Kun olin kahden kuukauden vanha, minut tuotiin näiden vesien rannoille ja kun olin yhdentoista, jätimme kesäsaaren ja vietimme sen jälkeen isän loma-ajat mantereella.
Ennen kuolemaansa isä jättää minulle perinnöksi palasen saaren maata. Siitä on aikaa hyvin kauan. Saari nukkuu, venettäkään ei ole. Uskon silti, että moni tietää omalla kohdallaan, mitä on 'exodus' ja mitä on 'tiedän paikan armahan'. Niin minäkin.
Vuosi-, vuosi-, vuosikymmenten jälkeen palaan saarelle, jonne kohosi syksyllä pieni hirsimökki ja aitta. Keväällä istutamme koivut ja kuuset, ja kaadettujen puiden kannoille nostan risulintuja, joita opettelen heinähattu päässäni luomaan. Opettelen, mutta opinko? Opin! Kannan mukanani rauhanpalkinnonsaajan tunnuslausetta: rauha on mahdollista, jos tahtoa on – miksei siis melkein mikä tahansa muukin hyvä kuten risujoutsenet ja heinähatut, itse tehdyt.
***
Lastu toivottaa Sinut tervetulleeksi saaren taigaan. Sanoilla kohtaan sinut ja sinä minut. Ihmetellään yhdessä, minne käy tuulen ilmassa tie.
15 kommenttia:
Minne tuuli kuljettaa? Katsotaan...
Ehdinkö ensimmäisenä?
Kiitos, kaikenlaiset saari- ja mökkitaiat ovat oikein tervetulleita :D
Tervetuloa bloggeriin, lastu! =)
Taikayö, unelma öinen...
Vanha iskelmä siskoni lauluvihosta tuli mieleeni tästä taikuudesta.
Tai sitten:
Eeron ja Jussin "Jos saaren minä saisin..."
Minä olen aina halunnut omistaa saaren. Yksi tuttava teki noin yhden neliön tekosaaren omaan mökkirantaansa. Keväällä jäiden lähdön jälkeen meilläkin on saari. Se tosin muuttuu niemeksi aika pian kevään edettyä.
Myös oma puro olisi mukava. Olen pyytänyt virallisen luvan oleskella erään mökkinaapurin tontilla kovien pakkasten aikaan. Silloin kuvata mielenkiintoisia jäämuodostelmia!
Tuo naapuri kertoi, että purolla on saukkoja!
Taiga daiga duu duu ....
Saaren taigaa saanen seurata blogissa ja livenä, kenties.
Sinä teit sen! Vaihdoit blogspotiin. Ja vielä upeamman jutun - rakensit mökin. Hyvä sinä.
Tuon saaren taian ja oman mökin fiiliksen tiedän uskoakseni oikein hyvin. Hieman vastaavanlainen on oman suon reunassa olevan mökkini tarina. Siitä on tullut viiden vuoden saatossa todellinen henkireikä, sellainen paikka, jossa ajatus virtaa.
mm,
miten hauskaa nähdä sinut saarellani, tervetuloa! Olet ensimmäinen, joka saaren rannalle saapuu. Tuulta on purjeissasi, sen huomaan ja olen siitä iloinen. Yhdessä kehittelemme ties mitä.
Ruska,
sinä kaikkien retkien äiti ja saaren rakastaja, tervetuloa, sytytetään nuotio ja juodaan oikein hyvät nokipannukahvit; mikäs meidän elellessä, avarassa maailmassa, wapaalla ja vapaana.
Hallatar,
kiitos toivotuksesta ja tervetuloa saaren taigamaailmaan. Ihanaa nähdä myös sinut, luonnon- ja ihmisenystävä, täällä.
Bloggerissa on mukavaa kun kuvia voi suurentaa yhdellä näpsäytyksellä. Sinunkin kuviasi ja sanojasi ihailen tavan takaa.
Minulla on ollut bloggerissa perheblogi Suloinen Savonmua, joten hiukkasen tuttua tämä on. Siellä kommentointi on ollut vaivatonta, mutta saaren taigassa en ole saanut omia kommenttejani läpi, katsotaan onnistuuko nyt.
Obeesia,
sinä laulujen taikoja, tervetuloa laulamaan ja oleilemaan saarelleni! Laulu on eräs elämän ihanimpia asioita. Exoduksessa lauloin kun saartani vuosikymmeniä kaipailin: Mustalaiseks olen syntynyt... koditonna kuljeskelen nyt. Enää ei tarvitse harhailla eikä itkien laulaa: kaipaus on täyttynyt. (Paitsi että joudumme miehen työn vuoksi olemaan vielä etelän mailla runsaan vuoden joten arjen elän symbolisaarella, mutta viikonloppuja ja lomia todellisessa taigalla...)
On ihanaa lukea, kuinka luovasti ratkaiset saarikaipuusi. Tästä sen jälleen näkee: mikään ei ole mahdotonta, kun keinot keksii ja sitä kautta ilon itselleen luo. Tehdään ahtisaaret mitä erilaisimmista asioista ;)
Tuttavasikin on kekseliäs. Kun on neliön saunoja, miksei neliön saariakin ;)
ina,
tervetulloo, tervetulloo, miten hauskaa kuunnella, kun lasket laulellen vesiä; oi, nyt meillä on saaren ikioma taigalaulu!
Maljamme, ystävät ;)
miina,
tervetuloa saareen, mukavaa, että olet kanssani, kanssamme ;) Vaikkei saareen ole siltaa, on käytössämme sanojen silta ja ajatusten vaihto kulkea ja kohdata, saada uutta mietittävää tai vaikka vain kuvata sanoin tai kuvin, mitä näkyy.
Muutos on aina haaste. Melkein meinasin ja palata Vuodatukseen, kun omat kommenttini eivät suostuneet tulemaan läpi. Eihän tämä maailmaa kaada, mutta huomasin että se mikä minua vaivaa (tehtävän loppuun saattamisen tarve) nosti päätään ja niin tutkin kaikki asetusten rastit uudelleen ja.. katsotaan, onnistuuko nyt.
Sananjalka,
tervetuloa mukaan, hauska ”nähdä” sinut täällä.
Missähän päin sinun asuinpaikkasi on ;) Voisitkin kirjoittaa blogiisi historiallisen katsauksen ympäristöstäsi, niin tällainen paluumuuttajaksi hakeutuva saisi vanhaa mutta tuoretta tietoa paikoista, mistä lähti suureen maailmaan ja minne haluaa palata takaisin.
aimarii,
tervetuloa, ihanaa kun soutelit luokseni. Pidetään mökit aina mielessä ja mennään sinne niin usein kuin voimme. Suon reunalla oleva mökki kuulostaa tarinoiden ehtymättömältä inspiraation lähteeltä.
Totta, ajatus virtaa mökillä, testattu on. Ja on hyvä hengittää. Minullahan on uniapnealaite, joten hyvä, että hankimme mökkiin sähköt, sillä ilman sitä kone ei toimisi – enkä minä. Uutena vuonna nukuin kone suristen yhdeksän ja puoli tuntia yhtä soittoa. Jopa sain hyvät hapet aivoille! -Mutta nettiä siellä ei ole.
Teretulemast saareen, missä aion istuttaa sinulta saamani innostuksen kipinän voimin ämpäriperunoita. Ja juuri tuli Metsään-lehti, missä kerrotaan taimikon istutuksesta. Kuvailen keväällä, miten tämä touhu meiltä untuvikoilta ikälopuilta (ei vaan entisiltä nuorilta) käy.
Hehei! Minäkin osasin luotsata itseni tänne! Kiitos kutsusta, on hyvä olla täällä :o)
Mimosa,
kiva kiva kun saavuit, tervetulloo. Olen testannut, että jää kantaa, ennen kuin rupesin puuhaamaan saaren blogia. Kaksikymmentä senttiä on jään paksuus.
Jos olet kalastamisesta kiinnostunut, otapa jääkaira toiseen käteen ja pilkki toiseen ja ongi jokunen ahven ja jos monta saat, pyöräytetään kalakukko. Meitä on jo sen verran iso porukka ja nälkä taitaa kurista...
Ihana aloitus. Tippa linssissä luen, kun niin kauniisti kirjoitat. Samalla vertauskuvallisesti ajattelen tätä blogia myös sinun saarenasi.
Alkuvaikeuksia aina on, mutta kohta saat kaikki sujumaan. Minullakin on vielä paljon opittavaa. Mutta ollaan me sentää osattu itse avata oma blogi, se on paljon se. Meiltä mummeleilta.
Ihanaa aina tulla tänne Saaren Taigaan. Hieno nimi :-)
Uuna Leijonainen,
muodonmuutoksemme ajoitus on melkein samanaikainen. Mikään ei ole mahdotonta ja aina on mahdollisuus aloittaa uudestaan. Olen ährännyt oman kommenttilootani kanssa "koko päivän", nyt toimii. Onnellista.
Luulen, ettei tämä blogi keskity vain saareen, vaan tarinaa tulee laidasta laitaan. Kuultua, nähtyä, koettua, muistettua. Sivusta ja keskeltä.
Mietin peräti kaksi minuuttia uudelle blogille nimeä. Saari on tärkeä, välillä se on symboli (vapauden tuuli, rohkeutta peliin), välillä konkreettinen "projekti", mitä saaressa tulee tapahtumaan, kun heittäydyn tänään tähän maisemaan melkein 60 vuoden takaa, jolloin saaren rannalle ensi kertaa isän kanssa hiihdin. Ne kaikki muistot silmien edessä. Paluumatka järisyttää, hurmaa. Lapsuus avautuu myös. Ja vanhuus.
Taigaa piti katsoa tietosanakirjasta. Menenkö metsään jos sen saaren nimeeni kuron. Ehkä. Ehkä en. Havumetsä sinne kohoaa joka tapauksessa ensi kesänä (istutus) ja taiga on pohjoinen havumetsä, vai onko. Saatan ymmärtää väärin lukemani, mutta aina minua saa oikaista, olen siitä vain kiitollinen. Niin, sanojen rakastajana taiga on myös taika. Ja huumorin rakastajalle mikään ei lopulta ole kovin vakavaa ja luokittelevaa. On mahdollista hyppiä rajojen yli ja saa lentää: taigaa ;)
Mutta tärkein: Uuna Leijonainen, lämmöllä toivotan sinut tervetulleeeksi saaren taigaan, kuten kaikki muutkin!
"Lastulla on saari, se oma saari on
aijai Lastua kaikilla ei ole saaria
mutta meidän Lastulla oma saari on."
Muotoiltu laulusta Vaari saari.
Onnea uuteen blogiin!
Vapulis,
jopas ihanan laulun lurautit, Inan taiga daiga duu duu ja Lastulla on saari -laulu raikaa nyt ja kuvaa uutta onnen aikaa ;)
Viihdy kanssamme saaren taigassa!
Aloitin alusta!
Mietin tässä, että pitäisiköhän minunkin perustaa uusi blogi kirjoituksille? Aikaisemmin mietin, että pitäisikö perustaa valokuvablogi. :)
Minähän voisin kirjoitella siellä harmaapantterin blogissa kuten nytkin olen jo tehnyt... kirjoitellen päivän tapahtumia.
Lähetä kommentti