Hän istuu rantakalliolla ja katselee lintujen kaartelua minuutteja yksi vai tunteja kaksi (viisariton ei sitä tiedä koska kesä ei kelloa siedä) - ja tulee aina vain haikeammaksi: eikö kahdella jalalla kulkeva opi koskaan lentämään linnun lailla. Käsivarret kurottuvat siiviksi länteen ja itään, mutta eivät nosta häntä ilmaan, vaikka tuulimyllyn lailla niitä silmät sikkurassa räpytteleepyörittelee.
Kunnes hän keksii:
24 kommenttia:
Kaunis, koskettava runo, tarina..
ja tuo kuva...
samastuin heti tarinaasi..
vesi, siinä olemme lilluneet ensihetkemme...siksi se tuntuu niin kodilta..se ympäröi, kannattaa, suojelee ja pitää sylissään..
Ihana keksintö :)
Hyväntuulinen ja onnellinen tarina ^^. Oitis kuvittelee itsensä tuohon kalliolle ^^.
Luin viime postauksesi vastauksia läpi uudelleen. Kutsuit meitä siellä blogiystäviksi. Huolimattomasti kun lukaisin niin hetkeksi luin tuon termisi "blogipäivystäviksi". Luulen, että siltä meistä kaikista tuntui kun jännitimme kanssanne kotietsintänne tulosta :)
Osaat kertoa noita lapsuuden tuntoja kerta kerralta yhtä kutkuttavasti...
Kirjoitin sinulle kommentin tuonne; luo linkki, mihinkähän se meni.
Jo minä ajattelin, että onpa oudon näköinen kommenttiloota. Täytyy nyt sitten ajatella, että kaikki järjestyy, tuskin tuo nyt koko blogimaailmaa kaataa. Kyllä se kommentti jossain vaiheessa ja jostain putkahtaa esille.
Hauskasti ja eläväisesti kirjoitat tarinoita.
Kuin suoraan lapsuudestani. Ihana muisto!
Oiva oivallus. Lentää voi niin monella tavalla. Hymy on yksi hyvä tapa.
Oikein kaunis ja vähän surumielinenkin. Tosi hyvin on mahdollista, että se surumielisyys on korvieni välissä.
Ei aina kaikki järjesty...
Vesi on hieno elementti, sielläkin leijuu melkein kuin ilmassa. Onneksi hän keksi...
Kyllä vesi kannattaa, sen olen kokenut monia kertoja , jo lapsuudessani monet kerrat.
Isä opetti mut kellumaan, ja niin sen opeinkin, ja niin me kelluttiin veden päällä kuin sorsat ikään.
Isän vatta vaan oli veden päällä, hi hi.
Mutta vedessä on ihana lentää kuin lintu, se kannattaa hienosti!
Se karannut vastaus löytyi tuolta omasta blogistani, nyt olen viisaampi noiden linkitysten kanssa. En olisi osannut sitä tehdäkkään, mutta näkyy kaikki järjestyvän.
Kaikki järjestyy aina. Hieno oivallus ja nythän se taas näytti voimansa tässä muuttoasiassa. Levititte taas vaan siipenne ja oikea laskeutumispaikka löytyi.
Oli hienoa lukea vastauksiasi edellisiin kommentteihin, kiitos :-)
Onneksipa hän keksi! Onnistumisen ja oivalluksen ilo on niin palkitsevaa, siinä vastoinkäymiset ja murheet haihtuu.
Asioilla on tapana järjestyä, olethan sen jo huomannut.
Lapsena on kekseliäs. Jos jokin haave ei onnistu, löytyy ratkaisu toisella tapaa. Ja mieli on onnellinen ja tyytyväinen
Vesi on vastaus miltei kaikkiin ongelmiin. Siivetönnä ei voi lentää muttai tarvitse jäädä maan vangiksikaan =)
hanne,
...niin, vesi suojaa, puhdistaa, kannattelee – elämäksi vesi on.
Ja vesipääsky on eräs kauneimmista linnun nimistä (juolahti mieleeni).
jl,
jos haave ei toteudu yhdellä tavalla, niin sitten toisella. Lapsi on kekseliäs.
tuuluska,
tervetuloa saaren taigaan ;).
Ajatukset lähtevät lentoon, kun istuu aaltojen äärellä kalliolla, kuuntelee loiskintaa ja katselee taivaalle. Näkee poutapilvien lomassa liitelevät linnut ja sukeltaa veteen – lentelemään.
mm,
blogipäivystävä ;). Hauskasti olet lukenut. ”Väärinlukemiset” ovat hymyn perusravintoa.
Miten paljon olenkaan saanut blogiystäviltä iloa ja tukea matkallamme kohti kotia. Kiitos!
Ilo kuulla että viihdyt lapsuustunnelmissani ja –maisemissani. Yhä tunnen sileän kallion ja veden kutsun kuin silloin ennen.
Pehmyt piirto,
minäkin olen ihmetellyt vaan en ole ottanut selvää, mitä linkkiominaisuus tarkoittaa. Kiva kun tutkit, kokeilit ja onnistuit, niin viisastun minäkin.
Kiitos matkakumppanuudesta.
Famu falsetissa,
saarentytöillä ovat saarentyttöjen muistot, samankaltaiset, suloiset. Ja mikä ihaninta, ne voi uusia vanhana myös. Sukeltamisiin ;)
Pellon pientareella,
totta: hymykin lennättää. Pääsee kuopasta ylös ;).
Heli,
surumielisyys, niin. Tunnistan aika ajoin myös sen. Elämä ei ole yksiselitteisesti yhtä.
marjukka,
vesi on osa itseäni. Eilen vesijuoksin musiikin tahdissa, poljin vettä kuin ”alkueläin” ;). Veteen tekee mieleni aina. Se lennättää sekä vartaloa että sielua.
Harakka,
ihanan ihana on muistosi isästä ja sinusta vedessä leikkimässä.
PS
Kun käyn uimahallissa, näen, miten pyörätuolivammaisetkin nauttivat kun pääsevät vedessä liikkumaan omin avuin: vesi kannattaa ja kuljettaa ”jalatontakin” eteenpäin. Vesilinnuiksi muutumme vedessä.
Pehmyt piirto,
hauskaa! Otsikko ’kaikki aina järjestyy’ toimi lupauksensa mukaisesti ;). Millä linnunradalla kommenttisi mahtoi käydä kääntymässä ennen kuin laskeutui pesään. Onneksi olkoon! Jospa minäkin joskus kokeilisin tuota linkitystä.
Uuna,
tyttärelläni on tapana sanoa ”kaikki aina järjestyy”. Häntä hymyilyttää, kun seurailen netissä Australian säätietoja ja kyselen huolestuneena, miten hän pärjäilee. Vastaukseksi hän lähetti sukelluskuvansa, kun juuri oli palaamassa meren rannalta työpisteeseensä. Oli kiva istuttaa kuva lapsuusmuisteluni jalanjälkiin, ”linnunsiipeen”.
aimarii,
olisipa olemassa kirja, mihin olisi koottu ”kaikki” lasten keksimiset. Sopisi aikuisillekin oppaaksi. Ongelmat saisivat kyytiä ja toiveet siivet millä lentää kohti toteutusta.
arleena,
lapsi voi opettaa aikuista ajattelemaan uusiksi. Umpikujaa ei ole olemassakaan, aina on vaihtoehtoreittejä kun ei luovuta eikä hellitä. Jos ei jokin asia suju, voi lähteä uusille poluille ja katsoa mitä maisemia sitä pitkin kulkemalla avautuu.
Demetrius,
totta. Siivetön lentäjä! Se se vasta jotain on ;).
Ajatuksissaan voi lentää linnun lailla, voe tokkiinsa, ja kädet tällä lailla siiviksi veden alla.
Ihanaa lapsuutta.
Mä tuli vieläkin takaisin, tulin kertomaan sulle, että blogissani on sulle tunnustus, minkä sä todellakin olet kauniilla kirjoituksillasi ja kuvillasi ansainnut!
Loistavaa! Ihminen lentää, ainakin leijuu vedessä :) vesi kannattelee, vesi kuljettaa, siivetöntäkin.
Asiat lutviutuvat aina jotenkin, joskus siihen kuluu vähän kauemmin aikaa, joskus vähemmän.
Ihana kuva, saisikin jo polskahtaa lämpöiseen veteen ja uida sydämen kyllyydestä.
Vesi on kiehtova elementti. Antaa mahdollisuuden uimiseen, lentämiseen, näkemään toiseen maailmaan. Vuoroin liikkumaton vedenpinta, josta pilvet peilautuvat, vuoroin pelottava myrskytessään.
Minullakin on sama tunnustus kuin Harakalla sinulle blogissani. Kyllähän lintunen sen nopeasti perille tuo toisin kuin hidas merenelävä :) Ajatus on sama meillä molemmilla, eli olet mieluinen kirjoittaja.
Kaanon,
niin, lentää voi niin monella lailla ja tavalla. Kyllä meistä ihmisistä lennokkaiksi linnuiksi on, kun oikean elementin löydämme. Siivet levälleen veteen - siitä se lähtee ;)
Harakka,
oi kiitos. Tulen tänään vielä hakemaan. On ollut hiukka kiirusta: asunnon putsaamista myyntikuntoon ja muuta puuhaa. Pitäisiköhön pistää plakaatti seinälle sitten kun tulee ensimmäinen näyttö ;)
Kutuharju,
montako uintilajia ossoot? Ossootko uijja kalloo, hevosta, kissoo, koeroo, papukaijjoo, sammakkoo, virtaheppoo... Niin ja lentee niinku lintu. Ossoot sinä.
Taru,
mieli tekisi tosiaan jo polskahtaa luonnonvesiin. Jäätä on kuulema Kallavedellä vielä 60 senttiä, mutta kohvaa se alkaa olla, ei parane mennä kokeilemaan "avantouintia". Kesä kuitenkin kurkkii jo mielen portilla ja saa tulla peremmälle, valloittamaan.
Simpukka,
kun kommenttisi veden kiehtovuudesta luin, muistin äkkiä esitelmäni (jonka pidin 13-vuotiaana Kuopion yhteiskoulussa) syvänmeren ihmeellisistä näkymistä, kasveista ja eläimistä. Pimeän veden kalojen näköelimet ovat näkemisen arvoiset :). Loistavat kuin lyhdyt. Jo lapsesta lähtien vesi on kiehtonut.
Kiitos sinulle "kukkasista". Ilo on molemminpuolista. Tulen tänään poluillesi.
Vaari aina sanoo, että asioilla on tapana järjestyä. Se on ollut ohjenuorani silloin, kun asiat ovat olleet pahimman kerran solmussa. Aina ne ovat näköjään järjestyneet.
Tuon lentoonlähdön me kaikki olemme keksineet vahingossa - ihana oivallus!
Pankin talkkari,
viisas vaari sinulla. Puhuu varmaan kokemuksesta ja siksi sanonnalla on paino- ja käyttöarvoa. Eräs tuttavani hoki usein: "Ei haittaa vaikka vähän haittaa." Sitäkin viisautta olen tarvinnut - ja kun sen muistan, kummasti kipusissa paikoissa helepottaa :D.
Aina kaikki järjestyy. Tavalla tai toisella.
PS
Vesi on todella lentämiseen luotu kiitorata.
Lähetä kommentti