Näkemiin, sirkuskaupunki. Kesäkuussa muutamme kaupunkiin, mistä yhdeksäntoistakesäisenä, vuonna 1965, lähdin kiertämään maailmaa. Lapsuuden ja nuoruuden kohokohtia olivat Puijon kisat suurmäen hyppykilpailuineen. Osaisinpa lentää, unelmoin.
Laskeudun lapsuuden maille.
Hyppään tuttuun.
Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto.
Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan.
16 kommenttia:
Melkoisen ajan olet rakkaasta kotikaupungista ollutkin erossa! Tuntuu varmasti upealle palata vanhoihin, tuttuihin, vaikka tietysti myös muuttuneisiin maisemiin. Minullakin alkaa vatsanpohjassa kutittelemaan, kun ajattelen asiaa. :) Ihanaa Lastu, ihanaa!
Ihana hyppy, kotiinpaluu. Repussa paljon muistoja, edessä kesä tuomassa uusia!
Oli ne Puijon kisat aikoinaan yhtä suurta juhlaa Kuopion ja lähiseutujen nuorille. Eikä silloin vielä ollut tuota uutta tornia, vaan se vanha, 1900-luvun alussa rakennettu. Kesäisin viedään vieraita, varsinkin ulkomaalaisia Puijon tornista järviä ja metsiä katselemaan. Käydäänpä siellä ilman vieraitakin, onhan se meidän ominta maisemaamme.
Sitä kuusta kuuleminen joka siellä astronauttina askeltaa.
Alivaltiosihteerin lanseeraama sananparren uusi muunnos - eräänlaisesta hypystä sekin ü
Onnea hyppyyn, joka ei ole suureen tuntemattomaan, vaan tuttuun turvalliseen - silti vuosien saatossa varmasti sen verran muuttuneeseen ja uuteen, että siinä on sopivasti seikkailun makuakin ü
Puijon tornin lähistöllä kysyin tietä ystäväni osoitteeseen eräältä nuorelta naiselta. Hän avasi suunsa ja auliisti neuvoi, mutta minä en ymmärtänyt mitään.
Tarvitsisin varmaan savon intensiivikurssin, jos aikoisin siellä tulla toimeen.
Mutta sinullehan se on kotikieli.
Tästä tulee kyllä unelmien hyppy, voi ihmettä! Samalla hypyllä pääsette saareenkin vielä, kyllä elämä on kohta pelkkää taikaa.
Hengessä mukana ja voimia toivottelee Uuna kans :-)
Turvallista on hypätä takaisin lapsuuden maisemiin. Tuttuun, muistoja täynnä olevaan.
Sen sijaan hypyt alakuvan kohteista olisivat jo kohtalokkaita, mutta sieltä voi tehdä hyppyjä katseella pitkälle maisemaan.
Kyllä onkin miellyttävä hyppy varmaan!
Takaisin kotiin ja saareenkin vielä, teillä alkaa elämässänne nyt se ihana aika varmaan!
Kotiseutu on aina kotiseutu, kyllä sinne aina tekee mieli hypätä. On se vaan kumma kaipuu. Mutta sinä sen nyt saat toteuttaa. Onnistunutta alastuloa toivon sinulle. Muista: joustavin polvin :)
Hyvä hyppy ja onnea matkaan!
Sinulla ja miehelläsi on tulossa hyvä hyppy. Onnea matkaan :)
Anskukka,
paljon Kuopiossa tulee eteen tuttua juttua ja maisemaa, paljon myös muutoksia, joihin istutan elämässä parkkiintuneet mutta silti kaihonherkät paljaat varpaani ja katson, juurtuvatko lapsuuden tantereille uudestaan. Luulen että vastaus on: kyllä. Kerron sitten :)
Kaanon,
elämän kiertolainen saapuu takaisin sinne mistä kauan sitten lähti. Kesän korvalla paluu on hyvä ajankohta. Luonto puhkeaa kukkaan - ja sielu soimaan.
Simpukka,
Puijon vanha torni, niin, nyyh, sitä ei ole. Mitenkähän monta nyyhkäisyä joudun kokemaan, kun muutoksia katson. No, kaikki muuttuu... ja onhan siellä ne tutut maamerkit, vanhat rakennukset ja rännikadut sun muut tunteiden kyytipoikina, ihasteltavina ja muistojen herättäjinä. Ja se murre! Aika hyvin se nuortennii suusta piäsöö, pijättelemättä. Tuas mulla alakaa... :)
Liekö myö ollaan oltu samoeissa Puijon kisoeissa kahtelemassa ku nuoret poijjaat hyppäsivät ja kansa hurras. Ei purru pakkanen poskija ku silimät harotti ihmetyksestä Puijon hyppyrjmäen juurella.
Nyt uuvvessa tornissa on uuvvet matkaeluyrittäjät. Tuttu olj käänä syömässä ja kehu ruokoo niin jotta minunnii kielj kostuu hyvän parasta jo uatellessa.
Pankin talkkari,
alivaltiosihteeri on mestari kieputtelemaan sanoja ja parsia, synonyymejä ja homonyymejä :D.
Kiitos toivotuksesta! Totta, Kuopion 'moternit' muutokset voi ottaa seikkailuna eikä jäädä menneisiin liiaksi piehtaroimaan :).
Obeesia,
nytpä pääsi multa :)))) Huastan tarinaasi Kuopiossa kuopiolaisille etteenpäein ja tiijjän jo nyt mitenkä ne reakoi. Ne naaraa :D.
Sirri,
kiitos :).
Arvaas, aattelemme ostaa sähköpolkupyrän, millä ajelemme Kuopiosta kohti venepaikkaa missä hyppäämme veneeseen ja soutelemme saareen. Olen "hulluna" veteen. Näyttää siltä, että saaressa ei taida nettimokkula oikein toimia. Hm. Mitä sitten? Kirjoitan ja kuvailen suaressa ja tulen siirtämään saaliin Kuopion kotiin... Hm.
Arleena,
mäkihyppyjen seuraaminen aiheutti minulle lapsena aina ”tajunnan laajentamiskohtauksia”. Eläydyin hyppyihin ja hyppääjien tuntoihin niin. Alastulon kohdalla niiasin kuin hyppääjä, samalla tavalla, ja sen jälkeen läiskin villakintaita yhteen: ihailu ja huojennus sekoittuivat.
Puijon metsä on aarniometsää. Sen siimekseen tulen tekemään monta sauvakävelyretkeä. En uskalla enää laskea suksilla Puijon mäkeä alas mutta arvaas rohkeninko lapsena :)
Harakka,
kiitos. Niin, on iso ilo, että mies, joka on hämäläinen, Kuopioon muuton ensimmäiseksi esitti. Itse on osannut sitä edes ajatella. Ja kun on saari ja Kuopiossa asunto, lapsillakin on tyyssija jommassakummassa paikassa. Aina mahtuu.
Ruska,
:) Joustavin polvin, kyllä!
Nytpä juolahtaa mieleeni lapsuudesta eräs Tietävälän Iita, mummo Savon syrjäkyliltä, joka niiailemistaan niiaili, tasapuolisesti niin ihmisille kuin lehmille.
Nohna,
kiitos. Ponnistusvaihe ennen hyppyä takaisin ”kotiin” kesti yli neljäkymmentä vuotta, mutta nyt se sitten tapahtuu. Olen aivan täpinöissäni.
Jl,
kiitos.
Työ ihmistä kuljettaa joskus seuduille missä ei syvimmiltään viihdy, mutta sitten kun eläkevuodet alkavat ja vapaus koittaa, voi lentää sinne minne ajatus entää:)
Lentää Esa Pakarisen sävelten siivittämänä keskelle armasta kotikaupunkia, järven rannalle. Niin tekee viisas ja onnekas muuttolintu.
Ei ainakaan voi sanoa, että olisi hyppy tuntemattomaan, vaikka aikaa jo onkin vierähtänyt!
Onnea hyppyynne!
Oli ihan pakko Pakarista kuunnella kunniaksenne!
Olen jo aikoja sitten lisännyt teidät Kuopion kokonaiskuvaan, sen historiaan ja lähisaariin. Siellä on ennestään satunnaisen matkailijan, laivatytön ja koulutusseimaarin muistoja ja sieltä kotoisin olevia ystäviä sekä yöpymistä hotellissa, laivarannassa ja leirintäalueella. Hyvin kuvaan mukaan sovitte!
Demetrius,
juuri kuvaamasi kaltaiselta elämä juuri nyt, tässä taitekohdassa tuntuu. Kiitos :).
marjukka,
niin, en oikein osaa ajatella "tässä iässä" enää hyppyä tuntemattomaan. Nuorempana muutimme toiseen maahan, Saksaan, ja silloin se tuntui seikkailulta. Nyt vanhana haemme kotipesää, tuttua ja turvallista. Seikkailuja siellä, niin mennessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessa.
mm,
olen oikein otettu: kuuntelit Pakarisen laulun! Pistin minäkin jälleen kerran lentävän kalakukon töihin, astuin junaan ja liityin lupsakkaan seuraan. Sävelet ja sanat sykähdyttävät. Kiitos kun saan jakaa kanssasi tämän(kin) matkan :). Hyviä muistoja myös sinulla Savonmaan vesiltä, ihana kuulla ja mielikuvitella laivaelämyksesi. Tule uuvvelleen Savvoon, astu laevaan ja naati. Kesä tulloo ja laeneet liplattoovat ihan kohta. Puskoovat jiät mänemään. Tulehha jo, soutuvene, tuu - ja soutajat.
Lähetä kommentti