23.6.1997 Suomen tasavallan presidentti Martti Ahtisaari täytti kuusikymmentä vuotta.
Kustantajalla oli kunnia saada työstää kireällä aikataululla Hannu Heikkilän kirjoittama juhlakirja Martti Ahtisaari, kansainvälinen tie presidentiksi.
Kustantajalla oli kunnia saada työstää kireällä aikataululla Hannu Heikkilän kirjoittama juhlakirja Martti Ahtisaari, kansainvälinen tie presidentiksi.
Kirja on juuri putkahtanut painokoneista. Vastasyntynyt uutukainen on joka kerran ilo niin tekijälle itselleen kuin kaikille projektiin osallistuneille. Myös nyt.
Kiirettä on riittänyt niin kustannuspäälliköllä, toimittajalla, graafikoilla, tiedottajalla kuin painolaitoksellakin, mutta hyvin kaikki on sujunut, kirja valmistuu juuri ja juuri, viittä vaille. Ja niin kustantamon pääjohtaja ja kirjallinen johtaja parhaimpiinsa pukeutuneita tekevät lähtöä presidentin linnaan ojentaakseen kustantajan lahjan päivänsankarille.
Vielä ennen lähtöä vilkaisu juhlakirjan nimiösivun mottoon, minkä on tarkoitus kuvastaa presidentin toiminnan ydintä:
Ajattele kansainvälisesti, toimi pikaisesti.
Mitä? Pikaisesti? Mitä, mitä? Eihän se näin kuulu, vaan:
Ajattele kansainvälisesti, toimi paikallisesti.
Kiirettä on kustantamossa aina, mutta tuona maanantaina 23.6.1997 ennen presidentin juhlavastaanoton h-hetkeä 'kiire' on vaisu sana ilmaisemaan sitä vilskettä ja vipinää mikä virheen tultua ilmi seuraa jotta päästään elämään todeksi suomalais-kansainvälinen sananlasku: loppu hyvin, kaikki hyvin. ”Filmi” pyörii kustantamon eri osastoilla nopeutettuna noina tihentyneiden tunteiden toiminnan tunteina.
Kun tuskanhiki on pyyhitty pois, on aika rauhoittua. Kirjan virheellinen motto saa päälleen korjausliuskan ja johtajakaksikko pääsee matkaan. Ei ole varaa ilman maineenmenetystä myöhästyä presidentin onnitteludelegaatiosta syyn eikä tekosyyn varjolla.
Perillä!
Presidentti Martti Ahtisaari saa juhlakirjansa ja siteeraamansa moton oikeassa asussaan, jonka mukaisesti on toiminut ja tulee toimimaan – ja hyvin onkin: kun aikaa kuluu kyllin, hän saa nobelin rauhanpalkinnon.
Ajattele kansainvälisesti, toimi paikallisesti.
Think global, act local.
Kuulin tämän tarinan nurkan takaa käytäväpuheena, enkä siksi tiedä, otettiinko mottovirheen vuoksi uusi painos vai liimattiinko kaikkiin ensimmäisen painoksen kirjoihin korjausliuska. Lähdenkin tästä kirjastoon tutkimusretkelle...
Ja palaan kirjastosta. Oi ei, väärässä muodossa tunnuslause on ainakin tässä kirjastokappaleessa:
17 kommenttia:
mielenkiintoinen tarina todellisessa maailmassa::
Olipa mielenkiintoista lukea mitä voi sattua painotalossa. Tuolloin ei enää ollut oikolukua eikä oikolukijoita, jotka nappasivat virheet ennen koneita.
Mukava muisto jälkeenpäin ajateltuna, mutta ei varmaan juuri sillä hetkellä ollut mukava. Taisi olla tuskan hiki monen otsalla.
Kummallista, että markkinoille päästettiin tuo virhe. Vaikka eihän sitä outo virheeksi huomaa, saattaa vain ihmetellä mikä "viisaus" tuokin on.
Kiitos tarinasta.
Ei se pikainenkaan toiminta huono ajatus ole, katastrofeja riittää siitä muistuttamaan.
Ajattelin samaa kuin Ellinoora, ei pikaisesti toimiminen ollenkaan huono ajatus ole. Parempi on varmasti kuitenkin pysytellä nobelistin omissa viisauksissa niitä kovin paljoa tuunaamatta.
Kaikkea tekevälle sattuu. Oivallinen kirjoitus vahingosta, josta näin jälkeen päin sanoisin myös - molempi parempi.
Hassu virhe, kuulostaa siltä, että noinkin olisi voitu sanoa.
Vaan melko anteeksiantamatonta on se, että tuo tiedetty virhe on noin vain päästetty jakeluun. Vahingoille ei mitään mahda, mutta tarkoituksellinen välinpitämättömyys harmittaa. :(
Siinä toimittiin pikaisesti kaksi kertaa:))
Voi hyvänen aika, mikä tilanne ja tarina siitä.
Elävästä elämästä syntyvät parhaat tarinat.
Teit vielä kiinnostavan tutkimuksen lisäksi, mikä todistaa: TÄMÄ TARINA ON TOSI :-)
Nyt olikin kirjautuneena tämä runominä, mutta kyllä sinä pian hoksaat kuka täällä on :-D
Voi mikä tarina! Voin kuvitella, minkälaisissa tunnelmissa asiaa yritettiin pelastaa.
Mutta loppujen lopuksi tuloshan on hyvä: tuossa muodossa motto on paljon persoonallisempi kuin kliseenä kaikkialla, erityisesti markkinoinnin ammattilaisten keskuudessa, jauhettu viisaus globaalista ajattelusta ja paikallisesta toiminnasta. Sitäpaitsi, pikainen toimintahan on hyvä asia, varsinkin silloin kun se perustuu laaja-alaiseen harkintaan. Monasti vain ajatellaan, ajatellaan ja jahkaillaan eikä toimeen tartuta lainkaan;)
Voi juku, mikä moka olikin tullut ja kova kiire siellä paikan päällä ja tuskanhikikin varmaan.
Sä tiedät henkilökohtaisesti siittä enenmmän, kuin me muut, oli varmaan sulakin heidän puolestaan tuskanhiki pikkasen.
Ja mitä!! Virhettä ei oltukaan korjattu!
Mutta tarkemmin kun ajattelee, nin eihän tuo pikaisesti nyt niin paha moka kuitenkaan ollutkaan. Asioihin pitääkin käydä reippaasti käsiksi ja heti, pikaisesti!
Mutta hienon tosielämästä kertovan tarinan meille taas taidolla kitjoititkin!
No voihan virhe! Tekee mieli lähteä heti kirjastoon: noinko jättivät erheen korjaamatta?
Ahtisaaren oma motto on kyllä parempi. Mutta huumorintajunsa tuntien - tai jotain vihjettä sellaisesta ainakin saaneena - uskon että hän kääntää (käänsi?) tuonkin mietelauseen edukseen ja parhain päin.
Kaikkea sitä sattuu, täytyy silti sanoa. Painettu sana on jotenkin niin.. painettu. Totta. Mustaa valkoisella.
ü
Vain muutaman kirjaimen tähden, sai toimittajat pikaiseen toimintaan. Mielenkiintoista. Tekevälle sattuu..
hanne,
kirjat elävät elämäänsä. Lakikirjoissa pisteelläkin voi olla iso merkityksensä, elämäkerroissa sillä, missä järjestyksessä kirjaimet ovat - eikä aina tarvita edes tasalukua. Pikaisesti. Paikallisesti.
arleena,
jännitin mennä kirjastoon: onko virhe korjattu vai annetaanko sen olla. Petyin: ehkä markkinavoimat sanelivat - taas -: antaa olla :(, Rahanmenoa tulisi korjauslapuista tai painoksen takaisin vedosta ynnä uudelleen painattamisesta.
Ellinoora,
niinpä, jahkaillessa ei maailmanrauhaa rakenneta. On tartuttava härkää sarvista, nostettava kissa pöydälle, toimittava. Ahtisaari on toiminnan mies. Sikäli vinksahtanut motto, vaikkei vastannut tarkoitustaan, sittenkin - vastasi tarkoitustaan :).
Demetrius,
niinpä, jos tuunaa, se on tehtävä pieteetillä, alkuperäistä kunnioittaen - tai jättää tuunaamatta :). Pikatoiminta on hyvä juttu, jos kyseessä on rauhan mies kuten Ahtisaari. Silti motot ovat kuin iho: pitää tuntua omilta.
aimarii,
pikaisesti ja paikallisesti... jos valta ja vastuu ovat käsikädessä, johtotähtenä pyrkimyksissä, saattaa noiden sanojen suojissa syntyä hyvää jälkeä. Katse rauhaan päin!
Anskukka,
niin minäkin ajattelen. Virheille ei mitään voi mutta jos niiden annetaan olla, jätetään sikseen, vaikka ne on havaittu, kyllä lukijoiden tulee saada tietää alkuperäinen tarkoitus. Ja tekijän kokea kirjan motto omakseen. Eli kustantaja korjaa moton oikeaan muotoon, maksoi mitä maksoi.
Famu falsetissa,
niinpä tapahtui. Pikaisesti tuli mottoon väärä muoto, pikaisesti toimitus teki sen minkä tulipalokiireessä saattoi tehdä... pikaisesti paikallisesti liimattin korjauslappu edes yhteen kirjaan :)
utla,
tosihan tarina on, tosi kuin vesi - vaikka nurkan takaa tarinan kuulinkin, jotenka kaikkia vivahteita en tarkalleen tiedä. Mutta rohkenin kertoa tämän tarinan kustantamon sisältä, koska huomasin, että aikoinaan myös Parnasso siitä kertoili.
PS
Olen ehtinyt viime päivinä vain vähän kiertämään blogeissa, asuntokiireet kuormittavat kuin kaunis lumi männä talvena, mutta ehkä tästä taas pääsen blogipoluille. Kiitos tienviitasta :)
Ina,
niin, toimittaja saattaa sokeutua - tai oikeastaan ei osaa edes epäillä 'pikaisesti'-sanaa, koska se luonnehtii hyvin Ahtisaaren tapaa toimia. -Väärissä, vihamielissä käsissä 'pikaisesti' saattaisi muodostua pikaistuksessa tehdyksi tuhoavaksi päätökseksi ja epätoivotuksi toiminnaksi, mutta Ahtisaari pyrki rauhaan ja sen vuoksi molemmat sanat, niin pikaisesti kuin paikallisesti. istuvat häneen.
Harakka,
kun itse en ollut tuon kirjaprojektin keskiössä, kuulin vain puolikorvalla, miksi tuona maanantaina touhuttiin ja mekkaloitiin kustantamossa.
Nyt yli kymmenen vuoden jälkeen kiinnosti tietää, miten moton on käynyt ja siksi suunnistin kirjastoon. Petyin pahasti: 'virhe' tökötti siellä paikoillaan. Olin varma että se olisi korjattu, mutta kun ei niin ei. Ja epäilenpä mistä on kyse: rahasta.
Pankin talkkari,
kerropa sitten kun kirjan olet kalastanut käsiisi, onko sielläkin sama virhe.
Martti Ahtisaari on aina sanonut, ettei anna mm. tölväisyjen satuttaa itseään, Eeva sen sijaan ottaa raskaammin. Kun itse oppisi ottamaan saman asenteen kuin Martti: antaa vahinkojen jne. mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Tai olisi kuin hanhi, jonka selästä vesi valuu. Niin tekee. Ollaan onnekkaita hanhia vaan :).
Nyt eläkkeellä mietin, miten 'uskalsinkaan' vuosikymmeniä toimittaa tietokirjoja. Tarkista, tarkisa, epäile, kyseenalaista... Virheet vaanivat aina ja kaikkialla. Siinä oppi varsinaiseksi kontrollifriikiksi: onko kaikki kohdallaan, asiasäsltö, rakenne, kieli... Ja ennen kaikkea: tavoittaako tietokirja ns. suuren yleisön.
Joko olet aloittanut kirjoittaa geologiasta kertovaa tietokirjaa :). Siitä tulee hyvä!
Kaanon,
vain muutaman kirjaimen tähden, totta. En lakkaa ihmettelemästä sanoja. Muutamalla kirjaimella sanoma muuttuu tyystin.
Lupaan kertoa, kunhan kirjan saan käsiini. Nyt on hiiihtolomahulinat, ja kirjasto kaukana..ü
Kaiken Kattavan Geotiedon kokoaminen taitaa olla elinikäinen urakka. Ja ajatuksena todella kiehtova ü
Palaan vielä havaijitunnelmiinkin, kunhan saan muistot harmaista aivosoluistani järjestykseen ü
Sinulla on ollut niin mielenkiintoinen työ. Kielioppeineen kaikkineen. Palautin juuri geologian professorille erään käännöstyön, jonka hän palautti ripeästi takaisin - teksti oli kuulema "erittäin hyvä", mutta hän oli korjannut pienimmätkin pilkkuvirheet ja kehotti ottamaan opikseen. Raportti oli järkytyksekseni täynnä punakynää! Yllätyin opettajan kiinnostuksesta kielioppia kohtan, ja otin todella seuraavassa työssä opikseni ü
Kielen parissa olisi mielenkiintoista työskennellä.
Pankin talkkari,
kyllä sinä joskus vielä Kaiken Kattavan Geotiedon ilmoille lukijoiden iloksi ja tiedonhalun tyydytykseksi lykkäät. Näin ennustan. Joskus olen melko tarkkanäköinen ;).
Siihen aikaan kun työskentelin kustantamossa, eräs tehtävänä oli muiden kollegojen kanssa etsiä uusia hyviä tietokirjailijoita. Löytää kunkin alan parhaat "gurut". Innostaa, kannustaa, ottaa vastaan koetekstejä, viedä eteenpäin päättäjille, paneutua ns. tavallisen lukijan asemaan asiasisällön siitä kärsimättä. Ei tiedon vesittämistä mutta ei ammattiterminologiaakaan. Tiedettä - tietoa- voi esitellä myös hauskalla tavalla.
Talossa oli erikseen kielentarkastusosasto. Nyt se on lakkautettu. Sääli. Toisaalta etevä kustannustoimittaja on myös kielellisesti lahjakas ja "eloisa" editointi on todellinen lahja kirjailijalle, ja lopulta tuleville lukijoille. Tieto välittyy hyvän kielen ja rakenteen kautta.
Jonkin verran myös toimitin kirjoja alkuideoinnista viimeiseen pisteeseen asti. Eräs tietokirjailija sanoi: "Korjaa kieli, mutta älä näytä merkintöjäsi minulle. Masennun herkästi. Luen vasta oikovedosvaiheessa, jolloin ei tarvitse tietää, mitä on korjattu." Näinkin. Mutta kyllä tekijän on hyvä nähdä korjaukset ajoissa, koska kukaan ei ole toinen toisensa yläpuolella. Joskus innokas kielentarkastaja saattaa luoda täydellisiä virkkeitä, suomea kauneimmillaan, mutta samalla varsinainen asiasisältö voi muuttua. Sen vuoksi keskusteleva yhteistyö kirjailijan ja toimittajan kesken poikii parhaimmat tietoteokset. -Oho, mites nyt intouduin näin. Siksi ehkä, että haluaisin lukea Kaiken Kattavan Geotiedon - sitten kun ehdit sen koota, kirjoittaa... :D
Niin, ja blogissani en ole toimittaja, en asiantuntija, en pyri virheettömyyteen. Voi olla rento kun työvelvoitteet ovat takana päin. Silkkaa iloa tämä on - vaikka kyllä työssäkin nautin. Kirjat ovat olleet intohimoni läpi elämäni. Niiden kätilöinti tuotti riemua. -Nykyisin luen vain vähän. Onko lukukiintiöni jo täysi. Toivon, ettei.
Oletko koskaan kertonut laajemmin työstäsi näissä blogeissa? Tuo on tosiaan mielenkiintoista..
Olisi kiva lukea lisää. Tarinoita noilta vuosilta.
Pankin talkkari,
kovin paljon en ole tainnut puhella blogissani työstäni. Voihan siitä joskus tarinoidakin. En lupaa mutta en kielläkään:)
Opin vain varovaiseksi tuppisuuksi, sillä olin monen tietokirjailijan luottohenkilö. Oli tärkeää olla heidän luottamuksensa arvoinen: en vuoda heidän asioitaan julki. Mutta tämän tiedostaen, mikä ettei, yleisellä tasolla monista kustantamon 'kuinka kirja syntyy' -ihmeista olisi hauska blogissakin tarinoida.
Kiitos mielenkiinnosta.
Sinusta tulisi hyvä kustannustoimittaja / toimituspäällikkö kustantamon tietokirjaosastolle. Niin ja tietokirjailija!
Lähetä kommentti