisa, kumpi lie, ehtinyt ensin. Laillisesti olen pysäköinyt - ja kaiken lisäksi vapaita paikkoja parkkialueella piisaa yllin kyllin -  vain  P-kiekko unohtui. Heti sakotetaan! Ja muutamasta minuutista tässä on kyse. Takuulla kyttäävät jossain lyhtypylvään takana viattomia uhreja. Ei me tämmöseen paikkaan voi tulla asumaan, niin tuli paha mieli, sanoo mies, käynnistää auton ja ajelee Kuopioon. Sinne jäi rautakauppa vasaroineen ja nauloineen ja Siilinjärvi.

En inissyt vastaan, sillä minun korviani joissa kuulovikaa on, riepoo Siilinjärven keskustaa halkova  moottoriliikennetien jyrinä ja toisekseen tuo kaaheen aakee laakee joka on autojen mekka. Eikö mitään kauniimpaa kuin iso parkkialue ole keskustaan keksitty?  Minä vaan kysyn. Ja hiekkaharjuisen Siilinjärven syrjemmillä paikoilla kaivetaan maahan kuoppia asfalttifirmojen tarpeisiin. Tokko sieltä talon tohtii ostaa, tiedä mikä louhinta alkaa naapurustossa kun hiekkaa hamutaan ei pienellä lapiolla vaan suurella kauhalla.

***

Kuopiossa vaan ei sen keskustassa nyt asumme ja hyvä niin. Järvi jäätyy silmissä.

Uutis-Jousen tilaus jatkuu vielä jonkin aikaa. Huomasimme leikkimielisen kilpailun: keksi uudelle kunnalle uusi nimi: Maaninka ja Siilinjärvi sillä näet nimittäin yhdistyvät.

Innostumme tuumimaan. (Ei ole mies enää pysäköintisakoista kaunainen tai ehkä vähän. Pysäköintisakoilla kustannetaan  yhteistä hyvää, lohdutan. Ajatus hyvittää.)

Ei-niin-kovin-kauniita paikannimiä Savossa piisaa. Täällä on Varkautta ja Pieksämäkeä ja Rötikköä, Raiskiota, Iso-Paskoa, Pikku-Paskoa. Ovatko nimet niin rumia että ovat jo kauniita. Vaatimattomuus kaunistaa.  Emme lähde kuitenkaan jatkamaan rumien paikannimien sarjaa.

Siilinjärven Pöljä ilahduttaa aina, mutta se on varattu jo.

- Sima! Se olis kiva, keksin.

Sima (SiMa)-nimessä ovat tasapuolisesti molempien kuntien, Siilinjärven ja Maaningan, ensimmäiset tavut (MaSin hylkäsin kuitenkin, jokin marssijärjestys sentään olla pittää). Sima nostattaa mieleen positiivisia fiiliksiä. Viikinkiajan Skandinaviassa sima oli merkittävässä asemassa ja hunajaista nestettä pidettiin viisasten juomana. Viisautta Siilinjärvellä ja Maaningalla on. En tiedä, mutta uskon.

Mies ehdottaa Juurusmaa-nimeä. "Siilinjärveä ympäröi Juurusvesi ja 'maa' tulee Maaningasta", hän esittee perusteluksi ja lähettää viestin matkaan.

Postiluukusta tipahti eilen pehmeä kuori, jonka sisältä paljastui pipo. Mies oli voittanut nimiarvonnassa Juurusmaa-ehdotuksellaan pipon, jonka reunassa koreilee 'Uutis-Jousi'.

Meillä oli niin, niin hyvä mieli, että lähdimme ajelemaan Siilinjärvelle. Mies pisti pipon päähän. Päätä ei palele eikä  pipo kiristä. Pysäköimme auton ruutuunsa ja sijoitimme sinivalkoisen P-kiekon kojelaudalle. 



Likkoo kuvvoo kaks kertoo ni suatat nähhä tekstin.

14 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Olipas hupaisa tositarina.
Meille sattuu ja tapahtuu harva se päivä kaikenlaista, joskus pitää julkaista.

Pipo oli kyllä aika hyvä veto Uutis-Jouselta. Mikäs sen yhdistyneen kaupungin nimeksi tuli tai tulee.

Demetrius kirjoitti...

Hyvä vaa ettette muuttanu juurikasmaalle vai mikä se nyt mahtaa koht ollakkaa. Kuopio o Saimaakaupungeist kaunein. Luulee tää karjalaispoika.

Sirokko kirjoitti...

Juurusmaa oli hyvin keksitty vaikka siitä varmaan juuresmaa tuleekin ennen pitkää :) Minä en vieläkään ole päässyt perille missä kohden Siilinjärven keskusta oikeasti on, joka paikkahan oli matkaa joka suunnasta, mutta kai se siellä torilla on olevinansa.
Hyvän ratkaisun teitte, ja onpahan pipo muistuttamassa visiitistä.
Hauskasti tarinoit kuten aina.

Ellinoora kirjoitti...

No voe tokkiisa, sanon miekii. Mite hyö nyt sillee nipotti, innokkaille käypäläisille. Siitäpä saivat, vanha kuopijonrakkaus vei voiton! No, pipo tuli kummiski!(Saikos Simanka, Maansiili, Siilinmaa tai Parkkipirkkola ääniä, utelee Pissismummo)

Ruska kirjoitti...

Siinäpä olikin parkkipirkolla tärkeä rooli toimia kohtalonsormena :)
On kyllä hirmu mielenkiintoista, miten jotkut ihan pienet jutut voivat ihan oikeasti vaikuttaa isoihinkin päätöksiin. Tunteet ovat niin vaikuttavia, mutta aivan varmasti mukana on myös tärkeää intuitiota.

Minusta sopivia nimiä olisi voinut olla Maanisiilinka tai Siilinkamaa. Oiskohan tullut pipaa niistä :)

Simpukka kirjoitti...

Hyvän päätöksen teitte kun Kuopion valitsitte. Onhan Siilinjärvellä hyvät ja toimivat peruspalvelut, mutta jos haluaa teatteriin, konserttiin tai elokuviin niin Kuopioon on mentävä.
Nimi Juurusmaa vaikuttaa uudelta ja mukavalta. Eipä ihme, että pipo tuli palkaksi.
Itse ehdottaisin vanhaa ja tuttua nimeä Pöljä, vaikka se onkin jo olemassa. Haetanneko tuo mittään jos Pöljän alue laajentuisi. Tosin nimeä on vaikea muuttaa, tai siihen liitteitä lisätä, kuten Suurpöljä tai Piäpöljä. Uuden alueen keskuspaikka voisi olla yli 5000 vuotta asutettu nykyinen Pöljän kylä, josta ei autolakeutta saa millään. Juhani Aho on sanonut junan ikkunasta näkyvää Pöljänjärven maisemaa maailman kauneimmaksi. Hän kyllä tietää.

aimarii kirjoitti...

Tokkeesa, ol vua mukava ja tosj tarina tuas.
Vai millä viisiin tuo sinun kieli viäntyis?

Jos paikan nimi olis Sima, niin sanottaisko, että on Simassa, lähtee Simasta, tulee Simaan? Hupaisaa, eikö?
Voisin kallistua Pöljän puolelle

kaanon kirjoitti...

Aivan ihana tarina.

Rautakaupan parkkipaikalla niin monta tuntia viettäneenä tiedän, siellä on käsillisten taivas.

Onnea voittajille!

Lastu kirjoitti...

arleena,
kiva odottaa sinun tarinoitasi sarjassa "sattuu ja tapahtuu harva se päivä kaikenlaista" :).

Piposta on riittänyt lystinpitoa siitä lähtien kun se kirjekuoresta kuoriutui.

Tavisalmea on ehdoteltu Siilinjärvi-Maaninka -nimeksi - en oikein tiedä, etsitäänkö uutta nimeä vakavissaan vai leikkiäkö tämä lehden taholta on. Tavisalmi-nimi perustuu vanhaan paikannimihistoriaan.

Demetrius,
kiitos! Kiva kuulla karjalaispojan mielipide. Tervetulloo kaoniiseen Kuopioon, onpa kesä tahi talavi, aena kaapunti kauniit maesemasa esittellöö (aenakii järven rannalla; keskustahan on nyt mullinmallin :).

Sirokko,
ehdimme jo varata Siilinjärveltä kodin, mutta saimme perutuksi. Tuli tunne: ei, emme kotiudu sittenkään sinne. Sitä on kuin tuuliajolla - silloin kun tuntee olevansa tuuliajolla. Ja totta: Siilinjärveä on vaikea hahmottaa. Tässäkö se Siilinjärvi on, vai tässä, eiku tässä… Palloilimme ja samalla aikaa moottoriliikenne surisi korvaan niin että hyvä että kuulimme mitä toinen sanoi - kun joutui toistamaan "tuhat kertaa": mitä? (mies) / mittee? (minä) / mitä? (mies) /mittee? (minä). No, onhan Siilinjärvellä kauniitakin paikkoja, mutta se "atavistinen" tuttuuden tunne jäi saavuttamatta siellä.

Elinoora,
kiitos sympatasta ja empatiasta. Mies oli tosiaan kuin maansa myynyt kun sakot sai. Yritin lohdittaa miten hyvä, että sakoilla kehitetään yhteistä hyvää, mutta ei oikein ollut juuri sillä hetkellä hänellä mahdollisuuksia ottaa vastaan yleishyödyllisiä näkökohtia. Sakkolappu puristi sydäntä. Onneksi uus koti löytyi hyvässä sovussa, ei tarvinnut toisen vetää kuin pässiä narusta tähän kotiin minne muutimme:).

Jestas mitä nimiehdotuksia sinulta irtoaa: nasevia, osuvia! Parkkipirkkola on kuin muistilappu: tosi hyvä ja tarpeellinen :). Mikseivät kaikki paikannimet voisikin olla kaksi kärpästä yhdellä iskulla -kehiteltyjä. Käytännön hyödyksikin. Kyllä pissismummo osaa. Ja tietää :D. Kun nimi olisi Parkkipirkkola, niin kyllä "sen" muistaa panna esille vaikka rautakaupoille olisi menossa :)

Ruska,
on se mualiman ihme, miten pikkujutuilla voi olla käänteentekevä vaikutus. Tunnemuisti on ehtymätön suunnannäyttäjä. Mies selitti, että jos asuisimme Siilinjärvellä ja asioisimme keskustassa, hänellä tulisi aina mieleen parkkialueen nähdessään ne kehvelisakot ja niin olisi päivä pilalla. Itse olen yleensä tuommoinen tunneihminen, mutta että hänkin! Nyt. Tällä erää minua eivät ne sakot olisi haitanneet (ajattelin että sakkorahallamme hankitaan kirjastoon yksi kirja), mutta muut seikat Siilinjärvessä kyllä. Erityisesti meteli. Ja soramonttujen tms. kaivamisen uhka.
Tunteitaan on hyvä kuunnella. Kun punainen valo syttyy, on syytä pitää tuumaustauko ja odottaa kunnes vaihtuu vihreäksi ja niin pääsee sille tielle, missä matkanteko sujuu. Meillä se oli Kuopio. Lapsuudenkaupunkini ja hämäläismiehenkin mielitietty. Harmi kun nimikilpailu on ohi. Siilinkamaakin :D. Kohta kulkisimme kaikki samanlaiset voittopipot päässämme. Kaikki hyvin, pipo päässä :).

Lastu kirjoitti...

Simpukka,
Pöljä on niin ihastuttava paikka ja nimi, ettei paremmasta väliä. Totta puhuen kävimme Pöljällä ihastuttavan nimenkin tähden katsomassakin kahta taloa ja melkein ostimme niistä toisen. Lopulta tiemme johti kuitenkin sinne mistä se lapsuudessani liikkeelle lähti: Kuopioon. Hyvältä tuntuu niin. Kirjastossa koluamme harva se päivä, liikuntaharrastuksissa joka toinen, konserteissa silloin tällöin, esitelmätilaisuuksissa kun kiinnostava aihe eteen sattuu. Isän ja äidin haudallakin käymme moikkaamassa muulloinkin kuin pyhäinpäivänä - vaikkemme sinänsä vainajanpalvojia olekaan, enempi elämän, niin eletyn kuin nykyisen. -Siilinjärvi olisi kyllä ollut äidinisän kehtopaikka, mutta hän kuoli tapaturmaisesti jo vuonna 1919, joten muistikuvia ukkilasta ei ole. Niin että kiva Siilinjärvellä on käydä, pipo päässä loistaen. (Ja palata Kuopioon, kotiin.) Kesällä ajeltiin Pöljänjärven rannoilla, kaonista on, voe ihme miten onkaan kaonista. Kyllä Juhani Aho tottuuven sanan sano.

aimarii,
kiva, jälleen Pöljä-fani ilmoittautuu :).

Sima ei ollut nyt onnettaren suosiossa. Olla Simassa, eikös se nyt olis jottaein? Pittää tyrkyttee Simmoo jonnekkii, jollonnii tuas. Aeka monen paekannimen voes pistee uusiks. Kuulin että Lapinlahella olj Kalmistontie ja ku joku yritti myyvvä siellä talloosa (myökii käötiin se katastamassa) eikä se männy ku kavunnimi olj niin ankee, ni anovat jotta Kalmistontie virallisesti muutettas jokskii muuks. No siitä tulj Oikotie (aeka aneeminen nimi minusta), enkä tiijjä, mänikö talo sittenkään paremmin kaopaks.


kaanon,
:).
Niinpä, kun kuulumme kädellisiin, niin tarvitseehan niitä käsiä hyödyksi ja iloksi käyttää. Kun miehellä syttyy rautakauppa silmiinsä, se on menoa se. Ei aivan heti parkkikiekko tule sinä hötäkässä mieleen. Ja kun tiedän, miten tunnollinen kaikissa toimissaan on, tajuan että häntä otti päähän. Kesti vain muutama minuutti, kun unohduksen jälkeen tuli panemaan kiekon paikoilleen, niin jo oli sakkolappu tuulilasissa lepattamassa. Nyt on kaikki hyvin. Rauha maassa - niin Siilinjärvellä kuin Kuopiossa. Ja hieno pipo hattuhyllyllä odottamassa reippaita ulkoilijoita.

Pankin talkkari kirjoitti...

Jos siilinjärven kunnassa saataisiin tietää mitä parkkipirkko sai aikaan, saisi pirkko varmaan potkut.

Mokomatkin kyylät. Ei sitä nyt NIIN innokas tarvitse olla että samantien syksytään auton kimppuun.

Jonkun pitäisi tehdä tutkimus, miten paikkakunnalla vierailevien mielikuviin paikasta vaikuttaa se, saako vierailunsa aikana parkkisakot. Voipi nimittäin olla että jää viimeiseksi vierailuksi varsinkin jos on ollut ensimmäinen.

Nykyään kun ne mielikuvat ja imagot sun muut ovat kaikki kaikessa eikä pelkästään ihmisillä vaan yrityksillä ja kaupungeilla ja jopa kokonaisilla mailla.

Hieno tarina, kuitenkin!
Varsinkin loppu ü

Lastu kirjoitti...

Pankin talkkari,
oi, kommenttisi on balsamia miehen sakkohaavaan :).

Kuopio on muuten kovasti kosiskellut Siilinjärveä yhteyteensä, mutta Siilinjärvi on antanut aina pakit. No, toisaalta ihmettelen, miksi Kuopio on napannut lähikunnista Riistaveden, Vehmersalmen (matkaa Kuopioon 50 km), Karttulan. Tonttipulako syynä, en tiedä. Kuopion keskustaa ympäröi (onneksi) vesi eikä uudisrakennuksille (oijjoi) ole tilaa. En tiijjä, kun en kunnallispolitiikan kiemuroita tunne. Mutta veljentytär on aktiivi, lautakunnissa istuu.

Niin, lopulta kerrostalosta ostimme kodin. On tämä toisaalta silloin kun emme saarikökkiin pääse, hissunkissun elämistä, mutta tuli niin monta syytä, että valitsimme näin. Onneksi on mökki saaressa... ja täältäkin hulppeat maisemat missä sielu lepää.

Miehellä on myös se tekemisen meininki. On onneksi yksi korvikepaikka, missä voi toteuttaa "vasara ja nauloja" -intohimojaan. Siitä joskus ehkä enempi.

Kutuharju kirjoitti...

Ens alkuun tuumasin, että oli kyllä mahottoman hyvä että saitte varottavan enteen: tänne ei ole tulemista, sakkolappuja vaan ropisee! Siitäs saivat, pitäkööt kalliit parkkipaikkansa ja turhat kaaransa. Ja puistonkin sijaan parkkialue! Tuumin myös ett hyvä kun varotit, Siilinjärveen en aja (oliko siellä piikkimattoja kanssa? tai siellä järvessä järvisiilejä, jos ei merisiilejä..)
Mutta sitten kun pipo ropsahti luukusta -- ja voitto!, jo muutti mieltäni enempi myötämäkeen: vähän tuli heltymäpisteitä Siilinjärvelle, vaikka onhan tuolla pipolla tosin vieläkin hintaa --

Lupsakkaasti tarinoitu, hienosti sanailtu.

Lastu kirjoitti...

Kutuharju,
kiitos, tuli mannaa sielulle - mies kiittää myös. Hänellä on tuohon pipoon kaksisuuntainen suhde: tavallaan se on hyvitys, tavallaan muistutus siitä kamalasta katastrofista minkä sakkomaksun myötä rehelliseen sieluunsa sai. Mikä harmillisinta: parkkipirkko on oikeassa. Sääntö on sääntö. Mutta silti, että kaksi minuuttia ja jo, voihan pentele, mies puhisee yhä otollisena hetkenä.

Hän pistää pipon kuitenkin päähänsä ulos lähtiessään mutta alle korvasuojukset karvaiset.

Minä taas hyvittelemään: kun sakkomaksu kunnan kirstuun kilahtaa, niin uusi kirja kirjastoon vilahtaa. Tai muuta kivaa vanhain- tai päiväkotiin.

Siilinjärveltä on Katainen kotoisin. No, tuli vaan mieleen. Joskus vois kyllä kirjoittaa poliittisenkin pakinan. Ummikon tyylillä, maallikon onnella. Tai onnettomuudella, miten sen nyt ottaa. Juuri siitä voisi hartaalla asiantuntemuksella kirjoittaa mistä ei todellakaan mitään tiedä.

Heltymäpisteitä Siilinjärvelle :) Mikä uudissana säälipisteille. Nappaa.

Muuten vaan -jutusteluni jatkuu. Siilinjärven kotisivuilta luen:

Siilinjärven nimi tulee lapinkielestä sanasta "siihti" tai "siidhi", joka tarkoittaa lappalaisten talvikylää, eli paikkaa johon suurimman osan vuodesta hajallaan eläneet perheet kokoontuivat talven ajaksi. Itse asiassa kunnan alueella lienee ollut useimpia siithejä, joista yksi sijaitsi aivan nykyisen keskustaajaman kohdalla.