Tässäkö on tuleva kotimme?
PikkuPuijolta aukeaa näkymä Kallavedelle sakeanaan haukea, ahventa, kuhaa, lahnaa.
Hirret on vuoltu omin käsin, 'hyväilemällä'. Hirsitalo on rakennettu perinteitä kunnioittaen, käsityönä.
Laulamme varmasti saunan lauteilla toinen toisiamme vastoessamme kansakoululauluja, jotka melkein unohdimme maailmaa kiertäessämme. Laula kanssamme, toivon että laulukanava aukeaa kun klikkaat kuvaa.
Jos kauppa syntyy ja maalle muutto onnistuu, saatan olla joitakin hetkiä tässä siirtymävaiheessa puuhassa jos minkälaisessa enkä ehdi bloggailla mutta palajan kyllä.
Suurkiitos myötäelämisestä, onnen toivotuksista, omien kokemusten jakamisesta. Teidänkin ansiostanne käsityksemme siitä, missä eläkkeellä haluamme asustaa, selkiintyi. Vielä muutama tutkimusretki syvälle talon sydämeen, niin eiköhän se ole siinä. Oma koti.
Ai niin, unohdin kertoa: metsässä on luola. Sinne pitää joskus päästä päiväunille pötköttämään (ellei se ole ketun oma). - Meistä tulee luolaihmisiä, oikeita luomuja.
Palaillaan :)
26 kommenttia:
Hienoa! Upeaa! Parasta elämää!
Ei vitsin vitsi, mahtavaa!! :) Jännittävää! Ja luolakin vielä! Jee!
Aivan ihana, viimeisen päälle koti!!
järvi lähellä, luola, eläimiä, puita ja te, toisianne varten...Kaikki on siinä..Upeaa!!!
Vaude! Vaude! Kuullostaa aivan sinun näköiseltä hirsitalolta ympäristöineen.
Kaikkea hyvää projektiin.
Onnea!
Onpa hyvän näköinen hirsitalo. Terveen näköistä puuta. Kauniisti valitut värit: sininen ja ruskea sointuvat toisiinsa.
Kunhan ikkunat eivät vedä ja lämmitys toimii niin tuohan on aivan ihanteellinen.
Voi, nyt iskee haikeus - varmaan on meidänkin vielä tehtävä rantaan se hirsinen tupasauna. Sinne sitten voimme isännän kanssa mennä piiloon ja nukkumaan kun nuoriso alkaa viedä talosta liikaa tilaa..ü
Tällaiset kuvat nostavat aina hirsitalokuumeen.
Olivathan kerrostalot upeine maisemineen ja uusi asutusalue ökytaloineen kauniita ja hienon kuuloisia, mutta se kodin tuntu..
Muistan vieläkin kun näimme tämän kotimme paikan, nyt jo yli kymmenen vuotta sitten. Se tunne oli niin selkeä: tänne haluan. Raivasimme tilan ja suunnittelimme talon, asettelimme ikkunat auringonnousujen ja -laskujen suuntaan.
Viime viikolla kevätaurinko paistoi ensimmäisen kerran aulan ikkunasta sisään niin, että koko käytävä kylpi valossa, jatkaen portaikkoon josta heijastui alakerran kattoon. Yhtäkkiä kaikki pysähtyivät. Talo oli kuin juhlavalaistuksessa - pienen hetken, kunnes aurinko katosi. Tämä on jokavuotinen esitys, mutta aina se sykähdyttää, kaamoksen jälkeen. Pääsin taas iloitsemaan siitä, että jaksoimme käyttää aikaa suunnitteluun.
Niin kuin tekin nyt, käytätte aikaa, jotta juuri oikea löytyisi.
Peukkuja teille, kaikille kolmelle - uskon että talo tulisi saamaan hyvät isännät ü
Matikat unohtuivat listasta =)
Hienoa lukea tätä, Onnea!
Voi ihanaa, joka se nyt kolahti vihdoin sydämeen, paikka löytyi! Maisema on upea ja talokin näyttää vastaanottavaiselta. Ja vielä se oikea luolakin! Ei paremmasta väliä, onnea suunnitelmille!
Näyttää siltä, että samassa Kallavedessä tulevana kesänä varpaita heiluttelemme ja kaloja yritämme narrata. Rannalla lintujen liverrystä ja käen kukuntaa mäen rinteeltä kuuntelemme. Emmekä malta kesäöinä silmiämme ummistaa, jookos?
Voi, kun kivaa, kun se oikea löytyi, onnea teille oikein paljon, uuden kodin omistajille.
Kyllä se luonnon rauha voittaa ilman muuta kaupungin melskeen ja hälinän.
Ja luolakin siellä oli, no, siellä saat kirjoittaa meille satuja siittä ketusta vaikka!
Kyllä se on juuri sinun näköisessi talo!
Piti vielä sanoa, tosta videosta ja lastenlauluistakin.
Hienoja koulukuvia siellä olikin, ja tunnistin sutkin siellä, jos ei sitten ollut niin sun näköisesi tyttö joku muu.
Mutta löysin sun monesta kuvasta.
Ja jäin itekkin lapsuuden muistoihin kuviesi siivittämänä.
Noi koulukuvat olivat niin samankaltaisia, kuin omani, yhdestä oikein katoin, että miten mun kuvani on sulle joutunut.
Se oli ylemmältä luokalta jo, kun olittte siinä jo vähän neitejä
Jalat kaikilla samanlaisesti kun mun kuvassani. Neiditkin samannäköisiä, kun mun kuvassani, mutta se varmaan johtui vaatteista ja hiustyylistä.
ja sitten noi lastenlaulut, voi kun niitä laulettaisiin vieläkin, ne oli kauniita, ihan itku tuli siinä aika lopussa, kun pienen pieni tyttö kauniilla äänellä lauloi.
Voi Lastu, miten ihanaa!! Kuulostaa ihan viittä vaille unelmien täyttymykseltä :D Kannatti etsiä ja edetä rauhassa. Oikealla ajalla se oma oikea paikka ilmestyy.
Kyllä minä jännitinkin viikonloppuna, että miten se koenukkuminen ;) Ja nyt vaikuttaa niin NIIN hyvältä, että... :D
Uusi lehti näyttää olevan kääntymässä. Onnea!
Etsivä löytää, sanotaan Sanassakin :) Toivottelen kaikkea hyvää muuttolinnuille, olkoon olonne siellä onnekas, elonne tyyni ja suojakas (kuten kansakoululaulussa sanottiin). Pitäisköhän minun jatkaa tuota Paasikivenaukion kuukausikuvausta, jos Sinä Lastu lähet Kallaveen rantoja kuvailemaan. Haikeana vilkuttelen...
Siinä se on, täytyy olla! Voiko mikään olla kauniimpaa! Melkein voi nuuskia tuon hirren puunhajun :)
Mutta varokaa sitä luolaa, jos se on vaikka Peikon oma? Tai karhun?!
Nyt alkaa jännittää! Kyllä kaikki kuullostaa niin teidän kodiltanne :-)
Toivottavasti kaikki onnistuu ja saatte tämän paikan, jos se on teille mieleinen tarkkaan tutustuttuanne. On teillä jännät ajat, miten sitä saa edes nukuttua, vaikka kuinka olisi kuonokoppa. Sen sinä varmaan nyt tarvitset monestakin syystä :-D
Onnea, onnea kovasti matkaan.
Hirsitalossa on lämmin tunnelma. Puu tuoksuu ja äänet ovat pehmeitä, puuseinät ottavat ne lempeästi kohti.
Järvi ja sen kalat, ihanaa.
Voisiko jo onnitella hirsitaloon muuton johdosta.
Kuulosti siltä.
Hienot on maisemat ja tukevat on hirret. Minun saunassani on useasti laulettu maakuntalauluja:D
Odotan taas uteliaana jatkoa tarinalle.
Ihanalta näyttää ja kuulostaa.
Toivottavasti nukuttaa makeasti!
Kuha ei vuan oes rovastin (HL) iha ite tekemä? Jos on, nii se sitä tekj saerasjlomillaannii.
Ihanalta näyttää ja kuulostaa! Sinut ja puolisosi on helppo kuvitella tuohon maisemaan kaiken sen perusteelta, mitä täältä on tullut luettua.
Alkoi vielä naurattaa tuota hienoa ökyasutusaluetta miettiessä, siellä voisi toisaalta tulla sellainen änkyrämieliala, että oikein tahallaan olisi nukkavieruna ja oikein resuisen paatin köyttäisi siihen parvekkeen kaiteeseen kaiken kerman katseltavaksi..
Oma vaarini napitti aina takkinsa tahallaan juoponnappiin - muistan vieläkin sen resuisen ja virttyneen ruskeanharmaan kauhtanan - jotta talon ämmillä olisi jotain puhuttavaa. Luulisin, että hän osaisi ottaa tuollaisessa paikassa kaiken ilon irti juoruilevista "ämmistä" ü
Oih, ihanan kutkuttavaa jännitystä. Tuohan näyttää todella unelmapaikalle! Nyt vaan sitten pidetään peukut pystyssä, että kaupanteko sujuu toivotulla tavalla!!
olet jo alkanut hengittää hirsitalon tahtiin..
The skin disease is characterized by multi-colored fiber-like (filamentous) strands extruding from the skin!
[url=http://www.morgellons-disease-research.com/]morgellons[/url]
Kukkakimppu kiitokseksi, blogiystävät! Olette ihania.
Matka jatkuu... :)
Lähetä kommentti