Uudentyyppinen pihakirppis: tuokaa ylimääräiset tavarat naapurin vietäväksi, ja loput tuo katujyrä listii matalaksi, vaikkapa uudeksi pihatien pohjaksi... :)
Kuvan nappasin vuonna 1976; asuimme pari vuotta Saksassa, missä ainakin tuolloin oli käytössä ns. Sperrmülle. Kadulle sai sovittuina päivinä, kaupunginosa kerrallaan, tuoda säännöllisn väliajoin kotoaan kaiken mahdollisen tarpeettoman. Ne tavarat, mitkä eivät kelvanneet kenellekään, lähtivät kaatopaikalle. Tiesimme että olemme Saksassa vain pari vuotta ja kävimme noutamassa kadulta sohvan, kirjahyllyn, jopa patjat (kuinkahan monta kirpunpuremaa saimme). Keittiön tuolit olivat niin huterot, että kerran eräs hyvinsyönyt vieraamme alkoi hiljalleen valua tuolilla istuessaan kohti lattiaa. Ei, ei hän ollut nauttinut liikaa juomia, vaan putkijalkainen tuoli sanoutui irti tehtävästään ja levisi. Kun oli aika palata Suomeen, veimme hyvin pari vuotta palvelleet huonekalumme taas Sperrmülle-päivänä kadulle ja - sillä siisti :). Kierrätys toimi.
Näiden lapsuutensa kokemusten vuoksiko tyttärestä tuli ekologi :)
Uuna, aikamoinen sutina kävi, kun talojen asukit ihan luvan kanssa kantoivat hylkytavaransa kadulle ja osa sai uuden kodin, osa meni kaatopaikalel :)
hanne, paras löytö oli kun saimme katukirppikseltä (ilmaiseksi) polkuauton, missä toimivat oikeat valot. Lapsillamme, tuolloin kuuden ja yhdeksän vanhoilla, oli hauskaa.
Liisa, oikeassa olet. Työtoverini järjesti vastaavanlaisen tempauksen kotinsa parkkialueelle, mutta sai kiitoksen sijasta kuulla tupenrapinat. Hän teki muuttoa ja tiesi naisen erehtymättömällä vaistollaan, että takuulla olisi ottajia hänen kauniille tavaroilleen, jotka eivät uuteen kotiin mahtuneet. Mutta laajemminkin tätä ideaa voisi kehitellä. Kaunpunginosittain etenevä katukirppis?
Una, niin: toiselle roska, toiselle aarre. Siinä kiteytyy kierrätyksen mieli.
Pankin talkkari, Saksassa teimme tuttavuutta täiden, torakoiden ja kirppujen kanssa. Miksiköhän :D.
Mutta sinänsä katukirppis ilman rahanvaihtoa oli mainiota: minä tuon, sinä viet; sinä tuot, minä vien.
70-luvun paperikuvat kellertävät (nostalgisia kuitenkin), mutta dioissa värit ovat säilyneet joten kuten muuttumattomina. Saksan ajalta meillä on aikamoinen diavarasto, jotka on aikomus siirtää digimuotoon.
TeeTee, :). Näitä rykelmiä taikoontui tavan takaa ympäri kaupunkia milloin katujen parittomille, milloin parillisille numeropuolille. Rankkasateella aarteet tuppasivat kastumaan ja silloin ihmiset ottivat tavaroita kotiinviemisiksi nihkeästi ja jätteenkuljetusuatolla oli enemmän kuskattavaa kaatopaikalle.
21 kommenttia:
hävitys ja kauhistus jonkinlainen on tapahtunut. Mikä? siinäpä mielikuvitukselle tila.
Melkoinen rykelmä sohvasta lähtien, mitähän on tapahtunut?
Ihan selvä rompetorirykelmä? Vai kirppari? Kiva kuva haasteeseen.
Onko siihen kaatunut muuttokuorma, vai mikä siinä mahtaakaan olla?
Mutta aikamoinen rykelmä kuitenkin onkin!
Jännä kuva. Ovatko ihmiset viemässä kaatikselle tavaraa, vai hakemassa sitä?
Onpas sattunut jotain aika yllättävästi.
Tavarat levällään kuin Jokisen eväät.
Melkoisen kaoottinen rykelmä.
Roskia, roskia kuin maanjäristyksen jäljiltä vai onko talo sortunut?
Väri-iloa rykelmässä. Mutta mitä?
Uudentyyppinen pihakirppis: tuokaa ylimääräiset tavarat naapurin vietäväksi, ja loput tuo katujyrä listii matalaksi, vaikkapa uudeksi pihatien pohjaksi... :)
Melkoinen installaatio! Enpä osaa edes arvailla, mitä tuossa on tapahtunut. Jännityksellä jään odottamaan selitystä :)
Kiitokset kaikille kommenteista :).
Kuvan nappasin vuonna 1976; asuimme pari vuotta Saksassa, missä ainakin tuolloin oli käytössä ns. Sperrmülle. Kadulle sai sovittuina päivinä, kaupunginosa kerrallaan, tuoda säännöllisn väliajoin kotoaan kaiken mahdollisen tarpeettoman. Ne tavarat, mitkä eivät kelvanneet kenellekään, lähtivät kaatopaikalle. Tiesimme että olemme Saksassa vain pari vuotta ja kävimme noutamassa kadulta sohvan, kirjahyllyn, jopa patjat (kuinkahan monta kirpunpuremaa saimme). Keittiön tuolit olivat niin huterot, että kerran eräs hyvinsyönyt vieraamme alkoi hiljalleen valua tuolilla istuessaan kohti lattiaa. Ei, ei hän ollut nauttinut liikaa juomia, vaan putkijalkainen tuoli sanoutui irti tehtävästään ja levisi. Kun oli aika palata Suomeen, veimme hyvin pari vuotta palvelleet huonekalumme taas Sperrmülle-päivänä kadulle ja - sillä siisti :). Kierrätys toimi.
Näiden lapsuutensa kokemusten vuoksiko tyttärestä tuli ekologi :)
Oho, mitäs nyt on tapahtunut?
Taitaa olla paljon tavaraa roskikseen menossa, mutta kuka ihme on kaiken tuohon risteykseen tuonut.
iso mielenkiintoinen rykelmä...
mitähän sieltä löytyiskään..=)
Tuollainen tapa olisi hyvä Suomessakin.
On rikkautta jos saa nähdä ja elää muissakin kulttuureissa kuin tässä omassa kotoisessamme.
Kirpparia arvelikin ja luin sitten siun kommenttivastauksen. =)
Se, mikä toiselle on roska, on toiselle aarre...
Uuna,
aikamoinen sutina kävi, kun talojen asukit ihan luvan kanssa kantoivat hylkytavaransa kadulle ja osa sai uuden kodin, osa meni kaatopaikalel :)
hanne,
paras löytö oli kun saimme katukirppikseltä (ilmaiseksi) polkuauton, missä toimivat oikeat valot. Lapsillamme, tuolloin kuuden ja yhdeksän vanhoilla, oli hauskaa.
Liisa,
oikeassa olet. Työtoverini järjesti vastaavanlaisen tempauksen kotinsa parkkialueelle, mutta sai kiitoksen sijasta kuulla tupenrapinat. Hän teki muuttoa ja tiesi naisen erehtymättömällä vaistollaan, että takuulla olisi ottajia hänen kauniille tavaroilleen, jotka eivät uuteen kotiin mahtuneet. Mutta laajemminkin tätä ideaa voisi kehitellä. Kaunpunginosittain etenevä katukirppis?
Una,
niin: toiselle roska, toiselle aarre. Siinä kiteytyy kierrätyksen mieli.
Ihan selvä pihakirppis. Tuollainen olisi niin kätevää, ellei olisi pelkoa huonekalujen mukana tulevista luteista ja täistä..
Kuvan värit ovat ihanat!
Niin kuin vain vanhoilla filmeillä osaa olla ü
Pankin talkkari,
Saksassa teimme tuttavuutta täiden, torakoiden ja kirppujen kanssa. Miksiköhän :D.
Mutta sinänsä katukirppis ilman rahanvaihtoa oli mainiota: minä tuon, sinä viet; sinä tuot, minä vien.
70-luvun paperikuvat kellertävät (nostalgisia kuitenkin), mutta dioissa värit ovat säilyneet joten kuten muuttumattomina. Saksan ajalta meillä on aikamoinen diavarasto, jotka on aikomus siirtää digimuotoon.
No nyt oli kyllä sellainen rykelmä, että tosiaan laittoi miettimään miten se siihen on ilmestynyt. :)
TeeTee,
:).
Näitä rykelmiä taikoontui tavan takaa ympäri kaupunkia milloin katujen parittomille, milloin parillisille numeropuolille. Rankkasateella aarteet tuppasivat kastumaan ja silloin ihmiset ottivat tavaroita kotiinviemisiksi nihkeästi ja jätteenkuljetusuatolla oli enemmän kuskattavaa kaatopaikalle.
Lähetä kommentti