tiistai 9. maaliskuuta 2010

aamun ensimmäinen numero

 

Sairastan uniapneaa: olen keskivaikea tapaus. Ennen diagnoosia vakavia hengityskatkoksia oli yöllä satoja ja veren happipitoisuudet olivat romahtaneet. Oireiden kirjo oli laaja.  Olin vuosikausia kuin takaa-ajettu eläin enkä tiennyt mikä minun on.  Ahdisti. Väsytti. Päätä särki. Kaatuilin. Aurinko oli pilvessä. Myrskysi vaikka säätiedotus näytti tyyntä ja poutaa. Olin onneton. Tahdoin mennä kiven taakse piiloon, etten omalla kurjalla olollani häiritse muita. Mies kiskoi minut aina kiven takaa vierelleen - ja epäili uniapneaa kun  havaitsi hengityskatkokseni: makasin kuin kuollut monta kertaa tunnissa läpi yön. Oikeassa oli. 

Nyt olen käyttänyt öisin uniturboa, ylipainehoitoa, puolitoista vuotta. Sielussani ovat uudet silmät. Aivot saavat yöllä happiannoksensa. Katson koneelta aamuisin ensimmäiseksi lukemat: viime yönä hengityskatkoja oli tasan yksi. Päässä ei vasaroi enää jyskyttävä kipu vaan nyt kipunoi elämänonni. Käännän kasvoni tyynylläni sivulle ja katson miten hänen kätensä lähestyy, silittämään, niin kuin on tehnyt kohta neljäkymmentä yhteistä vuotta. Lasken sormet ja sormuksen: tallella ovat, olen turvassa.  Tunnen kuinka hän painautuu kylkeeni kiinni. 




Olen hänessä, hän minussa.  


Numerokuvahaaste YyKaaKooNee.

22 kommenttia:

Famu falsetissa kirjoitti...

Mietin, onko laitteen kanssa vaikea oppia nukkumaan. Olet ilmeisesti siihen jo tottunut. Sinulla on hyvä mies, ja nykylääketiede auttaa. Minäkin olen monasti kiitellyt mielessäni lääketiedettä. Se parantaa ikäihmisen elämänlaatua monin tavoin.

Ellinoora kirjoitti...

Olet kirjoittanut tästä, hyvä että lukijasi saavat tietoa: aparaatit ovat avuksi, ei vaivaksi.
- Tällä kertaa lukiessa tuli kyyneleet silmiin...

Obeesia kirjoitti...

Kaunis rakkaustarina.

--

Minullakin on ollut aiemmin hengityskatkoksia ja todennäköisesti niiden aiheuttamia päänsärkyjä ja omituisia oireita. Selittelin niitä aikoinaan lääkärille, joka ei ymmärtänyt, mitä ne voisivat olla.

Olen kuitenkin onnistunut laihduttamaan niin paljon, että katkokset ovat vähentyneet.Ilmeisesti siihen on riittänyt tuokin määrä, johon olen kyennyt. Huomattavan ylipainoinen olen edelleen.

Joka tapauksessa aamupäänsäryt ja kummalliset oireet ovat häipyneet.

TeeTee kirjoitti...

Minäkin törmäsin tällaiseen tietoon ja mahdollisuuteen vasta nykyisessä työssäni ja vaikka en itse ainakaan tiedosta unihäiriöitä, niin liiasta painosta tiedän johtuvan esim. lisääntyneen kuorsaamisen ja alitajuisesta jännityksestä öiset "hampaan purennan". Leuat, niska ja pää usein aamuisin jumissa ja kipeät. Uniklinikka auttaisi varmasti näissäkin asioissa. Samoin purentavirheisiin perehtynyt hammaslääkäri.

On hienoa, että sinulla on tukena sekä laite, joka tuo avun, että ihminen, joka tukee ja rakastaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka lohdullisen tarinan täältä löysinkään. Tämä on parasta lääkettä omaan tapaukseeni. Toivoa antava, ymmärrystä antava; kuinka tärkeää, että rinnalla on toinen, joka auttaa ja ymmärtää.

Hienoa, että kirjoitat avoimesti tapauksestasi, siitä varmaan moni löytää avun itselleen tai läheiselleen. Tai ymmärtää, kuten minä, että tilanne voi muuttua. Uusi kevät tuo mukanaan valon.
Kaikkea hyvää sinulle!

Harakka kirjoitti...

Voi että, kun tarinasi oli kaunis selviytymistarina ja vielä rakkaus sellanen.
Tunsin kirjotuksessasi niin voimakkaana sun rakkautesi mieheesi ja hänen sinuun.
Te onnelliset kyyhkyläiset!

Dee kirjoitti...

Kaunis rakkaustarina. Tällaista on ihana lukea.

arleena kirjoitti...

Kiitos tästä tietoiskusta.
Uniapnea voikin olla väsymyksen syy, usein sitä asiaa ei tule selvitettyä.

Onni ja rakkaus ovat sisaruksia. Ovat olleet pitkän liittonne perusta ja edelleen ovat.

aimarii kirjoitti...

Upeaa, että on tuollainen aparaatti, joka auttaa parempaan aamuun ja päivään, mutta vieläkin hienompaa, kun saa osakseen rakkautta ja huolenpitoa, joka säilyy ja kasvaa vain vuosien saatossa, tuli millaista remppaa osalle tai ei.
Aamun ensimmäinen numerosi oli Rakkauskertomus alusta loppuun.

mm kirjoitti...

"Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo..."

Anonyymi kirjoitti...

Etenkin silloin, kun on huolta, murhetta ja sairautta, on tärkeää että on toinen rinnalla. Ja että tuntee toisen oikeasti haluavan olla siinä, rinnalla, ja auttaa. Tulee luottavainen olo ja se auttaa paranemisessa ja uuteen aamun uskomisessa.
Kaunis kirjoitus rakkaudesta :-)

hanne virtauksesta kirjoitti...

Kaunis tositarina elämästä, rakkaudesta, välittämisestä...

Ruska kirjoitti...

On se onni, kun ovat tuollaisen laitteen keksineet elämääsi helpottamaan. Ja tosiaan voi olla muille avuksi, kun kirjoittelet asiasta.
Ihan tuli kylmät väreet, kun oli niin upea ja kaunis loppu kirjoituksessasi :D

Kaanon kirjoitti...

Tämä kirjoitus on elämänvoimaa tulvillaan. Sinä hänessä, hän sinussa.

Taidanpa heti vinkata ystävälleni polun sinun sivuillesi, tuntuvat tutulta nämä oireet (hänenkin kertomanaan)

Ina kirjoitti...

Aikamoinen mörkö tuo uniapnea. Pilaa ihmisen elämän salaa häneltä itseltään, ellei vierellä ole huolehtivaa läheistä, joka tarkkailee ja kertoo ihmiselle, mitä hänelle yön aikana tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti...

Famu,
sananlasku alku aina hankalaa... sopii kirjaimellisesti uniturbon käytön opetteluun. Ei se turbo, mutta se maski (kuvassa näkyvä muovihökötys). Lopulta sain kokokasvomaskin, mikä peittää sekä nenän että suun, mutta kuonokopassa on välillä olemista ja motivaatio hakusessa. Maski painaa kasvoja pehmentävästä silikonirenkaasta huolimatta. Pään yli kulkevia, maskin tiukkuutta sääteleviä remmejä ei voi liiaksi löysentää, koska muuten ilma karkaa eikä osu sinne minne pitää: keuhkoputkeen, keuhkoihin ja sieltä verenkiertoon.

Jotkut onnistuvat hoidossaan kevyemmällä maskilla, mikä peittää vain nenän. On myös malleja, missä sieraimiin laitetaan silkat ”töpselit” ja ilma kulkee sitä kautta.

Vaivan palkaksi saan kiitollisen ja iloisen mielen ja monella tapaa hyvän olon. Olen käyttänyt tunnollisesti 99-%:isesti laitetta siksi että ero entiseen olooni verrattuna niin fyysisesti kuin psyykkisesti on ilmeinen. Jos jätän koneen käytön väliin, oireet palaavat heti.

Ylipaineista ilmaa pumppaava kone pitää ääntä. Mielikuvittelen, että olen järvellä höyrylaivaristeilyllä. Nukahdan koneen rauhalliseen jumpsutukseen sinisellä järvenselällä. Unettomaksi en uniturbon vuoksi ole tullut. Ihmettelen oikein, kuinka helposti sen kanssa nukahdan – ja miehen kanssa käsikädessä. Hänestä on iso tuki. Sanoin, että hän voi ihan hyvin nukkua toisessa huoneessa, kun koneeni jyskyttää, mutta hän ei halua missään tapauksessa olla muualla kuin vieressäni. On ollut aina.

Lastu kirjoitti...

Ellinoora,
kiitos kyyneleistä. Ne nousevat myös minun silmiini, kun kommenttisi luen.

Obeesia,
olen iloinen, että hengityskatkoksesi ovat vähentyneet. Olisiko hyvä silti tehdä uniapneatesti, kaiken varalta? Toisaalta aamupäänsäryn poistuminen on merkki siitä, ettei apneoita ilmeisesti liiemmin ole. Minun aamupäänsärkyni olivat luokkaa tuskaisa, aivot kuvattiin, kasvainta etsittiin, neurologit olivat ymmällä. Joku sanoi syyksi purkan syömisen! Lopulta syy selvisi: satoihin nousevat yölliset hengityskatkokset. Nyt kun käytän turboa (lempinimeltä Puhku), päänsärky lähti salamannopeasti pois. Aivan ihmeellistä! Kaikilla uniapneetikoilla päänsärkyoiretta ei ole, mutta useimmilla lienee. Toinen elämää helpottava asia on, että hoidon myötä yölliset vessassa käynnit ovat mennyttä elämää. Tihentynyt virtsaamistarve yöllä on myös eräs uniapnean oire. Monien muiden lisäksi.

Toivotan sinulle terveyttä ja kaunista kevättä ;)

TeeTee,
niin, jos aamulla olo on nukkumisesta huolimatta kuin ”piesty”, syy on syytä selvittää. Itse en kuorsannut, lopetin vain hengittämisen tuon tuostakin (jos katkos kestää yli 10 sekuntia, kyse on apneasta: minulla useat katkot kestivät 52 sekuntia kerrallaan selällään maatessa – olin puolet yöstä hengittämättömässä tilassa), ja niihin kuolleisiin hetkiin miesparka havahtui ja pelästyi. Lopulta hän ei uskaltanut nukkua rauhassa, kun vahti, hengitänkö vai en. Oli kuulema kamalaa kuunnella haudanhiljaisuutta. Heräsin usein siihen kun hän lempeästi pukkasi kylkeen ja kehotti: hengitä! Ilman häntä en olisi osannut epäillä mitään – paitsi ihmetellä oireita. Naureskellen menin unitutkimuksiin ja kuulemaan tulokset. Heti sen jälkeen ei naurattanutkaan enää. Mutta hoidon myötä olen iloinen siitä, että elämä maistuu vaikka ikää karttuu. Täysillä tätäkin päivää kohti ;).

nuunua,
kiitos samoin, hyvää kevättä myös sinulle! On hyvä, jos joku saa avun ja kiinnostuksen miettiä omaa nukkumistaan. Uniapnea on lääketieteessä niin uusi tauti, että vanhemmat lääkärit eivät ole sitä joutuneet opiskeluaikanaan opiskelemaan. Jos tutkittavaksi menee, on hyvä valita asiaan perehtynyt lekuri.

Uniapneetikkojen vertaistukiryhmässä huomaa, miten eri tavalla tautia eri puolilla Suomea hoidetaan. Potilas on tautinsa paras asiantuntija. Yritämme kokemustemme valossa ja niistä tiedottamalla edesauttaa, että hoitokäytännöt kontrolleineen paranisivat Suomessa ja yhtenäistyisivät asuinpaikasta ja sairaanhoitopiiristä riippumatta.

Harakka,
kiitos!
Me kaksi vanhaa varista kujertelemme toinen toisillemme kuin kyyhkyläiset. Rakkaus ei ikää katso. Onneksi.

Lastu kirjoitti...

Dee,
kiitos.
Joskus on hyvä tuoda esille elämän valoa. Toivon että siitä on iloa myös muille. Suomalaiset sananlaskut ja laulut kyllä joskus varoittavat liiallisesta onnen näyttämisestä, mutta siitä huolimatta välillä on hyvä kertoa rohkeasti rakkaudesta – ettei vallan pakahdu sisäiseen onneen :D.


arleena,
elämänsä ymmärtää jälkeenpäin – tuo sanonta sopii myös tauteihin. Olin kaiketi ainakin kymmenen vuotta sairas, tietämättäni. Tiesin kyllä vaikeuteni (ystävät joutuivat lujille, kiitos heille kärsivällisyydestä), mutta yritin ja yritin selviytyä monista toimistani ja velvollisuuksista ja kun mitään vikaa oireisiin ei löytynyt, päätin vaieta, kärsiä hissukseen - kunnes syy selvisi. Elimistö on kovilla, jos veressä ei ole yöllisten hengityskatkosten vuoksi kylliksi happea. Nyt on – ja se tuntuu mahtavalta.

aimarii,
kiitos.
Rakkauden punainen lanka, sitä on elämä. Aamusta asti. Iltaa ja yötä kohti.

Kultainen on mieheni. Kun vammainen lapsemme syntyi, luin Invalidiliiton julkaisusta, miten vastaavassa tilanteessa avioeroriski kasvaa. Moni mies ei kestä ja lähtee. Koskaan mieheni ei ole osoittanut merkkiä kotirintamakarkuruudesta. Nyt kuopuskin on jaloillaan ja pärjäilee. Ja vanheta saan kaikessa rauhassa. Hän yhtä lailla. Kädet ojennamme toinen toisillemme. Hän minulle, minä hänelle.

mm,
Turva. Huolenpito. Luottamus. Hyvä tahto. Ymmärrys. On, rakkaus on elämän voima.

Uuna,
niin juuri. Kun olemme heikoimmillamme, tarvitsemme eniten rakkautta. Lohtua, tukea ja turvaa. Jälleen on kaunis kevätaamu. Siinä paljon tunnetta, valoa.

hanne,
rakkaus ei pääty koskaan. Elämän energia, ikiliikkuja, kuolematon on ;)

Ruska,
niin, aluksi aparaatti aiheutti melkein epätoivoa: kuukauden verran juoksin sairaalassa kokeilemassa erilaisia maskeja, mikään ei tuntunut sopivan tähän naamavärkkiin: ylipainehoito ei onnistu jos maski vuotaa. Luulin jo että jään vaille apua. Onneksi kokokasvomaski, vaikka raskastekoinen onkin, lopulta sopi. Vaikka se painaa kasvoja, punnitsen hyödyt ja haitat ja valitsen hyödyn ja kirkkaan, auvoisen päivän, minkä onnen hoidon myötä osakseni saan. Mitä pienistä yön puristuksista ;).

Rakkaus. Niin. Suljen silmäni. Avaan. On sitä, paljon. Siellä ja täällä ja joka puolla ;). Rakkaudellista päivää!

Kaanon,
toivotan tervetulleeksi saaren taigaan myös ystäväsi ;). Toivottavasti hän pääsee tutkimuksiin. Unirekisteröinti valaisi täsmällisin luvuin mistä on kyse: paljasti hapenpuutteeni ja kertoi myös kuinka monta katkosta tuli missäkin asennossa: selällään nukkuessa, kyljellään. Paitsi katkokset rekisteröinti kertoo myös vajaahengityskohtaukset. Niitä minulla oli myös paljon – ja on edelleen jonkin verran. Viime yönä 14 hypopneaa (vajaahengitystä) ja kolme apneaa (täydellistä hengityskatkosta) mikä on huomattavasti vähemmän kuin ennen hoitoa.

Nostetaan malja elämänvoimalle: rakkaudelle ;).

Ina,
totta, kiitän miestäni, kiitän ja halaan. En oikein uskalla edes ajatella, millainen olisi elämänlaatuni ilman ylipainehoitoa. Olin tosi surkea, onneton. Tahdoin juosta itseäni, läheisiäni, elämää karkuun. Labra-arvot ja verenpaine kertoivat myös että jotain on vialla ja pahasti, mutta mikä – lopulta syy selvisi. Nyt arvot ovat ihanteelliset. Ja lisäksi elämääni ilahduttavat liikuntaharrastukset, kiitos myös blogiystävien kannustuksen.

Lastu kirjoitti...

Hups,
tuo anonyymi olen minä :)

Hallatar kirjoitti...

Mk kirjoitti...

Rakkaus riittääkin pitkälle.
Onneksi on koneita joiden ansiosta sitä jaksaa jatkossakin antaa ja ottaa vastaan.
Ihanan lämmin kirjoitus.

Lastu kirjoitti...

Una,
kiitos sydämestä :)

Mk,
tekniikka & sairaudenhoito kuuluvat uniapneassa yhteen. Muuta hoitoa tähän tautiin ei taida ollakaan - tai niin, myös laihduttaminen saattaa tuoda avun, kuten Obeesia tuolla varhemmin kertoo.

Kiitos sinulle!