Anni ja Pentti ostavat talon maalta siksi ettei heillä ollut sijaa kaupungissa... tai totta puhuen olisi ollut monenkin kadun varrella, kivitalossa, jos olisivat asfaltin ystäviä vaan kun eivät olleet. Ja koska puistoon ei voinut ajatella rakennettavaksi ihmispesää, heidän katseensa kääntyvät kohti luontoa ja vanhaa maalaistaloa, missä tuvan seinäkello on pysähtynyt kun kukaan ei ole antamassa sille vauhtia ja toivoa: päivä se on huomennakin.
Talokaupat tehdään ja Anni ja Pentti aloittavat vanhoina toteuttaa nuoruuden unelmaansa. Mikä on ihmisen onni, he kyselevät kujerrellen toisiltaan. He tietävät vastauksen kun Pentti katsoo Annia ja Anni Penttiä. Sinä. Minä. Me. Lintu. Taivas. Järvi. Heilivä heinä. Kurvikas kylätie. Aitan nariseva ovi. Postilaatikko maitolaiturin kupeessa.
Pentti tarttuu Annia kädestä, sipaisee suullaan tämän huulia ja yhyttää silmäterät silmäterään. Sanaton rakkaus valaisee heidän kulkuaan aamuhämärässä kun he köpöttävät mäen päälle. Pentti työntää kätensä postilaatikkoon ja onkii uunituoreen Kulman Kuulumiset toiseen kainaloonsa: toisessa kainalossa on nyt tieto, toisessa lähde. On lehti. On Anni. On onni.
- Jaahas, kunta järjestää radontalkoot, Pentti ilmoittaa kun on levittänyt lehden tuvan pöydälle, maitokahvin viereen ja päässyt uutisvireeseen.
– Mitkä ihmeen radontalkoot? Anni kysyy pöydän toiselta puolelta. He ovat jakaneet lehden ja Anni on juuri päässyt sukututkimusselostuksen imuun.
– Kunnantalolta saa hakea alennettuun hintaan rasian, millä voi mitata, onko talossa radonia. Rasia pidetään talviaikaan pari kuukautta samassa paikassa pöydällä, ei kuitenkaan tulipesän, ulko-oven eikä ikkunan lähellä. Mittauksen jälkeen rasia lähetetään Säteilyturvakeskukseen ja saamme tulokset kahden kuukauden perästä.
– Tämän talon emäntä kuoli melko varhain keuhkosyöpään. Eikös radon aiheuta juuri tuota syöpää?
– Siinäpäs se. Koko radonista ei ollut tietoa siihen aikaan kun tämän talon ostimme; tällä seudulla ylipäänsä radonarvot ovat korkeat.
Aika täyttyy. Kuukausien perästä Anni ja Pentti saavat Säteilyturvakeskukselta postia: talon radonarvo on 672 Bq/m3. Säteilyturvakeskus suosittaa huomattavia korjauksia, jotta radonpitoisuus jäisi alle kahdensadan, jolloin taloa voisi radonin suhteen nimittää terveeksi.
- Apuva! huudahtaa Anni, - tämä talo on asumiskelvoton. Ja kannattaako näin vanhaa taloa edes ruveta korjaamaan: radonimurit, radonkaivo, radonputket, ei, ei, kaikki maksaa ja mitä hökötyksiä ja imureita ja surinoita meidän silmämme ja korvamme joutuisivat kestämään, Anni tarttuu hiuksiinsa ja vetelee niitä kuin olisi ollut pahanteossa.
He napsauttavat netin päälle ja ryhtyvät lukemaan Säteilyturvakeskuksen sivuilta:
Perustietoa radonista
”Maaperän uraanipitoisuus vaikuttaa asunnon radonpitoisuuteen. Mitä suurempi on alueen maaperän uraanipitoisuus, sitä suurempia radonpitoisuuksia siellä esiintyy asunnoissa. Myös maaperän ja täytemaan läpäisevyydellä on merkitystä: Mitä karkeampi ja läpäisevämpi maa, sitä suurempia ovat radonpitoisuudet. Suurimmat pitoisuudet esiintyvät eteläisen Suomen alueella.”
– Näin tässä kävi. Meidän on muutettava. Mutta myydäkään emme taloamme voi, koska tämä on terveysriski. Eikä korjaus kannata, Annin silmissä läikkyy vesi.
– Sinä säteilet minulle aina, Pentti yrittää kömpelösti ilahduttaa elämänkumppaniaan vastamäessä mutta lohtu ei osu maaliin. – Huono vitsi, Anni nousee penkiltä ja alkaa pakata pahvista matkalaukkua, minne tunkee omat ja Pentin vaatteet, kipot ja kupit.
– Täällä ei olla enää hetkeäkään, hän ilmoittaa. – Tuletko mukaan?
– Totta ihmeessä, materia on materiaa, sinä olet sinä, lihaa ja verta ja kaikkea ihanuutta mikä naisessa on. Sinun perässäsi kuljen vaikka maailman ääriin. Etsitään seuraavaksi oma kolo, missä säteilet vain sinä.
Anni nyökkää. Sinä päivänä maailmaan syntyy kaksi kulkuria.
Heidän tarinansa jatkuu.
Pakinaperjantai: Käärmesolmu ja uraaniviitta
17 kommenttia:
Olipa hiano vastaus haasteeseen. Siinö oli oikeasti ihan käärmesolmu ja uraaniviitta :) Ja hyvin kerrottu.
Saakin olla tarkkana talonoston suhteen. Tieto lisää tuskaa, eli paljon uutta tietoa on viime vuosikymmeninä saatu. Talo-ostossa monenmoista tutkimuksia on teetettävä, että voi turvallisesti asua.
Hyvä pakina.
Ai kauheeta. Suru. Ja tuli oikeestikin mieleen, että mistä sitä tietää, että pitäiskö jotain tutkimuksia tehä... Kaikkee sitä on.
Voi hitsi, miten kävi. Onneksi on rakkaus, mikä parantaa kaiken, mutta olisi silti voinut toisinkin käydä.
Näitä tällaisia taloja on Suomessa paljon, miten mahtaa tämän omamme kanssa olla :-o
Oi voi. Ei kiva, ei ollenkaan. Mietin että ehkä asukkaat olisivat eläneet onnellisina elämänsä loppuun astim ilman tuota tietoa.
Kurja juttu, mutta tuo taitaa olla totta joillain alueilla. Välillä olen miettinyt, miten mahtaa olla säteilyarvojen laita Punkaharjun Vuoriniemellä (mökkikylämme), kun siellä tuntuu kuolevan ihmisiä syöpään kovin usein.
Ei uskalla edes mittausta tehdä...
On ne vaan sellasia paikkoja, mistä ei välttämättä edes mitään tiä, ellei osaa kysyä ja vaatia.
Mistä sitä kukaan etukäteen tiedä tällasista asioista.
Ja entäs tämä meidän talomme, mistä mekään varmasti tiedetään, mitä säteilyä täälläkin mahtaa olla.Mutta ei auta se haikailu, on vaan elettävä, niinkuin ei mitään.. ei taida uskalla edes mitata, millään mittarila=?
Mutta onneksi kuitenkin he huomasivat ajoissa ja on aikaa hakea sitä uutta kotia, ei tarvi ostaa sikaa säkissä!
Hyvä juttu lastu!
On Anni. On onni. On lehti ja sitten luettu tieto joka teki heistä kahdesta kulkureita, kuitenkin onnellisia, olihan heillä toisensa.
Onnea tahdon toivottaa teille kahdelle tänään, onnen taigaa!
Kaksistaan he pärjäävät, vaikka tulisi mitä vastoinkäymisiä.
Olipa hurja tarina, miten yllättäviä tilanteita elämässä voi tulla eteen.
Olet mestarikertoja.
Kiitos kaikille kommenteista! Anni ja Pentti tulevat kertomaan tarinaansa enemmän. Toivon, että jo huomenna. Palajan tähän postilaatikkoon :).On hääpäivämme, enkä ole ehtinyt blogikierrokselle. Mutta pian taas aika joustaa :). Hyvää lauantaita, vaikka uutiset maailmalta ovat surun silmään tuovia.
isopeikko,
kiitos. (Tuo talo olisi tarjonnut käärmeistäkin myös monta tarinaa; ehkä joskus toisella kertaa.)
arleena,
talon osto on tarkkaa puuhaa. Ensi-ihastus voi tuoda karvaan pettymyksen. On hometaloja, radonpesiä, vetoisia sähkönsyöjiä, naapureita joiden kanssa tulee vaikeuksia kun heillä on hampaankolossa jotain mitä ei edes tiennyt. Mutta talon voi aina jättää, vaikka sitä kuinka rakastaisi, rakasta ihmistä ei koskaan.
Kiitos sinulle.
Pellon pientareella,
niin, sanonta "tieto lisää tuskaa" pätee tässä talotarinassa. Radon on hajuton ja mauton, ei siitä mitään ilman mittauksia tietäisi. Toisaalta kun tietää, voi tehdä päätöksiä: jäädäkö / korjatako / lähteäkö pois. Riskianalyysi on paikallaan. Vakuutus ei tällaisia yllätyksiä korvaa; Pentti kysyi vakuutusyhtiöltään. Pentti ja Anni aikovat kuitenkin teetättää kustannusarvion korjauksesta ja miettiä sen jälkeen, mitä tehdä. Kesäisin, kun taloa kovin tuuletetaan, radonia ei pääse niin "pesiytymään" ja taloa olisi mahdollista käyttää lomatalona.
Mittauksia ei kesäisin voi tehdä. Kaksi kuukautta kestävä mittaus on syytä tehdä marras- ja huhtikuun välisenä aikana. Ohjeet löytyvät Säteilyturvakeskuksen sivuilta. Niin - siinä tapauksessa jos aiot mitata talosi, varmuuden vuoksi. Mietin Penttiä ja Annia: olisiko ollut parempi, etteivät oli tienneet talonsa radonarvoista mitään. En osaa sanoa.
Uuna,
Annin ja Pentin kautta radon tuli minulle tutuksi. Paljon radontaloja Suomessa on, etenkin tietyillä alueilla (kartta löytyy Säteilyturvakeskuksen sivuilla). Ehkä nyt jos talon ostaisimme mieheni kanssa, haluaisimme ennen ostopäätöstä mittauttaa radonarvot. Jos arvot ovat vähän koholla, pienillä korjauksilla voi loihtia rakennuksen terveeksi. Isot lukemat antavat aihetta isoihin korjauksiin - ja kustannuksiin.
Niin, talo on talo, sen voi hylätä. Tärkeintä on kuitenkin ihminen ja keskinäinen rakkaus. Se toimii vaikka maantiellä, taivaan alla. Mutta onnellisinta silti kuitenkin olisi pyrkiä terveeseen taloon, jos Anni ja Pentti vielä omakotitalon ostosta haaveilevat.
Demetrius,
Anni ja Pentti olisivat olleet tietämättöminä onnellisempia. Nyt kun radonarvot tulivat, kukaan sukulainen, ystävä ja tuttava ei tohtinut sinne enää kyläilemään tulla. -Lääketieteessä sairauden ennustettavuus saattaa tuoda turhaakin huolta. Tiedon ja tietämättömyyden välillä on harmaa alue: on taitolaji että osaisi suunnistaa järkevästi. Kaikkea ei kannata eikä tarvitse tietää, mutta 'jotain' on hyvä saada selville että voi tehdä muutoksia, jos ne ovat mahdollisia ja välttämättömiä terveyttä ajatellen.
Ina,
Säteilyturvakeskuksen sivuilta löytyvät Suomen radonkartat:
http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateily_ymparistossa/radon/kartat/fi_FI/kartat_3_2008/
Kesäasuntoja ei yleensä tarvitse mitata vaikka lomakoti olisikin radonseudulla, sillä kesäisin radon ei niin haittaa hyvän tuuletuksen vuoksi.
Radon aiheuttaa ainoastaan keuhkosyöpää. Niin olen ymmärtänyt. Nyt saa todennäköisen selvityksen muutama keuhkosyöpään kuollut tuttavani, joiden elämä päättyi turhan varhain - eivätkä he olleet tupakoitsijoita, vaan terveydestään huolta pitäviä naisia.
Ei ole kovin kauaa siitä, kun radonin terveysriskit tajuttiin, olisiko ollut 80-lukua.
Krisse,
niin, koti on kuitenkin aina rakas paikka. Toisaalta lohtua tuo - jos arvot ovat koholla - se että jotkut korjaukset on helppo toteuttaa eivätkä tule kalliiksi. Isot arvot ovat kyllä toinen juttu.
Harakka,
niin, kaikesta oppii, niin omista kuin toisten kokemuksista. Jos Anni ja Pentti vielä talon hankkivat, he pyytävät radonmittausta. Säteilyturvakeskukselta saa mittausvälineet, pienen rasian, joka asetetaan sopivaan paikkaan kahdeksi kuukaudeksi ja lähetetään sen jälkeen analysoitavaksi. Aikaa mittaus vaatii. Netistä saa myös kotikäyttöön mittareita (maksaa vähän yli 200 euroa) millä tulokset saa hyvinkin nopeasti, parissa päivässä.
Kaanon,
kiitos hääpäiväonnittelusta :). Sinulla ja miehelläsi sama päivä, olemme onnellisia "kohtalotovereita". Voi kun saisi elää vielä monta, monta yhteistä vuotta, saman katon alla ja mielellään terveessä talossa :). Onnea myös sinulle ja miehellesi!
PS Eilisen hääpäivän iloa sumensi ja sumentaa yhä huoli tyttärestä; emme saa häneen yhteyttä, hän on Australiassa tutkimustöissään.
aimarii,
kiitos!
Kaksin aina kaunihimpi, niin vaaroissa kuin vaarattomilla vesillä - ja taloissa ynnä koettelemuksissa. Tämmöisissä tilanteissa Anni ja Pentti miettivät arvomaailmaansa. Liikaa ei voi materiaan kiintyä, olisipa se vaikka rakas talo, johon on kiinnitetty paljon unelmia, muistoja ja silkkaa työtä. Mutta kun kuulee uutisista miten talot ja ihmishenget romahtavat, tajuaa, kumpi on tärkeämpi: talo vai ihmisen henki.
On syytä pitää huolta niin itsestään kuin toinen toisestaan.
Kiitos sinulle.
Kuinkahan monella tulee nykypäivänäkään mieleen tehdä radonmittauksia talonostopuuhissa..
Toivottavasti huono onni johtaa parempaan onneen, ja uuteen mahdollisuuteen.
Ps. onnea hääpäivän johdosta!
pankin talkkari,
kiitos hääpäiväonnittelusta :).
Radontarinasta tulen kertomaan lisää. Anni ja Pentti ovat hankkineet oman radonmittarin ja käyvät talon jokaisen nurkan läpi: mistä säteily tulee vai kaikkialta. Lisäksi he odottavat Säteilyturvakeskukselta uusia mittaustuloksia: toinen rasia oli pari kuukautta keräämässä mahdollista säteilyä "sisuksiinsa" yläkerrassa, toinen makuuhuoneessa. Nuo hurjat luvut, jotka he jo saivat, olivat tuvasta.
Mutta kun ilmat lämpenevät, mittauksia ei voi enää tehdä. Silloin ei auta kuin odottaa seuraavia pakkasia, ensi talvea.
Niin, talotohtori tarvitaan tutkimaan talo ennen ostopäätöstä - jos taloa yhä havittelisi.
Mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Sen kanssa on eläminen ja jopa elämästä nauttiminen :)
Tänään saimme tiedon, että meillä on vain 170 yksikköä (mitä ne nyt lienevätkään) radonia. Voimme asua huoletta edelleen, koska kallis jätevesijärjestelemäkin on hankittu ja toimii.
Obeesia,
miten iloinen olenkaan talonne radontuloksesta. Voitte turvallisin mielin asua kodissanne - ja jos joskus tulevaisuudessa joudutte myymään talonne, teillä on esittää ostajakandidaateille hyvät lukemat 'radontodistuksessa'.
Luin, että joskus radonseudulla vierekkäiset talot voivat olla hyvinkin erilaiset radonvirtausten suhteen: toisessa talossa lukemat ylittävät terveysriskin, toisessa kaikki on hyvin.
Anni ja Pentti mittauttivat kaivoveden radonpitoisuuden myös. Kaivo on kahdensadan metrin päässä talosta. Lohdullista: kaivoveden radonpitoisuudet ovat suositusten sisällä. Vedenkin kautta radonia voi tulla taloon. Tulos antaa toivoa: jospa talo sittenkin kannattaa korjata.
Taitaa olla niin, että nykytaloihin radonputkisto vaaditaan rakennettavaksi. Hyvä niin. Jälkikäteen putkiston rakentaminen on usein mahdotonta - tai niin kallis investointi, ettei sitä ole mahdollista toteuttaa.
Lähetä kommentti