"Kyllä olet höperö mutta olkoonpa onneksi kuitenkin", onnittelivat sähkeitse vuonna 1923 sukulaiseni (onnittelijoiden joukossa ukkini ja mummini) nuorta morsianta joka oli tuonut julki avioaikeensa.
Suku on... vaikka mitä niinkuin elämäkin. Satumainen venekuvakin jättää monta tulkintaa, airot ristissä tai samassa veneessä. Vesi on ainakin kirkasta kun pohjakivet erottuvat niin hyvin.
Famu falsetissa, pikkuserkkuni äidin jäämistöstä löytyi tämä sähke ja kun sen pikkuserkkujeni kanssa luimme, me nauroimme niin. Yritämme rakentaa nyt kuvaa tuon pariskunnan yhteiselosta :). Itse en ole heitä henkilökohtaisesti tuntenut - silloin kun nuori olin ja olisi ollut mahdollisuuksia tutustua. Tuota Rajamäkeä ihmettelimme. Ei siellä tietääksemme ollut sukulaisia. Mutta tiedämme niin vähän, joten voipi hyvinkin olla niin tai näin :).
aimarii, niin, kyllä suku on p.... Paras vai pahin? Sovitaan että paras :D.
Huumorikeskukseeni syttyi valo kun tämän sähkösanoman näin. Sama pikkuserkuilla. Sain myös lukea kirjeitä 1920-luvulta, jopa isäni ukin (Ruotsista Suomeen muuttaneen) kirjeen, på svenska. Sukutarinat nousevat haudoistaan, niitä yhdessä päiväilemme :).
Liisa, :). Totta: elämä on, vastustamaton. Se vain on niin kuin on, kenellä minkinlainen. Kun sukset menevät ristiin, sitä joko kaatuu rähmälleen ja nousee ylös - tai tulee joku joka nostaa. Joskus solmut aukeavat kuin ihmeen kaupalla, melkein itsestään ja taas mennään.
Demetrius, suku on... suku. Meissä kaikissa on meitä kaikkia: vaikka minkävärisiä lampaita :).
Kiva kun tykästyit kuvaa. Ostin tuon julisteen joitakin vuosia sitten kun eräs elämäni onni alkoi toteutua: lapsuudensaareen nousee kuin nouseekin mökki. Oikein odotan ensi kesää, jolloin blogini nimi vastaa tarkoitustaan - varsinkin jos kalaa tulee :).
Kaanon, niinpä, sukulaisissa voi helposti syntyä syviä kiintymyssuhteita - ja yhtä lailla sen kääntöpuolia. -Tuon "onnittelusähkeen" viesti tekee mieleni "selvittää". Huumoriako lie vai vakava varoitus: älä nyt hyvä tyttö...
hanne, minuakin tuo kuva vangitsee. Olen veneestä riippuvainen saarelainen. Onnellinen sallainen. Ikuinen tyttö. Lapsenmielinen. Haltioituva - jos näen aallot tuulessa keinumassa, käännän kurssini suoraan sinne!
Simpukka, totta. Jos kolmas, ulkopuolinen, sanoo sanansa pariskunnan avioitumisaikeesta, se ei välttämättä ole korvapuusti, vaan terve näkemys. Jotkut liitot ovat tuhoon tuomittuja, mutta asianomaiset eivät sitä kenties näe. Tai näkevät mutta eivät "sisäistä" sitä. (Tulee mieleen, kun... ).
pellon pientareella, miten mukava kuulla, että sinuakin kuva kiehtoo. Ja sähke on hassu. Siitä pitää ottaa selvää enemmän. Kuinkas heidän kävikään...
Onneksi sentään onnittelivat, eivätkä suvusta karkottaneet. Sitäkin tapahtui, kun ei aina ymmärretty rakkauden merkitystä. Rahaa piti naida tai ainakin hyvään sukuun kuulua. Vanhemmilla oli aikamoinen valta, ja harva neito rohkeni vastustaa. Mielenkiintoinen dokumentti :-)
Uuna, niin, agraariyhteiskunnassa naitiin naapurin tytöt ja pellot.
Tämä sukuhaara, Ruotsista Suomeen tullut, ei kuitenkaan omistanut maita eikä mantuja, vaan omien käsien ja liikemiesten vaistojen avulla piti saada elanto. Torikauppiaana aloittivat ja sitä myöten jatkoivat ties miksi tehtailijoiksi ja liikkeenjohtajiksi, kunnes tekivät konkurssin. Kirjeet kaksikymmenluvulta käsittelevät rahaa, rahaa, rahaa - nimenomaan sen puutetta. Vekseleitä, pikavippejä, huolta ja hätää sikiää eikä keinoja niiden nujertamiseksi löydy. Saan lukea kirjeistä elävää historiaa ennen kolmekymmenluvun pulavuosia jotka sitten veivät kaiken maallisen omaisuuden. Eteen ilmaantui nollabudjetti.
Mutta syvällä ovat tunteet, kiintymys ja huoli, ja se on tärkeintä.
Joskus ulkopuolinen tosiaan näkee paremmin. "Tyttäreni, vielä ei ole liian myöhäistä perua", sanoi parhaan ystäväni äiti tyttärelleen auttaessaan tätä pukeutumaan hääpukuunsa. Aikanaan tätä äitiä naureskelimme, mutta niinpä vain avioeroon ajautui sekin avioliitto.
Ihanan suoraa ja rehellistä! Niinkuin isäni kommentti aikoinaan häissämme, "takuuta ei ole ja palautusaikaakin vain vuosi". Olivat vielä lyöneet vetoakin kuinka kauan avioliitto kestää. Hävisivät muuten kaikki, oltiin yllättävän kovapäisiä ja uppiniskaisia ennenkuin ymmärrettiin antaa periksi.
Ihan kuin yllyttäisivät..! Kutiksella ainakin nousisi uhma (hmm, olisi noussut nuorna tyttönä) jos joku alkaisi arvioimaan valintoja. Pelkäänpä pahoin että harva nuorikko kuuntelee "viisaampiensa" ääntä, kun nimittäin toisen puolesta ei voi ajatella, eikä tuntea. Onneksi.
Ina, morsiamen äiti osasi nähdä metsän puilta - ja ennustaa. Monesti rakastunut tulee niin sokeaksi ettei näe kuin Hänet. Eikä kuule muuta kuin sydämensä kiihkeän sykkeen. Siinä saattaa syntyä suppeita umpikujia: tukehtuu kenties.
Mk, minuakin tuo sähkö"sanoman" suorasukaisuus kiehtoo. Oikein isolla porukalla (varmaan ovat jakaneet sähkösanoman lähettämisen kulut keskenään) haukkuvat morsianta höperöksi.
Sinunkin suvussasi osataan! Oikein vetoa vetivät sinun ja miehesi avioliiton kestämisestä. Niin sitä pitää :). No, kävi liiton miten kävi, mutta kävi kuitenkin.
Kutuharju, niin juuri, toisen puolesta ei voi tuntea, vaikka vanhemmat niin luulevat. Muistan kuinka isä kysyi minulta kun aika nuorena jo toista kertaa menin vihille: "Rakastatko sinä häntä." Mitä on rakkaus? Mitä se on? Ehkä vastauksen saamiseen tarvitaan aikaa.
Olipas aika hieno onnittelusähke, oli pakko vähän nauraa.. Venekuva on hieno, vaikka airot ovatkin ristissä. Mutta voivathan ne näinkin olla, ei tarvitse tarkoittaa mitään.
Harakka, niin, jospa airot ovat toinen toisensa lomassa, tukemassa, kiinni pitämässä - levossa, keräämässä voimia yhteisiin ponnistuksiin ;).
arleena, juu, jospa sanavalinta on suvun huumoria, niin ovat kihlauutisesta hökkösissään, että käyvät vitsailemaan. Eikös rakastumiseen tarvita aluksi aina höpertyminen :).
Ja mitä enemmän avioliitossa on huumoria, sitä varmemmin se pysyy pystyssä. Ehjänä.
18 kommenttia:
Hymyilyttää. Uskon, että morsian eli onnellisena elämänsä loppuun asti. Lumoavan tunnelmallinen venekuva.
No juu, niin se on - suku on paras!!
Kuitenkin, loppujen lopuksi.
Näin hieno ja persoonallinen onnittelusähke on aarre verraton.
Airot menivät kai ristiin? Talvella sukset. Elämä on.
Suku on... vaikka mitä niinkuin elämäkin. Satumainen venekuvakin jättää monta tulkintaa, airot ristissä tai samassa veneessä. Vesi on ainakin kirkasta kun pohjakivet erottuvat niin hyvin.
Airot ristissä.
Miten se sananlasku nyt menikään, ystävät voi itse valita, mutta...
Kaikkea mahtuu elämän mittaiseen matkaan.
kaunis rauhaisa veneen kuva,
ihana värimaailma...
Hauska juttu!!!
Vanha sähke, mutta sen onnitteluteksti sopii joskus nykypäivänkin morsiamelle.
Kaunis kuva tosiaan. Ja hassu sähke.
Famu falsetissa,
pikkuserkkuni äidin jäämistöstä löytyi tämä sähke ja kun sen pikkuserkkujeni kanssa luimme, me nauroimme niin. Yritämme rakentaa nyt kuvaa tuon pariskunnan yhteiselosta :). Itse en ole heitä henkilökohtaisesti tuntenut - silloin kun nuori olin ja olisi ollut mahdollisuuksia tutustua. Tuota Rajamäkeä ihmettelimme. Ei siellä tietääksemme ollut sukulaisia. Mutta tiedämme niin vähän, joten voipi hyvinkin olla niin tai näin :).
aimarii,
niin, kyllä suku on p.... Paras vai pahin? Sovitaan että paras :D.
Huumorikeskukseeni syttyi valo kun tämän sähkösanoman näin. Sama pikkuserkuilla. Sain myös lukea kirjeitä 1920-luvulta, jopa isäni ukin (Ruotsista Suomeen muuttaneen) kirjeen, på svenska. Sukutarinat nousevat haudoistaan, niitä yhdessä päiväilemme :).
Liisa,
:).
Totta: elämä on, vastustamaton. Se vain on niin kuin on, kenellä minkinlainen. Kun sukset menevät ristiin, sitä joko kaatuu rähmälleen ja nousee ylös - tai tulee joku joka nostaa. Joskus solmut aukeavat kuin ihmeen kaupalla, melkein itsestään ja taas mennään.
Demetrius,
suku on... suku. Meissä kaikissa on meitä kaikkia: vaikka minkävärisiä lampaita :).
Kiva kun tykästyit kuvaa. Ostin tuon julisteen joitakin vuosia sitten kun eräs elämäni onni alkoi toteutua: lapsuudensaareen nousee kuin nouseekin mökki. Oikein odotan ensi kesää, jolloin blogini nimi vastaa tarkoitustaan - varsinkin jos kalaa tulee :).
Kaanon,
niinpä, sukulaisissa voi helposti syntyä syviä kiintymyssuhteita - ja yhtä lailla sen kääntöpuolia. -Tuon "onnittelusähkeen" viesti tekee mieleni "selvittää". Huumoriako lie vai vakava varoitus: älä nyt hyvä tyttö...
hanne,
minuakin tuo kuva vangitsee. Olen veneestä riippuvainen saarelainen. Onnellinen sallainen. Ikuinen tyttö. Lapsenmielinen. Haltioituva - jos näen aallot tuulessa keinumassa, käännän kurssini suoraan sinne!
Simpukka,
totta. Jos kolmas, ulkopuolinen, sanoo sanansa pariskunnan avioitumisaikeesta, se ei välttämättä ole korvapuusti, vaan terve näkemys. Jotkut liitot ovat tuhoon tuomittuja, mutta asianomaiset eivät sitä kenties näe. Tai näkevät mutta eivät "sisäistä" sitä. (Tulee mieleen, kun... ).
pellon pientareella,
miten mukava kuulla, että sinuakin kuva kiehtoo. Ja sähke on hassu. Siitä pitää ottaa selvää enemmän. Kuinkas heidän kävikään...
Onneksi sentään onnittelivat, eivätkä suvusta karkottaneet. Sitäkin tapahtui, kun ei aina ymmärretty rakkauden merkitystä. Rahaa piti naida tai ainakin hyvään sukuun kuulua. Vanhemmilla oli aikamoinen valta, ja harva neito rohkeni vastustaa.
Mielenkiintoinen dokumentti :-)
Uuna,
niin, agraariyhteiskunnassa naitiin naapurin tytöt ja pellot.
Tämä sukuhaara, Ruotsista Suomeen tullut, ei kuitenkaan omistanut maita eikä mantuja, vaan omien käsien ja liikemiesten vaistojen avulla piti saada elanto. Torikauppiaana aloittivat ja sitä myöten jatkoivat ties miksi tehtailijoiksi ja liikkeenjohtajiksi, kunnes tekivät konkurssin. Kirjeet kaksikymmenluvulta käsittelevät rahaa, rahaa, rahaa - nimenomaan sen puutetta. Vekseleitä, pikavippejä, huolta ja hätää sikiää eikä keinoja niiden nujertamiseksi löydy. Saan lukea kirjeistä elävää historiaa ennen kolmekymmenluvun pulavuosia jotka sitten veivät kaiken maallisen omaisuuden. Eteen ilmaantui nollabudjetti.
Mutta syvällä ovat tunteet, kiintymys ja huoli, ja se on tärkeintä.
Joskus ulkopuolinen tosiaan näkee paremmin. "Tyttäreni, vielä ei ole liian myöhäistä perua", sanoi parhaan ystäväni äiti tyttärelleen auttaessaan tätä pukeutumaan hääpukuunsa. Aikanaan tätä äitiä naureskelimme, mutta niinpä vain avioeroon ajautui sekin avioliitto.
Ihanan suoraa ja rehellistä!
Niinkuin isäni kommentti aikoinaan häissämme, "takuuta ei ole ja palautusaikaakin vain vuosi".
Olivat vielä lyöneet vetoakin kuinka kauan avioliitto kestää.
Hävisivät muuten kaikki, oltiin yllättävän kovapäisiä ja uppiniskaisia ennenkuin ymmärrettiin antaa periksi.
Ihan kuin yllyttäisivät..! Kutiksella ainakin nousisi uhma (hmm, olisi noussut nuorna tyttönä) jos joku alkaisi arvioimaan valintoja.
Pelkäänpä pahoin että harva nuorikko kuuntelee "viisaampiensa" ääntä, kun nimittäin toisen puolesta ei voi ajatella, eikä tuntea. Onneksi.
Ina,
morsiamen äiti osasi nähdä metsän puilta - ja ennustaa. Monesti rakastunut tulee niin sokeaksi ettei näe kuin Hänet. Eikä kuule muuta kuin sydämensä kiihkeän sykkeen. Siinä saattaa syntyä suppeita umpikujia: tukehtuu kenties.
Mk,
minuakin tuo sähkö"sanoman" suorasukaisuus kiehtoo. Oikein isolla porukalla (varmaan ovat jakaneet sähkösanoman lähettämisen kulut keskenään) haukkuvat morsianta höperöksi.
Sinunkin suvussasi osataan! Oikein vetoa vetivät sinun ja miehesi avioliiton kestämisestä. Niin sitä pitää :). No, kävi liiton miten kävi, mutta kävi kuitenkin.
Kutuharju,
niin juuri, toisen puolesta ei voi tuntea, vaikka vanhemmat niin luulevat. Muistan kuinka isä kysyi minulta kun aika nuorena jo toista kertaa menin vihille: "Rakastatko sinä häntä." Mitä on rakkaus? Mitä se on? Ehkä vastauksen saamiseen tarvitaan aikaa.
Olipas aika hieno onnittelusähke, oli pakko vähän nauraa..
Venekuva on hieno, vaikka airot ovatkin ristissä. Mutta voivathan ne näinkin olla, ei tarvitse tarkoittaa mitään.
Kauniisti onniteltu, huumorilla ajateltu. Sitähän tarvitaan parisuhteessa.
Harakka,
niin, jospa airot ovat toinen toisensa lomassa, tukemassa, kiinni pitämässä - levossa, keräämässä voimia yhteisiin ponnistuksiin ;).
arleena,
juu, jospa sanavalinta on suvun huumoria, niin ovat kihlauutisesta hökkösissään, että käyvät vitsailemaan. Eikös rakastumiseen tarvita aluksi aina höpertyminen :).
Ja mitä enemmän avioliitossa on huumoria, sitä varmemmin se pysyy pystyssä. Ehjänä.
Lähetä kommentti