tiistai 12. tammikuuta 2010

sano se... (pakinaperjantai)




Piskuisen savolaiskaupungin ylle on satanut yön aikana puhdas lumi. Aamun valjettua autoilijat kaivavat kinoksista lapioillaan ajokkejaan, liikkeenharjoittajat puhdistavat lumiharjoillaan houkutuslintujaan: mainoskylttejään...  ja perääntyvät kaksi askelta taaksepäin kun kyltti vapautuu lumikuorrutuksestaan. Beauty-centerin  johtajatar kupsahtaa takamuksilleen hankeen, kuin tuli ja palo polttaisi hänen kieltään,  kun hän havaitsee  mitä lumen alta paljastuu.

– Potaattis, salaattis, perkkules karkaa hänen suustaan laimennettuna, sillä kirosana niin kuin se on, ei sovi asiakkaiden kuullen ilmoille päästettäväksi.  Hienoin kaarroksin kirjoitetut englanninkieliset sanat  on spreijattu mustanpuhuvin viivoin.  Beauty, miten paljon hän on senkin eteen näki vaivaa!  Opetteli sekä lausumaan että kirjoittamaan. Vetävää ja kansainvälistä, kaikkien ymmärtäväisten yhteistä kieltä on rankimmalla tavalla häväisty. Beauty!

Joku häirikkönuori on näköjään ollut taas asialla asiattomalla. Ilkityön tehnyt ei ymmärrä kansakunnan etua maapallolla missä on vain yksi ja yhteinen kieli. Bread & breakfast kaikilla lisukkeilla joka niemessä ja notkossa ympäri Suomenmaan - ja maailman - ruokkii englannin kielikylpyjä, joiden puolesta markkinavoimat liputtavat. Vaihtoehtoja ei ole. Joka muuta väittää, taistelee tuulimyllyjä vastaan. Sopeudu valtavirtaan -mantra toimii ja tuottaa. Ekologien puhe luonnon monimuotoisuudesta ei kieliasioihin sovi. Ei kerta kaikkiaan, puhisee bisneksentekijätär  tuohduksissaan; puistelee lunta minkkiturkistaan ja tuijottaa pilaantuneita kylttejään tyrmistyneenä.  

Tulee ilta, laskeutuu yö ja paljastuu uusi aamu. Joku sopeutumaton on taas hurvitellut talviyön pimeydessä.  Englanninkieliset sanat kauppojen nimissä  on kautta koko pikkukaupungin peitetty mustin levein graffitikiemuroin, mutta antiikkiliike Ruljanssiriihi on jätetty rauhaan, Sampo-ravintolasta puhumattakaan. Niin kuin edellisyönäkin.


On tarpeen järjestää yhden miehen poliisipartio tulevaksi yöksi.

Museon takana väijyy  konstaapeli Oiva.  Tuomiokirkon kellot kumahtelevat keskiyön merkiksi. Valpas poliisi terästäytyy: hiljaisessa lumisateessa Snellmaninpuiston halki vaeltaa huivipäinen hahmo  maalipytty käsivarrellaan keikkumassa... kuin ennen vanhaan äidillä lypsyämpäri, muistelee  konstaapeli kaihoisasti ja kun äkkää kyyneleen valuvan poskiaan pitkin, nuolaisee kiireesti suuhunsa suolan ettei se mene hukkaan. Pudistelee sitten kuin heräävä päätään, oikaisee ryhtinsä,  muistaa virkatehtävänsä, rykäisee topakasti itsetsemppaukseksi  ja lähtee  ottamaan kiinni ilkivallantekijää, joka käännähtää päin, tokaisee Oivan nähdessään: ”Kah, päevee, eiku hyvvee yötä ja työtä, Oiva-poeka!”

Tihulainen osoittautuu eläkkeellä olevaksi  kansakoulunopettajaksi neiti Toini Kynttiläiseksi (se ei ollut hänen alkuperäinen nimensä, mutta nimenmuutoksen kautta hänelle oli  uusionimi suotu kun hän itse sitä niin tahtoi). Niin kauan kuin elän, valaisen pimenevää maailmaa, oli Kynttiläinen muutoksensa perustellut. 

Ensikertalaisena rikoksentekijänä opettajatar joutuu kotiarestiin missä saa luvan sovittaa rikoksensa eli korjata sotkunsa.  Konstaapeli Oiva tuo hänelle  maalit, pensselit ja kyltit, joihin neiti Kynttiläisen tulee maalata tekstit kielellä mitä liikemaailma vaatii: englantia,  ja vain englantia englannin päälle, jotta ulkomaalaiset matkailijat  löytävät kaupat –  ja ne  suomalaiset jotka eivät englantia osaa, saavat luvan opetella. 

– Englanninkielisiä sanoja  on varmaan mukavampi kotosalla maalata kyltteihin kuin  vankilassa numeroita  rekisterikilpiin, lepertelee konstaapeli oviaukossa neidille ja jatkaa asiallisesti: - Tulen hakemaan kyltit viikon perästä.

Ja niin virkavallan kelpo edustaja nostaa kätensä kunnioittavasti koppalakkiinsa, kumartaa ja poistuu – olihan neiti Kynttiläinen hänen entisen opettajansa jonka hän nyt on  napannut kiinni itse teosta ja hyvässä lykyssä konstaapeli Oiva saisi tekonsa ansiosta ylennyksen.

Viikon tekee töitä neiti ja omalla tahollaan konstaapeli, ja kun molempien aika tulee täyteen, konstaapeli hakee kyltit. Neiti Kynttiläinen avaa oven, nojailee pieliin ja hymyilee. Kun konstaapeli näkee, mitä neiti on tehnyt, hän on aivan hiljaa.

Kyltteihin opettajatar on englanninkielisten liikkeiden sijasta maalannut kaunokirjaimin:

Liian paljo hyvvee on ihanoo.
Anna kaekkes, vua elä periks.
Kompastelu voep estee kuatumisen.
Joka ihteesä luottaa, se kykysä tuploo.
Naara itelles ennen ku muut kerkijää.
Ikkee tulloo, vuan vanahaks ee tarvihe tulla.
Huominen on monesti viikon kiireisin päevä.
Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä.
Lukemala uimaan ee opi, vetteen se on mäntävä.
Murheen kantaa yksinnii, vuan illoon pittää olla kaks.
Misteepä sen tietää mihinkä pystyy, ennen ku kokkeiloo.
Turha hättäilly ja voohoilu on mieljkuvituksen viärin käättöö.
Koppoo kiinni tästä päevästä - huomisessa on oma kahvasa.
Et ossoo naatiskella jootilaesuuvesta jos sulla ee oo paljo töetä.
Monesti voettajat on hävinneitä, jotka piättivät koettoo kerran vielä.
Rahalla et voe ostoo ystäviä, mutta suatpahan tasokkaeta vihollisia.
Leoka pystyyn ku tulloo kova paekka - pyssyypähän aenae suu kiinni.


Kaks syytä olla tekemätä mittään,
oot yrittännä ennennkii - et oo ennenkään yrittännä sitä.


Naurattele ja suat kaverija, ärvötä nuama rutussa niin saat ryppyjä.
Elämän tarkotus on murheen karkotus.
Ne tekköö jotka ossoo, jotka ee ossoo ne arvostelloo.
Menestys on ku pieru, muu ku oma ee hyvälle haese.
Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin.

Jos konstaapeli Oivalla olisi häntä, hän panisi sen koipiensa väliin kun sananrieskoo pursuavat kyltit kainalossaan astuu pomonsa huoneeseen ja pläjäyttää tuomisensa tämän tuimien silmien katveeseen. Oiva oli sovittelun  ideoinut neiti Kynttiläisen rikoksen kuittaamiseksi (opiksi, ojennukseksi ja  yhteiseksi hyödyksi), puskenut läpi ja näin tässä kävi. Verorahoja oli taas kulutettu juuri kun kaupunki piti kriisikokoustaan miten rahat – joita ei ole – hyvinvoinnin edistämiseksi jaetaan. Jaettaisiin.  - No, pistetään poikimaan, sanoo konstaapeli Oiva pomolleen tajuamatta mitä lupaa, mutta leipänsä eteen on töitä tehtävä ja niin hän menee huoneeseen ”tekemään ajatustöitä” kuten hän luimistellen esimiehensä  luota poistuessaan virkkaa.

Seuraavassa kaupunginhallituksen kokouksessa otetaan esille konstaapeli Oivan esitys. Läpi menee, vaikka joillekin viranhaltijoille tulee päätöksestä hikka.

Ja niin partiolaiset ole valmis -periaatteensa mukaisesti naulaavat kyltit (joihin kansakoulunopettaja Kynttiläinen on ikuistanut elämänläheiset savolaiset sanonnat joissa myös kansainvälinen viisaus piilee) talojen seinille, puistojen penkeille ja sataman liepeille kotjpuolen väen muistettavaksi, muuheimoisten tavattavaksi ja vierasmaalaisten omalle kielelleen käännettäväksi. Kylttien viereen kohoaa somia kojuja, missä myydään savo-englanti –sanakirjoja ja kauppa käy. Onhan ihminen utelias eläin. Outo murremongerrus herättää ensin kummastusta, sitten tiedonhalua ja lopulta elämäniloa.

Kaupungista tulee maailmankuulu syystä että se pysyy ajast’aikaan uskollisena omalle kielelleen.  Siellä ei englannin sanaa ole sen koommin näkösällä, ei kauppojen kylteissä, ei ravintoloiden ruokalistoissa.  Ei vaikka neiti Kynttiläinen  maalipyttyineen ei enää hiiviskele öisin missiotaan toteuttamassa vaan on jo siirtynyt manan majoille. Matkustavaiset ympäri maapallon  kansoittavat kaupungin. He parveilevat kylttien äärellä ja lehteilevät savo–englanti -sanakirjaa. Sana muuttuu lihaksi. Kasvojen kireys hiipuu kun hymy saapuu. Ajan mittaan koko maailma tietää, että  kansakoulunopettajatar Kynttiläinen ajoi savon murteen puolesta kamppaillessaan omalla tavallaan samaa mitä suomalainen rauhannobelisti Martti Ahtisaari, jonka motto kuuluu:

- Ajattele kansainvälisesti, toimi paikallisesti.

Pakinaperjantai: loveus ja saveus

30 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten täältä naurusta hyllyvän vatsan takaa nyt mitään saisi sanotuksi. Eikä osaa oikeaa kieltäkään; ensi kesänä täytyy lähteä opintomatkalle ja ostaa se sanakirja, että oikein immeiseksi pääsisi.

Viisaita ovat vanhat sananparret ja hauskoja ovat Lastun vertaukset. Miten voitkin niin mainioita keksiä. Nautinnollista on lukea ja sivussa alitajuntaan kätkeytyy monta totuuden siementä, mistä aikanaan tulee olemaan apua ja iloa.

Olen edelleen Uuna, vaikka bloggeri nyt vääntääkin nimeni muotoon uunas, muut blogit säilyttävät nimen. En nyt keksi mitään apuakaan tähän tilanteeseen ja sama kai se on millä nimellä allekirjoittaa, kun itse nimensä tietää ja etenkin sinä :-)

Sirokko kirjoitti...

No siinä tuli love us ja save us toteutettua Kynttiläisen alkuun panemana,ja aika rauhallisin keinoinkin, jättipä hyödyllisen perinnön jälkipolville. Ihana tarina kuljetti mukanaan savolaiseen mieleen ja kieleen.

Korppi kirjoitti...

Kyllä. Kynttiläinen tiesi mitä teki ja voitti. Hieno tarina.

Simpukka kirjoitti...

Voisiko savolaisuutta ja Kuopiota tuon paremmin mainostaa. Enpä usko. Haaskasti tuassiisa out osanna kirjottoo.

aimarii kirjoitti...

Olipa mehukas juttu! Kertakaikkiaan mainio. Saisi olla enempi noita Kynttiläisiä, toimen immeisiä, että viis veisaisivat englannin kielelle meidän katukuvassa. Ihan kuin täällä paikoin hävettäis omaa suomea, niin paljon on semmoisiakin tekstejä englanniksi, vaikka vallan hyvin voisi olla suomeksi. Koskapa illoon pittää olla kaks, lukasin tätä pakinaa ääneen ja sitten taas hohoteltiin.

hanne virtauksesta kirjoitti...

Aivan ihana pakina kynttiläisen touhuista..
Niin mainiot nuo kylttien viisaudet, ihan äly hauskaa oli niitä lukiessa, pierut sun muut ...

marjukka kirjoitti...

Hieno tarina taas kerran!
Kyllä noissa vanhoissa sananparsissa piilee suuri viisaus! Ahtisaaren motto on myös viisas!

mm kirjoitti...

Vauvauvau!

"Kompastelu voep estee kuatumisen." Tästä motto talveen ja elämään.

Hallatar kirjoitti...

Ihana tuo kaksi syytä. =)

Ruska kirjoitti...

Mainio tarina :D Ensin kiehtoi kaunis kuvaelma. Kohta huvitti, sitten nauratti ja pian rupesi jännittämään, mitä kaiken takaa löytyy. Sitten jännitti lisää ja pian ihastutti ja ihmetytti :) Puhutteli vallan loistava oivallus ja visio.
Upeasti veit minua elämyksestä toiseen. Kiitos Lastu :)

isopeikko kirjoitti...

Tämäpä on hyvä ja kiitoksen arvoinen. Kiitos.

Ina kirjoitti...

Vallan verraton pakina ja ihan paikkansa pitävät teesit Kynttiläinen plakaatteihin kirjasi! Ranskassa on tietämäni mukaan laki, joka kieltää vieraskielisten sanojen julkisen käyttämisen/näyttämisen ilman että ranskankielinen vastine vähintään on siinä rinnalla.

Juuri tänään jumpassa puhutiin Suomen korkeakouluopetuksesta, jossa ollaan yhä enemmän siirtymässä englanninkieliseen opetukseen. Kansainvälistyminen ja kielitaito on toki hienoa ja välttämätöntäkin, mutta yhtä tärkeää on että suomen kieli pysyy edelleen myös tieteen ja muunkin asiallisen viestinnän kielenä. Ei ole niin kovin kauan siitä, kun Suomeen ylipäätään saatiin suomenkielinen koululaitos. Omasta kielestä kannattaa olla ylpeä ja sen elinvoimaisuutta kannattaa vaalia.

Menetämme paljon itsestämme, jos menetämme oman kielemme.

Rakastetaan ja varjellaan itseämme ja omaa ihanaa suomen kieltämme ja toivotaan, että muutkin niin tekevät: love us and save us!

Harakka kirjoitti...

Tosi hieno pakina taas!
Ja nauraa piti ihan omallakin kielellä!
Ja sulla oli siellä neuvokin tähän, eli, että naura iteles ennen kuin muut kerkijää!
Mutta mä kyllä nauroin tälle sun pakinallesi myös, se oli niin hienosti ja hauskasti kirjotettu taas!
Kiitos!

Famu falsetissa kirjoitti...

Olen päässyt kielenopiskelussani kohtaan "Koppoo kiinni tästä päevästä - huomisessa on oma kahvansa." Yritän painaa sen mieleeni, siinä on niin syvällinen opetus. Kiitos, Lastu, tarinasta! Kiitos kielenopetuksesta! Kiitos hyvän mielen hyrinästä!

arleena kirjoitti...

Kynttiläinenhän hyvän työn teki, nosti savonkielen kunniaan ja antoi samalla viisaita neuvoja koko Kuopiolle ja siellä kävijöille.

Säästetään oma kieli ja rakastetaan elämää, järjestystä ja työtä.

Demetrius kirjoitti...

Ihan mahtavaa, koirakin säikästi kun hekottelin tälle.

EVP-kansankynttilän sanonnoista Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä. jotenkin kolahti omalle kohdalle. Mutta kaikkien sanontojen äeti kyllä on Niin kauan kuin elän, valaisen pimenevää maailmaa, siinä terve savolainen itsetunto kukoistaa.

Liekki kirjoitti...

Hauska tarina! Onneksi konstaapeli Oiva sattui olemaan työvuorossa juuri sinä iltana. :)

Lastu kirjoitti...

Uuna,
tervetulloo Kuopijjoon; tavvoo savvoo -sanakirja on jo olemassa mutta uutta luettavvoo oes hyvä suaha, semmosta latinkia mikä männöö englanninkielennii mukkaa (engl.-savo) ja vieraattii suavat saman uarteen omakseen ku savolaeset, kotjkieliset. Tuppisuita ei oo sen jäläkeen missään päen mualimata ja mörököllit kuuluu aekaan entiseen. Vae oesko jokunen örmykkä hyvä olla kuitennii, ihan vuan muistin virkistämiseks. Että semmosta möllötystä se elämä olj ennen vanahaan :)

Niin, Uuna on aena Uuna, ja se tekköö tämän elämän valoseks ja ilokseks ja kaoniiks katella ja uatella. Ei meitä itkulla ruokita, ilo se on joka elättellöö.

Sirokko,
Kynttiläisen muisto on kallis. Tämä työn ikeestä vapautunut entinen opettajatar, iltauninen rytmiltään, puolusti yösydännä nivelrikkoisin polvin ajamaansa asiaa. Aatteen palo ja mieli jalo pisti liikkeelle öiseen aikaan näkyjään toteuttamaan, eikä tuntunut kipu polvissa, ei painanut uni silmässä. Tyhjäntoimittajaa ei hänestä eläkevuosinaan tullut. Hyvä hänen oli paneutua yhteen asiaan kun koulunkellon räminä ei hänen päiviään enää ohjaillut. Eläkkeellä oli aika keskittyä tärkeimpään. Savvoon.

Korppi,
niinpä, ihminen joka tietää mitä tahtoo ja vielä panee toimeksikin, lienee onnellinen ja voittaa vastukset. Kansankynttilän 'heikko signaali', murteensuojeluohjelma, muuttuu lopulta vahvaksi: kasvaa ensin kansalliseksi kieli-naturaksi, sen jälkeen esikuvaksi ympäri pallomme monikielikirjavaisen. Paikalliset kielet saavat arvoisensa aseman ja suojelun.

Simpukka,
ka tervetulloo lukusille. Sinulla tuo savo sujjuu asutpa missee päen mualimata tahasa, mutta voephan sitä aena uuvvelleen ja uuvveellen kiertee Puijonsarven nennee, aatoksissaan. Sutteettisavolaeset on hieno 'heimo'. Ja kuopiolaiset sutteettisavolaeset erityisen hieno. -Jonniinmoenen ihmetys (... melekeen itentiteettikriisi mutta ei kuiteskaan ihan niin pahaks männy...) käv aekonaan ku tulin Helssinkiin opiskelemaan. Hesarissa olj vuokralle tarjotaan -palstalla ilimotus: ”Ei kuopiolaisille.” Mittee ihmettä sillä tarkotettiin, en ymmärrä vieläkkää mutta eihän sitä kaekkee tarvihe pienen immeisen - vaekka isokokonen oonnii - ymmärteekkään.

Lastu kirjoitti...

aimarii,
sanos muuta: ihan kuin Suomessa hävettäisiin puhua suomen kieltä, kun sitä tarmolla häivytetään ja aletaan mongertaa finengelskaa ja sitten vielä kulmakauppojen nimet käännetään kauas pois kotikielestä. Kyllä neiti Kynttiläistä tarvitaan nyt, jotta kaunis, ihana, rakas suomen kieli saisi elää. Eläköön ikuisesti! Palakoon kuin olympiatuli. (Oho, tulipas juhlallinen olo nyt. No, sitä tapahtuu, kun neiti Kynttiläistä muistelen ja ommoo murretta tuas piällein puistelen ja etteen päen elämässä luistelen.)

Kiitoksia paljon ääneen lukemisesta. Että vallan jotta vieruskaverille... Kynttiläinen olisi iloinen kun tämän kuulisi.

Hanne,
niin, aattelepas miten hyvä mieli leviää, kun noita elämisen ohjeita ripotellaan paikkoihin missä ihmisiä paljon liikkuu: terveyskeskuksien odotushuoneisiin, linja-autoasemille, junien seinille, kirjastoihin, miksei poliisiasemallekin, uimahalliin jne. Savolaisuuteen kuuluu olennaisesti tasa-arvo ja tärkeilemättömyys. Niin olen tuuminut ja havainnut. Kaikki keikumme samassa veneessä. Toinen toisistamme huolta pitämässä.


Marjukka,
kiitos. Mukava on turista ja antaa suunvuoro neiti opettaja Kynttiläiselle ja hauska kuulla, että luit mitä hänellä oli sydämellään.

Mm,
kiitos kun tuon minuakin lohduttaneen 'viisauden' otat esille. Näin pääsemme eteenpäin, aina vain:).

Una,
kiitos.
Kävin lunttaamassa ne kaksi syytä, totta juu, jihuu, näinhän on:
Kaks syytä olla tekemätä mittään,
oot yrittännä ennennkii - et oo ennenkään yrittännä sitä.


Ruska,
kiva kun pidit.
Niin aatteles mitä tapahtuu, kun Kynttiläisen visio toteutuu. Englannin kielestä vapaa savolaisvyöhyke on kuin pieni ”vatikaani” (mutta ilman paavia tai Vatikaanin haittailmiöitä); erikoinen ja outo jonka olemassaolo ympäri maapallon tiedetään. Tuon pikkukaupungin kielipolitiikan ja elämänfilosofian valtti on hötkyilemättömyys ja suvaitsevaisuus. Pohjimmiltaan - vaikkei siltä päällisin puolin aina näytä - se sallii kaikkien kukkien kukkia. Mikään ei voi estää turistivirtojen tulemasta tämmöistä kummajaista ihmettelemään ja kaupunki saa matkailusta tuloja joilla se hoitaa hellästi ja hyvin niin vieraat kuin tutut. -Walesissa on maailman kirjakylä. Kävimme sitäkin ihmettelemässä silloin kun tytär asui Englannissa. Tuo pikkupaikka(kin) omistautui yhdelle aatteelle, vanhoille kirjoille. http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2002/10/ajankohtaista/

Nyt on uudenlaisen erikoisuuden ja yhden aatteen ilmitulon vuoro :)

Isopeikko,
kiitos. Ja kiitos kiittämästä.

Saveus ja loveus kirvoitti sytyttämään kynttilän neiti Kynttiläiselle ja hänen aatoksilleen. Ei muistolleen vaan elämälleen ja kielen jatkumolle. Kynttiläinen ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla vaan toimen naisena pisti tuulemaan.

Lastu kirjoitti...

Ina,
Ranska vaalii kieltään, ymmärtää mikä on hyvän äidinkielen merkitys ja arvo. Ranskasta voisi mielestäni muut maat ottaa mallia. Kieli on väline niin politiikassa, koulutuksessa, tieteessä kuin kulttuurissa. Ilman omaa kieltä sanoma voi vesittyä, hämärtyä, ja silloin väärinkäsitysten mahdollisuudet kasvavat.

Kuuntelen mielikseni suomenkielisiä selkouutisia. Korvani aistinsolut keinuvat lempeästi ja kuljettavat asiasisältöä eteenpäin, aivoihin. Ja kun kielen hahmottamiseen ei kulu energiaa, voi keskittyä sisältöön, omaksua se ja tuoda ajatuksensa vuorostaan esille. Vuorovaikutus lähtee tasa-arvoisesta kielellisestä perustasta. Minä puhun suomen kieltä. Sinä puhut suomen kieltä. Me puhumme suomen kieltä :). Me vaihdamme ajatuksia. Me keskustelemme.

PS
Totta puhuen ihailen hurjasti myös heitä, jotka englantia osaavat ja sitä kauniisti käyttävät. Itse olen sen kielen ulkopuolella, tai, osaan pikkuisen (lukea ja kirjoittaa) mutta olen jättänyt sen vähäisenkin taidon taakseni ajat sitten. Liekö pakinan juuret omassa englannin kielen ”traumassani”.

Vasta pari vuotta sitten sain tietää, että sairastan perinnöllistä kuulosairautta, missä konsonantit sekoittuvat: en erota 'peetä' 'teestä' jne. En kuule, sanotaanko 'paula' vai 'kaula'. Lisäksi kuulokäyrä paljastaa koruttomasti sen, että tietyllä taajuudella puhuttua normaalia puhetta en kuule ollenkaan. Putoan valkoiselle alueelle. -Kuinka ihmeessä olet kyennyt oppimaan vieraita kieliä, omaksumaan esimerkiksi englantia? diagnoosin tehnyt korvalääkäri sanoi. - Suomen kielen suhteen ilmeisesti pärjäät kun osaat arvata katvekohtiin sopivat suomen kielen sanat laajan sanavarastosi vuoksi oikein tai sinne päin?

Juu, siinäkö syy myös siihen että kieli eli savon murre, minkä lapsena joten kuten opin ja kuulin (ja mitä en kuullut, arvailin), juurtui niin syvälle kielikeskukseeni aivojen uumeniin, ettei lähde sieltä pois. -Englannin kieltä äänsin niin kuin se kirjoitetaan. Muka uhmalla. En minä eikä kukaan aavistanut että syynä olikin kuulosairaus! Suutarin lapsilla... jne. Sisaruksilla kuulovaivaa ei ole ja he puhuvat suomea ”normaalisti” :). Minä puhun 1940-60 -luvun savon murretta. Ja senkö – myös sen – vuoksi kirjoittaminen ja kirjat ovat olleet minulle 'maailmankaikkeus'.

Nyt kun olen saanut kuulolaitteen, hämmästelen, miten kauniilta englanti kuulostaa. Minähän saan siitä joskus jopa selvää :)

Silti on minulla yksi kieli ylitse muiden, arvaat - ei kun tiedät, mikä :)

Lastu kirjoitti...

Harakka,
kiitos.

Mulla on ollut eteisen seinällä taulu missä lukee: naura vaikeuksillesi. Aikoinani kun lähdin töihin tai muuten kotoa asioille, vilkaisin sitä, sen jälkeen peiliin ja ei muuta kuin menoksi päivän toimiin ja haasteisiin. Helepotti kummasti kun muisti itselleen nauraa vaikka joskus oli niin tiukkoja paikkoja elämässä että nauru meinasi vallan unohtua, mutta onneksi ei kokonaan ja nyt nauru on kokenut ylösnousemuksen: monta kertaa päivässä naurattaa.

Famu falsetissa,
miten on mukava kuulla että olet kuuliainen oppilas joka tavvoo savvoo niin kuin pittää. Jokkaesena päevänä kopin voep ottoo ja naottiva minkä kerkii ja muistaa. Otahha koppi tuas tästäe päevästä – ja otathan sinä, hyvin suat kiinni hetkistä valosista ja lystikkäestä.

Arleena,
niinpä, hyvät asiat voi säästää ja niitä vaalia, huonommat joutavat romukoppaan, unohdettaviksi. Kieli on mieli. Ja elämänrakkaus on jokaisen oikeus.


Demetrius,
kiitos.
Savolaisilla taitaa olla sittenkin itsetuntoa omiksi tarpeiksi vai olisiko vähän ylikin :). Mitenkä minulle käypi kun palajan kesällä pysyvästi takaisin Suloiseen Savonmaahan, ihanuuksien ihmemaahan, mistä kauan sitten lähdin. Tuleekohan vallan pöhötystarinoita eetteriin. Kalavalleita ja vähän muutakin liiottelua. Ei, ei, ei mitenkään, kyllä valo itessään luomuna on valttia, ilo se on mikä ihmistä elättellöö.

Niin, ja jos sanottava loppuu (ihan vuan ylleisesti) voe itekukkii männä seurakunnan kuoroon. Sinne houkuteltiin uusia laulajia sanomalehti-ilmoituksella. Tavasin minäkin kaiken varalta piäsyvuatimuksia. Meen jos meen kun vaateet ovat näin kivat: ”Aakase suus ja iäntele!”

Koirastasi tulisi hyvä kustannustoimittaja. Terveisiä.

Anskukka,
arvaas, Kuopiossa oli siihen aikaan kun olin lapsi, Oiva-poliisi jonka kaikki tunsivat. Hän teki työtään sydämellään: valisti lapsia liikenteen vaaroista, otti mummoja käsipuolesta ja talutti kadun yli, ohjasi nuorisoa oikealle tielle, tahtoi niin että kaupungissa olisi kaikki hyvin. Ja olihan siellä – enimmältään :)

Mk kirjoitti...

Niin, eikös ole hassua että samaan aikaan kun huolehditaan ruotsinkielisten, saamenkielisten, karjalankielen ym. suomensukuisten kielivähemmistöjen oikeuksista tätä omaa kieltämme ikäänkuin hävetään?
Tai väheksytään, esimerkkinä vaikkapa nämä uusimmat virastojen lyhennykset.

Osui ja upposi!

Lastu kirjoitti...

Mk,
kiitos kommentista. Sen innostamana menin Eurooppa Unionin sivulle: http://publications.europa.eu/code/fi/fi-000100.htm

"Julkaisukäsikirjan verkkosivu sisältää yhdenmukaisia sääntöjä ja käytänteitä, joita kaikkien Euroopan unionin toimielinten, elinten, virastojen ja toimeenpanovirastojen on noudatettava."

Alkuapaloiksi A:ta:

AC Arktinen neuvosto
(Arctic Council)
ACNUR ks. UNHCR
ACP African, Caribbean and Pacific States États d’Afrique, des Caraïbes et du Pacifique
ks. AKT
ADB Aasian kehityspankki
(Asian Development Bank)
Afrikan kehityspankki (myös lyh. AfDB esiintyy)
(African Development Bank)
ADR eurooppalainen sopimus vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista
(accord européen relatif au transport international des marchandises dangereuses par route)
AEBR Euroopan raja-alueiden liitto
(Association of European Border Regions)
AEIDL Euroopan paikallisen kehittämisen tiedotusyhdistys
AELE Association européenne de libre-échange
ks. Efta
AEN Agence pour l’énergie nucléaire
ks. NEA
AER Euroopan alueiden liitto
(Assembly of European Regions)
AETR Euroopan sopimus kansainvälisessä tieliikenteessä käytettävien ajoneuvojen miehistöjen työstä
(accord européen relatif au travail des équipages des véhicules effectuant des transports internationaux par route)
AfDB Afrikan kehityspankki
(African Development Bank)
Agis poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskeva puiteohjelma
AGR eurooppalainen sopimus kansainvälisistä pääliikenneväylistä (AGR-sopimus)
(accord européen sur les grandes routes de trafic international)
AIE Agence internationale de l’énergie
ks. IEA
AIEA Agence internationale de l’énergie atomique
ks. IAEA
AK alueiden komitea
AKT Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot
ALCA Amerikkojen vapaakauppa-alue
(Área de Libre Comercio de las Américas)
ALENA Accord de libre-échange nord-américain
ks. Nafta
ALV, alv arvonlisävero
AMF arrangement multifibre
ks. MFA
ANASE Association des nations de l’Asie du Sud-Est
ks. ASEAN
ANC Afrikan kansalliskongressi
(African National Congress)
ARE Euroopan alueiden liitto (Assemblée des régions d'Europe)
ARFE Euroopan raja-alueiden liitto
(Association des régions frontalières européennes)
ASE
1)
Agence spatiale européenne
ks. ESA
2)
Académie syndicale européenne
ks. ETUCO
ASEAN, Asean Kaakkois-Aasian maiden liitto
(Association of South-East Asian Nations)
ASEM Aasian ja Euroopan vuoropuhelu
ASOR linja-autoilla tapahtuvaa satunnaista kansainvälistä matkustajaliikennettä koskeva sopimus
(accord relatif aux services occasionnels internationaux de voyageurs par route effectués par autocars ou par autobus)
ATE alustava talousarvioesitys
ATP helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskeva sopimus (ATP-sopimus)
(accord relatif aux transports internationaux de denrées périssables et aux engins spéciaux à utiliser pour ces transports)
AU Afrikan Unioni (African Union)

***

Ennen opeteltiin suomen kielen onomatopoieettisia sanoja ah, oi, lurpsis, klup, pul, pul. Ja tänään... EU:n lyhenteitä.

Tunnen että olen eksynyt, oih, äh, hui.

Salka kirjoitti...

Hei Lastu, pitkästä aikaa!

Olen palailemassa blogimaailmaan, tutkin löytyykö täältä vielä mulle tärkeitä juttuja. Pakinaperjantai oli/on yksi suosikeistani ja mitä tapahtuikaan kun kurkkasin Saaren taigaan? Hölmistynyt ihastus! Tämä pakina ja erityisesti sen tärkein sisältö kolahti minuun. Rakastan murteita, suomen kieltä ja sen rikkautta kaikissa muodoissaan!

Oma murteeni aktivoituu aina kun tapaan oman murrealueeni ystäviä/sukulaisia tai aivan vieraita joiden puheesta kuulee että he ovat Pohjois-Karjalasta. Silloin tuntuu että tulisn kotiin. Niin tärkeä on tuo kieli jonka ensimmäiseksi opin ja jota lapsuuteni puhuin. Nuorena maailmalle lähteneenä oma murre on muuntunut, osittain hävinnytkin harmikseni ja nykyinen oma arkikieli on ottanut vaikutteita niin itä- kuin länsimurteista, eteläisestä yleiskielestä ja jopa hämeen murteesta 11-vuoden Hämeessä asumisen seurauksena. Mutta englanninkieli ei edelleenkään ole minun kieleni vaikka sitä joudunkin puhumaan erinäisissä tilanteissa.

Kiitos Lastu tästä kielielämyksestä ja Kynttiläisestä, hän oli mainio hahmo!

Lastu kirjoitti...

Salka,
miten kiva kuulla että olet palailemassa blogimaailmaan ja nähdä sinut myös saaren taigassa.

Kerrot että Pohjois-Karjalassa on murteesi kehto ja kasvuympäristö. Rikas olet!

Parhaiten menestyvät (niin sanotaan) ne eläin- ja kasvikunnan edustajat jotka soputuvat uusilla levinnäisyysalueillaan ympäristöönsä. Sopeuma on selviytymisen A & O. Itselläni tuo sopeuma ei oikein toiminut, mutta sinulla ilmeisesti hyvin, kun osaat puhua sekä pohjoiskarjalaa, eteläistä yleiskieltä että hämettä. Englantikin sujuu kun tarvis on.

Ja aina kun juurillesi palaat, juuret alkavat puhua sinussa ja niin on hyvä.

Mukava kuulla että Kynttiläinen ilahdutti omalaatuisuudellaan. Hänessä oli myönteistä 'tätienergiaa'.

Nähdään :)

Salka kirjoitti...

Mä olen sellainen sopeutuja että selviän missä/mistä vaan:) Joskus siitä on haittaa, oma minä saattaa unohtua ja hukkua muiden sekaan kun yrittää löytää sen yhteisen kielen ja/tai tavan elää yhteisössä jossa usea individualisti ajaa omaa etuaan kylmästi tilsien hiljaisemmat jalkoihinsa. Mutta murteen, kielen ja arkielämän sosiaalisissa metsiköissä luoviessa siitä on etua. Ehkäpä lapsuuden vaikeudet käänsivät minussa jonkinlaisen sopeutuvaisen kameleontin päälle:)

Leen@ kirjoitti...

Kiitos kielikylvystä. Ehkä ymmärsin, ehkä en, mutta hyvä mieli tarttui kuitenkin.

Tunnen suomalaissaksalaisen perheen, jotka ovat sinne seuduin vakaasti asettuneet, kuopuksesta taitaa kasvaa savolainen, niin hän jo huudahti "kahtokee" ja kertoikin osaavansa kolmea kieltä, suomea, saksaa ja savoa...

Lastu kirjoitti...

Salka,
niin, miten oppisi sopeutumaan – mutta niin ettei hukkaa itseään. Vanhoja ovat vertaukset veteen piirretystä viivasta tai 'joustaa joustaa vaan ei katkea', mutta ehkä sanonnoissa kaiken kuluneisuuden keskellä piilee totuuden siemen. Kovaksi ei kai kukaan halua sopeutumisen matkalla tulla, vai haluavatko, jotkut.

Lapsuuteen kätkeytyy niin paljon. Aikuisuudessa löytyvät avaimet, toivon mukaan.

Leen@,
mukava kun lukaisit.

Saksalaissuomalaisen perheen pikkupoika on jo kelepo matkalla kohti täyssavoo, jos nuin paljo jo ossoo - varsinniin 'kahtokee' on tärkee juttu. Mittees sitä turhan taotta lymmyilis piilossa ku immeistenniin kanssa voep olla, kahtokee... ;)

Joku savolaenen väetti ossoovasa neljee kieltä. Suomee ja savvoo, hiljoo ja kovvoo.

Salka kirjoitti...

Niin, sananlaskuissa ja vanhoissa viisauksissa piilee usein totuuden siemen. Uskon pysyneeni pehmeänä, kova olin nuorempana, helposti katsoin mustavalkoisten silmälasien takaa avautuvaa näytöstä jota luulin todeksi. Nykyisin olen lempeä, myös itseäni kohtaan, maailmassa on liikaakin kovuutta jotta haluaisin sitä osaltani lisätä. Pehmeä voi olla myös lämmin ja hellä. Aikuisuuden avaimet löydettyäni olen ollut tyytyväinen sisäiseen itseeni. Lapsuus on jäänyt taakse, ei kaikkea tarvitse eikä kannata kantaa mukanansa.

Lastu kirjoitti...

Salka,
hetki jolloin lapsuuden nurjat silmukat voi purkaa pois mielestään ja jättää taakseen, vapauttaa elämään tätä hetkeä ja tulevaisuutta uusin innoin. Elämän kevät voi saapua vaikka satavuotiaan vanhuksen sisimpään :)